Myönnetään.
Siskokullat on blogina ollut viime aikoina äärimmäisen remonttipainotteinen ja harvakseltaan päivittyvä.
Sanottakoon, että näiden kahden tekijän välillä on jonkinlainen korrelaatio. Siis remontin ja harvaan tapahtuvan päivityksen. Tuntuu nimittäin, että meikäläinen tekee päivät pääksytysten TO DO-listoja, laihoin tuloksin.
Tänään lista näytti tältä:
-Pyykit (1 koneellinen saatu aikaseksi, 5 koneellista odottaa)
-Ruoka (linssimakaronilaatikko tehty, jes!)
-Tapetti (tarkoittaen, että olohuoneen tapetti tulisi valita pikimmiten. Ei osattu päättää. Tänäänkään.)
-Puutarha (1 kpl syreenejä leikattu, kaikki muu tekemättä)
Toisin sanoen tämän päivän listasta ainoastaan ruoka saatiin aikaiseksi. Onneksi sentään se :)
Mutta eipä kai tälläisinä hellepäivinä oikein kuuluukaan muuta tehdä kuin viettää pidennettyä siestaa varjossa köllötellen.
Ihania kesäpäiviä toivotellen,
Isosisko
ps. Yksi ilouutinen remppaan liittyen on muuten tullut: julkisivuremppaan ei tarvita kuulemma mitään lupaa. Kaupungin edustaja sanoi ainoastaan: "Kunhan tulee hieno" :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
maanantai 9. toukokuuta 2011
Kuulumisia
Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi kirjoitin...
On ehtinyt tapahtua vaikka mitä!
Kevät on tullut täydellä ryminällä...
Ehdin täyttää vuosiakin..
Ja vappukin meni ohi!
Olen ehtinyt sairastaa
ja olla terveenä
Avokin kuviot siis selkenivät,
nyt on minun asioideni vuoro...
Ja sehän on työtä teettänytkin!
Olen pohtinut ja punninnut,
miettinyt ja suunnitellut.
Tehnyt u-käännöksiä
ja laittanut asioita tapahtumaan.
Helppoa se ei ole ollut,
mutta tuloksia toivottavasti tulee.
Vielä joku päivä
pääsen täällä hehkuttamaan suunnitelmistani.
Mutta ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa!
Valoa kuitenkin näkyvissä,
ja kuinkas muutenkaan,
onhan kevät!
Pikkusisko
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Kuulumisia
Kuvaus, ilmoitus, pakkaus, postitus, kuvaus, ilmoitus, pakkaus, postitus (ja väliin muutama nouto).
Sellaista on huuto.net-addiktin elämä.
Ajoittain saan kauhean energiapuuskan ja tyhjennän (omat ja muiden) kaapit huuto.nettiin.
Viime viikkoina kauppa on käynyt niin vilkkaana, että blogin pito on hiukan jäänyt.
Blogihiljaisuuteen johti myös Japanin katastrofi ja siitä alkanut uutisten raivokas seuranta ja pienimuotoinen maailmantuska. Olin jo kuvannut Isoltamieheltä saamani lahjan, jota piti onnellisuuspäissä tulla tänne bloginkin puolelle esittelemään. Sitten Japanissa maa järisi ja omat veskat tuntuivat taas hiukan pienemmältä asialta (don't get me wrong, ihana tuo laukku on edelleen, mutta jotenkin postauksen kirjoittaminen laukusta ei vaan tuntunut ajankohtaiselta).


Ja sitten Isomies lähti Japaniin.
Siis J-A-P-A-N-I-I-N.
Paikkaan, jossa maa järisee, ydinvoimalat paukkuvat ja tsunamit pyyhkivät kokonaisia kyliä.
Ja taisi siellä jokin tulivuorikin jossain välissä tupruttaa savua.
Yleinen maailmantuska vaihtui ylimääräisten uutislähetysten maaniseksi seuraamiseksi ja huonosti nukutuiksi öiksi.
No, nyt on mies taas turvallisesti kotona ja epämääräinen odottelu ja uutisten seurailu on hälvennyt.
Sekä omassa elämässä että suuremmassa mittakaavassa toivon kuitenkin, ettei tapahtunut tragedia unohdu kuitenkaan kokonaan.
Että tästä opitaan myös jotain.
Hölmö ei ole se, joka tekee virheen, vaan se joka toistaa samaa virhettä uudelleen ja uudelleen.
Isosisko
ps. Odotan ihan hurjasti, että näen Pikkusiskon uuden tukan!!! Koska se, jos mikä, on tärkeää! ;)
Sellaista on huuto.net-addiktin elämä.
Ajoittain saan kauhean energiapuuskan ja tyhjennän (omat ja muiden) kaapit huuto.nettiin.
Viime viikkoina kauppa on käynyt niin vilkkaana, että blogin pito on hiukan jäänyt.
Blogihiljaisuuteen johti myös Japanin katastrofi ja siitä alkanut uutisten raivokas seuranta ja pienimuotoinen maailmantuska. Olin jo kuvannut Isoltamieheltä saamani lahjan, jota piti onnellisuuspäissä tulla tänne bloginkin puolelle esittelemään. Sitten Japanissa maa järisi ja omat veskat tuntuivat taas hiukan pienemmältä asialta (don't get me wrong, ihana tuo laukku on edelleen, mutta jotenkin postauksen kirjoittaminen laukusta ei vaan tuntunut ajankohtaiselta).
Ja sitten Isomies lähti Japaniin.
Siis J-A-P-A-N-I-I-N.
Paikkaan, jossa maa järisee, ydinvoimalat paukkuvat ja tsunamit pyyhkivät kokonaisia kyliä.
Ja taisi siellä jokin tulivuorikin jossain välissä tupruttaa savua.
Yleinen maailmantuska vaihtui ylimääräisten uutislähetysten maaniseksi seuraamiseksi ja huonosti nukutuiksi öiksi.
No, nyt on mies taas turvallisesti kotona ja epämääräinen odottelu ja uutisten seurailu on hälvennyt.
Sekä omassa elämässä että suuremmassa mittakaavassa toivon kuitenkin, ettei tapahtunut tragedia unohdu kuitenkaan kokonaan.
Että tästä opitaan myös jotain.
Hölmö ei ole se, joka tekee virheen, vaan se joka toistaa samaa virhettä uudelleen ja uudelleen.
Isosisko
ps. Odotan ihan hurjasti, että näen Pikkusiskon uuden tukan!!! Koska se, jos mikä, on tärkeää! ;)
torstai 10. maaliskuuta 2011
Teetä, leipää ja löhöilyä
Muistakaa hengittää arjen keskellä
Hengitä syvään juuri niissä tiukemmissa tilanteissa
Kun on kiire,
hidasta.
Silloin olet nopeammin perillä
Nauti arjesta,
valosta,
äänistä,
peiton lämmöstä,
rakkaan tuoksusta
ja itsestäsi.
Pikapostaus näin peitonalta nautiskellen :)
Pikkusisko
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Arjen apuri
Olen viimeisen kuukauden ajan etsinyt henkilökohtaista avustajaa. Minulla on kokemusta tätä ennen tasan kahdesta avustajasta: siitä, joka oli huipputyyppi ja avustussuhdetta kestikin viisi vuotta. Ja sitten oli sympaattinen tyyppi, kaikin puolin herttainen ja yritteliäs, mutta homma ei vaan toiminut. Millään tasolla. Herttaisuus ei siinä vaiheessa riitä, jos joka toinen pyykkikoneellinen kutistuu tai tapahtuu toinen toistaan kummallisempia äksidenttejä. No hard feelings kummankaan puolelta, todettiin yhdessä, että ehkä tämä ei ole juuri hänen juttunsa.
Takaisin itse avustajahakuun. Sähköpostiini tuli kuukauden aikana kirjava joukko hakijoita; vanhempia, nuorempia, kattava kirjo eri kansallisuuksia, miehiä, naisia, lapsellisia ja lapsettomia. Oli perus duunaria ja korkeasti koulutettuja. Kenet näistä haluan kanssani kauppaan ja ylipäätään MINUN ELÄMÄÄNI? Kysymys on kriittinen, sillä kyse ei ole pelkästään mekaanisesta kaupassa käymisestä ja sängyn petaamisesta, vaan siitä kelle haluan näyttää itseni kotioloissa; välillä huonotuulisena, väsyneena ja juuri suihkusta tulleena, välillä taas parhaimmillani, iloisena ja inspiroituneena. Nämä ovat aivan samoja kysymyksiä kun silloin kun harkitsimme avokin kanssa yhteenmuuttoa, poikkeuksena kuitenkin se, että TIESIN avokkini haluavan muuttaa juuri MINUN kanssa yhteen.
Palatakseni avustajahakuun, luulen nyt löytäneeni "sen oikean". Ainakin toivon niin, asia selkenee vasta ajan kuluessa, tässä arjessa, jota nyt elämme.
Arki on minulle tärkeää, sen täytyy myös sujua!
Pikkusisko
lauantai 12. helmikuuta 2011
Hässäkkää
Moikka kaikille!

Huh, onpas ollut hauska ja kiireinen viikko:
Isomies aloitti olohuoneen remppauksen (katto valmiina!), tänään oltiin synttäreillä (kakkuähky) ja eilen käytiin Pikkutytön 1-vuotis kuvauksessa (hiukka myöhään, mutta hienosti meni!).
Huomenna nähdään vielä liuta ihania ystäviä ja nautiskellaan Isomiehen talviloman viime päivistä.

Maanantaina olisikin sitten ystävänpäivä... Mitäköhän silloin keksisi? Ideoita? Varaslähtöä ystävänpäivään otin Isomiehen lomanaloitus päivänä, leipomalla yllätyskakun.
Ihanaa viikonloppua!
Isosisko
Huh, onpas ollut hauska ja kiireinen viikko:
Isomies aloitti olohuoneen remppauksen (katto valmiina!), tänään oltiin synttäreillä (kakkuähky) ja eilen käytiin Pikkutytön 1-vuotis kuvauksessa (hiukka myöhään, mutta hienosti meni!).
Huomenna nähdään vielä liuta ihania ystäviä ja nautiskellaan Isomiehen talviloman viime päivistä.
Maanantaina olisikin sitten ystävänpäivä... Mitäköhän silloin keksisi? Ideoita? Varaslähtöä ystävänpäivään otin Isomiehen lomanaloitus päivänä, leipomalla yllätyskakun.
Ihanaa viikonloppua!
Isosisko
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Unia
Heippa kaikki!
Meillä on tapahtunut lapsiperhemittakaavassa ihme!
Tyttö on nukkunut viime yöt lähes 12 tuntia putkeen.
Omassa huoneessa.
Omassa sängyssä.
Päivisin jaksaa touhuta, kun yöt nukkuu hyvin...

Kokonaiset yöunet ovat olleet tarpeen, sillä meikäläinen ravistelee edelleen jotain epämääräistä kipuilua harteiltaan.

Kakkuohjeita on muuten pyydetty runsain joukoin (=1 pyyntö;) eli niitä on luvassa pikapuoliin! Teen tässä joku ilta vielä kuvalliset ohjeet koristeena olleista sokerikukista, jonka jälkeen pistelen sitten hela hoidon kerralla. Eli malttia, malttia! Hyväähän kannattaa odottaa :)
Tälläisiä sekalaisia turinoita tällä kertaa.
Ihanaa illan jatkoa!
Isosisko
Meillä on tapahtunut lapsiperhemittakaavassa ihme!
Tyttö on nukkunut viime yöt lähes 12 tuntia putkeen.
Omassa huoneessa.
Omassa sängyssä.
Päivisin jaksaa touhuta, kun yöt nukkuu hyvin...

Kokonaiset yöunet ovat olleet tarpeen, sillä meikäläinen ravistelee edelleen jotain epämääräistä kipuilua harteiltaan.

Kakkuohjeita on muuten pyydetty runsain joukoin (=1 pyyntö;) eli niitä on luvassa pikapuoliin! Teen tässä joku ilta vielä kuvalliset ohjeet koristeena olleista sokerikukista, jonka jälkeen pistelen sitten hela hoidon kerralla. Eli malttia, malttia! Hyväähän kannattaa odottaa :)
Tälläisiä sekalaisia turinoita tällä kertaa.
Ihanaa illan jatkoa!
Isosisko
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Unikoulu

No joo. Otsikko kertonee kaiken.
Maitobaari on suljettu ja tyttö on siirretty omaan huoneeseen nukkumaan. Pieniin ja isompiin protestilauluihin käytetään tällä hetkellä tassuhoitoa.
Ja syliä, syliä, ja vielä kerran syliä.
Tyttö on ottanut muutoksen kyllä jopa odotettua paremmin, ehkä se on enemmän äiti, jonka sydäntä riipii. Jotta yölliset heräilyt olisivat kuitenkin erityisen makeita, on allekirjoittanut ollut loppuviikon kipeänä.
Mutta hei, tänään tuntuu jo paremmalta! Uusi viikko, uudet voimat!
Makoisia unia kaikille!
Isosisko
torstai 13. tammikuuta 2011
Spring in my step
On ihanaa miten hyvään mieleen tarvitaan niin vähän!

Otettiin Pikkusiskon kanssa tänään varaslähtö kevääseen.

Feta-mansikkasalaattia ja kimppu tulppaaneja.

Tuntui jo heti hiukan valoisammalta!
Kevät se siellä jo kolkuttelee. Ihan varmasti!
Ihanaa tammikuun iltaa kaikille!
Isosisko

Otettiin Pikkusiskon kanssa tänään varaslähtö kevääseen.
Feta-mansikkasalaattia ja kimppu tulppaaneja.
Tuntui jo heti hiukan valoisammalta!
Kevät se siellä jo kolkuttelee. Ihan varmasti!
Ihanaa tammikuun iltaa kaikille!
Isosisko
tiistai 11. tammikuuta 2011
Pimennossa
Kertoilin tuossa taannoin Pikkusiskolle, kuinka mukavaa olisi kirjoittaa tänne blogiin ajankohtaisista aiheista.
Tv-sarjoista, uutisista, muodista.
Jos ihan hurjaksi heittäytyisi, niin vaikka politiikasta.
Asiaa hankaloittaa seuraavat seikat:
1. En katso telkkaria.
Pikkutytön syntymän jälkeen päätimme, että tv on auki vain silloin, kun tyttö ei ole paikalla. Telkkarin olemassaolon on itse asiassa jopa oikeastaan unohtanut kuluneiden kuukausien aikana.

2. En lue lehtiä.
Tässä ei sinänsä ole mitään kauhean pahaa.
Epäilemättä (ensimmäisen) lapsen syntymä saa monella aikaan jonkinnäköisen sisäänpäinkääntyneen vaiheen.
Tällä hetkellä kuitenkin mietin, kuinka kauan tälläisen vaiheen tulisi kestää. Tyttö on jo täyttänyt vuoden ja EDELLEEN voisin puhua tuntitolkulla synnytyksestä, vauvanruoista, kantoliinoista ja sormiruokailusta.
Toivonkin, että lähipiirini ystävällisesti huomauttaa, jos vielä Pikkutytön rippikesänä keskustelurepertuaariini kuuluvat ainoastaan koliikkikeinut ja hampaiden puhkeaminen.
Eilen tuli sentään pidettyä Isonmiehen kanssa leffapäivä (how exciting;). Isomies oli valinnut Leonardo DiCaprion tähdittämän Inception-leffan, jossa leikitellään ajatuksella, että univarkaat voivat varastaa salaisia tietoja ihmisten alitajunnasta unien aikana.
Leffa aiheutti ainakin tässä katsojaraadissa sekä sydänmentykytyksiä että lieviä riemunkiljahduksia. Uskaltaisin jopa kuvailla elokuvaa kriitikkojen usein käyttämällä sanalla tiivistunnelmainen. Jopa niin tiivistunnelmainen, että meikäläisen unet olivat jäädä seuraavana yönä vähälle, kun pohdiskelin leffan käänteitä.
Näin päiväsaikaan ymmärrän hiukan selvemmin, että juuri minun kohdallani huoli univarkaista lienee ainakin tällä hetkellä turha.
Tai sitten joku tarvitsee hämmentävän kriittisesti listaa Pikkutytön lempiruoista.
Isosisko
ps. Oih, ei olisi pitänyt katsoa mitä Pikkusiskolla on myynnissä. Nyt meidän perheessä harkitaan sekä akustisen kitaran että sohvapöydän hankintaa. Pidetään peukkuja että sabotoimme Isonmiehen kanssa toistemme ideat. Muistan nimittäin (etäisesti) luvanneeni, etten osta mitään turhaa...
Tv-sarjoista, uutisista, muodista.
Jos ihan hurjaksi heittäytyisi, niin vaikka politiikasta.
Asiaa hankaloittaa seuraavat seikat:
1. En katso telkkaria.
Pikkutytön syntymän jälkeen päätimme, että tv on auki vain silloin, kun tyttö ei ole paikalla. Telkkarin olemassaolon on itse asiassa jopa oikeastaan unohtanut kuluneiden kuukausien aikana.

2. En lue lehtiä.
Häpeäkseni tunnustan, että meille ei tule tällä hetkellä edes Helsingin Sanomia. Sain nimittäin aiheesta aikaiseksi vain stressin, kun lukemattomat lehdet vain kerääntyivät, kerääntyivät, kerääntyivät...

3. En kuuntele hitsi vie edes radiota. Epäilen vahvasti, että Suomessa voisi tapahtua tällä hetkellä vallankaappaus ja meikäläinen hilluisi tyynen tietämättömänä pikkuautojen, leikkihellojen ja palapelien keskellä, miettien minne ihmeeseen se tyttö sen Plussakortin nyt on jemmannut. (Löytyi muuten sieltä hellasta...)
Tässä ei sinänsä ole mitään kauhean pahaa.
Epäilemättä (ensimmäisen) lapsen syntymä saa monella aikaan jonkinnäköisen sisäänpäinkääntyneen vaiheen.
Tällä hetkellä kuitenkin mietin, kuinka kauan tälläisen vaiheen tulisi kestää. Tyttö on jo täyttänyt vuoden ja EDELLEEN voisin puhua tuntitolkulla synnytyksestä, vauvanruoista, kantoliinoista ja sormiruokailusta.
Toivonkin, että lähipiirini ystävällisesti huomauttaa, jos vielä Pikkutytön rippikesänä keskustelurepertuaariini kuuluvat ainoastaan koliikkikeinut ja hampaiden puhkeaminen.
Eilen tuli sentään pidettyä Isonmiehen kanssa leffapäivä (how exciting;). Isomies oli valinnut Leonardo DiCaprion tähdittämän Inception-leffan, jossa leikitellään ajatuksella, että univarkaat voivat varastaa salaisia tietoja ihmisten alitajunnasta unien aikana.
Leffa aiheutti ainakin tässä katsojaraadissa sekä sydänmentykytyksiä että lieviä riemunkiljahduksia. Uskaltaisin jopa kuvailla elokuvaa kriitikkojen usein käyttämällä sanalla tiivistunnelmainen. Jopa niin tiivistunnelmainen, että meikäläisen unet olivat jäädä seuraavana yönä vähälle, kun pohdiskelin leffan käänteitä.
Näin päiväsaikaan ymmärrän hiukan selvemmin, että juuri minun kohdallani huoli univarkaista lienee ainakin tällä hetkellä turha.
Tai sitten joku tarvitsee hämmentävän kriittisesti listaa Pikkutytön lempiruoista.
Isosisko
ps. Oih, ei olisi pitänyt katsoa mitä Pikkusiskolla on myynnissä. Nyt meidän perheessä harkitaan sekä akustisen kitaran että sohvapöydän hankintaa. Pidetään peukkuja että sabotoimme Isonmiehen kanssa toistemme ideat. Muistan nimittäin (etäisesti) luvanneeni, etten osta mitään turhaa...
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Sattuu ja tapahtuu
Ensiksikin pahoittelut osaltani pitkästä bloggaus tauosta. Monennäköistä on ehtinyt tapahtua.
Itse potilas on ainakin tähän asti voinut melko hyvin, lukuunottamatta ärsyttävää t-paitaa ja piinaavia lääkkeidenottoja. Urhea pikku potilas. :) Ei voi muuta kuin uskoa parhaaseen ja ottaa päivän kerrallaan. Lisäksi tällaisena aikana, kun ollaan vain kotona vahtimassa Kallea, voi tilata pikaruokaa, ja herkutella kaikin tavoin. Kokeilimme uutta intialaista ravintolaa, joka kuljettaa kotiin. (Saa sieltä tosin pitsaa ja kepsuakin tietty)
Oli kyllä sairaan hyvää! Tilattiin kolmea eri ruokaa. Palak Paneeria, Tikka Masalaa ja Shrimp Currya ja kaikki kelpasi. Palak Paneer oli oma suosikkini.
Mutta täällä me siis nyt vaan ollaan. Katsotaan, ettei Kalle revi tikkejään ja lääkitään sitä 6 kertaa päivässä. *huoh* Jännityksellä ootetaan ens viikkoa ja mietitään miten joulu toteutetaan näillä eväillä.
1. Kävimme lumisessa Tukholmassa. Harmittaa, että en ottanut kuvia Vanhan kaupungin joulumarkkinoilta, ei kyllä tullut mieleenkään kaivaa kameraa esiin kohmeisilla sormilla. Kaupunki oli kaunis, oli ihanaa nähdä Tukholmassa asuvaa ystävää ja tehdä pieniä ostoksia itselle. Ja hei, kai kaikki tietävät, että laivalla on mahdollista varata priva-sauna!? Ystäväni valaisi minua asiasta ja voin kertoa, että mikään ei ole ihampaa, kuin mennä saunaan suoraan pakkasesta ilman känniääliöitä. Yleiset saunat, ei mun juttu.
2. Villapaita on valmis! Tässä kohtaa minun ehkä pitäisi kiljua riemusta, sain kuin sainkin projektini valmiiksi ennen joulua, niinkuin tavoitteeni olikin. Mutta mutta... Ei kyllä ehkä ihan putkeen mennyt. Paidasta tulikin kokoa XXXXL ja sen "suloiset puhvihihat" on selkeästi ottanut vaikutteita renesanssin puhveista. On kyllä siis puhvia kerrakseen. Kuva tulee, mikäli kehtaan ottaa. Ei siis ihan putkeen, mutta hei, ensimmäinen neulomani villapaita, ehkä omat odotukseni olivat vähän korkealla. Tästä otan opikseni! Lisäksi paita on ihan sairaan lämmin, joten voin pitää sitä kuitenkin kotosalla telkkua katsellessa. Että ei sinänsä.
3. Kalle-kissa on voinut viime aikoina huonosti. Se on laihtunut ja oksentelee taukoamatta. Oksentelun takia sitä ollaan kiikutettu lääkäriin useamman kerran ja aattelin, että taaskin saadaan hetkeksi jotkut pillerit, jotka ei pitemmällä tähtäimellä auta. No, nyt syy tosiaan taisi selvitä. Ultrassa selvisi iso muutos vatsassa ja Kalle leikattiin heti. Vatsasta löytyi a) joko suuri vatsakasvain tai b) tulehtunut megalomaanisen suuri vatsahaava. Lääkäri vahvasti ensimmäistä. Nyt tässä ollaan siis viime päivät paranneltu potilasta, annettu lääkkeitä ja mietitty ensi viikolla saapuvia testituloksia.
Mutta ihanaa joulunalus viikkoa teille!
Pikkusisko
perjantai 19. marraskuuta 2010
Perjantaihuumaa
Päivän asuni ei ole sädehtivä muotiluomus.
Se on koottu kirpparilta löydetyistä ihanuuksista.
Niin ja Lindexin lastenosaston sukkikset on vetäisty jalkaan.
Pätkä mikä pätkä :)

Vaaleanpunainen virkattu pioni,
piponi ylpeyden aihe.
Itse en kunniaa virkkauksesta ota,
mies teki pionin kun niin kiltisti pyysin.
Kyllähän pipossa pioni täytyy olla!

Asuntomme hukkuu lankaan ja puikkoihin.
Niitä löytyy
sohvatyynyjen välistä,
sängystä.
pöydiltä,
kaapeista,
sohvan takaa
ja laatikoista.
Nyt sain kaikki järjestykseen.
Puikkokukat eivät kuole,
ja uteliaimmat eivät pääse
lankoihin käsiksi!
(vaikka selkeästi mieli tekisi...)
Tässä on ylpeyteni aihe.
Projektien projekti.
Oma missioni.
Vaaleanpunainen mohairvillapaita.
Pehmeä kuin kissantassu,
lämmin kuin rakkaani halaus.
Takakappale ja hiha valmiina,
into riittää loppuun asti!
Voihan puhvihihaihen ihanuus!
Luovaa viikonloppua!
Pikkusisko
torstai 18. marraskuuta 2010
Ratiritiralla...
Lunta!
Ihanaa, valaisevaa lunta!
Punaisia poskia, raitista ilmaa.
Pulkkareissuja, lumilinnoja ja pikkupakkasia.
Hyötyliikuntaa ja höyryävää hengitystä.
Nautitaan nyt!
Ei muistella sitä kuinka kesä on VIELÄ hauskempi tai kuinka kohta on kuitenkin loskaa.
Juuri NYT on ihanaa!
Ei muistella sitä kuinka kesä on VIELÄ hauskempi tai kuinka kohta on kuitenkin loskaa.
Juuri NYT on ihanaa!
Kaunista talvi-iltaa toivotellen,
Isosisko
ps. Kuvassa meidän perheen ihka ensimmäinen pulkkareissu. Molempia jännittää.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Dagens ja muuta kivaa
Heissan kaikki!
Tuli niin hyvä mieli tuosta Pikkusiskon postauksesta! Ja jotta ilta jatkuisi yltiöpositiivisissa fiiliksissä kerrottakoon iloisia uutisia:
Siis voitteko uskoa?!?
Hoitolaukun syövereissä molemmat olivat viikkotolkulla muhineet.
Maallistahan tuo on, mutta kyllä tuli niin hyvä mieli, kun siipan kanssa huolella valittu ("hei tuolla on tarjouksessa, otetaan sieltä!") kihlasormus pilkotti vaippojen ja pilttipurkkien lomasta. On ollut äärettömän orpo olo ilman sormuksia.
Hyvää mieltä lisää se, että kiikutin tänään HURJAN kasan tavaraa kirpparille.
Itsepalvelukirpparilla haasteena on järkevä hinnoittelu, välillä kun omalle tavaralle tulee hiukan sokeaksi. Tällä kertaa periaatteenani oli saada tavara mahdollisimman nopeasti kiertoon (= mahdollisimman halvat hinnat). Heti alusta lähtien taktiikka aiheutti itselle hyvää mieltä, sillä kuulin kuinka muutama tyttö jutteli pöytäni vieressä "kelaa, paidat vaan 50 senttiä!". (Eivät tajunneet, että se seuraavakin pöytä oli mun, järjestelin sitä ihan muina miehinä :) Oli jotenkin ihana tunne, kun tytöt tuntuivat olevan asiasta ihan aidosti iloissaan.
Tämän päivän kuvana toimii yritelmä päivän asu-kuvasta.

Kuvasta näkyvät kaikki ne syyt, miksi en päivän asu kuvia ole aikaisemmin tänne laittanut:
1) Kuva ei todellisuudessa ole päivän asu, vaan toissapäivän asu. Jäänyt vain koneelle odottamaan aikaa, joilloin ehdin blogiin kirjoittelemaan.
2) Kuvan tarkoituksena oli esitellä uudet kengät, mutta lopulta kuvassa näkyy kaikkea muuta paitsi kengät.
3) Asuissani ei ole todellakaan mitään erityistä. Tämäkin viritelmä on asu, jolla kaahasimme Pikkutytön kanssa pallerotuokioon (voiko olla suloisempaa harrastuksen nimeä?:).
4) Olen tajunnut, että en jotenkin saa vain aikaiseksi järjestää aikaa kuvien ottamiseen. Tätäkin kuvaa ottaessa pallerotuokioseuramme odotti jo etupihalla.
5) Luvattoman likaiset peilit!
6) Haarakyykky. Need I say more?
Mutta tulipahan dagens-neitsyys nyt kuitenkin menetettyä!
Iloisin tunnelmin,
Isosisko
Tuli niin hyvä mieli tuosta Pikkusiskon postauksesta! Ja jotta ilta jatkuisi yltiöpositiivisissa fiiliksissä kerrottakoon iloisia uutisia:
Kihlasormus löytynyt!!!
Vihkisormuksen timantti löytynyt!!!
Vihkisormuksen timantti löytynyt!!!
Siis voitteko uskoa?!?
Hoitolaukun syövereissä molemmat olivat viikkotolkulla muhineet.
Maallistahan tuo on, mutta kyllä tuli niin hyvä mieli, kun siipan kanssa huolella valittu ("hei tuolla on tarjouksessa, otetaan sieltä!") kihlasormus pilkotti vaippojen ja pilttipurkkien lomasta. On ollut äärettömän orpo olo ilman sormuksia.
Hyvää mieltä lisää se, että kiikutin tänään HURJAN kasan tavaraa kirpparille.
Itsepalvelukirpparilla haasteena on järkevä hinnoittelu, välillä kun omalle tavaralle tulee hiukan sokeaksi. Tällä kertaa periaatteenani oli saada tavara mahdollisimman nopeasti kiertoon (= mahdollisimman halvat hinnat). Heti alusta lähtien taktiikka aiheutti itselle hyvää mieltä, sillä kuulin kuinka muutama tyttö jutteli pöytäni vieressä "kelaa, paidat vaan 50 senttiä!". (Eivät tajunneet, että se seuraavakin pöytä oli mun, järjestelin sitä ihan muina miehinä :) Oli jotenkin ihana tunne, kun tytöt tuntuivat olevan asiasta ihan aidosti iloissaan.
Tämän päivän kuvana toimii yritelmä päivän asu-kuvasta.
Kuvasta näkyvät kaikki ne syyt, miksi en päivän asu kuvia ole aikaisemmin tänne laittanut:
1) Kuva ei todellisuudessa ole päivän asu, vaan toissapäivän asu. Jäänyt vain koneelle odottamaan aikaa, joilloin ehdin blogiin kirjoittelemaan.
2) Kuvan tarkoituksena oli esitellä uudet kengät, mutta lopulta kuvassa näkyy kaikkea muuta paitsi kengät.
3) Asuissani ei ole todellakaan mitään erityistä. Tämäkin viritelmä on asu, jolla kaahasimme Pikkutytön kanssa pallerotuokioon (voiko olla suloisempaa harrastuksen nimeä?:).
4) Olen tajunnut, että en jotenkin saa vain aikaiseksi järjestää aikaa kuvien ottamiseen. Tätäkin kuvaa ottaessa pallerotuokioseuramme odotti jo etupihalla.
5) Luvattoman likaiset peilit!
6) Haarakyykky. Need I say more?
Mutta tulipahan dagens-neitsyys nyt kuitenkin menetettyä!
Iloisin tunnelmin,
Isosisko
Tunnisteet:
arki,
isosisko,
kirppari,
koru,
päivän asu
Kahvisydämiä
"Kuvittelemme tulevamme onnelliseksi,
jos saamme tämän tai tuon uuden asian.
Haluamme kokoajan ja jotain,
mutta emme ole tyhjiä maljoja, jotka odottavat täydennystä.
Olemme ruusuja.
Puhkeamme kukkaan sisältäpäin."
Judith Orloff, Voi Hyvin 06/10
Sain eilen äidiltäni lainaksi taas yhden Voi Hyvin-lehden, jonka hän on ehtinyt lukea jo. Erittäin kätevä järjestely, minun ei tarvitse tilata itselleni lehteä, ja äitini lehti saa toisenkin lukukerran. Voi Hyvin antaa aina jotain ajateltavaa. Tällä kerralla se oli tuo ylläoleva ajatus. (Enkä edes ole lukenut lehteä loppuun!)
Viime päivinä olen miettinyt paljon sitä, kuinka ihmisten (itseni mukaanlukien) pitäisi pysähtyä kaiken sen kiireisen arjen keskellä ja huomata ne kaikki mahtavat asiat mitä jo on. Kun huomaa, mitä hyvää elämässä on, haluaminen ja tarvitseminen eivät tunnu niin voimakkaalta. En tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi luopua, ja elää vain minimillä, päinvastoin! Tärkeämpää minusta on se, että huomaa ne pienet ja suuret elämän hauskuudet ja osaa iloita niistä.
Eilen aamukahvia juodessani kahvikuppini lipesi otteestani ja suuri määrä kahvia läiskähti pöydälle. Tietokonepöydälle. (Juuri tämäntakia siippani kieltää minua juomasta mitään nestemäistä sähkölaitteiden lähettyvillä...) Olin jo huutamassa ärräpäitä ilmoille, kunnes huomasin kahvipisaroiden asettuneen pieniksi sydämiksi. Aika huisia!

Ehkä kahvisydämmillä ei ollut sen suurempaa universaalia tehtävää, mutta minulle siitä tuli hyvä mieli ja päätin vastedes yrittää laittaa hyvän kiertämään. (En silti ala roiskuttamaan kahvia ympäriinsä :) )
Ihmisille tulee hyvä mieli ihan pienistä asioista, sanoista ja teoista! Hymyillään siis myös tuntemattomille!
Iloista päivää!
Pikkusisko
perjantai 5. marraskuuta 2010
Hieman erilainen aamupuuro
Viime ajat olen syönyt aamulla lähinnä leipää. Paahtoleipää. Enkä siis kritisoi sinänsä leivänsyöjiä, jokainen syö sitä mikä itselleen sopii. Miksi siis minä olen syönyt leipää kilokaupalla? Se kun on sokerin kanssa viimisiä asioita mitä
minun kannattaisi syödä. No, tietenkin silkasta leipähimosta. LeipäHURMIOSTA suorastaan. Leipää juustolla, leipää hillolla ja leipää makkaralla. Nam.
Vihdoin heräsin tästä leipäputkestani. Ei tee enää yhtään mieli. Tänään siis heräsin uuteen leivättömään aamuun, suorastaan hyökkäsin luomupiiritilaukseni kimppuun ja aloin väsäämään. Ja NAM! Maistuu kesälle!
Pikkusiskon marjainen aamupuuro (raaka)
2 rkl yön yli liotettuja pellavansiemeniä/tattaria
puolikkaan granaattiomenan siemenet (ei pakollinen)
pussillinen suomalaista pakaste mustikkaa sulana (n.150-200 g)
1 kuppi sulaneita suomalaisia pakastemansikoita
1 avokado
½ rkl luomuhunajaa makeutukseksi
banaania reunoille, jos haluaa hifistellä
Irrota granaattiomenan siemenet ja laita blenderiin odottamaan. Heitä sekaan pellavan siemenet/tattari. Itse käytin pellavansiemeniä, mutta tattari on myös paljon käytetty raakapuuroissa. Lisää hieman vettä blenderiin ja surauta siemenet sileäksi. Sen jälkeen lisää pienissä erissä aineita lisää. Ensin marjat ja sitten vasta avokadot. Ainakin oma blenderini menee täysin tukkoon, jos liian kunnianhimoisesti lähtee täyttämään. Eniten aikaa meni granaattiomenan operoimiseen, ilman sitä koko puuro olisi varmasti valmistunut parissa minuutissa, siis kaurapuuron valmistumisen verran!
Meillä on vielä yksi granaattiomena jäljellä ja nyt huutelisinkin bloginlukijoiden perään, että mitä siitä voi tehdä? Eilen tein smoothien, tänään tämän, mutta hakusessa olisi joku ihana jälkkäri! Mielellään raaka, mutta perusohjeetkin otetaan ilomielen vastaan!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Pikkusisko
P.S. Niin, ja se helkutin pipokuva edelleen on ottamatta. Johtunee ehkä siitä, että ollaan juostu eessun taassun kirppiskamojen kanssa. Ehkä täytyisi siis ottaa autenttinen pipokuva, kulahtaneet vaatteet päällä, naama punasena, mutta pipo päässä!
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Täällä ollaan taas!
Hui. Pahoitteluni, etten ole postaillut MITÄÄN pitkään aikaan! On ollut paljon meneillään:
- operaatio kirpputori
- erinäisiä paperinpyörittämishommia (en pidä)
- uuden asunnon etsimistä
Aloitetaan viimeisimmästä ja radikaalimmasta ratkaisusta. Joudumme siis luopumaan asunnostamme. Ihan oma päätös se kyllä oli, mutta tilanteemme ei kyllä nyt ole meidän valintamme. Meidän molempien tulot ovat tällä hetkellä epävakaat, varsinkin minun ja vuokra tässä asunnossa haukkaa nyt liian suuren palan kakusta. Tavoitteena on siis saada yhtä ihana asunto, mutta pienemmässä koossa! (Ja etenkin pienemmällä vuokralla!)
Onhan se ihanaa, että on iso olkkari ja työhuone. Mutta jos rehellisesti puhutaan, ainoa asia mikä meillä oikeasti työhuoneessa on käytössä, on työpöytä ja koko huone tuntuu enemmän säilytystilalta, kuin viihtyisältä workshopilta. Että ehkä siitä ylimääräisestä romusta voi hankkiutua eroon (projekti on jo alkanut!) ja tinkiä siitä työhuoneesta.
Vaikka onkin ärsyttävää, että kaikki raha- ja asuntokuviot ovat ihan levällään, tieto siitä, että suunta on ylöspäin, on jotenkin helpottavaa. Kun lopulta tehtiin päätös uuden asunnon etsimisestä ja tämän irtisanomisesta, tuntui, kun paino olisi valahtanut harteilta. Hei haloo, onko meidän pakko asua MEILLE ylihintasessa kämpässä, jos halvempiakin on tarjolla! Ei tämä nyt NIIIIN ainutlaatuinen kuitenkaan ole, vaikka ihana onkin.
Nyt siis lähteekin muuton takia myyntiin:
- puoli vuotta vanha Ikean valkoinen työpöytä
- vuodesohva (futonin tyyppinen), väri sininen (itse pidän siinä aina vilttiä päällä, joten väriä on helppo muokata)
Täytän listaa sitä mukaa, kun päästään selvyyteen miehen kanssa, että mitkä lähtee ja mitkä jää!
Asiasta kukkaruukkuun, pipokuvia on tulossa pian!
Pikkusisko
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
< 3
Hejsan allihopa!
Kellot on siirretty (mutta mihin suuntaan...) ja pimenevät illat kutsuvat näpertelemään.
Täällä meno on ollut aika sydämellistä.
Kaapeista on kaivettu kasa vanhoja kirpparikankaita ja Isosiskon näpertelytehdas puskee ulos puuvillasydämiä, pussukoita, pehmoeläimiä... Noh, ehkä on parempi sanoa, että kaikenlaista mihin tarvitaan neulaa, lankaa, vanhoja kankaita ja ihania nappeja. Viikonloppuna syntyi ensimmäinen joulusydämen prototyyppi:
Hiukan vaaditaan vielä taitojen hiomista, että tulos miellyttää, mutta ihanan jouluinen tunnelma tuli jo ensimmäisestä sydämestä <3 Ja aika hyvin meni ompelukoneella huristelu; ainakin siihen nähden, että viimeksi koneeseen on koskettu vuonna 1999 (aah, yläasteen käsityötunnit...)
Onneksi kaapit on täynnä vanhoja kankaita, joihin voi taitojaan hioa. Nyt kukaan ei vaan saa paljastaa pikkusiskolle, että sen ompelukone on täällä meillä. Harsimalla kun noiden sydänten teko voi olla aika hidasta :)
Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!
Isosisko
Kellot on siirretty (mutta mihin suuntaan...) ja pimenevät illat kutsuvat näpertelemään.
Täällä meno on ollut aika sydämellistä.
Kaapeista on kaivettu kasa vanhoja kirpparikankaita ja Isosiskon näpertelytehdas puskee ulos puuvillasydämiä, pussukoita, pehmoeläimiä... Noh, ehkä on parempi sanoa, että kaikenlaista mihin tarvitaan neulaa, lankaa, vanhoja kankaita ja ihania nappeja. Viikonloppuna syntyi ensimmäinen joulusydämen prototyyppi:
Hiukan vaaditaan vielä taitojen hiomista, että tulos miellyttää, mutta ihanan jouluinen tunnelma tuli jo ensimmäisestä sydämestä <3 Ja aika hyvin meni ompelukoneella huristelu; ainakin siihen nähden, että viimeksi koneeseen on koskettu vuonna 1999 (aah, yläasteen käsityötunnit...)
Onneksi kaapit on täynnä vanhoja kankaita, joihin voi taitojaan hioa. Nyt kukaan ei vaan saa paljastaa pikkusiskolle, että sen ompelukone on täällä meillä. Harsimalla kun noiden sydänten teko voi olla aika hidasta :)
Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!
Isosisko
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Isosiskon soija-kasviskastike
Elämässä on se hassu puoli, että vaikka kuinka suuria juttuja tapahtuisikin, arki rullaa yleensä eteenpäin.
Samaan aikaan, kun meillä mietitään perheenjäsenille uusia koteja, tehdään myös ruokaa, nukutaan, leikitään, ulkoillaan, käydään töissä.
Sunnuntain illalliseksi tein soijarouheesta pastakastiketta, johon sain idean, kun näin kaupassa tomaatti-basilikatuorejuustoa. Missionani on nimittäin keksiä hyviä ohjeita soijarouheelle, se kun liian usein tuppaa maistumaan lähinnä sahajauholta.
Tämänpäiväinen testi sujui kiitettävästi, joten saanen esitellä:
Isosiskon soija-kasviskastike pastalle
n. 2dl vaaleaa soijarouhetta
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 punainen paprika
7 kirsikkatomaattia
1 tl suolaa
n. 100g Viola tomaatti-basilikatuorejuustoa
- Laita soijarouhe turpoamaan pieneen määrään kylmää vettä.
- Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää silputtu sipuli, kuutioitu paprika ja neljään osaan leikatut kirsikkatomaatit. Kuullota hetki.
- Lisää pannulle soijarouhe ja paista hetki. Mausta suolalla.
- Lisää tuorejuusto ja kuumenna, älä keitä.
- Keitä tuorepasta pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää kastikkeen joukkoon.
Todella, helppo, nopea ja maukas arkiruoka. Ensi kerralla vielä muutama lehti tuoretta basilikaa mukaan, niin johan kasvissyöjän kelpaa! :)
Maukasta alkuviikkoa toivottelee,
Isosisko
ps. Otan muuten mielelläni vastaan kommentteja näistä resepteistäni, jos joku uskaltautuu kokeilemaan!
Samaan aikaan, kun meillä mietitään perheenjäsenille uusia koteja, tehdään myös ruokaa, nukutaan, leikitään, ulkoillaan, käydään töissä.
Sunnuntain illalliseksi tein soijarouheesta pastakastiketta, johon sain idean, kun näin kaupassa tomaatti-basilikatuorejuustoa. Missionani on nimittäin keksiä hyviä ohjeita soijarouheelle, se kun liian usein tuppaa maistumaan lähinnä sahajauholta.
Tämänpäiväinen testi sujui kiitettävästi, joten saanen esitellä:
Isosiskon soija-kasviskastike pastalle
n. 2dl vaaleaa soijarouhetta
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 punainen paprika
7 kirsikkatomaattia
1 tl suolaa
n. 100g Viola tomaatti-basilikatuorejuustoa
- Laita soijarouhe turpoamaan pieneen määrään kylmää vettä.
- Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää silputtu sipuli, kuutioitu paprika ja neljään osaan leikatut kirsikkatomaatit. Kuullota hetki.
- Lisää pannulle soijarouhe ja paista hetki. Mausta suolalla.
- Lisää tuorejuusto ja kuumenna, älä keitä.
- Keitä tuorepasta pakkauksen ohjeen mukaan ja lisää kastikkeen joukkoon.
Todella, helppo, nopea ja maukas arkiruoka. Ensi kerralla vielä muutama lehti tuoretta basilikaa mukaan, niin johan kasvissyöjän kelpaa! :)
Maukasta alkuviikkoa toivottelee,
Isosisko
ps. Otan muuten mielelläni vastaan kommentteja näistä resepteistäni, jos joku uskaltautuu kokeilemaan!
tiistai 19. lokakuuta 2010
Tilannetiedote
Kuva kertonee kaiken...
Ei ole dimangia ei.
Ihmeen vähän on harmittanut.
Tärkeämmältä tuntuu tuo teksti, kuin itse sormus.
Muistaa rakastaa NYT, arjen keskellä, juuri tässä hetkessä.
Ei huomenna, ei sitten kun on aikaa.
Ei sitten, kun työt on hoidettu tai lapset isoja.
Vaan juuri nyt.
Muistaa rakastaa AINA, rakkaudesta kiinni pitäen.
Päivinä, joina kaikki sujuu kuin tanssi.
Ja niinä toisina päivinä.
Ihan aina.
Pikkuruisia kiviä on maailma pullollaan, sitä kaikkein rakkainta vain yksi.
Rakkauden täyteistä iltaa kaikille toivotellen,
Isosisko
Ei ole dimangia ei.
Ihmeen vähän on harmittanut.
Tärkeämmältä tuntuu tuo teksti, kuin itse sormus.
Muistaa rakastaa NYT, arjen keskellä, juuri tässä hetkessä.
Ei huomenna, ei sitten kun on aikaa.
Ei sitten, kun työt on hoidettu tai lapset isoja.
Vaan juuri nyt.
Muistaa rakastaa AINA, rakkaudesta kiinni pitäen.
Päivinä, joina kaikki sujuu kuin tanssi.
Ja niinä toisina päivinä.
Ihan aina.
Pikkuruisia kiviä on maailma pullollaan, sitä kaikkein rakkainta vain yksi.
Rakkauden täyteistä iltaa kaikille toivotellen,
Isosisko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




