Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. heinäkuuta 2011

Yhtä juhlaa

Heippa pitkästä aikaa!

Täällä on kesä mennyt juhliessa. Synttäreitä. Polttareita. Muuten vaan.



Viime viikonloppuna Appiukon ja Isonmiehen yhdistetyt vuosipäivät mahdollistivat pitkästä aikaa sokerikuorrutteella läträilyn. Lopulta kahden mieshenkilön juhlakakku näyttikin enemmän hääkakulta kuin kahden karskin miehen synttärikakulta :)



Suurin juhlanaihe meillä on kuitenkin ihan ilman virallisia juhliakin: meille tulee vauva!

Kevät ja alkukesä ovatkin menneet pahoinvoinnin ja aaltoilevan väsymyksen kourissa, josta johtuu muuten myös blogihiljaisuus - ei vaan ole jaksanut. Nyt kun jo virallisestikin on saavutettu keskiraskauden auvo, niin mitäpä tätä salaamaan. Sitä paitsi meikäläisen sivuprofiilikin alkaa jo hiukan kertoa omaa tarinaansa... ;)

Nyt siis kaikille varoituksen sana: kyllä, täälläkin tullaan kuulemaan vauvajuttuja. Kaiken muun höpinän seassa.

Helteisiä päiviä toivotellen,
Isosisko

torstai 17. helmikuuta 2011

Hih, hih, hih, hih....

Nauru pidentää ikää...



Sitä mä vaan ihmettelen, että kuka kävi kuvaamassa meidän lomamatkan?!?

Ei mulla muuta :)

Isosisko

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Unia

Heippa kaikki!

Meillä on tapahtunut lapsiperhemittakaavassa ihme!

Tyttö on nukkunut viime yöt lähes 12 tuntia putkeen.


Omassa huoneessa.

Omassa sängyssä.


Päivisin jaksaa touhuta, kun yöt nukkuu hyvin...






Kokonaiset yöunet ovat olleet tarpeen, sillä meikäläinen ravistelee edelleen jotain epämääräistä kipuilua harteiltaan.



Kakkuohjeita on muuten pyydetty runsain joukoin (=1 pyyntö;) eli niitä on luvassa pikapuoliin! Teen tässä joku ilta vielä kuvalliset ohjeet koristeena olleista sokerikukista, jonka jälkeen pistelen sitten hela hoidon kerralla. Eli malttia, malttia! Hyväähän kannattaa odottaa :)

Tälläisiä sekalaisia turinoita tällä kertaa.
Ihanaa illan jatkoa!
Isosisko

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Unikoulu


No joo. Otsikko kertonee kaiken.

Maitobaari on suljettu ja tyttö on siirretty omaan huoneeseen nukkumaan. Pieniin ja isompiin protestilauluihin käytetään tällä hetkellä tassuhoitoa.

Ja syliä, syliä, ja vielä kerran syliä.

Tyttö on ottanut muutoksen kyllä jopa odotettua paremmin, ehkä se on enemmän äiti, jonka sydäntä riipii. Jotta yölliset heräilyt olisivat kuitenkin erityisen makeita, on allekirjoittanut ollut loppuviikon kipeänä.

Mutta hei, tänään tuntuu jo paremmalta! Uusi viikko, uudet voimat!

Makoisia unia kaikille!


Isosisko

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kotiäiti

Nyt, kun maaginen 1-vuoden rajapyykki on meillä saavutettu, olen saanut viime aikoina vastailla yhä enemmän kahteen kysymykseen:

1. Koskas teille on tulossa toinen?

"No, me nyt iloitaan tästä meidän yhdestä."

"Ei lapsen ole kuule hyvä kasvaa yksin."

"Kyllä se ihan isänsä ja minun kanssa elää, ei yksin ollenkaan."

"Kato kun ainoat lapset eivät ikinä opi jakamaan mitään, kun kaikki aina annetaan valmiiksi."

"No, eiköhän kysymys ole myös ihan muustakin kasvatuksesta."

"Ois kato teilläkin sitten vanhana varmemmin hoitajia, kun on useampi lapsi."

"Kyllä me yritetään mm. säästämällä hiukan varmistella omia vanhuudenpäiviä."


Ja sanottakoon, että ainakin tällä hetkellä meilläkin siintää haaveissa vielä toinen lapsi. On vaan jotenkin hämmentävää, että ihmiset suoraan ilmoittavat, että lapsestamme kasvaa kieroutunut itsekeskeinen narsisti-hedonisti, joka on pilattu lellimällä, jos emme hänelle hanki sisarusta. Ja yleensä tälläisissä tilanteissa on turha selittää, että ei niitä lapsia myöskään ihan niin vaan hankita. "Me otettais yksi kiitos!"

Kun mahdollisen Pikku Kakkosen kysymys on saatu perusteellisesti käsiteltyä, seuraa kysymys nro. 2:


2. No koskas sä sitten oot ajatellut mennä takaisin töihin?


" Me ollaan kyllä ajateltu, että tyttö olisi kotona 3-vuotiaaksi."

" Ei kyllä tee kauhean hyvää varmaan uralle tollanen kotileikkibreikki."

" No, eipä mulla kummoista uraa vielä ollutkaan, vastavalmistuneella. Että onni onnettomuudessa."


Viime vuosina erilaiset irtiotot ovat olleet paljon otsikoissa. Lehdissä on haastateltu ihmisiä, jotka ovat jättäneet työnsä ja kotimaansa lekotellakseen vuoden (kaksi, kolme) Thaimaan auringon alla tai perustaakseen nettikaupan.

Silti jokin minussa sanoo, että kotiäidiksi jääminen ei oikein vieläkään riitä irtiotoksi, sellaiseksi, josta muut ajattelevat hiukan kadehtien "Kumpa minäkin uskaltaisin! Tuo se uskalsi vaan ottaa ja lähteä. Toteuttaa haaveensa".

Omalla kohdalla kyseessä on kuitenkin juuri tälläinen irtiotto. Kauan, kauan mielessä siintänyt haave siitä, että jonakin päivänä saan olla kotona oman pienen lapseni kanssa.

Onhan se nimittäin ihan mieletöntä, että minulle maksetaan siitä, että saan olla rakkaan ihmisen kanssa kotona.

Leikkiä, laulaa, höpsötellä, rupatella, suukotella, halailla.

Ja ennenkaikkea ihmetellä.
Sitä kuinka tuo pieni ihme kasvaa.
Oppii.
Hoksaa.


En sano tätä kuitenkaan niin, että kotiäidin homma olisi jotenkin erityisen helppoa.

Mutta palkitsevaa se on. Varsinkin, jos kokee olevansa oikeassa duunissa. Sillä duuni kuin duuni voi tuntua sekä maailman parhaalta että maailman pas***malta, riippuu vain tekijästä.

Itselle tämä pikkuihmisen kaitseminen on sellaista unelmahommaa, ettei paremmasta väliä.

Kotiäititerkuin
Isosisko

maanantai 17. tammikuuta 2011

B-day party!

Pikkuneidin 1-vuotissynttärit ovat nyt takanapäin ja hauskaa oli!
Kiitos kaikille osallistujille!

Ja koska tätä olen mennyt tuulettamaan jo etukäteen moneen otteeseen, niin esiteltäköön se heti ensimmäiseksi;

Isosiskon ensimmäinen voileipäkakku ikinä!




Kakkukuvasta tuli ihan kökkö, kun en tietenkään juhlinnan keskellä oikein osannut keskittyä kuvaamiseen (ja koska, let´s face it, olen auttamattoman huono kuvaaja). Mutta idea käynee selväksi :)


Itse en tiedä miltä voileipäkakku maistui, sillä tein kinkkukakun. Palaute oli kuitenkin todella positiivista! (Oma isäni taisi ottaa kakkua nelisen kertaa ja muisti joka kerralla vielä antaa kehuja tekijälle. Ihana isi <3).

Kehuja tuli itse asiassa niin paljon, että uhkailin Isomiestä, että tästä lähtien kutsun itseäni super-emännäksi, kun kerran voileipäkakutkin onnistuvat näin hyvin. Ei tarvittu mieheltä kuin merkitsevä katse kuivahtaneen omenapiirakan suuntaan, jotta osasin sulkea suuni ja alentaa itseni jälleen ihan tavallisen kotikokin tasolle :) Lämpimästi voin kuitenkin suositella tätä Hellapoliisin ohjetta, jonka pohjalta kakun tein. Kokeilkaapa! (Pieniä muutoksia tein ohjeeseen: käytin lihaliemikuutiota kasvisliemikuution sijaan, kahta eri Reilu-paahtoleipää ja kuorrutukseen smetana-sulatejuustosekoitusta).



Tässä vielä kuva täytekakusta, in action! Tämäkin oli (makeanystävän mielestä) tosi hyvää ja yllätyksekseni jopa päällystämiseen käytetty sokerimassa oli oikeasti aika herkullista!

Otin jonkin verran kuvia kakun tekovaiheista, joten voisin vaikka laittaa kuvallisen ohjeen tässä joku päivä. Käsi ylös, jos jotakuta kiinnostaa!

Ihanaa viikon alkua kaikille!
Isosisko

ps. Niin ja tiedoksi: rimpsumekossa tietysti juhlittiin. Olisihan se pitänyt arvata!

lauantai 15. tammikuuta 2011

Hyvissä ajoin

Viime viikonlopulta kuumetaudin vuoksi perutut synttärit pidetään huomenna ja meillä on kaikki oikeastaan kahvikuppeja myöden valmiina. Siis oikeasti, kahvikupit ovat jo pöydässä...

Aikaa on ollut jopa niin paljon, että olen ehtinyt miettiä, mitä päivänsankari laittaa päälleen.

Perinteistä rimpsua...
Vai arkisempaa farkkua...

Toisaalta Burberryn mekkokin olisi aika ihana...

Jos vanhat merkit paikkansa pitää, on ensimmäinen sotisopa banaanissa vartin jälkeen, joten voipi olla, että huomenna nähdään kaikki edellä kuvatut yhdistelmät :)

En malta olla laittamatta tähän myös jo ensikuvia tytön synttärikakusta. Käytin siis ensimmäistä kertaa fondanttia eli sokerimassaa koristeluun ja olen tyytyväinen lopputulokseen! Katsotaan saisinko vielä huomenna parempia kuvia päivänvalossa.


Kukat, teksti ja päällyste sokerimassaa. Omin kätösin pyöritelty...


Huomenna on vielä voileipäkakun koristelu. Katsotaan kuinka siinä käy!

Ihanaa lauantaita kaikille!
Isosisko

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kuumat paikat

Nyt se on virallista.

Olen 1-vuotiaan taaperon äiti.


Vuoden rajapyykki saavutettiin lämpöisissä tunnelmissa: synttäriaamuna sankarin kuumemittari näytti 39,3 astetta.

Hyvästi voileipäkakut, sokerikuorrutteet ja ilmapallot.

Tervetuloa nenäliinat, terveysneuvonta ja unettomat yöt!

Ja oli kai se jotenkin aikakin.

Aika luvattoman terveenä Pikkutyttö on vuoden verran pysynyt, verrattuna niihin korvatulehduskauhujuttuihin, joilla raskausaikana kaikki pelotteli.

Ja tyttö on kyllä mitä iloisin ja helpoin potilas. Päivät ovat kuluneet rattoisasti uuden Brion hellan kanssa. Erityisen mielenkiintoista on ollut kuunnella, kuinka Isomies opettaa tyttöä kokkaamaan:

"Tästä kun väännetään vaikka nuppi kahteensataan viiteenkymppiin, se tarkoittaa, että uunista tulee 250 kakkua. Mutta ehkä me otetaan ensiksi vaan sataviiskymmentä leipää."

Ei ihme, että mies aina vaan "tilaa" meikäläiseltä ruokaa, jos kerran luulee, että uunin nuppeja vääntelemällä päätetään kuinka paljon ja mitä lajia sieltä tulee :)

Ihanaa viikon alkua kaikille!
Isosisko

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Tammikuun ensimmäinen!

Niin se vaan on vuosi 2011! Joulusta on jäljellä enää kasa lahjoja ja neulasia tiputteleva kuusi.

Ja koska jouluna saatu tavaramäärä ei näköjään riittänyt, kävimme tänään Pikkusiskon kanssa ratsaamassa lapsuudenkotimme kaappeja.

Oma sotasaaliini näytti tältä:

Kahvikuppeja, verhot, maljakko ja kristallilasit. Ja taisi mukaan tarttua muutama matala Aalto-maljakkokin...

Tavaran määrä ei todennäköisesti tule ainakaan vähenemään seuraavan viikon aikana, sillä ensi viikonloppuna meillä juhlitaan Pikkutytön 1-vuotissynttäreitä!

Ihan järjetöntä kuinka nopeasti vuosi on kulunut. Viimeisen viikon aikana Isomies onkin saanut kuulla paljon juttuja, jotka ovat alkaneet sanoilla "Siis muistatsä kuinka vielä vuos sitten..."

Pimeinä tammikuun iltoina onkin ihana käpertyä Isonmiehen kainaloon ja muistella kulunutta vuotta. Ensimmäistä vuottamme kolmehenkisenä perheenä.

Ihanaa vuoden alkua kaikille!!!

Isosisko

ps. Pikkutytön juhlien kunniaksi ajattelin kokeilla tällä viikolla ensi kertaa kakun kuorrutusta sokerimassalla. Saas nähdä kuinka käy! Mikäli kakku onnistuu, voitte arvataa, että tulen tänne bloginkin puolelle elvistelemään. Jos taas tulos ei ole kokkia mairitteleva, jättänen sen vähin äänin mainitsematta :)

perjantai 17. joulukuuta 2010

Duplofun!

Allekirjoittanut on jättänyt mehunsa ilmeisesti kaupan tiskille, sillä viime päivinä silmäluomet ovat pysyneet auki lähinnä tulitikkujen avulla. (Ei siis tietoakaan joulusiivouksesta, jouluruuista, joulukoristeista ja joululahjoista....Mutta ei onneksi myöskään joulustressistä!)





Vaikka omat mehut ovat kateissa, meillä häärää (kattoremppamiesten lisäksi) kaksi äärimmäisen tuotteliasta rakentelijaa.





Tuotanto (ja tunnelma!) käy kuumana, kun Pikkutyttö ja Isomies istuvat Duplo-kasassa ja voin kertoa, että käsky "anna pienemmän ottaa" kaikuu meidän taloudessa kuuroille korville...

Vähän väliä kaksikko pyytää äidin kuvaamaan saavutuksiaan (ennen kuin demolition team eli Pikkutyttö pistää kaiken tehdyn matalaksi).




Aika ihania, eikö?!?

Siis sekä ylpeät rakentajat että aikaansaannokset :)


Leikkimielistä viikonloppua kaikille!
Isosisko

torstai 18. marraskuuta 2010

Ratiritiralla...

Lunta!
Ihanaa, valaisevaa lunta!



















Punaisia poskia, raitista ilmaa.
Pulkkareissuja, lumilinnoja ja pikkupakkasia.
Hyötyliikuntaa ja höyryävää hengitystä.

Nautitaan nyt!
Ei muistella sitä kuinka kesä on VIELÄ hauskempi tai kuinka kohta on kuitenkin loskaa.
Juuri NYT on ihanaa!

Kaunista talvi-iltaa toivotellen,
Isosisko


ps. Kuvassa meidän perheen ihka ensimmäinen pulkkareissu. Molempia jännittää.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Think pink!

Pikkutyttö sai eilen uudet lastenvaunut. Teutonian Mistralit, värinä Pink.


Uskottelin vaunuliikkeessä itselleni, että vaunut ovat tyylikkäästi vaaleanpuna-mustat.

Todellisuudessa vaunuissa mustaa on vain topattu jalkapeite (käytetään tarvittaessa) ja rungon osat (tai siis osa niistä osista...).

Käytännössä tytöllämme on siis äklö vaaleanpunaiset vaunut.

Siis ihan sairaan ihanat siis :)



Jo ensimmäisenä käyttöpäivänä vaunut saivat ansaitsemaansa huomiota.

Alepassa tapahtunutta
  (keskustelu kahden noin 13-vuotiaan tytön kesken)

Tyttö A: "Siis kato! Vähäks söpö" (Minä polleana, että taas meidän tyttöä kehutaan.)
Tyttö B: "Joo, siis niin ihqun väriset! Siis tollaset mä siis pakosti haluun, kun mä saan vauvan." (Aa, ne puhuvat vaunuista. No käy sekin.)
Tyttö A: "Joo, siis niin mäkin. Niinku ihan pakolla."

Niin mäkin halusin. Siis ihan pakolla. Vähäks ihq!!!
Prinsessaterkuin,
Isosisko

tiistai 5. lokakuuta 2010

Tiistainen onnenpyörä

Leikkipuistossa tuli taas katseltua pikkupoikien leikkejä.

Tällä kertaa pojilla oli menossa rajun näköinen jahtausleikki. Leikin idea oli yksinkertaisuudessaan juosta keppi/harava/nyrkki ojossa toista kiinni.

Ihan uusi juttu oli, että jahdattavalle huudettiin "Haluatko ostaa vokaalin?".

Luonnollinen vastaushan takaa-ajettavalla oli tietysti karjua: "AAAAAAA!!!!".

Eli kyllä, vokaalia pukkasi :) Voi noita poikia <3

Rauhallista syyspäivää kaikille!
Isosisko

maanantai 27. syyskuuta 2010

Otsatukka-asiaa

Kauniina syyspäivänä on ihana viettää aikaa leikkipuistossa.


Tyttärestäni ehdottomasti hauskinta puuhaa puistossa on kaiken ikäisten lasten estoton tuijottelu ja jahtaaminen.

Lapseni vanavedessä seurasin tänään pitkään mm. noin 7-vuotiaiden poikien GTA-leikkiä (stop matofuka!) ja samanikäisten tyttöjen keskustelua Hello Kittystä.


Tyttöjä katsellessa oli nostalgista huomata, kuinka pikkutyttöjen otsatukkatyyli on pysynyt vuosikaudet muuttumattomana. Virallinen totuushan nimittäin on, että otsatukkaa on pienillä tytöillä tasan neljää mallia: raivis, lovis, sivari ja nyrhis.

Raivis eli takaraivo-otsis on nimensä mukaisesti otsatukka, joka alkaa kantajansa takaraivolta. Erityisesti paksutukkaisilla pikkutytöillä näkee usein raivista, joka ohentaa huomattavasti poninhännälle tai letille kammattavan tukan määrää. Sen sijaan kaltaisilleni ohuthiuksisille yksilöille raivis on mahdollisimman huono vaihtoehto, mikäli poninhäntään halutaan ylipäätään tukkaa.

Raiviksen lähisukulainen sivari on malli, jota voidaan myös kutsua horisontaaliseksi raivikseksi. Tässä otsatukkaa ikäänkuin jatketaan sivuttaissuunnassa, jolloin etutukka hurjimmissa malleissa alkaa jo reilusti korvan takaa.

Lovis eli lovellinen otsatukka. Äärimmäisen yleinen otsatukka, kaikkien kotipartureiden painajainen. Loviksen syntytapa on varmasti jokaiselle omaa tai toisen, etenkin lapsen, tukkaa leikanneelle tuttu: "oho!" Epäilen, että ainoa tapa estää loviksen synty on lepositeissä nukkuvan lapsen parturointi. Koska harva lapsi kuitenkaan nukkuu istualtaan ja lepositeiden käyttö on vähintäänkin arveluttavaa, syntyy lähes jokaisessa otsatukan leikkaussessiossa vähintään pienimuotoinen lovis.

Lovis on usein syynä otsatukkamalleista viimeisempään, etenkin taaperoikäisillä usein nähtyyn nyrhikseen.
Nyrhis eli nyrhitty otsatukka on usein kahden vaihtoehtoisen tapahtumasarjan tulos. Ensimmäinen nyrhiksen syntyyn usein johtava tilanne on multippelilovis eli leikkaustilanteessa toistuvasti tapahtuva loven muodostuminen. Useasti muodostunut kolo etutukkaan johtaa monesti siihen, että lopputuloksena on äärimmäisen lyhyt, joskus lähes sänkeä muistuttava nyrhitty otsatukka eli nyrhis.

Toinen varsinkin monilapsisissa perheissä yleinen nyrhis-tapahtuma on lapsen itsensä tai vaihtoetoisesti jonkun sisaruksista stailaama etutukka, joka on aikaisemmin ollut hetkellisesti aivan normaali symmetrinen otsatukka (tätä otsatukkamallia ei tässä listassa sen kummemmin esitellä, sillä sen esiityminen luonnossa on äärimmäisen harvinaista ja ohimenevää). Innovatiivisen saksien käytön seurauksena etutukkaa joudutaan äidin tai kampaajan toimesta radikaalisti lyhentämään, jolloin tuloksena on noin sentin mittainen, nyrhitty otsatukka.



Listaa muodostaessani aloin jo miettiä millainen tukka meidän tytölle hieman isompana todennäköisesti tulee.  Oma otsatukkamallini pienenä on ollut nyrhiksen ja sivarin välimuoto: tooooodella lyhyt ja hurjan pitkälle sivuilta leikattu.

Omalla tyttärelläni hiusmalli on jo näiden ensimmäisten kuukausien aikana muuttunut niin tiuhaan, että varmasti erilaisia otsatukkavaiheitakin tullaan vielä kokemaan. Tällä hetkellä tytöllä on vertikaalinen combover: päälaelta pitkä tukka peittää suurimman osan ajasta lapsen otsan ja etenkin märkänä otsalle asti kammattuna on (ainakin äidin mielestä) jo comboverien eliittiä.

En tiedä onko nykyinen malli tyttölapselle sen otollisempi kuin ns. juice-malli, joka tytöllä oli ensimmäiset kuukaudet. Tuolloin tyttäreni kaikki tukka oli keskittynyt niskaan, koko päälaen ollessa lähes kalju. Pikku ponnari niskassa viimeisteli yhdennäköisyyden Leskisen kanssa.

Syksyhän on tunnetusti uusien tukkamallien aikaa, joten eiköhän nyt kaikki vedetä lapsuusmuistojen kunniaksi kunnon nyrhikset ja unohdetaan sen sivuotsiksen stailaus aamuisin.

Kaunista maanantaita kaikille!
Isosisko

maanantai 6. syyskuuta 2010

Haalariasiaa

Lapsinoviisin arki on täynnä yllätyksiä.

En vielä vuosi sitten olisi arvannut, että metsästän lapselle talvivermeitä elokuussa.

Kyllä. Luitte oikein.

Elokuusta lähtien perheessämme on mietitty kuinka kupeidemme hedelmä ensi talvena puetaan. Ja jotta asiaan vihkiytymättömät eivät pitäisi tätä kotiäitiä täysin hurahteena, selvennettäköön että näin syyskuussa on jo OIKEASTI todellinen tulipalokiire, jos jotakin tiettyä rytkyä lapselleen mielii. Syyskuussa tietyistä merkeistä sanotaan jo eioota. Että better luck next year!

Vaikka paine alkaa käydä sietämättömäksi (noh, ehkei sentään), ei perheeseemme ole ostettu vielä haalarin haalaria. Päätös on muhinut ja muhinut, mutta kysymyksiä on edelleen enemmän kuin vastauksia. Tällaiset poropeukalot kun eivät oikein muutenkaan tiedä, kuinka se lapsi kannattaisi pukea. On välikausihaaria, housua, takkia, toppaa, fleeceä, softshelliä ja villaa. Mitä tarvitaan nyt? Mitä tammikuussa?

Ja kuinka paljon peuhaa ulkona (huomenna!) 8-kuukautta vanha ihmislapsi? Nyt aika hillitysti, mutta entäs helmikuussa, kun ikää on jo yli vuoden.

Näiden ja lukuisten muiden pohdintojen vuoksi ei virallista haalaripäätöstä siis ole vielä tehty.

Ankaraa googletusta ja kauppojen kiertelyä on silti harrastettu ja tällä hetkellä vaihtoehdot talvihaalariksi ovat seuraavat:

Feast your eyes on these!!!

Cupcake Outdoor-haalari vaaleanpunaisena

Ticket to heaven Baby suit Lollypop
Ticket to heaven baby baggie suit Lollypop

Ja kuten kuvista huomaa, tytön vaatetus ei ole kovin sukupuolineutraalia. Ensimmäiset kuukaudet tytön vaatekaapista löytyi hiukan reippaampaakin sävytystä, mutta viime aikoina kaappiin ovat päätyneet vain äidin lempivärit vaaleanpunainen, harmaa ja valkoinen.

Pitsiverhot päässä tänäkin iltana kirjoittaa,
Prinsessaäiti aka Isosisko



ps. Voi kökkö, kun jurppii tää ulkoasu. Huomenna palaveri Pikkusiskon kanssa, promise!