Otsatukka-asiaa

Kauniina syyspäivänä on ihana viettää aikaa leikkipuistossa.

Tyttärestäni ehdottomasti hauskinta puuhaa puistossa on kaiken ikäisten lasten estoton tuijottelu ja jahtaaminen.

Lapseni vanavedessä seurasin tänään pitkään mm. noin 7-vuotiaiden poikien GTA-leikkiä (stop matofuka!) ja samanikäisten tyttöjen keskustelua Hello Kittystä.

Tyttöjä katsellessa oli nostalgista huomata, kuinka pikkutyttöjen otsatukkatyyli on pysynyt vuosikaudet muuttumattomana. Virallinen totuushan nimittäin on, että otsatukkaa on pienillä tytöillä tasan neljää mallia: raivis, lovis, sivari ja nyrhis.

Raivis eli takaraivo-otsis on nimensä mukaisesti otsatukka, joka alkaa kantajansa takaraivolta. Erityisesti paksutukkaisilla pikkutytöillä näkee usein raivista, joka ohentaa huomattavasti poninhännälle tai letille kammattavan tukan määrää. Sen sijaan kaltaisilleni ohuthiuksisille yksilöille raivis on mahdollisimman huono vaihtoehto, mikäli poninhäntään halutaan ylipäätään tukkaa.

Raiviksen lähisukulainen sivari on malli, jota voidaan myös kutsua horisontaaliseksi raivikseksi. Tässä otsatukkaa ikäänkuin jatketaan sivuttaissuunnassa, jolloin etutukka hurjimmissa malleissa alkaa jo reilusti korvan takaa.

Lovis eli lovellinen otsatukka. Äärimmäisen yleinen otsatukka, kaikkien kotipartureiden painajainen. Loviksen syntytapa on varmasti jokaiselle omaa tai toisen, etenkin lapsen, tukkaa leikanneelle tuttu: "oho!" Epäilen, että ainoa tapa estää loviksen synty on lepositeissä nukkuvan lapsen parturointi. Koska harva lapsi kuitenkaan nukkuu istualtaan ja lepositeiden käyttö on vähintäänkin arveluttavaa, syntyy lähes jokaisessa otsatukan leikkaussessiossa vähintään pienimuotoinen lovis.

Lovis on usein syynä otsatukkamalleista viimeisempään, etenkin taaperoikäisillä usein nähtyyn nyrhikseen.
Nyrhis eli nyrhitty otsatukka on usein kahden vaihtoehtoisen tapahtumasarjan tulos. Ensimmäinen nyrhiksen syntyyn usein johtava tilanne on multippelilovis eli leikkaustilanteessa toistuvasti tapahtuva loven muodostuminen. Useasti muodostunut kolo etutukkaan johtaa monesti siihen, että lopputuloksena on äärimmäisen lyhyt, joskus lähes sänkeä muistuttava nyrhitty otsatukka eli nyrhis.

Toinen varsinkin monilapsisissa perheissä yleinen nyrhis-tapahtuma on lapsen itsensä tai vaihtoetoisesti jonkun sisaruksista stailaama etutukka, joka on aikaisemmin ollut hetkellisesti aivan normaali symmetrinen otsatukka (tätä otsatukkamallia ei tässä listassa sen kummemmin esitellä, sillä sen esiityminen luonnossa on äärimmäisen harvinaista ja ohimenevää). Innovatiivisen saksien käytön seurauksena etutukkaa joudutaan äidin tai kampaajan toimesta radikaalisti lyhentämään, jolloin tuloksena on noin sentin mittainen, nyrhitty otsatukka.



Listaa muodostaessani aloin jo miettiä millainen tukka meidän tytölle hieman isompana todennäköisesti tulee.  Oma otsatukkamallini pienenä on ollut nyrhiksen ja sivarin välimuoto: tooooodella lyhyt ja hurjan pitkälle sivuilta leikattu.

Omalla tyttärelläni hiusmalli on jo näiden ensimmäisten kuukausien aikana muuttunut niin tiuhaan, että varmasti erilaisia otsatukkavaiheitakin tullaan vielä kokemaan. Tällä hetkellä tytöllä on vertikaalinen combover: päälaelta pitkä tukka peittää suurimman osan ajasta lapsen otsan ja etenkin märkänä otsalle asti kammattuna on (ainakin äidin mielestä) jo comboverien eliittiä.

En tiedä onko nykyinen malli tyttölapselle sen otollisempi kuin ns. juice-malli, joka tytöllä oli ensimmäiset kuukaudet. Tuolloin tyttäreni kaikki tukka oli keskittynyt niskaan, koko päälaen ollessa lähes kalju. Pikku ponnari niskassa viimeisteli yhdennäköisyyden Leskisen kanssa.

Syksyhän on tunnetusti uusien tukkamallien aikaa, joten eiköhän nyt kaikki vedetä lapsuusmuistojen kunniaksi kunnon nyrhikset ja unohdetaan sen sivuotsiksen stailaus aamuisin.

Kaunista maanantaita kaikille!
Isosisko