Olen luonteeltani krooninen multitaskaaja (kyllä se ON sana).
Siis sellainen henkilö, joka kotitöitä tehdessäkin hoitaa vähintään kymmentä asiaa kerralla.
Yksi klassisista esimerkeistä on leipominen. Yhtä piirakkaa, leipää tai ruokalajia ei valmistu ikinä tässä huushollissa. Sen sijaan kotonamme leivotaan samaan syssyyn hiukan rieskoja, vähän pullaa, muutama limppu ja vielä pari piirakkaa pakkaseen. Kun yhtäaikaa vielä huolehtii seitsenkuisesta, täyttää tiskikoneen, pyyhkii pölyjä ja lajittelee pyykkiä, voi olla varma että aika ajoin jokin palaa pohjaan (yleensä tekijän pinna).
Näin syksyisin pihamme kaksi omenapuuta luovat lisätöitä. Otsasuoni pullistellen on perheessämme viime päivinä hillon toivossa pilkottu suuri muovikassillinen omenaa.
Saldo: 0 purkkia valmista omenahilloa, 1 palanut kattila ja yhden yliväsyneen äidin itkut kello 23.45.
Onneksi on mies, joka tälläisissä(kin) tilanteissa tietää miten toimia: patapadalla kattila puhtaaksi, vaimo nukkumaan ja seuraavana päivänä uusi yritys.
Ja avot: nyt on hilloa!
Ei tietenkään riittävästi. Mutta jotain kuitenkin.
Huomenna tehdäänkin sitten piirakkaa (pakkaseen), sokeritonta sosetta (vauvalle), omena-puolukkapuuroa (lounaaksi) ja omenahyvettä (jälkkäriksi).
Mutta ehkä ei kaikkea samaan aikaan.
Ehkä.
Ihanaa iltaa kaikille!
Isosisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti