Aina jossakin vaiheessa remonttia se iskee: uupumus.
Uupumus sekasortoon, odotteluun ja epänormaaliin elämänrytmiin.
Uupumus päätöstentekoon.
Uupumus vapaa-ajan puutteeseen.
Meillä uupumuksen saapumista edisti Pikkutytön yskä, joka on valvottanut meitä vanhempia (tyttö itse ei onneksi yskään juurikaan herää).
Uupumuksen hetkellä on aika pyytää apua. Meillä on onneksi upea turvaverkko, jota pyritään käyttämään ahkerasti.
Avun pyytämiseen liittyy kuitenkin ainakin minulla aina jonkinlainen syyllisyys.
Rasitanko muita nyt liikaa? Olenko nyt tarpeeksi väsynyt, jotta voin pyytää apua? Onko avunantajilla jo tarpeeksi tohinaa omassa elämässään?
Loppujen lopuksi on vain pakko luottaa siihen, että avunantajat osaavat ja uskaltavat kieltäytyä, mikäli apua ei sillä hetkellä pysty/jaksa/halua/voi antaa.
Remonttiuupumuksessa hyvä puoli on se, että ainakin itsellä palautumiseen tarvitaan yleensä vain esimerkiksi yhdet kunnon nokkaunet tai vaikka itsekseen vietetty leppoisa saunahetki. Pienen lepohetken jälkeen onkin sitten hauska katsoa tarkemmin mitä kaikkea onkaan jo saatu aikaan.
Meilläkin on jo monta syytä juhlaan: Kaapinovet ovat paikallaan! Hella ja uunikin ovat jo löytäneet asemansa! Lattiakin kiiltää uutuuttaan!
Ihan pian meilläkin syödään jo tuoretta ruokaa!
(Edelleen) remppaterkuin,
Isosisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti