Keittiökuvat

Viimeisen viikon olen odottanut hetkeä, jolloin kuvaan uuden keittiön.

Sillä tavalla rauhassa.

Niin, että kuvissa näkyy vasta leivottu raparperipiirakka ja uututtaan kiiltävä keittiö viimeisen päälle stailattuna. Alkukesän auringossa säteillen.

Raparperit ovat saaneet kasvaa rauhassa. Ja illallahan ne kuvat tuli nyt sitten otettua.

Näytetään nyt kuitenkin ensin lähtötilanne:







Ehtaa 1950-lukua. Rempseää sinistä, kuluneita pintoja ja äärettömän huonoa ergonomiaa. Kaapit on tehty mittatilauksena Isonmiehen 150 senttiselle isoäidille. Koska Isomies on lähemmäs 200 senttimetriä ja minäkin (ainakin unelmissani) 170 senttinen, on työskentelykorkeus aikaisemmin ollut kaikille talon nykyisille asukkaille väärä.

Tunnelmaa ei kieltämättä tästä köökistä puuttunut. Minkälaista tunnelmaa, sitä en uskalla sanoa... :)

Ja tässä sitten se uutuuttaan kiiltelevä (huomaa leivänmurut ;) keittiö.









Verhot ja matto vielä uupuvat, mutta muutoin keittiö on valmis. Ja kyllä me ollaan onnesta ymmyrkäisinä. Kaikesta tuli juuri sitä, mitä toivottiin tai vieläkin parempaa! :)

Vielä ei ole edes ollut sinistä ikävä :)

Erityisen tyytyväinen olen korkeaan mikroon ja uuniin. Helpottavat todella paljon työskentelyä. Ja uuni on kätevästi pikku näppien ulottumattomissa :) Integroitu astianpesukonekin on muuten huippu, jos talossa on pieni nappien painaja.

Pikkutyttökin on ollut innoissaan uudesta keittiöstä. On kierrättänyt vieraita kädestä pitäen jokaisen uuden jutun luona ja kertonut omalla 1-vuotiaan kielellään kaiken tarvittavan uuden keittiön hienouksista :)

Lämpimiä päiviä toivotellen,

Isosisko

Laskosverhot

Keittiö on huomenna valmis.

Tai viimeistään perjantaina.

Maanantaihin en ainakaan odota.

Oli valmis tai ei, minä tahdon R-U-O-K-A-A!!!

Viimeiset viikot on menneet sellaisella einesmätöllä, että elimistö huutaa kunnon ruokaa. Pikkutytölle on tehty ruoat pakkaseen, joten huolta kasvavan ravitsemuksesta ei ole tarvinnut kantaa, mutta oma jaksaminen alkaa olla aika finaalissa, kun elää Nutellalla ja pinaattiletuilla.

Mutta homma on siis jo melkein pulkassa. Pian on toivottavasti luvassa myös kuvapostaus, kunhan kaikenmaalman kompurat ja meisselit on raivattu keittiön keskilattialta pois. Before/after-kuvien laita on sen sijaan huolestuttava; mies hukkasi kännykkänsä Hongkongiin ja kaikki alkuperäiskeittiön kuvat taisivat mennä sen siliän tien. No, katsotaan mitä arkistoista löytyy.

Loppuun haluaisin vielä kysyä, että onko aivan normaalia, että 2 kappaletta keittiön laskosverhoja kustantaisi 509euroa ? Siis kaksi verhoa yli VIISISATAA!!!
Kävin Eurokankaassa kyselemässä, että kuinkas ois jos tekisivät kaksi normaalikokoista laskosverhoa ja tulos oli tuo: hinta 509€. Jäivät tilaamatta. Katson alelaarista.

Tälläinen höpinä tänään.
Ihanaa keskiviikkoa!
Isosisko

Apua!

Aina jossakin vaiheessa remonttia se iskee: uupumus.

Uupumus sekasortoon, odotteluun ja epänormaaliin elämänrytmiin.
Uupumus päätöstentekoon.
Uupumus vapaa-ajan puutteeseen.

Meillä uupumuksen saapumista edisti Pikkutytön yskä, joka on valvottanut meitä vanhempia (tyttö itse ei onneksi yskään juurikaan herää).

Uupumuksen hetkellä on aika pyytää apua. Meillä on onneksi upea turvaverkko, jota pyritään käyttämään ahkerasti.

Avun pyytämiseen liittyy kuitenkin ainakin minulla aina jonkinlainen syyllisyys.

Rasitanko muita nyt liikaa? Olenko nyt tarpeeksi väsynyt, jotta voin pyytää apua? Onko avunantajilla jo tarpeeksi tohinaa omassa elämässään?

Loppujen lopuksi on vain pakko luottaa siihen, että avunantajat osaavat ja uskaltavat kieltäytyä, mikäli apua ei sillä hetkellä pysty/jaksa/halua/voi antaa.

Remonttiuupumuksessa hyvä puoli on se, että ainakin itsellä palautumiseen tarvitaan yleensä vain esimerkiksi yhdet kunnon nokkaunet tai vaikka itsekseen vietetty leppoisa saunahetki. Pienen lepohetken jälkeen onkin sitten hauska katsoa tarkemmin mitä kaikkea onkaan jo saatu aikaan.

Meilläkin on jo monta syytä juhlaan: Kaapinovet ovat paikallaan! Hella ja uunikin ovat jo löytäneet asemansa! Lattiakin kiiltää uutuuttaan!

Ihan pian meilläkin syödään jo tuoretta ruokaa!
(Edelleen) remppaterkuin,
Isosisko

Edistystä

Simat on juotu ja tippaleivät löytyy reisistä.

Keittiöremontti on edistynyt niin huikeaa vauhtia, että nyt meillä on jo työhuone täynnä kaappeja, uuneja, liesituulettimia ja vetimiä. Työtasot ja lamput vielä uupuu, mutta huomenissa lähtee kahden naisen tehotiimi valloittamaan rautakauppoja. Toivon vaan, että pikkuinen makutuomari ei ota tehtäväänsä liian kirjaimellisesti ja maistele koko Bauhausin tuotantoa...

Remontti on edistynyt jopa huolestuttavan hyvin, yleensähän joku pieni viivästys on remontissa kuin remontissa. Näyttää kuitenkin siltä, että meillä on tosi hyvä remppamies ja omasta takaa niin tarmokas apujoukko (Isomies ja Appiukko), että kaikki sujuu paremmin kuin hyvin.

Toivotaan, että pian saadaan jo ennen/jälkeen-kuvia!

Isosisko

ps. Kävin tänään käyttämässä joululahjaksi saamani manikyyrilahjakortin. Oli ensimmäinen kerta, kun asiakaspalvelija sanoi ihan suoraan, että ei suosittele toista kerrosta lakkaa, koska ei jaksaisi laittaa sitä. Arvatkaa otinko kuitenkin sen toisen kerroksen :)

Ihan piruuttani.

Remppaa remppaa

Päivät ovat lentäneet keittiöremontin kourissa ja viikonloppuna jo Isonmiehen kanssa mietittiin, että taasko tässä ollaan.

Remonttipölyn, -huolien ja -äänten keskellä.
Evakossa.
Ilman uunia.
Piha täynnä roinaa.

Mutta sitten katseltiin uuden keittiön 3D-kuvia. Ja toisiamme.

Meille tätä tehdään.
Pikkuhiljaa.
Läheisten avustamana.


Avun pyyntiin tässä joutuukin taas tottumaan. Purkupäivät vietettiin jo Mummulassa evakossa ja Vaaria on käytetty luvattoman paljon remppa-apuna.

Hiukan on myös haikea fiilis. Vaikka kuinka tietää, että vanhat kaapit olivat jo tulleet tiensä päähän, katselin tänään haikeana kun huonoimmat niistä kipattiin roskalavan kyytiin.

Koska kyllähän niissä luonnetta oli!
Ja historiaa. Purkuprosessissa löytyi mm. vanhat damaskit, lapsen kenkä, kasa lehtiä, hevosen jouhia ja kommunistisia banderolleja.
"(Pääoma hallitsee maailmaa, tämä on väärin, vaadi oikeuksiasi!)"

Remppaterkuin,
Isosisko

Keittiöremontti

Heissan kaikki!
Vanhan talon loppumattomassa remonttisuossa on päästy kevään korvalla uuteen vaiheeseen.

Väisty salaojaremontti!
Häivy julkisivuremppa!
Hyvästi kattoremppa!

Nyt remontoidaan keittiö!

Yllättävien käänteiden jälkeen meillä alkaa muutaman viikon sisällä kettiön uusiminen!

Pakko sanoa, että kerrankin innostava remontti! Arvatkaa vaan kuinka ihanalta tuntuu taas miettiä kaappien ovia ja seinien väriä, hikisen nihkeän salaojaremonttisuon jälkeen.

Niin ja siis ne salaojathan eivät ole vielä valmiit, mutta kyllähän montaa remppaa kannattaa tehdä samaan aikaan, eikö?!? :)

Keväistä energiaa kaikille!

Isosisko

ps. Haluaako joku muukin kuin minä before/after-kuvia? Voin kertoa, että tällä hetkellä meillä on aika räheät mustikan siniset kaapit, joten muutos on varmaankin ihan merkittävä :)

Hässäkkää

Moikka kaikille!







Huh, onpas ollut hauska ja kiireinen viikko:

Isomies aloitti olohuoneen remppauksen (katto valmiina!), tänään oltiin synttäreillä (kakkuähky) ja eilen käytiin Pikkutytön 1-vuotis kuvauksessa (hiukka myöhään, mutta hienosti meni!).

Huomenna nähdään vielä liuta ihania ystäviä ja nautiskellaan Isomiehen talviloman viime päivistä.




Maanantaina olisikin sitten ystävänpäivä... Mitäköhän silloin keksisi? Ideoita? Varaslähtöä ystävänpäivään otin Isomiehen lomanaloitus päivänä, leipomalla yllätyskakun.

Ihanaa viikonloppua!

Isosisko

Salaovi

Syksy on salakavalasti luiskahtanut lokakuun puolelle.

Eilen leivoimme miehen kanssa jo aikaisemmin hehkuttamiani ruissämpylöitä, joiden resepti löytyy täältä. Hyviä (ehkä liiankin hyviä, sanoo Isosiskon vatsa tällä hetkellä) niistä tuli ja on siinä vaan jotakin, kun koti tuoksuu tuoreelle leivälle. Hyvää fiilistä nostatti myös se, että lauantaina saatiin Isonmiehen kanssa tehtyä edes jonkinmoinen suursiivous (hyvä me!).

Suursiivousta on mattojen tamppauksen lisäksi tehty myös tämän huushollin tavaroille. Missiona on, että kaikki mitä emme oikeasti tarvitse lähtee kiertoon. Nykyäänhän on trendinä downshifting eli elämän kohtuullistaminen. Ideana on miettiä, mitä sitä oikeasti tässä elämässä tarvitsee.

Meillä tämä tavaran myyminen/pois antaminen lähti ihan käytännön tarpeesta saada huusholli remontin keskellä edes jonkinlaiseen ruotuun.  

Vanhassa talossa on nimittäin se kiistanalainen ominaisuus, että sen erilaisiin sopukoihin saa säilöttyä jos jonkinmoista tavaraa. Oman lisänsä asiaan tuo se, että kaikki talon sopukoista löytyvä tavara ei edes ole omaa. 

Eräs päivä törmäsin talossamme tähän ihanuuteen:

Eihän siinä mitään kummallista ole, että keittiöstään löytää vanhan kahvimyllyn.
Siis siinä tapauksessa, että sellaisen omistaa.
Mutta kun minä en omista.
Siellä se raukka silti nökötti keittiön kaapin ylimmällä hyllyllä.
Unohdettuna.
Käyttämättömänä.
Tähän asti silmien ulottumattomissa (nyt löydön mahdollisti ekstrakorkea keittiöjakkara).

No nyt pääsi aitiopaikalle keittiöön. Ainakin hetkeksi. Pakko se on nimittäin jossain vaiheessa antaa anopille, jolle se on varmaan joskus kuulunut. Mutta hetken vielä taidan unohtaa mainita asiasta :)

Vanha kahvimylly on kuitenkin verrattain pieni löydös tässä huushollissa, sillä remontin aikana talosta on löytynyt myös salaovi.

Sisäinen neiti Etsiväni nosti päätään, kun muutama kuukausi sitten Pikkutytön makuuhuoneen seiniä uusiessamme vanhojen tapettikerrosten alta löytyi peitetty ovi. Ovi johti pieneen välitilaan/huoneeseen, jossa oli mm. muutamia vanhoja lehtiä (vaikka peukut pystyssä toivoimme kulta-aarretta). 

Toivottavasti tekin teette ihania löytöjä tällä viikolla! Uusi viikko - uudet mahdollisuudet!
Isosisko

ps. Viivu's homessa on muuten arvonta Viivun ihanaan pikku putiikkiin, käykääpä ihmeessä vilkaisemassa!

Isosiskon ISO remontti

Ajoittain mieheni ja minut löytää haahuilemasta lasittuneinen silmin pitkin K-Rauta seiskavitosta. Maalitahraisista käsistä ja liian monta kesää nähneistä verkkareista tietää, että käynnissä on taas hektinen remontointivaihe.

Kuten aikaisemmin olen jo Sata asiaa-listassa paljastanut, remontoimme 1920-luvulla valmistunutta hirsitaloamme. Koska projekti on käytännössä lähes loputon, vaihtelevat hiljaiset ja aktiiviset remontointivaiheet.

Tällä hetkellä on taas menossa aika, jolloin mieheni elää Pepsi Maxilla ja pizzalla ja remontoi aamusta iltaan.

Ja minä hoidan tuikitärkeitä johtotehtäviä.

Eli selaan sisustuslehtia.

No ei kai sentään. (Eipä!)

Tänään olen jo lähettänyt lukemattomia (yllättävän tiukkasanaisia) tarjouspyyntöjä kattofirmoille. Seuraavana projektiemme loputtomassa listassa on nimittäin ehkä kaikkein viheliäisin vaihe eli kattoremontti. (Usein nimittäin ne talon hellyyttävimmät piirteet, kuten suloinen mansardikatto, aiheuttavat huomattavan määrän lisätöitä ja -kustannuksia.)

Kuva rakentaja.fi

Kattoremontin lisäksi myös sisällä (sattuu ja) tapahtuu.

Huomenna olisi luvassa mm. sähköjen kytkeminen takaisin yläkertaan! (Miten sitä nykyään pitääkin ihan normaalina sitä, että ajoittain sähköt, vesi, ilmanvaihto tai kaikki edellä mainitut puuttuvat).

Remonttitunnelmin,
Isosisko

ps. Remontin ohella on meneillään myös toisenlainen urakka: Siskokullat miettivät kuumeisesti blogin tulevaa ulkoasua!!!