Step by step

Kaikille ikätovereilleni otsikosta tullee mieleen iki-ihanainen New Kids on the Block.

Ei, täällä ei muistella kaiholla 90-lukua flanellipaitoineen, moonbootseineen ja bulan pipoineen.

Täällä kävellään!!!!




Pikkutyttö on lähtenyt virallisesti hoippumaan!!!

Jo useamman viikon tyttö on pyrähdellyt muutamia askelia pöydän ja sohvien väliä (viisi askelta oli pitkään ennätys).

Mutta nyt matkaa taittuu jo useampi metri!!!

Supersuloista ja ajoittain vaarallista.










Kävelykyky on tuonut myös uusia mooveja tytön tanssirepertuaariin.

Pidemmän aikaa tytön tanssi on koostunut vauvamaailman klassikosta, ylös-alas hytkytyksestä, mutta nyt grooveimmat biisit saavat aikaan jo pepun sivuttaista keinuntaa ja jokaisen aerobictunnin kauhua, sivuaskelia.

Ja palatakseni vielä otsikkoon ja NKTB-haikailuun:
oikeasti olen Take That -tyttöjä ja New Kids on the Block haisee!!!

Kysykää vaikka Isosiskon päiväkirjalta vuodelta 1993! :)

Ja jotta ei jäisi mitään epäselvää, ihanin on tietysti Jason.

Syy Jasonin ihanuuteen on seuraava: "Kaikki muut tykkää joko Markista tai Robbiesta, joten mun täytyy tykätä Jasonista, että silläkin ois faneja".


Kyllä, neljäsluokkalaisen Isosiskon fanius merkkasi Jasonille varmasti paljon.

Ihanaa viikkoa kaikille!
Stay warm!!!
Isosisko

ps. Kuvituksena osa Isosiskon irttarisaaliista. Voiko noin söpöjä syödä? Tietysti.

Lökösunnuntai

Pakko sanoa heti alkuun KIITOS sympatiseerauksesta viime postaustani koskien! Vitsit, että tuli hyvä mieli! Mahtavuutta!

---

Ihan hyvä, ettei blogimme ole muotiblogi. Ei tarvitse sen kummemmin suunnitella asukokonaisuuksia, kun ei kerran huvita! Sunnuntaisin saa ihan rauhassa vetäistä kauhtuneen neuletakin niskaan ja löysimmät housut jalkaansa. Niin, ja varpaiden lämmittämiseen isoäidin tekemät rakkauden villasukat. Oi ihana sunnuntai!

Sunnuntaihin kuuluu lökövaatteiden lisäksi ihana ruoka. Tässä siis lempikasvispihvini. Ne ovat herkullisia! (Vaikka jäivät sisältä ehkä aavistuksen raaoiksi. Makua se ei todellakaan haitannut!)

Pikkusiskon kasvispihvit avokadokastikkeella

Pihvit:

1,5 dl punaisia linssejä (keitä 15 min)

500 g Pirkan luomu porkkanasosetta

4-5 kpl luomu kananmunia

1-1,5 dl korppujauhoja (itse tein gluteiinittomista, niin ei tarvinnut syödä vehnää)

2 tl pestoa

yrttimausteita tuoreena tai kuivattuna

ruususuolaa/merisuolaa

1. Keitä siis linssit. Harmittaa odottaa linssien kiehumista, jos on asennoitunut jo pihvien paistamiseen. Been there done that! :)

2. Kaada vesi linsseistä pois ja hienonna haarukalla.

3. Lisää kaikki aineet taikinaan ja anna vetäytyä hetki. (Tai älä anna vetäytyä ollenkaan ja paista löysää taikinaa niinkuin me :D)

4. Modifioi taikinaa tarpeen mukaan lisäämällä korppujauhoja/nesteitä

5. Paista pihvit voissa pannulla tai uunissa.

Avokadokastike:

1 avokado

1 dl kermaviiliä

½ sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

lempiyrttiäsi kuivattuna tai tuoreena

ruususuolaa/merisuolaa

Lado aineet mikseriin ja surauta. Valmis puolessa minuutissa (ellei mikseri mene jumiin)

Hauskaa alkuviikkoa!

Pikkusisko

Yllätykselliset leikkaukset

Varoitus: MEGAPOSTAUS. Sisältää jonkinasteista ärsytystä.

En muista olenko kertonut, mutta viime maaliskuussa vasen korvani leikattiin. Siinä on syntymästä asti ollut jonkinsortin kuulovika ja se on kuullut hieman oikeata huonommin. Sen(kin) "vian" kanssa olen pärjännyt vallan mainiosti, mutta korvalääkärini kovasti suositteli päiväkirurgistaleikkausta, jossa kuuloni palautuu, leikkaustulokset ovat hyviä ja juuri minä kuulun siihen onnelliseen kohderyhmään kenet kannattaa leikata. Pienen harkinnan jälkeen suostuin! Parempi kuulo, here I come! Ei enää päänkääntelyä tai ongelmia väenpaljoudessa. Hyvä diili.

Pieni päiväkirurginen leikkaus osottautui kuitenkin megalomaaniseksi operaatioksi. Minulla meni kaksi kuukautta siihen, että pysyin edes tolpillani huimauksen kanssa. (Kuulemma normaalia.) Korvani oli kolme kuukautta kuuro. (Hieman epätavallista, mutta varmasti ohimenevää.) Kun kuulo palautui, äänet ovat tuntuneet pään sisällä olevalta rokkikonsertilta, joka rikkoo tärykalvon. Kuulo palautunut, check! (Kuuluu parantumiseen, eikö tätä kerrottu?)

Eilen kävin siis korvalääkärilläni toiveikkaana, että saisin jonkin vastauksen siihen, kuinka kauan korvassani pauhaava kitaristi keikkaansa jatkaa. Keskustelu meni kutakuinkin näin:

Lääkäri: Korva näyttää hyvältä.

Minä: No hyvä, korva tosin edelleen särisee, rätisee, pauhaa, enkä välillä pysty puhumaan, saati olemaan keskusteluissa mukana.

Lääkäri: No hyvä että korva on kuitenkin parantunut suunnitelman mukaan

Minä: Siis ei minun mielestä kyllä ole parantunut sen suunnitelman mukaan, mikä ennen leikkausta minulle annettiin. Ei ollut ennen leikkausta puhetta, että kuinka kauan tällainen särinä voi kestää.

Lääkäri: Joo, enpä minä viitsi ennen leikkausta niistä puhua. Pelästyvät vaan. Voi kestää kaksikin vuotta.

Täh. Eikö ennen leikkausta pitäisi vähän valaista faktoista, leikkauksen kulusta, toipumisesta ja mahdollisista haitoista? (Siis niistä tiedetyistä, ainahan ylläreitä voi tulla). Ja sori, minun ei ole siis todellakaan tarkoitus levittää huonoa energiaa tai haukkua lääkäreitä, mutta ärsyttää vaan se, ettei ole infottu. Jos mulle olisi sanottu selvästi, että "paraneminen on yksilöllistä, joillain saattaa kestää kaksikin vuotta, että äänet asettuvat kohdilleen." niin siinähän olisin sitten tehnyt päätökseni, ja kärsinyt sitten tietäen, että tämä oli OMA valintani. Nyt tuntuu vain, että leikkauksesta annettiin himpun verran liian ruusuinen kuva. Enkä yhtään ymmärrä miksi?! Ketä se oikeasti palvelee, että ramppaan korvalääkärillä ongelmineni vain sen takia, etten saanut tarpeeksi tietoa leikkauksesta.

Huoh. Lähdin lääkäristä ihan itkukurkussa, kun tuntui, että vaikka miten yritin sanoa, et ei tää nyt ihan oikein mennyt, niin tuntui kuin oisin puhunut puulle. Onneksi mentiin sen jälkeen syömään Silvopleehen (NAM!), ja sain syödä lautasellisen täydeltä ihanaa raakaruokaa! Ja voin sanoa, että heti helpotti.

Kyllä mun korva paranee. Ihan satavarmasti. :)

Pikkusisko

P.S. Mun epilepsialääkäri on ihan maailman paras. Että ei mulla mitään kaunaa oo siis koko lääkärikuntaa kohtaan. Hyvän lääkärin tunnistaa siitä, että se kohtelee ihmisenä, eikä pelkkänä potilaana. Koko potilas-sana on jotenkin ärsyttävä.

Sweet Sunday!

Hejsan ystävät!

Kun nyt alkuun päästiin niin laitetaanpa taas päivän asu kaikille kiinnostuneille (Onko teitä?!? Ja kuuluuko tähän selostaa mitä oikeastaan on päällä?).
























Asu sai luvan toimia kyläilykokonaisuutena, tänään pääsimme nimittäin valmiiseen sunnuntaipöytään anoppilaan.

Takista poistin olkatoppaukset ennen lähtöä. Olivat nimittäin sarjaa "Janet Jackson gone wild".

Kuvassa tukkakin muistuttaa vielä hiukan kasikytluvun heittaria. Ennen lähtöä sutaisin tukan vielä "nutturalle".
























Aika usein tulee pidettyä tukkaa kiinni, sillä muuten Pikkutytön näppärät sormet taiteilevat jonkin sortin nutturan leikkien lomassa.

(Tämä kyseinen malli syntyi näin: kierittelin etuhiuksia hieman ja kiinnitin pinneillä niskaan. Lopuksi käänsin kaikki hiukset "piiloon" niskaan ja kiinnittelin pinneillä.)





































Kyseinen "nuttura" päässä näytän muuten ihan lyhyttukkaiselta. Sopisikohan tuollainen malli oikeastikin? Mielipiteitä puolikkaan naaman perusteella? :)

Isosisko

Mietteitä muuttamisesta

Olen siis superinnoissani muutosta. Olen jo jonkin aikaa pohtinut mielessäni ideaa siitä, jos muuttaisimme pienempään asuntoon. Pienen pieneen. Mitä kaksi ihmistä oikeastaan tekee kolmiolla ja jättimäisellä parvekkeella, joka on täyteen tuupattuna purkkia, purnukkaa ja kaikenlaista mööpeliä.

Pidän siis nykyisestä asunnostamme, avarasta, ihanasta ja uudesta kerrostalokolmiostamme suuresti. Jo vähän aikaa on vain tuntunut siltä, että yli puolet tavaroistamme on enemmän tai vähemmän turhia ja neljäs osa niistä sellaisia mitä en edes muista olevankaan! Nyt siis on meneillään kovakätinen karsinta, jotta mahdumme 66 neliöstä neljäänkymmeneen!

Mutta miten sujuu muutto...

...tämän suloisen rapsuttelijan kanssa...

...joka joutuu luopumaan parvekeulkoilustaan!

...Rivitalossa kun parveketta ei ole...OH NOES!

Toivomme, että arvon herramme suostuu ulkoilemaan valjaissa. Kesällä se ainakin sujui hyvin mökillä ollessa. Siltä reissulta tosin nuohottiinkin pari punkkia matkamuistoksi. (huoh)

Pikkusisko

Valinnoista

Valinta on se,

että päättää olla onnellinen.

Toteuttamista puolestaan se,

että mahdollistaa oman onnensa.

Me päätämme itse siitä,

kulutammeko itsemme loppuun ylitöillä,

olemmeko hiertävissä ihmissuhteissa,

annammeko toisten määrätä elämästämme

ja ajattelemmeko positiivisesti vai negatiivisesti.

Valinta on meidän.

Vastuu valinnasta on välillä pelottavaa.

Emme voi syyttää muita omasta epäonnestamme.

Olemme itse tehneet valintamme.

Onneksi voimme aina,

aina,

tehdä uuden valinnan

ja alkaa kantaa vastuuta

omasta onnellisuudestamme.

Pikkusisko

Perjantaihuumaa

Päivän asuni ei ole sädehtivä muotiluomus.

Se on koottu kirpparilta löydetyistä ihanuuksista.

Niin ja Lindexin lastenosaston sukkikset on vetäisty jalkaan.

Pätkä mikä pätkä :)

Vaaleanpunainen virkattu pioni,

piponi ylpeyden aihe.

Itse en kunniaa virkkauksesta ota,

mies teki pionin kun niin kiltisti pyysin.

Kyllähän pipossa pioni täytyy olla!

Asuntomme hukkuu lankaan ja puikkoihin.

Niitä löytyy

sohvatyynyjen välistä,

sängystä.

pöydiltä,

kaapeista,

sohvan takaa

ja laatikoista.

Nyt sain kaikki järjestykseen.

Puikkokukat eivät kuole,

ja uteliaimmat eivät pääse

lankoihin käsiksi!

(vaikka selkeästi mieli tekisi...)

Tässä on ylpeyteni aihe.

Projektien projekti.

Oma missioni.

Vaaleanpunainen mohairvillapaita.

Pehmeä kuin kissantassu,

lämmin kuin rakkaani halaus.

Takakappale ja hiha valmiina,

into riittää loppuun asti!

Voihan puhvihihaihen ihanuus!

Luovaa viikonloppua!

Pikkusisko

Ratiritiralla...

Lunta!

Ihanaa, valaisevaa lunta!

Punaisia poskia, raitista ilmaa.
Pulkkareissuja, lumilinnoja ja pikkupakkasia.
Hyötyliikuntaa ja höyryävää hengitystä.

Nautitaan nyt!
Ei muistella sitä kuinka kesä on VIELÄ hauskempi tai kuinka kohta on kuitenkin loskaa.
Juuri NYT on ihanaa!

Kaunista talvi-iltaa toivotellen,
Isosisko


ps. Kuvassa meidän perheen ihka ensimmäinen pulkkareissu. Molempia jännittää.

Dagens ja muuta kivaa

Heissan kaikki!

Tuli niin hyvä mieli tuosta Pikkusiskon postauksesta! Ja jotta ilta jatkuisi yltiöpositiivisissa fiiliksissä kerrottakoon iloisia uutisia:

Kihlasormus löytynyt!!!

Vihkisormuksen timantti löytynyt!!!

Siis voitteko uskoa?!?

Hoitolaukun syövereissä molemmat olivat viikkotolkulla muhineet.

Maallistahan tuo on, mutta kyllä tuli niin hyvä mieli, kun siipan kanssa huolella valittu ("hei tuolla on tarjouksessa, otetaan sieltä!") kihlasormus pilkotti vaippojen ja pilttipurkkien lomasta. On ollut äärettömän orpo olo ilman sormuksia.

Hyvää mieltä lisää se, että kiikutin tänään HURJAN kasan tavaraa kirpparille.

Itsepalvelukirpparilla haasteena on järkevä hinnoittelu, välillä kun omalle tavaralle tulee hiukan sokeaksi. Tällä kertaa periaatteenani oli saada tavara mahdollisimman nopeasti kiertoon (= mahdollisimman halvat hinnat). Heti alusta lähtien taktiikka aiheutti itselle hyvää mieltä, sillä kuulin kuinka muutama tyttö jutteli pöytäni vieressä "kelaa, paidat vaan 50 senttiä!". (Eivät tajunneet, että se seuraavakin pöytä oli mun, järjestelin sitä ihan muina miehinä :) Oli jotenkin ihana tunne, kun tytöt tuntuivat olevan asiasta ihan aidosti iloissaan.

Tämän päivän kuvana toimii yritelmä päivän asu-kuvasta.



Kuvasta näkyvät kaikki ne syyt, miksi en päivän asu kuvia ole aikaisemmin tänne laittanut:

1) Kuva ei todellisuudessa ole päivän asu, vaan toissapäivän asu. Jäänyt vain koneelle odottamaan aikaa, joilloin ehdin blogiin kirjoittelemaan.

2) Kuvan tarkoituksena oli esitellä uudet kengät, mutta lopulta kuvassa näkyy kaikkea muuta paitsi kengät.

3) Asuissani ei ole todellakaan mitään erityistä. Tämäkin viritelmä on asu, jolla kaahasimme Pikkutytön kanssa pallerotuokioon (voiko olla suloisempaa harrastuksen nimeä?:).

4) Olen tajunnut, että en jotenkin saa vain aikaiseksi järjestää aikaa kuvien ottamiseen. Tätäkin kuvaa ottaessa pallerotuokioseuramme odotti jo etupihalla.

5) Luvattoman likaiset peilit!

6) Haarakyykky. Need I say more?

Mutta tulipahan dagens-neitsyys nyt kuitenkin menetettyä!
Iloisin tunnelmin,
Isosisko

Kahvisydämiä

"Kuvittelemme tulevamme onnelliseksi,

jos saamme tämän tai tuon uuden asian.

Haluamme kokoajan ja jotain,

mutta emme ole tyhjiä maljoja, jotka odottavat täydennystä.

Olemme ruusuja.

Puhkeamme kukkaan sisältäpäin."

Judith Orloff, Voi Hyvin 06/10

Sain eilen äidiltäni lainaksi taas yhden Voi Hyvin-lehden, jonka hän on ehtinyt lukea jo. Erittäin kätevä järjestely, minun ei tarvitse tilata itselleni lehteä, ja äitini lehti saa toisenkin lukukerran. Voi Hyvin antaa aina jotain ajateltavaa. Tällä kerralla se oli tuo ylläoleva ajatus. (Enkä edes ole lukenut lehteä loppuun!)

Viime päivinä olen miettinyt paljon sitä, kuinka ihmisten (itseni mukaanlukien) pitäisi pysähtyä kaiken sen kiireisen arjen keskellä ja huomata ne kaikki mahtavat asiat mitä jo on. Kun huomaa, mitä hyvää elämässä on, haluaminen ja tarvitseminen eivät tunnu niin voimakkaalta. En tarkoita sitä, että kaikesta pitäisi luopua, ja elää vain minimillä, päinvastoin! Tärkeämpää minusta on se, että huomaa ne pienet ja suuret elämän hauskuudet ja osaa iloita niistä.

Eilen aamukahvia juodessani kahvikuppini lipesi otteestani ja suuri määrä kahvia läiskähti pöydälle. Tietokonepöydälle. (Juuri tämäntakia siippani kieltää minua juomasta mitään nestemäistä sähkölaitteiden lähettyvillä...) Olin jo huutamassa ärräpäitä ilmoille, kunnes huomasin kahvipisaroiden asettuneen pieniksi sydämiksi. Aika huisia!

Ehkä kahvisydämmillä ei ollut sen suurempaa universaalia tehtävää, mutta minulle siitä tuli hyvä mieli ja päätin vastedes yrittää laittaa hyvän kiertämään. (En silti ala roiskuttamaan kahvia ympäriinsä :) )

Ihmisille tulee hyvä mieli ihan pienistä asioista, sanoista ja teoista! Hymyillään siis myös tuntemattomille!

Iloista päivää!

Pikkusisko

Isänpäivän metkuja

Me vietimme eilen isänpäivää koko perheen voimin. Suunnitelma oli se, että jokainen meistä lapsista tekee jonkun ruokalajin ja isä (ja tietenkin siinä samalla myös äiti) saa ottaa löysin rantein ja nauttia olostaan. Isänpäivän menyystä olisi saanut ihan erityisen postauksen, harmi vaan, että ruoka oli niin hyvää, ettei siinä paljon kuvaamaan malttanut, vaan lautaset hupenivat tyhjäksi, ennenkuin kameraa tajusi kaivaa esiin.

Sen sijaan postaan isänpäivän kampaukseni, johon aikaa meni noin viisi minuuttia, mutta pinnejä enemmän kuin laki sallii. Kampauksen nimi olkoon vaikka Harakan pesä. :)

Aloin siis vain summamutikassa keräillä hiuksia päälaelle ja kiinnittää pinneillä. Hiusten päät jätin tarkoituksella hapsottamaan, ei kuitenkaan liian sliipattu pidä olla! Olin kyllä melko tyytyväinen lopputulokseen ja voipi olla, että toisenkin kerran tällaisen nutturan väsään.

Ainiin, villapaitani edistyy hurrrjaa vauhtia! Kuvia tulossa!

Pikkusisko

P.S. Onko jollain muillakin ongelmia siirtää kuvia bloggerin kautta? Hitsin hitsit, minulla käy aina niin, että siirtämäni kuvat pompsahtavat postauksen alkuun, enkä saa niitä esim. vetämällä siirrettyä oikeeseen kohtaan. Ärsyttävää! Nytkin en saanut viimeistä kuvaa laitettua, kun se olisi tullut koko postauksen alkuun, eikä sellainen nyt sovi! :) Neuvoja?

Metsästäjä talossa

Nyt ne tulivat!!!

Tulkoot pakkaset tai loskasäät, täällä pysyvät jalat lämpiminä!!

Hunterit edestä, Hunterit takaa, Isosisko senkun esittelee!!! (mutta eihän toi rimmaa...)

Mallina ei ole se tutuin Hunter Original, vaan naisellisempi(?) Regent, jossa nilkka- ja pohjeosat ovat kapoisammat.

Saappaiden lisäksi tilasin valkoiset ja harmaat vuorisukat (Hunter Fleece welly socks), jotka pitävät jalat lämpöisinä jopa pakkasilla.

Kaikille, jotka harkitsevat Huntereiden hankintaa sanottakoon, että ainakin Regenteissä koot ovat aika naftit. Tilaamani 38 on minulle juuri sopiva, mutta voisin kuvitella, että suurempijalkainen 38-käyttäjä olisi pulassa eritoten vuorisukkien kanssa.

Mutta ovat ne ihanat, lesti tuntuu aivan erilaiselta kuin kumppareissa yleensä. Kyllä nyt kelpaa hiekkalaatikon reunalla istuskella ja vaunuja loskassa työnnellä.

Ja arvatkaapa mitä! Postimies muisti tänään minua myös toisella paketilla! Kaiholla odotetut nahkasaapikkaat saapuivat myös. Kuvia myöhemmin, kunhan kameran akku latautuu! :)

Maallisten asioiden lisäksi loppuviikkoa on ilahduttanut myös hengellinen instanssi eli kotiseurakunta: torstaina kolahti postiluukusta tuutulaulu-cd ja tänään musisoitiin muskarissa, jee!!! Viikonlopun alun kruunasi miehen päivystysvuoro, jolta Isomies ei joutunut töihin ja sai aloittaa viikonlopun jo klo. 11.00. Joinakin päivinä asiat vaan onnistuvat!!

Have a fantastic Friday allihopa!

Isosisko

ps. Niille tiedoksi, jotka miettivät kuinka nämä paketit sopivat yhteen perheemme "älä osta mitään turhaa"-teemaan: Isosisko on näppäränä ja listoja rakastavana ihmisenä laatinut virallisen listan, jossa on kerättynä kaikki perheemme OIKEASTI tarvitsemat kulutushyödykkeet (kuten tytön talvisaappaat ja Isosiskon talvitakki). Nyt tilatut tuotteet löytyvät listalta. Ja huomauttaisin, että lista on VIRALLINEN, joten sitä vastaan ei sovi käydä taistelemaan.

:)

Valintoja

On tunnetusti helppo paheksua toisten ihmisten valintoja.

Naapurin Pertti ajaa katumaasturilla ja Sikke lentää monta kertaa vuodessa Mallorcalle.
Viivi vetää hanhenmaksaa ja jättää roskat lajittelematta.
Pekka pistää patterit sekajätteeseen.
Ja Hjördis leikkaa limpunviipaleet väärään suuntaan.

Vähättelemättä lainkaan toisten ihmisten valintojen merkitystä, on aika ajoin kuitenkin kaikkein hedelmällisintä tuijotella ihan sitä omaa napaa.

Liian usein sitä nimittäin luulee olevansa se kaikkein ekologisin, eettisin, empaattisin... Omille valinnoille kun usein on kaikkein sokein. Viimeisten kuukausien kuluessa olen saanut huomata, kuinka helppoa on luiskahtaa valintoihin, jotka edes omassa mielessä eivät vastaa niitä elämäntapoja, joita elämässään tahtoo vaalia.

Koska muutos tapahtuu usein tehokkaimmin julkisen nöyryytyksen kautta, lupaan nyt pyhästi joka kuukausi seuraavan puolen vuoden ajan raportoida yhden perheemme paheen, jota yritän vimmatusti muuttaa. Kyseessä voi olla mikä tahansa toimintamalli, joka on joko tieteellisesti todistettu kestämättömäksi eettisesti tai ekologisesti tai joka vaan sattuu omaa pääkoppaa sillä hetkellä kaihertamaan.

Jo ennen tämänpäiväistä pyhää lupaustani perheessämme on tehty täydellistä tavarainventaariota, jonka johdosta talossamme on edelleen yksi huone täynnä kirpparikamaa. Kyseessä on tarkkaan harkittu operaatio, jossa missiona on lopulta omistaa vain sellaista tavaraa,

a) josta oikeasti pitää
b) jota oikeasti tarvitsee

Hyvästit siis kaapilliselle kenkiä, joista oikeasti käyttää vain muutamaa luottoparia.
Adjö, sille vuonna 1999 palvelleelle mekolle, jota en oikeasti tule enää ikinä käyttämään.
Adios suurelle kasalle kippoja, kuppeja ja kulhoja, jotka voivat paremmin palvella jotakuta toista.
Farewell koruille, pinneille, pusseille, kasseille, verhoille, peleille, leluille ja tauluille.

Tervetuloa tila ja selkeys!

Ilman kasvukipuja ja harhaostoksia tästä tuskin tullaan selviämään. Selvää on myös, että kyseessä on elämän kestävä prosessi, jota ei hoideta muutamalla kirppisreissulla. Uskon kuitenkin, että muutos on mahdollinen. Etenkin kun tavoitteita ei aseta aluksi liian korkealle. Ensimmäinen ekologis-eettinen muutos perheessämme onkin:

1. Arvioi mitä omistat. Luovu turhasta ja muokkaa jo olemassa olevasta mieleistä. Laadi lista mitä OIKEASTI tarvitset ja osta vain harkiten.

Tähän mennessä lupausta on toteutettu mm. inventoimalla laukkuhyllyt, kenkäkaapit, vaatteet, astiat ja loputon määrä pikkutavaraa. Useaan kertaan.

Nyt kun vielä saisi kaiken tavaran vietyä kirpparille.

Ihanaa maanantaita toivotellen,
Isosisko

ps. Kuten heti voi huomata, lupaukset tulevat seurailemaan linjaa "epämääräinen". En ainakaan vielä uskalla luvata heti, että "emme osta mitään kuukauteen/vuoteen/ikinä". Lähinnä tavoitteena on jokaisen hankinnan kohdalla oikeasti miettiä tarvitaanko kyseistä tavaraa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta viime aikoina ei ole ilmeisesti ollut sitä...

Hieman erilainen aamupuuro

Viime ajat olen syönyt aamulla lähinnä leipää. Paahtoleipää. Enkä siis kritisoi sinänsä leivänsyöjiä, jokainen syö sitä mikä itselleen sopii. Miksi siis minä olen syönyt leipää kilokaupalla? Se kun on sokerin kanssa viimisiä asioita mitä

minun kannattaisi syödä. No, tietenkin silkasta leipähimosta. LeipäHURMIOSTA suorastaan. Leipää juustolla, leipää hillolla ja leipää makkaralla. Nam.

Vihdoin heräsin tästä leipäputkestani. Ei tee enää yhtään mieli. Tänään siis heräsin uuteen leivättömään aamuun, suorastaan hyökkäsin luomupiiritilaukseni kimppuun ja aloin väsäämään. Ja NAM! Maistuu kesälle!

Pikkusiskon marjainen aamupuuro (raaka)

2 rkl yön yli liotettuja pellavansiemeniä/tattaria

puolikkaan granaattiomenan siemenet (ei pakollinen)

pussillinen suomalaista pakaste mustikkaa sulana (n.150-200 g)

1 kuppi sulaneita suomalaisia pakastemansikoita

1 avokado

½ rkl luomuhunajaa makeutukseksi

banaania reunoille, jos haluaa hifistellä

Irrota granaattiomenan siemenet ja laita blenderiin odottamaan. Heitä sekaan pellavan siemenet/tattari. Itse käytin pellavansiemeniä, mutta tattari on myös paljon käytetty raakapuuroissa. Lisää hieman vettä blenderiin ja surauta siemenet sileäksi. Sen jälkeen lisää pienissä erissä aineita lisää. Ensin marjat ja sitten vasta avokadot. Ainakin oma blenderini menee täysin tukkoon, jos liian kunnianhimoisesti lähtee täyttämään. Eniten aikaa meni granaattiomenan operoimiseen, ilman sitä koko puuro olisi varmasti valmistunut parissa minuutissa, siis kaurapuuron valmistumisen verran!

Meillä on vielä yksi granaattiomena jäljellä ja nyt huutelisinkin bloginlukijoiden perään, että mitä siitä voi tehdä? Eilen tein smoothien, tänään tämän, mutta hakusessa olisi joku ihana jälkkäri! Mielellään raaka, mutta perusohjeetkin otetaan ilomielen vastaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Pikkusisko

P.S. Niin, ja se helkutin pipokuva edelleen on ottamatta. Johtunee ehkä siitä, että ollaan juostu eessun taassun kirppiskamojen kanssa. Ehkä täytyisi siis ottaa autenttinen pipokuva, kulahtaneet vaatteet päällä, naama punasena, mutta pipo päässä!

Kulta kadoksissa

Ette usko mitä on käynyt.

Eipä ole montaa viikkoa siitä, kun kadotin vihkisormuksesta sen ainokaisen timantin.

No arvatkaa mitä tänään kävi?

Ei, timanttia ei löytynyt.

Sen sijaan kadotin kihlasormukseni. Se raukka on roikkunut (ilmeisesti ohenneissa) sormissani vihkisormuksen turvin. Tällä haavaa vihkisormus on kuitenkin pitänyt majaa keittiön liesituulettimen päällä, odottaen uutta kiven morkulaa.

Ja tänään se sitten tapahtui: aamulla sormus, päivällä ei sormusta.

Että tutuille tiedoksi, ettei kyseessä ole mikään välirikko Isosiskon huushollissa, vaan ihan vaan Isosiskon hurjaakin hurjempi elämäntyyli, jossa kulta ja timantit lentelevät harva se päivä minne sattuu.

Koska on myönnettävä, että hiukkasen tämä alkaa jo riipimään, on käytettävä tunnettua metodia "hyvä ruoka, parempi mieli".

Luvassa siis mums-mums hyvä lasagneresepti.

Tämän reseptin salaisuus on mielestäni iki-ihana timjami juustokastikkeessa sekä muhevaa makua tuovat pinaattilasagnelevyt. Ja lasagnen työläyttäkin kammoavat voivat kokeilla: on nimittäin aika helppo lasagneohje!

Isosiskon soijalasagne

n. 12 kpl pinaattilasagnelevyjä

2,5 dl soijarouhetta

1 sipuli

1 rkl öljyä

1tlk (400-500g) luomu tomaattimurskaa

tilkka vettä

1 tl suolaa

mustapippurirouhetta

2 tl oreganoa

Juustokastike

50g margariinia/voita

1dl vehnäjauhoja

1l luomu maitojuomaa

1/2 tl suolaa

n. 1 tl timjamia

100g Polar 15% juustoraastetta

1. Turvota soijarouhe tilkassa vettä.

2. Silppua sipuli ja kuullota öljyssä pannulla.

3. Lisää soijarouhe sipulin joukkoon ja kuumenna.

4. Lisää tomaattimurska ja mausteet. Jos vaikuttaa kuivalta, niin lisää vielä tilkka vettä. Hauduttele n. 5min.

5. Sulata eri kattilassa rasva ja lisää jauhot hyvin sekoittaen.

6. Jatka sekoittamista ja lisää pikku hiljaa puolet maidosta. Kuumenna ja lisää loppu maito. (Jos lisäät kaiken maidon kerralla, tulee kastikkeesta helposti kokkareista)

7. Lisää mausteet ja juusto. Sekoittele, kunnes juusto sulanut ja kastike paksuhkoa.

8. Kaada voideltuun vuokaan soijatomaattikastike ja kasaa päälle pinaattilevyjä. Jatka kokoamista metodilla: soijakastike-levyt-juustokastike niin, että viimeiseksi tulee juustokastiketta. (Riippuu vuoan koosta ja omasta mieltymyksestä haluaako muutaman paksun kerroksen vai useita ohuita.)

9. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30-40 minuuttia, kunnes pinta on ihanasti ruskistunut. Jos maltat, anna vetäytyä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Maukasta iltaa kaikille!

Isosisko

ps. Tässä samalla testailen, että kuinka toimii, jos molemmat sisarukset kirjoittaisivat omilla tunnuksillaan. Kahtellaan, kahtellaan...

Täällä ollaan taas!

Hui. Pahoitteluni, etten ole postaillut MITÄÄN pitkään aikaan! On ollut paljon meneillään:

- operaatio kirpputori

- erinäisiä paperinpyörittämishommia (en pidä)

- uuden asunnon etsimistä

Aloitetaan viimeisimmästä ja radikaalimmasta ratkaisusta. Joudumme siis luopumaan asunnostamme. Ihan oma päätös se kyllä oli, mutta tilanteemme ei  kyllä nyt ole meidän valintamme. Meidän molempien tulot ovat tällä hetkellä epävakaat, varsinkin minun ja vuokra tässä asunnossa haukkaa nyt liian suuren palan kakusta. Tavoitteena on siis saada yhtä ihana asunto, mutta pienemmässä koossa! (Ja etenkin pienemmällä vuokralla!)

Onhan se ihanaa, että on iso olkkari ja työhuone. Mutta jos rehellisesti puhutaan, ainoa asia mikä meillä oikeasti työhuoneessa on käytössä, on työpöytä ja  koko huone tuntuu enemmän säilytystilalta, kuin viihtyisältä workshopilta. Että ehkä siitä ylimääräisestä romusta voi hankkiutua eroon (projekti on jo alkanut!) ja tinkiä siitä työhuoneesta. 

Vaikka onkin ärsyttävää, että kaikki raha- ja asuntokuviot ovat ihan levällään, tieto siitä, että suunta on ylöspäin, on jotenkin helpottavaa. Kun lopulta tehtiin päätös uuden asunnon etsimisestä ja tämän irtisanomisesta, tuntui, kun paino olisi valahtanut harteilta. Hei haloo, onko meidän pakko asua MEILLE ylihintasessa kämpässä, jos halvempiakin on tarjolla! Ei tämä nyt NIIIIN ainutlaatuinen kuitenkaan ole, vaikka ihana onkin. 

Nyt siis lähteekin muuton takia myyntiin:

- puoli vuotta vanha Ikean valkoinen työpöytä

- vuodesohva (futonin tyyppinen), väri sininen (itse pidän siinä aina vilttiä päällä, joten väriä on helppo muokata)

Täytän listaa sitä mukaa, kun päästään selvyyteen miehen kanssa, että mitkä lähtee ja mitkä jää!

Asiasta kukkaruukkuun, pipokuvia on tulossa pian!

Pikkusisko

Nettishoppailua

Lähes kaikissa blogeissa hehkutetaan tätä nykyä nettishoppailun ihanuutta. Oli blogaaja sitten koukussa asokseen, confettiin tai parhaita goji-marjoja kuskaavaan lafkaan, niin lähes kaikki tuntuvat ostavan ainakin osan kulutushyödykkeistään internetin ihmeellisestä runsaudensarvesta.

Oma nettishoppailunihistoriani rajoittuu vuonna 2005 huuto.netistä ostettuun kesämekkoon.

Mekko tuli ajallaan, maksut ja muut olennaiset kaupankäynninosat sujuivat moitteettomasti. Ensimmäisellä käyttökerralla mies kuitenkin huomasi yhden pienen moitteen: "Kuuluuko sun alushousujen näkyä tosta läpi?"

No arvaa kaks kertaa.

Että sellanen Korkeasaari-reissu. Saivat ihmiset nähdä vähän enemmän kuin pääsylipun hinnalla olettaisi.

Noh, heti perään viiden vuoden päästä olen rohkaistunut sen verran, että nettishoppailu on alkanut taas kiinnostaa.

Ja nyt on kuulkaas lähtenyt lapasesta.

Perjantaina ostin ihanan Henri Lloydin mekon (kuvaa tulossa, kunhan saapuu).

Sunnuntaina lähti ostoskoriin Gantin saapikkaat.

Gant Sadie (Kuva Amazon.co.uk)

Ja eilen tilasin kasan Huntereita.

No, en sentään useita saappaita, vaan yksien saappaiden kaveriksi muutamat sukat ja kiillotusaineet (Ja kyllä. Ahkerimmat lukijat muistanevat, että näistä unelmoitiin jo elokuussa).

Nyt vaan jännitetään kuinka käy.

Tulevatko perille.

Ja missä kunnossa.

Sitten päästään jo testaamaan.

Oiskohan Korkeasaari auki?

Isosisko