Kesän korvilla

Täällä ollaan nautittu alkaneesta kesästä.

Kesästä!

Nyt sen voi jo sanoa ääneen

sisältämättä ripaustakaan toiveajattelua.

Huonejärjestyksiä on muutettu,

muutos on silti vaiheessa

ja tavarat hajallaan...

Kuulemma sekasorrossa on hyvä oppia elämään,

koska elämää ei koskaan pysty hallitsemaan.

Täällä meillä siihen ainakin oppii!

Samalla kun kesä on hiipinyt pihaamme,

minäkin olen pysytellyt mieluummin ulkona,

siellä missä koko kesän toiminta tapahtuu.

Olen uudelleen rakastunut

lapsuuden maisemiini

ja onnekseni täällä vielä asutaan.

Ankkalammen vieressä. :)

Ei täällä kyllä kriiseiltä ole vältytty.

Tukkakriisi on palannut.

Ikävöin pitkää tukkaani.

Villit kiharani ovat heittäytyneet vähän liian villiksi.

Ja muistuttakaa, etten enää IKINÄ

leikkaa otsatukkaa.

Jotain on siis (taas) tehtävä.

Muutenkin muutosta on ilmassa.

Se on tämä kesä.

Ja hei,

Isosiskon keittiö on aivan upea!

Toivottavasti kuvat tekevät sitten oikeutta

siistille jäljelle ja tyylikkäille valinnoille!

WAU.

Pikkusisko

Kuulumisia

Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi kirjoitin...

On ehtinyt tapahtua vaikka mitä!

Kevät on tullut täydellä ryminällä...

Ehdin täyttää vuosiakin..

Ja vappukin meni ohi!

Olen ehtinyt sairastaa

ja olla terveenä

Avokin kuviot siis selkenivät,

nyt on minun asioideni vuoro...

Ja sehän on työtä teettänytkin!

Olen pohtinut ja punninnut,

miettinyt ja suunnitellut.

Tehnyt u-käännöksiä

ja laittanut asioita tapahtumaan.

Helppoa se ei ole ollut,

mutta tuloksia toivottavasti tulee.

Vielä joku päivä

pääsen täällä hehkuttamaan suunnitelmistani.

Mutta ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa!

Valoa kuitenkin näkyvissä,

ja kuinkas muutenkaan,

onhan kevät!

Pikkusisko

Tavarat, joita oikeasti arvostan

Sadan tavaran haaste on pyörinyt netissä jo jonkin aikaa. Meidän huushollin piti osallistua siihen jo viime kesänä, mutta aina oli jokin este: ei jaksanut, ei ollut aikaa, piti muuttaa, vanhatkin kirppariroinat tukkivat nurkat, joten uusia kasoja oli liian ahdistavaa tehdä.

Nyt tilanne on toinen. Meillä on entisiin asuntoihimme verrattuna melko pieni asunto ja jokainen neliö täyteen tupattua tavaraa ahdistaa. Aloitimme haasteen tänään. Miehen sata ja minun sata tavaraa listat alkoivat täyttyä. Vaan eipä kovaa vauhtia.

Havahduimme penkoessamme kumpikin omia kamojamme, että onnelliseksi tulee varsin rajatusta määrästä tavaraa. Niitä kullan arvoisia tavaroita ei erota kaiken rojun keskeltä. Ne samat kirjat, vihot ja ihonhoitotuotteet, jotka ovat pölyttyneet hyllyssä vuosi tolkulla eivät juuri tee mitään muuta kuin ovat. Tottumuksesta. Niitä sitten siirrellään edes takas, kuskataan varastoon ja otetaan esille, jos joskus vaikka käytettäisiin. Koska kyllä ainakin minä haluan lapseni lukevan juuri ne hyllyssäni olevat Harry Potterit ja varmasti hankimme vielä kissan ja Kissojen naksutinkoulu-kirjalle tulee vielä käyttöä! Näin ehkä vielä tapahtuu, että 15 vuoden päästä meillä on nuori, joka himoaa Potterit toisensa jälkeen. Kissakin kyllä meille vielä tulee, mutta muistanko edes tuota kirjaa? Entä nämä 15 vuotta ennen sitä lukutoukkaa ja aika ennen kissaa? Tätähän hetkeä me nyt elämme! Ei lukutoukkaa, ei kissaa, vain me kaksi.

Minulle jäi muutama kirja, ja nuo kirjat ovat niitä, joita oikeasti arvostan ja haluan niille hyllystä paikan antaa.

Samalla kun tavaramäärä pieneni, riemu ja vapautuneisuus sisällä kasvoi. Vaikka olen ennenkin karsinut tavaraa runsaalla kädellä pois, tämä kerta oli jotenkin erilainen. Periaatteessa minähän ne säännöt laadin, mutta silti poisheittämistä helpotti se, kun TIESIN, että turhat tavarat eivät mahdu listaani.

Minulle on ennen määrä korvannut laadun. "Kunhan on valinnanvaraa!" Nyt suunta on muuttunut. Haaveilen siitä, että minulla olisi juuri ne tietyt tavarat kestävänä, ekologisena ja minulle sopivana mallilla.

Olen haasteeni kanssa aivan alussa, siivosin vasta yhden hyllyn! Tuo hylly kuitenkin oli jotenkin hieno ja ehyt alku. Luovuin materiasta ja onnellisuuteni vain kasvoi tavaran antaessa tilaa auringolle.

Pikkusisko

P.S. Postaan satasen listani ehdottomasti tänne heti kun projekti hoidetaan loppuun

P.P.S. Kaikki ihon- ja hiustenhoitotuotteeni SEKÄ meikit mahtuvat pieneen koriin! Epäsopivista meikkisävyistä ja harhaostoksista ei ollut vaikeaa luopua, vaikka alkuun sitä mahdottomana pidinkin

P.P.P.S. Ihoni on jo himpun verran parempi! Tulossa siis ehkä muutaman viikon sisään hurjat before- ja after-kuvat!

Monen elämää tällä hetkellä

Alkuun: Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla sääliä herättävä vuodatus, vaan huomioita meidän vallitsevasta arjesta. Olen oikeastaan täysin varma, että tällainen vaihe menee ohi. Tunnelmat on syytä kirjata ylös ja kertoa myös muille kanssakumppaneille, että ette ole yksin!

Muistattehan sen, kun kerroin joutuvamme muuttamaan pienempään asuntoon tiukan rahatilanteen takia? Muutto itsessään oli mainio asia, mutta se ei poistanut itse taloudellisen ahdingon syytä:

olemme molemmat edelleen työttömiä.

Minulla on ollut vielä opiskeluideni keskeyttämisen (syihin pureutuminen menee liian henkilökohtaiseksi) takia viiden kuukauden karenssi, jonka aikana en ole saanut mitään rahaa. Painotan sanaa MITÄÄN.

Jatkosuunnitelmia on kyllä tiedossa ja jotenkin tuntuu, että nyt ollaan voitonpuolella, mutta tämä aika on ollut melko raastavaa ja mielenkiintoista. En haluaisi sanoa, että olemme tällä hetkellä KÖYHIÄ, sillä on niin negatiivisen ryysyläisen maine. Ulkoa päin katsottuna meillä menee hyvin:

Kasvatamme yrttejä, kävimme kylpylässä, syömme kohtuu hyvin ja maksamme laskut ajallaan. Seinien sisäpuolella kuitenkin muutos näkyy: molemmat meistä on kokoajan kohtuu stressaantuneita, vaikka se ei auta itse tilannetta. Suunnittelemme ostokset tarkkaan (suunnittelu itsessään on kyllä hyvä asia), emme osta MITÄÄN ylimääräistä, emmekä juuri käy missään.

Tämä aika on saanut minut tajuamaan, miten vähällä sitä oikeasti pärjää. Henkilökohtaisesti en ole ostanut tänä viiden kuukauden aikana MITÄÄN. En kosmetiikkaa, meikkejä, vaatteita (paitsi kirpparilta tein pari halpaa löytöä) tai sisustustavaraa. Tämä ei ole tehnyt minua yhtään sen onnettomammaksi vaan olen tajunnut, että onni tulee todella sisältäpäin, omasta elämänasenteesta. Raha ei tuo onnea, varmuutta arkeen kylläkin. Jotkut asiat ovat kirpaisseet: Voinko käydä lääkärillä? Onko rahaa lääkkeisiin? Mitä jos tulee joku odottamaton meno? Menenkö ystäväni syntymäpäiville, vaikka ei ole rahaa ostaa lahjaa?

Uskon, että tilanteemme muuttuu. Tämä on ollut yksi luku meidän elämässämme, josta varmasti on tulevaisuudessa hyötyä. Olen tästä ajasta kiitollinen. Ennen olin turhamaisempi, ostelin mitä sattuu, enkä ymmärtänyt mitä on OIKEASTI elää säästeliäästi. (Ei sillä, että ikinä olisin mitenkään hyvätuloinen ollut)

Kummastelenpa vain, että mitä tekee yksinasuvat, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä? Rehellisesti sanottuna, en olisi selvinnyt näistä kuukausista yksin vaan olisin joutunut muuttamaan vanhemmilleni, Isosiskolle tai veljelleni. Ja mitä sitten tekee täysin perheettömät?

En todella tiedä.

Raha ei kasva puussa, onnea ja hyvää mieltä löytää kuitenkin mistä vain ja ihan ilmaiseksi.

Pikkusisko

P.S. Jotenkin alkoi jännittämään, että mitä jos minut tuntevat ihmiset nyt lukevat tämän. Laskeeko minun "arvo" jotenkin? Missä valossa ihmiset minut näkevät? Köyhänä ja kipeänä? Onko taloudellinen epätasapaino noloa, hävettävää tai minun syytäni?

Haluan silti julkaista tämän. Tämä on tällä hetkellä minun (ja monen muun suomalaisen) elämää enkä aio pyydellä sitä anteeksi vaan käytän energiani tilanteen korjaamiseen.

Paluu teiniaikaan

Ajattelin, että ihoni on siis talvesta kuivunut, eikä mikään rasva enää auta. Näin yleensä tähän vuodenaikaan on sillä erotuksella, että tehovoiteet OVAT helpottaneet. Tilanne on eskaloitunut kuitenkin siihen pisteeseen, että rupinen naama itkettää.

-> Ihotautilääkärille

Kuvittelin, että myös lääkäri toteaa ihon olevan vain talvesta karkea ja ehdottaa ihmevoidetta, jota en ole vain tajunnut kokeilla.

No eipä ole talvikuivuutta ei.

Mulla on AKNE!!!

Ei ihme, että naama helottaa mansikanpunaisena, kun kaikki voiteet mitä olen käyttänyt ovat superrasvaisia, kirsikkana kakun päällä kookosöljy = puhdasta rasvaa.

Olen jotenkin shokissa diagnoosista. Mulla ei ole IKINÄ ollut aknea, teininäkin selvisin parilla finnillä! Ja nyt. Nyt sitten pamahtaa kunnon akne, tulehduksenineen kaikkineen. Olo tuntui kerta heitolla kymmenen vuotta nuoremmalta hakiessani Sebamedit apteekista :D

Voitte siis odotella ihan rauhassa niitä kasvokuvia, ei ole kyllä vähään aikaan tulossa! (Taino, ehkä kuitenkin jonkinnäkönen Before ja After kuvakollaasi olisi paikallaan ihan itseni lepyyttämiseksi)

Pikkusisko aka Pizzanaama

No, se uusi tukka...

Ajattelin, että uuden tukan leikatessani oisin postannut tänne hemaisevan kuvan pirteästä polkastani. No. En taida laittaa. Tukka kyllä on onnistunut, mutta poskieni ihottuma on villiintynyt, enkä voi meikata.. Ihoni ei siis tee oikeutta ihanalle kevättukalle, mutta jotain todistusaineistoa suuresta muutoksesta on annettava! Laitanpa siis kuvan meidän kylpylämatkasta, jossa meikkaan. Charming...

Marssin siis kampaajalle kuva kolmosen kera, se oli ehdoton suosikki, jopa avokin! ("Jopa" sen takia, koska yleensä suuret ulkonäkömuutokset eivät sytytä miestä. "Oot hyvä just noin!" Niinpä niin!)

Mutta huomaatteko, tukkani on muuttunut punertavaksi!! En siis ole tehnyt yhtään mitään!! Leikkauksen jälkeen se muuttui tummaksi ja kupariseksi, varmaan siksi kun kesän vaalentamat latvat lähtivät pois. Ostin kampaajalla käytyäni vaaleiden hiusten shampoota, mutta kotiin tultuani huomasin, että sitä nyt ei varmaan tarvitakaan.

Muutos on silti jännittävä! Mietin jopa, että olisiko kuparinsävyä pitänyt syventää esim kevytsävyllä tai sävyteshampoolla? Ihoni on kyllä varsin kalvakka, mutta siihen olen tottunut. Pronssinen rusketus, mikä se on??

Tukan leikkaaminen oli kuitenkin iso juttu ja pariin päivään en tunnistanut itseäni peilistä ja edelleen välillä tulee identiteettikriisi, vaikka olenkin tukkaan tyytyväinen. Edelleen ihmettelen tätä radikaalia värin muuttumista, vaikka sekin on kiva.

Bloggailusta olen pitänyt taukoa, olelmme olleet extempore-lomalla Naantalinkylpylässä, kipeänä, viettämässä synttäreitä ja

MENNEET KIHLOIHIN!!

Tälle asialle omistan oman postauksen. Ajattelin, että ainakin Isosisko haluaa äkkiä tukkakuvaa!

Palataan siis pian muihin ajankohtaisiin asioihin!

Pikkusisko

P.S. Ystäväni on lomailemassa ulkomailla ja katsokaapas minkälainen söpöliini meille tuli hoitoon!

Tukka hukassa

Fakta: en ole käynyt kampaajalla VUOTEEN!

Se on hieman pelottavaa jopa, alkaa mietityttämään, että alanko vain laiminlyömään ulkonäköäni; mies plakkarissa ja elämä on kaikin puolin melko mukavaa. Ei vaan, oikeasti en ole raaskinut. Olen pitkään havitellut kultakutreja ja viime keväänä aloitin massiivisen kasvatusspurtin. Kampaajathan aina suosittelevat, että kävisi kasvatuksenkin välillä tasoittamassa kolmen kuukauden välein, mutta uhmasin käskyä, eikä massiivinen leikkuuväli ole vaikuttanut hiuksiini juurikaan. Uskon, että yksi hyväkuntoisten hiuksieni salaisuus on se, etten värjää ollenkaan ja fööniäkin käytän vain silloin tällöin ja auringolta suojaan AINA, joko hatulla tai UV-suojaa sisältävällä shampoolla.

Oli miten oli, nyt raja on tullut vastaan ja hiukseni ovat täysin hallitsemattomissa. Karhea hiuslaatuni takaa, että parin tunnin välein saa olla harjaamassa jättitakkuja auki, enkä enää jaksa. Pakko leikata.

Mutta kysymys kuuluukin, MITEN? Arvoisat blogilukijat, kaikki kommentit uudesta tukasta on tervetulleita, etten tee katastrofia!

Lähtötilanne on siis tämä, kuten jossain postauksessa jo vilahtikin:

Kuva tosin loppuu vähän kesken, mutta perusidea tulee varmaan ilmi:

pitkää, karheaa ja kihartuvaa

Minulle on melko sama, pysyvätkö hiukset pitkänä vai ei, kunhan malli on kiva! Olen aina mennyt mentaliteetilla: "Hiukset kasvavat kuitenkin takaisin"

Pitkän tukan muodon vaihdos olisi ehkä maltillisempi ratkaisu. Värjäämistä vältän, ihoni on niin herkkä.

1. Alexis Bledelin romanttiset kiharat:

+ varmasti aika helppo minulla,

rutistelua ja se on siinä

- ei ehkä muuta muutosta kuin otsis

2. Suora kerrostettu perustukka

+ klassisen kaunis

- minä joka aamu suoristamassa kiharoitani:

never gonna happen

Puolipitkät hiukset on vahva vaihtoehto, saisi keväisen muutoksen nopeasti, puhumattakaan kevyestä tukasta! Ihana ajatus tämän karvalakin alta tuumaillessa!

3. Söpö otsis yhdistettynä kiharoihin

+ Söpöys ja kevät sopii NIIN hyvin yhteen

+ varmasti käytössäni helppo

- paksu otsis mietityttää, istuukohan se?

4. Kevyt kerrostettu polkka

+ pirteä ja reipas kevättukka

- kiharuus mietityttää, mahtaako vaatia suoristusrautoja?

5. Romanttinen polkka

+ Romanttisuus ja klassisuus iso plussa

- epäilen istuvuutta pyörteitteni ja kiharoideni kanssa...

6. Kihartuva polkka

+ Saattaisi istua päähäni ja hiuksiini

- Aavistuksen tylsä??

7. Toinen kerrostettu polkka

+ edelleen pirteä

+ mukavat hapsut

- vaatii suoristusta meikäläisellä

8. Ylimittanen polkka

+ uskoisin mallin olevan helppo

+ suoristusta ei tarvitse

(+ Gellarista tulee heti Buffy-fiilis, ehdottoman hyvä)

- aika basic?

(- Buffy-fiilis vaatii Gellarin, ei vaan tukkaa)

Tästä siis voi päätellä, että mitä pirteämpi ja söpömpi, sen parempi! Jotenkin tuntuu, että tämä pehko alkaa kyllästyttämään raskaudellaan, joten kevääseen tarvitsee jotain kevyttä ja raikasta!

Mitä mieltä olette?

Pikkusisko

P.S. Niin ja mainittakoon nyt, että kuvat julkkiksista EI ole minun ottamia, vaan netistä poimittuja :D

Tuunaa resepti, osa 2

Noniin sisko ja muut halukkaat tuunaajat! Heitän nyt haasteen kehiin, sillä olen erittäin pettynyt juuri tekemiini quesadilloihini. Resepti on melkeen sama kuin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alta ja tällä kertaa homma ei mennyt nappiin. Quesadillasta tuli kuiva ja mauton. Ärsyttävää. Vaikka ainekset hyvään oli tarjolla, ei resepti vaan toiminut. Tuunatkaa se paremmaksi!

Quesadillat guacamolen kera

8 tortillaa

Täyte:

6-7 dl kermajuustoa

1 iso hienonnettu punainen paprika

1 hienonnettu chili

4-5 rkl hienonnettua korianteria

4-5 kevät sipulia hienonnettuna

Lisukkeeksi guacamolea, joko itsetehtynä tai purkista. Minä tein itse (tietenkin ;))

Hienonna täytteen ainekset ja sekoita yhteen. Levitä täytettä neljän tortillan päälle ja laita jokaisen päälle tortilla katoksi. Paista muutama minuutti per puoli. Leikkaa jokainen quesadilla 6-8 palaan.

Kuva täältä

Se mikä mielestäni meni pieleen, oli maku ja koostumus. Ainut piste tuli tortillakuoren rapeudesta. Mielestäni quesadillan kuuluu olla maukas ja sisuksen jotain muuta kuin kuivaa paprikaa. *huoh*

Tässäpä siis teille pähkinä purtavaksi! Miten tästä reseptistä saisi maukkaamman ja sisuksesta pehmeämmän, maukkaamman ja kosteamman?

Kiitän jo etukäteen!

Pikkusisko

Teetä, leipää ja löhöilyä

Muistakaa hengittää arjen keskellä

Hengitä syvään juuri niissä tiukemmissa tilanteissa

Kun on kiire, 

hidasta.

Silloin olet nopeammin perillä

Nauti arjesta,

valosta,

äänistä,

peiton lämmöstä,

rakkaan tuoksusta

ja itsestäsi.

Pikapostaus näin peitonalta nautiskellen :)

Pikkusisko

Arjen apuri

Olen viimeisen kuukauden ajan etsinyt henkilökohtaista avustajaa. Minulla on kokemusta tätä ennen tasan kahdesta avustajasta: siitä, joka oli huipputyyppi ja avustussuhdetta kestikin viisi vuotta. Ja sitten oli sympaattinen tyyppi, kaikin puolin herttainen ja yritteliäs, mutta homma ei vaan toiminut. Millään tasolla. Herttaisuus ei siinä vaiheessa riitä, jos joka toinen pyykkikoneellinen kutistuu tai tapahtuu toinen toistaan kummallisempia äksidenttejä. No hard feelings kummankaan puolelta, todettiin yhdessä, että ehkä tämä ei ole juuri hänen juttunsa.

Takaisin itse avustajahakuun. Sähköpostiini tuli kuukauden aikana kirjava joukko hakijoita; vanhempia, nuorempia, kattava kirjo eri kansallisuuksia, miehiä, naisia, lapsellisia ja lapsettomia. Oli perus duunaria ja korkeasti koulutettuja. Kenet näistä haluan kanssani kauppaan ja ylipäätään MINUN ELÄMÄÄNI? Kysymys on kriittinen, sillä kyse ei ole pelkästään mekaanisesta kaupassa käymisestä ja sängyn petaamisesta, vaan siitä kelle haluan näyttää itseni kotioloissa; välillä huonotuulisena, väsyneena ja juuri suihkusta tulleena, välillä taas parhaimmillani, iloisena ja inspiroituneena. Nämä ovat aivan samoja kysymyksiä kun silloin kun harkitsimme avokin kanssa yhteenmuuttoa, poikkeuksena kuitenkin se, että TIESIN avokkini haluavan muuttaa juuri MINUN kanssa yhteen.

Palatakseni avustajahakuun, luulen nyt löytäneeni "sen oikean". Ainakin toivon niin, asia selkenee vasta ajan kuluessa, tässä arjessa, jota nyt elämme.

Arki on minulle tärkeää, sen täytyy myös sujua!

Pikkusisko

Tee-se-itse keitto

Olen hullaantunut kokkaamiseen. Kyllä, meneillään oon mania-vaihe, tällä kertaa pakkomielteenä hyvä ruoka. Toivon tämän vaiheen tosin kestävän, koska on ollutkin ikävä monipuolista, terveellistä ja maukasta ruokaa.

Inspiraationani toimii Anna ja Fanny Bergenströmin keittokirjat, jotka pursuavat mielettömiä makuja ja simppeleitä reseptejä. Tulossa siis varmasti lisää ruoka-aiheisia postauksia, niin kauan kuin maniavaiheeni kestää!

Tänään lähdimme makumatkalle Aasiaan unohtaen kuitenkin perus Masalan Tikat. Tunti keittiössä huhkimisen jälkeen syntyi:

Tee-se-itse keitto Aasialaiseen tapaan

3 salottisipulia

3 valkosipulia

5 cm pala inkivääriä raastettuna

5 sitruunaruohon vartta (laitoin 3, ihan vaan pihistelyn vuoksi)

3 rkl öljyä

1-1½ tl currytahnaa

2½ litraa vettä

tuoreita korianterinlehtiä

loraus kanafondia

2-3 rkl kalakastiketta (nam pla)

2 limetin mehu puristettuna

suolaa/soijaa

Silppua salottisipuli, valkosipuli ja raasta inkivääri. Kuori sitruunaruohosta uloin kerros pois ja leikkaa suuriksi paloiksi.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit ilman ruskistumista. Lisää currytahna ja paista hieman lisää. Lisää sitten inkivääri ja anna paistua minuutti.

Kaada sekaan vesi, fondi, sitruunaruohon palat ja korianterinlehdet. Anna porista hiljaa puoli tuntia. Kun aika on kulunut, lisää kalakastike ja limetin mehu.

Siivilöi liemi ja kaada takaisin kattilaan.

Liemen kanssa voit tarjoilla:

keitettyjä riisinuudeleita

porkkanoita hyvin hyvin ohueksi suikaloituna

punaista paprikaa hyvin hyvin ohueksi suikaloituna

jäävuorisalaattia lohkoina

mung-pavun ituja

rouhittuja cashew-pähkinöitä

korianterin lehtiä

inkiväärillä glaseerattua broileria (ks. alla)

mitä ikinä haluat

Vinkki: nämä ainekset kannattaa pilkkoa sillä aikaa kun liemi kiehuu

Yksinkertaisesti siis jokainen kokoaa "keiton täytteensä" lautaselleen ja kauhoo päälle höyryävän liemen. Esim siis näin:

Keitto oli mielettömän maukasta! Epäilin vähän, että jaksaako nuudelit ja vihannekset maustua, kun alkaa heti syömään, mutta yllätyin.

Me teimme keiton kanssa vielä inkiväärillä glaseerattua broileria, joka marinoitui sillä aikaa kun liemi kiehui ja paistettiin juuri ennen kuin liemi oli valmis. Ohje on suoraan Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla-kirjasta, joten kunniaa en todellakaan ota itselleni.

Inkiväärillä glaseerattu broileri

3 broilerin filettä

3 cm inkivääriä raastettuna

3 hienonnetua valkosipulia

1 tl chilihiutaleita

3 rkl hunajaa

2 rkl soijaa

3 rkl öljyä

Yksinkertaisesti: sekoita marinadi, leikkaa broileri kuutioiksi, yhdistä ja anna marinoitua tunti. Paista.

Näin täällä tänään, kitchen is closed!

Pikkusisko

Ylisöpö kannanotto

Eilen postilaatikkoon tupsahti tällainen lappu:

Kyseinen mielenilmaus sulatti meidän molempien sydämet ja kuulemani mukaan samanlainen vetoomus löytyi myös tämän taloyhtiön jokaisesta postilaatikosta! Varmasti toimivat myös paremmin kuin mainostoimistossa tarkkaan suunniteltavat flyerit. :)

Plakaatti sai kunniapaikan meidän jääkaapin ovesta ja sitä ihastellaan varmasti vielä monta päivää. Kuka ikinä tämän kirjoittikin, pisteet kotiin! Ei ne pelkät ajatukset vaan itse toiminta. Monihan sitä päivittelee asiaa jos toista, mutta yleensä se jää pelkäksi ajatuksen tasolle. Keskuudessamme kasvaa selkeästi valveutuneita, oikeudentajuisia ja toiminnallisia lapsia!

Pikkusisko

P.S. Minä vastustan kaikkea, mihin liittyy eläinten kaltoinkohtelu. Pyrin omassa elämässäni vaikuttamaan teoillani kaikkien, niin ihmisten kuin eläinten, hyvinvointiin.

P.P.S Vesijumppa oli hauskaa ja yllättävän raskasta!

P.P.P.S Elämä ilman kissaa, ei oikein tunnu oikealta... Tassujen tepastelua ja lämmintä kehräysmoottoria on KOVA ikävä!

Niin, ne terveelliset elämäntavat...

Tämän vuoden alussahan uhosin aloittavani Uuden Elämän; terveellisempää ruokaa, enemmän liikuntaa, positiivista ajattelua ja uusi harrastus. Tähän mennessä monikaan toitottamistani terveellisitä tavoista ei ole mainittavasti toteutunut. Syitä tähän kyllä piisaisi: jo pelkkä ulos meneminen on missio, pitsa on hyvää, harrastukset liian kalliita ja ruotsin kurssikin oli mitä oli..

Nyt loppui selittely!

Tällä viikolla olemme panostaneet terveellisiin ja ihanan makuisiin ruokiin, ravitseviin salaatteihin, ja selittelyt ruuan teon vaikeudesta tai hinnakkuudesta on palturia. Terveellistäkin ruokaa saa sopuhinnalla, jos vähän miettii ja suunnittelee etukäteen ja syö kauden vihanneksia. Eilen teimme puoli litraa tsatsikia ja sitä on ihana syödä erilaisten salaattien kanssa.

Ja suurin uutinen ehkä on se, että TÄNÄÄN ALOITAN VESIJUMPAN! Tiedossa siis paljon ikäihmisiä, mutta vesiliikunta tuntuu kuitenkin omaltani. Lisäksi pyrin joogaamaan youtuben tahtiin joka aamu. Sieltä löytyy kokonaisia joogatunteja! Uskomatonta. Kumoutui siis se "kuntoilu on kallista"-väittämä.

Luulenpa, että tämä kuntoinnostus kuitenkin juontaa siitä, että kevät tekee tuloaan, ihan oikeasti! Räystäiltä sulaa lumi ja aurinko paistaa. Se saa jopa minut liikkeelle!

Niin, että hyvää kevään tuloa vaan, minä painun tästä vesijumppailemaan!

Pikkusisko

Raskaita päätöksiä

Vain eläinrakkaat voivat ymmärtää lemmikistä luopumisen tuskan. Vaikean päätöksen, jonka omistaja joutuu joskus tekemään. Päästetäänkö lemmikki tuskistaan ja otetaan oma ikävä vastaan.

No tänään tämä tilanne tuli vastaan.

Yllättäen, vaikka kyllähän tätä pystyi odottaa. Ei se ikävää silti vähennä tai luopumisen tuskaa helpota.

Ikävästä teki vielä kurjempaa kuitenkin se, että avokki oli työmatkalla. Maanantaihin ei eläinlääkärin mukaan voinut enää odottaa.

Se on kumma, miten ihmisestä löytyykin jotain piileviä voimia, jolla asiat pakon edessä jaksaa.

Normipäivänä en olisi pystynyt

ottamaan kissankoppaa jääkaapin päältä,

siirtämään parisänkyä omin voimin,

etenemään lumessa pyörät jumissa kissankopan kanssa,

ja tekemään vaikeimman päätöksen yksin

Nyt se on kuitenkin tehty.

Kallella ei ole enää tuskia,

minä olen kotona,

avokki palaa huomenna,

vanhemmat toivat valkoisia ruusuja

ja Isosisko oli pitämässä seuraa.

Että ei tässä voi muuta kuin mennä eteenpäin.

Haiken mielin ja Kallea rakkaudella ajatellen,

Pikkusisko

Iho-ongelmia...

Voihan talvi sentään...

Nyt alkaa ottamaan jo pahemman kerran päähän tämä kuivahuoneilma, lumikinokset ja hyytävä kylmyys, VAIKKA aina sanon, että ilmat eivät valittamalla parane. No nyt kyllä joudun vähän avautumaan ilmojen herralle, kun naamani on kuivunut rusinaksi. (Siis oh my god! :D)

Naamavärkkini iho on herkkä, punoittava, kiristävä korppu. Marraskuussa sain ihoni pelastettua Body Shopin E-sarjalla. No, sitä käytettyäni ihoni otti nokkiinsa ja aina voidetta levittäessä sain ihottuman.

Viisas äitini toi kokeeksi apteekista Aqualan Plussaa ja sillä olen pärjännyt viimeiset pari viikkoa! Luulin jo ihopainajaiseni olevan ohi, iho sileni silminnähtävästi saadessaan kosteutta ilman ylimääräisiä kemikaaleja, mutta...

Nyt leukani alkoi kukkimaan.

Olo on kuin teini-ikäisenä konsanaan.

Kirsikkana kakun päälle iho on alkanut kuivumaan uudelleen.

What?!

Sanonkin siis tälle kyseiselle ilmojen herralle, että voisiko tulla jo kevät?

Tätä kirjoittaessa lunta alkoi satamaan.

Vastaus lienee selvä: vielä pitää malttaa.

Taidanpa tästä mennä lätkäsemään avokadon lärviini, sekä kitaani. Välillä se auttaa. *huoh*

Eli jos jollain on jotain päteviä vinkkejä rusinaiholle, olen kiitollinen! :)

Hauskaa talvipäivää!

Pikkusisko

Kirpparilöytöjä part 1

Viime viikonloppuna kävin pitkästä aikaa penkomassa kirppareita. Olin kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä tein aivan huippulöytöjä! Ajattelin julkaista niitä tässä päivien mittaan pienissä erissä, niin voin kehitellä niiden ympärille oman näköisiä asukokonaisuuksia.

Tarkoitukseni oli löytää sopivia farkkuja. Niin juuri, sopivia. Tilanne on nimittäin niin, että olen syksyn ja talven aikana armottomasti lihonnut. En siis sillä tapaa, että kauhistuisin, vaan niin, että vanhat housuni eivät enää mahdu.

Sopivien farkkujen lisäksi löysin ihania paitoja. Yksi ehdoton suosikkini on seuraava navy-henkinen paitakokonaisuus. Molemmat paidat ovat Esprit:n, farkkujen merkkiä en tiedä. Pahoitteluni kammottavasta poseerausilmeestä. Minä ja kamera: luonnollista ilmettä ei vaan synny.

Olen jo pitkään haaveillut jostain navy-tyyppisestä hankinnasta, mutta näkemäni vaatteet ovat olleet vähän yliampuvia. En halua kuitenkaan olla yltäpäältä ankkurinapeissa tai raidoissa. Less is more. Tukkani kuitenkin kiepautin fiftari-henkiseen kampaukseen otsarullineen kaikkineen.

Asun kokonaishinta oli 4 euroa!

Taidanpa mennä sytyttämään etupihan tuikut!

Pikkusisko

Kalle valloittaa, taas

Kallea kehtaa viedä eläinlääkärille

Se ei pure, ei sähise,

ei juuri jännitäkään.

Katselee vain ihmeissään,

kun katsotaan korviin,

kuunnellaan sydäntä,

otetaan verikokeita,

ja ultrataan masua

Kivahan sitä vaan on selällään kölliä

ja ultraruutua katsella

Kotiin pääsee kuitenkin :)

Hey okay!

"Your eyes, your shoes, it's hard to choose,
But the best thing about you is the way that you move.
Side by side all through the night,
And the thing we dream the most is to see the morning light.

Hey, okay, why don't you stay another day?
And if it feels allright will you stay another night?
Hey, allright, why don't you stay another night?
And if it feels okay will you stay another day?"

Kappale: Agua de Anneke, Hey Okay

Pikkusisko

P.S. Tätä biisiä oon kuunnellut viimiset päivät ja se iskee joka kerta. Tulee ihan mieleen mun ja avokin alkuajat. :) Vaikka tää päivä onkin se tärkein, muistelu on silti ihanaa.

Lääkäreistä

Elämäni aikana olen ollut tekemisissä useaan otteeseen monen kirjavan lääkärikunnan kanssa. Havaintoni on seuraava:

On lääkäreitä, jotka hoitavat ihmisiä sekä lääkäreitä, jotka hoitavat potilaita.

Harmi kyllä, ensimmäinen lääkäriryhmä on oman kokemukseni mukaan häviävän pieni vähemmistö, ja jos kyseisen ryhmän edustajan onnistut kaivamaan käsiisi, siitä kannattaa pitää kynsin hampain kiinni! Mistä nämä ihmisiä hoitavat lääkärit sitten tunnistaa?

• He katsovat tervehtiessä silmiin
• He ovat kiinnostuneita terveydestä, sairauden ohella
• Heiltä voi kysyä asiaa, joka ei välttämättä kuulukaan heidän "toimenkuvaansa" ja ottavat asiasta selvää
• He myöntävät, ettei ole varma jostain ja palaa asiaan myöhemmin. (Ja näin tosiaan käy)
• Heille voi soittaa hätätapauksessa ja välillä he soittavat itse
• He miettivät asioita pitkällä tähtäimellä
• He kuuntelevat

Sitten on tämä toinen lääkäriryhmä. Oireiden hoitajat. Varo näitä merkkejä:

• Huoneen ovi avautuu raolleen ja kuuluu tiukaisu/muminaa/älähdys: "Virtanen!" (Ai mitä, minäkö? Nyt vai?)
• Pahimmassa tapauksessa paperit ova hukassa tai niitä ei ole luettu. "Jaa, ja milloinka siis tämä halvaantuminen on tapahtunut?" (Niin. Syntymästä lähtien.)
• "Tämä ei kyllä kuulu minulle. Minä olen neurologi/fysiatri/peruslääkäri." Vai niin. Eikö ihminen ole kokonaisuus kuitenkin?
• He ovat AINA oikeassa, ovathan he lääkäreitä, vaikka oireet sanoisivat mitä, vaikka olo olisi mikä.
• Joskus myös ilmassa on vahva vähättelyn tuntu, niin ikävältä kuin se tuntuu.
• Lääkäriltä lähtiessäsi havahdut: "Nytkö se on jo ohi, vaikka asiat eivät menneet ollenkaan eteenpäin!"

Onneksi, onneksi, minulla on vielä hetken lääkäri, joka hoitaa juuri minua.

Ihanaa perjantai-iltaa, rentoutukaa!

Pikkusisko

Regressioterapiaa paplareilla

Nuoruusvuosina hankittuja traumojani uhaten uskalsin tarttua tarrapaplareihin ja antaa niille vielä yhden tsäänssin. Jos nyt sattuisi megalomaaninen hiusonnettomuus 2011, kyseisillä hirvityksillä heitettäisiin talitinttia.

Jännityksellä siis rullasin paplarit huolellisesti päähäni, osio osiolta, pystysuorassa niinkuin kampaaja joskus neuvoi. (=Hetki paplaritraumani jälkeen kävin kampaajalla juhlakampausta teettämässä ja kampaajan vetäessä tarrapapiljotit esiin valahdin kalpeaksi)

Paplarit siis päähän jonkun muotoilua tukevan aineen kanssa, ehkä hieman kevyttä föönausta ja odotellaan...

...ja odotellaan...

...kunnes noin 5 min (pika-aamuina)-1 h (aikaa laittautua) on kulunut ja rullat irrotellaan ilman paniikkia. Tuloksena pitäisi olla kuohkea tukka!

Ja näin nollattiin traumat!

Pikkusisko

P.S. Kuvat on otettu ennen muuttoa vanhassa asunnossa. Papiljottipostaus on antanut odottaa itseään pitkään.