Arjen apuri

Olen viimeisen kuukauden ajan etsinyt henkilökohtaista avustajaa. Minulla on kokemusta tätä ennen tasan kahdesta avustajasta: siitä, joka oli huipputyyppi ja avustussuhdetta kestikin viisi vuotta. Ja sitten oli sympaattinen tyyppi, kaikin puolin herttainen ja yritteliäs, mutta homma ei vaan toiminut. Millään tasolla. Herttaisuus ei siinä vaiheessa riitä, jos joka toinen pyykkikoneellinen kutistuu tai tapahtuu toinen toistaan kummallisempia äksidenttejä. No hard feelings kummankaan puolelta, todettiin yhdessä, että ehkä tämä ei ole juuri hänen juttunsa.

Takaisin itse avustajahakuun. Sähköpostiini tuli kuukauden aikana kirjava joukko hakijoita; vanhempia, nuorempia, kattava kirjo eri kansallisuuksia, miehiä, naisia, lapsellisia ja lapsettomia. Oli perus duunaria ja korkeasti koulutettuja. Kenet näistä haluan kanssani kauppaan ja ylipäätään MINUN ELÄMÄÄNI? Kysymys on kriittinen, sillä kyse ei ole pelkästään mekaanisesta kaupassa käymisestä ja sängyn petaamisesta, vaan siitä kelle haluan näyttää itseni kotioloissa; välillä huonotuulisena, väsyneena ja juuri suihkusta tulleena, välillä taas parhaimmillani, iloisena ja inspiroituneena. Nämä ovat aivan samoja kysymyksiä kun silloin kun harkitsimme avokin kanssa yhteenmuuttoa, poikkeuksena kuitenkin se, että TIESIN avokkini haluavan muuttaa juuri MINUN kanssa yhteen.

Palatakseni avustajahakuun, luulen nyt löytäneeni "sen oikean". Ainakin toivon niin, asia selkenee vasta ajan kuluessa, tässä arjessa, jota nyt elämme.

Arki on minulle tärkeää, sen täytyy myös sujua!

Pikkusisko