Viimeistä viedään!

Oih, näin se loppuvuosi hurahti!!!
Jatkakaamme uudella innolla ensi vuoden puolella!!!
Onnellista Uutta Vuotta!!!!

Isosisko

Hyvää Uutta Vuotta!

Joulu tuli ja meni, nopeasti niinkuin aina ja ihanasti niinkuin aina. Tänä vuonna joulu tuli kyllä niin tarpeeseen. Päiväkin vielä murehtimista, niin hermo olisi mennyt! Onneksi siis joulu tuli ja hermot saivat lepoa.

Asiasta kukkaruukkuun. Mua alkaa jo jännittämään tuleva muutto. Hyvällä tavalla siis! Sillälailla, että mietin kokoajan, että "kuukauden päästä tähän aikaan muutetaan..." tai "viikon päästä siellä alkaa remontti!" tai "mitkähän verhot laitetaan makkariin?". Ei siis ollenkaan niin, että "Apua, tila pienenee melkeen puolella." tai "jaksaakohan kukaan sittenkään tehdä lumitöitä". Parasta on kuitenkin se, että vanhempani asuvat siinä ihan meidän vieressä! (En olisi kyllä uskonut vielä jokin aika sitten, että muuttaisin takaisin lapsuuteni pihapiiriin. Never say never!)

Niin, ja uutisia myös Kallesta, kun viimeinen tekstini oli jotenkin niin synkeä..

Päätimme yhdessä, ettei Kallen tarvitse kärsiä sytostaattihoitoja, vaikka se elämää himpun verran pidentäisikin (mutta ei siis Kallen kohdalla parantaisi syöpää). Ei se elämänpituus vaan laatu! Nyt Kallella on siis loppuajan oloa parantava lääkitys ja voi veljet miten eri kissa se onkaan! Syö kuin hevonen, kehrää niinkuin kissan kuuluukin ja leikkii kuin pentu. Aivan ihanaa!

Omasta puolestani toivotan nyt Hyvää Uutta Vuotta!! Ensi vuonna yritän päivittää blogia useammin! :)

Pikkusisko feat. Kalle

Tukasta asiaa

Moikka kaikille!

Ensinnä blogin kautta tsemppaukset Kallelle! Juuri asiaa pyöriteltiin Pikkusiskon kanssa puhelimitse ja kyllä se vaan hiljaiseksi vetää. Onneksi Kalle on hyvävointinen potilas ja saa hyvän lääketieteellisen hoidon lisäksi runsaasti hellyyttä ja rakkautta!

Oma uutiseni on tänään "himpun verran" kevyempi.

Täällä on nimittäin uusi tukka!

Ja tällä kertaa kyseessä on oikeasti uusi ja erilainen tukka, ei latvoista tasattu ja muutamalla raidalla tuunattu vanha luihu.

Ja koska Pikkusisko ei tätä ilman kuvamateriaalia usko, laitetaan nyt tuutin täydeltä:

Ponnarille saa edelleen :)

Sinne se sitten jäi.

Yli 20 senttiä pitkä pehko.

Ja taisi muuten käydä niin, että löysin vihdoin sen oman kampaajani!

Vuosia on tullut seilattua luihuletin kanssa kampaajalta toiselle, mutta tänään kaikki sujui kuin tanssi.

Puhetta, mutta ei liikaa.

Visioita, mutta ei liian rajuja.

Hierontaa, mutta ei rystyset valkoisena.

Epäilen, että rakkauteeni kyseistä kampaamoa kohtaan saattoi vaikuttaa myös värjäyksen aikainen kakkutarjoilu.

Siis kakkua JA hieno tukka, voiko enempää toivoa?!?

Ihanaa jouluviikkoa kaikille! Rentoudutaan ja nautitaan!
Isosisko

ps. Taisin muuten mennä tukkatuloksesta johonkin hurmioon, sillä ostin kassin täydeltä hiustuotteita myös kotiin. Testailen niitä tässä joulun aikana ja raportoin tuloksista.

Testituloksia ja jatkomietintöjä

Voi itku. Eilen soitti eläinlääkäri ja kertoi koepalojen tulokset. Kallella on vatsassaan iso pahanlaatuinen kasvain. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, paitsi että tietenkin surettaa pahan päiväisesti. Mutta siis jatkon kannalta. Eläinlääkäri suositteli sytostaatteja kuuden viikonvälein klinikalla, ja kissavakuutushan meillä onneksi on. Lääkärin mukaan kuitenkaan syöpä ei parane, vaan sytostaateilla saataisiin korkeintaan lisää aikaa. Ja lisäaikahan tässä kovasti houkuttelee! Jotenkin sitä vaan miettii, että mikä on oikeasti kissan kannalta parasta? Pää on kyllä ihan pyörällä, kun joutuu miettimään, että aletaanko sytostaatit vai pelkkä oloa parantava tukilääkitys. Lopetus (hullua, että sitä joutuu edes miettimään!) ei ole vaihtoehto, koska Kalle on vielä kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa eikä kärsi.

Onko kellään kokemusta kissojen syövänhoidosta? Vetääkö fleguksi, onko apua vai riesaa kissalle? Kaikki kokemukset otetaan vastaan kiitollisena. :)

Ihanaa joulua kaikille, kaikesta huolimatta!

Pikkusisko

Blogiehdotus

Vielä toinen postaus tälle päivälle. Mainonnan piikkiin menee, mutta menkööt. Siippani on avannut oman korubloginsa tänne, ja sieltä löytyy hänen tekemiään koruja. Kiinnostuneet käykää kurkkaamassa!

Mukavaa sunnuntainjatkoa!

Pikkusisko

Sattuu ja tapahtuu

Ensiksikin pahoittelut osaltani pitkästä bloggaus tauosta. Monennäköistä on ehtinyt tapahtua.

1. Kävimme lumisessa Tukholmassa. Harmittaa, että en ottanut kuvia Vanhan kaupungin joulumarkkinoilta, ei kyllä tullut mieleenkään kaivaa kameraa esiin kohmeisilla sormilla. Kaupunki oli kaunis, oli ihanaa nähdä Tukholmassa asuvaa ystävää ja tehdä pieniä ostoksia itselle. Ja hei, kai kaikki tietävät, että laivalla on mahdollista varata priva-sauna!? Ystäväni valaisi minua asiasta ja voin kertoa, että mikään ei ole ihampaa, kuin mennä saunaan suoraan pakkasesta ilman känniääliöitä. Yleiset saunat, ei mun juttu.

2. Villapaita on valmis! Tässä kohtaa minun ehkä pitäisi kiljua riemusta, sain kuin sainkin projektini valmiiksi ennen joulua, niinkuin tavoitteeni olikin. Mutta mutta... Ei kyllä ehkä ihan putkeen mennyt. Paidasta tulikin kokoa XXXXL ja sen "suloiset puhvihihat" on selkeästi ottanut vaikutteita renesanssin puhveista. On kyllä siis puhvia kerrakseen. Kuva tulee, mikäli kehtaan ottaa. Ei siis ihan putkeen, mutta hei, ensimmäinen neulomani villapaita, ehkä omat odotukseni olivat vähän korkealla. Tästä otan opikseni! Lisäksi paita on ihan sairaan lämmin, joten voin pitää sitä kuitenkin kotosalla telkkua katsellessa. Että ei sinänsä.

3. Kalle-kissa on voinut viime aikoina huonosti. Se on laihtunut ja oksentelee taukoamatta. Oksentelun takia sitä ollaan kiikutettu lääkäriin useamman kerran ja aattelin, että taaskin saadaan hetkeksi jotkut pillerit, jotka ei pitemmällä tähtäimellä auta. No, nyt syy tosiaan taisi selvitä. Ultrassa selvisi iso muutos vatsassa ja Kalle leikattiin heti. Vatsasta löytyi a) joko suuri vatsakasvain tai b) tulehtunut megalomaanisen suuri vatsahaava. Lääkäri vahvasti ensimmäistä. Nyt tässä ollaan siis viime päivät paranneltu potilasta, annettu lääkkeitä ja mietitty ensi viikolla saapuvia testituloksia.

Itse potilas on ainakin tähän asti voinut melko hyvin, lukuunottamatta ärsyttävää t-paitaa ja piinaavia lääkkeidenottoja. Urhea pikku potilas. :) Ei voi muuta kuin uskoa parhaaseen ja ottaa päivän kerrallaan. Lisäksi tällaisena aikana, kun ollaan vain kotona vahtimassa Kallea, voi tilata pikaruokaa, ja herkutella kaikin tavoin. Kokeilimme uutta intialaista ravintolaa, joka kuljettaa kotiin. (Saa sieltä tosin pitsaa ja kepsuakin tietty)

Oli kyllä sairaan hyvää! Tilattiin kolmea eri ruokaa. Palak Paneeria, Tikka Masalaa ja Shrimp Currya ja kaikki kelpasi. Palak Paneer oli oma suosikkini.

Mutta täällä me siis nyt vaan ollaan. Katsotaan, ettei Kalle revi tikkejään ja lääkitään sitä 6 kertaa päivässä. *huoh* Jännityksellä ootetaan ens viikkoa ja mietitään miten joulu toteutetaan näillä eväillä.

Mutta ihanaa joulunalus viikkoa teille!

Pikkusisko

Duplofun!

Allekirjoittanut on jättänyt mehunsa ilmeisesti kaupan tiskille, sillä viime päivinä silmäluomet ovat pysyneet auki lähinnä tulitikkujen avulla. (Ei siis tietoakaan joulusiivouksesta, jouluruuista, joulukoristeista ja joululahjoista....Mutta ei onneksi myöskään joulustressistä!)

Vaikka omat mehut ovat kateissa, meillä häärää (kattoremppamiesten lisäksi) kaksi äärimmäisen tuotteliasta rakentelijaa.

Tuotanto (ja tunnelma!) käy kuumana, kun Pikkutyttö ja Isomies istuvat Duplo-kasassa ja voin kertoa, että käsky "anna pienemmän ottaa" kaikuu meidän taloudessa kuuroille korville...

Vähän väliä kaksikko pyytää äidin kuvaamaan saavutuksiaan (ennen kuin demolition team eli Pikkutyttö pistää kaiken tehdyn matalaksi).




Aika ihania, eikö?!?

Siis sekä ylpeät rakentajat että aikaansaannokset :)

Leikkimielistä viikonloppua kaikille!
Isosisko

Makuraati

Lupauksista on pidettävä kiinni, joten luvassa kuppikakkujen tiukkaakin tiukemmat arviot ja reseptit :)

Vasemmalta lukien: Marianne, vadelma-valkosuklaa ja porkkana. Jokaista jäi sattumalta jäljelle yksi kuorrutettu yksilö, joten sain vielä napattua kuvan vieraiden lähdettyä. Päivän päätteeksi näyttävät jo hiukan reissussa rähjääntyneiltä.

Makuraadin tiukat arviot:

Porkkanakuppikakut
- makein
- kostein koostumus
- ei oikea kuppikakku, enemmänkin porkkanapiirakka muffinivuoassa :)
- ulkonäollisesti heikoin: jäi littanaksi ja kokki lurautti liikaa elintarvikeväriä :)


Vadelma-valkosuklaakuppikakku
- raikas vadelmainen tuoksu
- marjainen lopputulos
- kaunis, kuppikakkumainen ulkonäkö, joskin nonparellit sulivat säilytettäessä rumasti kuorrutteen sekaan -> kannattaa koristella viime hetkellä tai käyttää koristeluun esim. vadelmia
- vähiten makea, jopa raikas kuppikakuksi

Mariannekuppikakku
- muhkea ulkomuoto
- makean suklainen
- rakenne mukavalla tavalla "tahmea", rouhe antoi kuitenkin pureskeltavaa

Selkeää voittajaa ei tästä kolmikosta löytynyt, osa vieraista piti eniten porkkanasta, joku Mariannesta ja toiset taas vadelmasta. Eniten vaikuttivat omat mieltymykset: suklaan ystävät valitsivat suosikikseen Mariannen, raikkaan makuelämyksen perään olevat vadelma-valkosuklaan ja tiukan makeapläjäyksen ystävät porkkanan.

Ei siis auta kuin kokeilla jokaista reseptiä ja etsiä oma suosikki :)

Porkkana-kuppikakut
2 munaa
3 dl sokeria
50 g voita
1 dl maitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
6 dl porkkanaraastetta

kuorrute:
30 g voita
n. 150 g tomusokeria
n. 100 g tuorejuustoa
(Lisäksi punaista elintarvikeväriä ja nonparelleja)

1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Sulata rasva ja lisää se maidon kanssa taikinaan.
3. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaneli ja lisää taikinaan.
4. Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi ja lisää taikinaan.
5. Jaa taikina muffinivuokiin (n. 15 kpl).
6. Paista 15-20 min. 200 asteessa.
7. Sulata kuorrutteen voi ja anna jäähtyä hetki.
8. Lisää tuorejuusto ja tomusokeri. Sekoita hyvin. Lisää halutessasi elintarvikeväriä.
9. Levitä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele halutessasi nonparelleilla.


Vadelma-valkosuklaakuppikakut
3 munaa
2 dl sokeria
1tl vanilja sokeria
100 g margariinia
1 dl maitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl vadelmia (pakaste)

kuorrute:
100g valkosuklaata
200 g huoneenlämpöistä tuorejuustoa
3 dl vadelmia (pakaste)
(nonparelleja ja elintarvikeväriä)

1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Sulata rasva ja lisää se maidon kanssa taikinaan.
3. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri ja lisää taikinaan.
4. Rouhi vadelmat hiukan pienemmäksi ja lisää ne kohmeisena taikinaan.
5. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa muffinivuokiin (n. 12 kpl).
6. Paista 15-20 min. 200 asteessa.
7. Sulata kuorrutteen valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa.
8. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi ja lisää sulatettu suklaa. Lisää sulaneet vadelmat ja sekoita. Lisää halutessasi tilkka elintarvikeväriä.
9. Levitä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele vadelmilla tai nonparelleilla.

Marianne-kuppikakut
2 munaa
2 dl sokeria
50 g voita
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 ps Marianne crush- rouhetta

kuorrute:
30 g voita
n. 150 g tomusokeria
n. 100 g tuorejuustoa
1/2 ps Marianne crush rouhetta
(nonparelleja)

1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Sulata rasva ja lisää se maidon kanssa taikinaan.
3. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri ja lisää taikinaan.
4. Lisää Marianne-rouhe ja sekoita hyvin.
5. Jaa taikina muffinivuokiin (n. 15 kpl).
6. Paista 15-20 min. 200 asteessa.
7. Sulata kuorrutteen voi ja anna jäähtyä hetki.
8. Lisää tuorejuusto, tomusokeri ja Marianne-rouhe. Sekoita hyvin.
9. Levitä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele halutessasi nonparelleilla.


Eikun kokeilemaan! :)
Suu makiana,
Isosisko

Kuppi ja kakku

Niin paljon postattavaa, niin vähän aikaa!

Mutta aloitetaan nyt tällä:
Tämä viikko on yhtä juhlaa!

Maanantaina juhlittiin 93-vuotiasta Suomea ja loppuviikko menee nimipäiviä fiiratessa.

Vadelma-valkosuklaakuppikakut

Nimppareiden kunniaksi pyöräytin eilen kuppikakkukavalkadin (tuli kolmea sorttia: vadelma-valkosuklaa, marianne ja porkkana).

Huomenna tekeleitäni tulee maistelemaan muutama sokerinnälkäinen sukulainen ja ankaran makuraadin päätteeksi postaan sekä reseptit että raatilaisten arviot.

Itsenäisyyspäivä sen sijaan meni aivan kaupan antimilla, linnan pukuloistoa seuratessa.

Ja oli meillä ihka omakin vastaanotto: tyttö, tuolloin päivää vaille 11-kuukautta, kestitsi nukkeja ja nalleja pienen tuohilaatikon ympärillä. Oli äidiltä tulla tippa linssiin, kun pikkuinen tosissaan syötti lusikalla vuoron perään arvovaltaisia vieraitaan. Juotti mukista. Järjesteli lautasia. Höpötti omaa salakieltään.

Kuinka se on jo noin iso?!?

Kerrottakoon vielä tähän lopuksi, että kattoremontin olisi määrä alkaa pian ja remppakärpänen on taas puraissut. Nyt kun vain olisi rahaa, aikaa ja taitoa tehdä keittiö ja olohuone uusiksi :) Niin ja mainitsinko jo ulkoverhoilun ja salaojat?

Heissulivei!
Isosisko

ps. Iloisen juhlatunnelman alla on haikeus: koti tuntuu todella tyhjältä, kun kaksi meistä on poissa. Peukaloisen ja Peukalo-Liisan uusi koti oli ihana ja kuulumisiakin on jo saatu, mutta silti...

Täällä niiden kuuluisi olla.

Etenkin lauantai ja sunnuntai olivat todella vaikeat.

Nenänjäljet ikkunassa, tyhjä lempipaikka, kissankupiton keittiö...

Mutta tottuuhan siihen.

Pakkohan se on.

Uutta projektia pukkaa

No ei, villapaita ei ole vielä valmis, mutta aivan loppusuoralla! Hiha pitää viimeistellä ja sitten on enää kauluksen neulominen ja palasten yhteen kokoaminen. Loppusuoralla oleminen antaa siis oikeuden suunnitella seuraavaa megaprojektia. Onko se villapaita? Onko ne leggingsit? Ken tietää, mutta tässä on jotain hahmotelmaa siitä, mitä täällä seuraavaksi voisi olla puikoilla.

1. NEULETAKKI, JOKANAISEN YSTÄVÄ

Neuletakin väristä en tiedä, mutta jokin puolipitkä, unelman kevyt lämmittäjä olisi mahtava saada. Musta tietenkin on ajaton, ja pelastaa päivinä, joina mielikuvitus on loppu.

Kun tekee itse, on mahtavinta mielestäni se, että laatuun voi panostaa ilman, että köyhtyy suuria summia. Tietenkin plussaa on myös se, jos lopputulos on sen mukainen, että kadulla kehtaa kulkea tekele niskassaan, koska laadukkaasti tehty työ kestää oikeinhuollettuna pitkään.

2. TALVITUISKUJEN KESYTTÄJÄ

Okei, neuletakkejahan nämäkin, mutta vähän järeämpää kalustoa. Näen jo itseni tyytyväisenä sohvannurkassa superneuletakki päälläni muiden hytistessä talven kylmyyttä. Ja ehkä keväällä ensimmäisten lämpimien kelejen saapuessa voisin uskaltautua neuletakki päällä ulos! Kyllä. Tällaisen teen. Jonkun mallisena. Ei voi olla huono vaihtoehto kaltaiselleni palelijalle.

Tosin värikysymys on taas polttava. Voiko kaikki vaatteet olla vaaleanpunaisia ilman, että näytän viisivuotiaalta? (Vastaus on jyrkkä ei. Älkää yllyttäkö.)

3. JOTAIN SÖPÖÄ JA IHANAA

Netti on söpöjen ohjeiden paratiisi. Lisäksi kaikista ohjeista saa söpöjä kuvittelemalla ne karkkiväreihin. Apua. Menee kyllä niin söpöksi, etten tiedä mistä alottaisin.

4. SUKAT

Sukkien kanssa mulla on ollut ongelma. En jotenkin vaan osaa. Liian monta puikkoa ja kavennukset menee aina väärin. Mut aion päästä tässäkin asiassa eteenpäin! Ehkä ens keväänä mulla on tollaset ihanat harmaat sukat silkkirusetteineen, eikä mun varpaita palele. Tai ehkä mun kannattais koittaa jotain ihan perusohjetta ensin ja koittaa sitten vasta palmikkosukkia. Äh, mut ei se oo yhtä kivaa!

5. KAIKKI.

Ostin vielä Novita-lehden, ja sielläkin oli kaikkea ihanaa. Sukkia, LEGGINGSEJÄ (jotka oikeasti tarvitsen!) ja niitä neuletakkeja. Sen lisäksi projektilistallani on kämmekkäät, säärystimet, pipo, baskeri ja lapaset.

Apua. Tästä tulee niin ihanaa!

Pikkusisko

P.S. Kaikki kuvat on poimittu täältä. Samasta paikasta löytyy myös ohjeet noihin sekä moniin muihin ihaniin neuleisiin, jos joku innostuu.

Uuden edessä

Peukaloinen ja Peukalo-Liisa lähtevät huomenna uuteen kotiin.

Olo on haikea.

Surullinen.

Jopa hiukan katkera.


Ja toisaalta...

Helpottunut ja onnellinen.

Uusi koti vaikuttaa ihanalta.

Oma niistely ja kutinakin todennäköisesti helpottuvat pikku hiljaa.

Ja niin kurjalta kuin se itsestä tuntuukin, tytöt eivät varmaan muista meitä enää muutaman viikon kuluttua.

Mutta me muistamme ne.

Aina.


Isosisko