Loman loppu

Kesälomat on nyt lusittu, sairastaen tietysti.

Loman loppuun rentouduin vielä kasvohoidossa, joka oli kyllä enemmän kuin tarpeen. Ensimmäistä kertaa eksyin Dermalogican hoitoon, jossa ensin kartoitettiin aika hightech-meiningillä meikäläisen pärstä. Kasvohoidosta hurahtaneena ostin tietysti kauhean kassillisen Dermalogican tuotteita, jotka kassalla paljastuivat aika hintaviksi... Saa luvan tulla aika pirskatin moisia tuloksia noilla litrahinnoilla.

Syksy on saanut aikaan muutakin liikehdintää kauneudenhoidon saralla, sillä kesän meikkivoiteettomuuden jälkeen on alkanut hurja meikkivoiteen metsästys. Epäilenkin, että olen joutunut johonkin Sokoksen "liian innokkaat näytteiden pyytäjät"-mustalle listalle... Ja tuloksena on tietysti se, etten edes lopulta osta kyseisestä instanssista voiteen voidetta. Äärimmäisen tieteellisen testauskierroksen jälkeen voittajaksi on nimittäin selviytynyt Oriflamen meikkivoide.

Pikkusisko on jo jonkin aikaa käyttänyt ja välittänyt Oriflamen tuotteita ja itsekin olen pikkuhiljaa (testereiden myötä) lämmennyt ajatukselle suoramyyntimeikkivoiteesta :)

Nyt kasvot kohti kesän viimeisiä auringon säteitä - ulos!

Isosisko

1-2-3

Raskauden ilojen lisäksi uuden elämän kasvattaminen tuonee lähes jokaiselle odottajalle myös jonkinlaisia bonuksia, jotka jättäisi mieluumin väliin.

Itse selvisin Pikkutytön odotuksesta vähin kommervenkein ja nytkin kaikki on sujunut jotakuinkin mallikkaasti.

Paitsi.

Jos...

Katsoo..

Otsaani.

Himpuran hormoninäpyt ilmestyivät muutama viikko sitten. Pienihän tälläinen ongelma on, mutta aktivoi kuitenkin sen verran, että perusputsarin ja apteekin perusvoiteen tilalle ostin Cliniquen ihonhoitosetin.



Hormonit eivät luonnollisesti taltu uudella ihonhoitosarjalla, mutta silti tuntuu jotenkin mukavammalta, kun edes yrittää toimia oman hyvinvointinsa ja ulkonäkönsä eteen. Jospa sitä ihan repäsis ja tilaisi itselleen kasvohoidonkin! Edellisestä kerrasta taitaakin olla useampi vuosi...

Syksyinen lupaukseni onkin, että edes pyrin pitämään itsestäni parempaa huolta. Tässä raskaudessa ajattelin jopa "tuhlata" sopiviin vaatteisiin. Viimeksi kun loppuaika taisi kulua Isoveljen 1980-luvun verkkareissa...

Ihanaa päivää kaikille! Arvostetaan itseämme!

Isosisko

ps. Pakollinen remppatiedotus: julkisivuremontin telineet ovat jo pystyssä! Pakko se on uskoa: talo saa pian verhokseen uuden laudan ja harmahtavan sinisen sävyn! Jee!!!

pps. Lähipiiri on tehnyt salapoliisityötä ja kertoi, että Hanko Sushissa tehdään pyynnöstä myös raskaana olevalle sopivia annoksia. Tupla-jee!!!

Paluu teiniaikaan

Ajattelin, että ihoni on siis talvesta kuivunut, eikä mikään rasva enää auta. Näin yleensä tähän vuodenaikaan on sillä erotuksella, että tehovoiteet OVAT helpottaneet. Tilanne on eskaloitunut kuitenkin siihen pisteeseen, että rupinen naama itkettää.

-> Ihotautilääkärille

Kuvittelin, että myös lääkäri toteaa ihon olevan vain talvesta karkea ja ehdottaa ihmevoidetta, jota en ole vain tajunnut kokeilla.

No eipä ole talvikuivuutta ei.

Mulla on AKNE!!!

Ei ihme, että naama helottaa mansikanpunaisena, kun kaikki voiteet mitä olen käyttänyt ovat superrasvaisia, kirsikkana kakun päällä kookosöljy = puhdasta rasvaa.

Olen jotenkin shokissa diagnoosista. Mulla ei ole IKINÄ ollut aknea, teininäkin selvisin parilla finnillä! Ja nyt. Nyt sitten pamahtaa kunnon akne, tulehduksenineen kaikkineen. Olo tuntui kerta heitolla kymmenen vuotta nuoremmalta hakiessani Sebamedit apteekista :D

Voitte siis odotella ihan rauhassa niitä kasvokuvia, ei ole kyllä vähään aikaan tulossa! (Taino, ehkä kuitenkin jonkinnäkönen Before ja After kuvakollaasi olisi paikallaan ihan itseni lepyyttämiseksi)

Pikkusisko aka Pizzanaama

Tukka hukassa

Fakta: en ole käynyt kampaajalla VUOTEEN!

Se on hieman pelottavaa jopa, alkaa mietityttämään, että alanko vain laiminlyömään ulkonäköäni; mies plakkarissa ja elämä on kaikin puolin melko mukavaa. Ei vaan, oikeasti en ole raaskinut. Olen pitkään havitellut kultakutreja ja viime keväänä aloitin massiivisen kasvatusspurtin. Kampaajathan aina suosittelevat, että kävisi kasvatuksenkin välillä tasoittamassa kolmen kuukauden välein, mutta uhmasin käskyä, eikä massiivinen leikkuuväli ole vaikuttanut hiuksiini juurikaan. Uskon, että yksi hyväkuntoisten hiuksieni salaisuus on se, etten värjää ollenkaan ja fööniäkin käytän vain silloin tällöin ja auringolta suojaan AINA, joko hatulla tai UV-suojaa sisältävällä shampoolla.

Oli miten oli, nyt raja on tullut vastaan ja hiukseni ovat täysin hallitsemattomissa. Karhea hiuslaatuni takaa, että parin tunnin välein saa olla harjaamassa jättitakkuja auki, enkä enää jaksa. Pakko leikata.

Mutta kysymys kuuluukin, MITEN? Arvoisat blogilukijat, kaikki kommentit uudesta tukasta on tervetulleita, etten tee katastrofia!

Lähtötilanne on siis tämä, kuten jossain postauksessa jo vilahtikin:

Kuva tosin loppuu vähän kesken, mutta perusidea tulee varmaan ilmi:

pitkää, karheaa ja kihartuvaa

Minulle on melko sama, pysyvätkö hiukset pitkänä vai ei, kunhan malli on kiva! Olen aina mennyt mentaliteetilla: "Hiukset kasvavat kuitenkin takaisin"

Pitkän tukan muodon vaihdos olisi ehkä maltillisempi ratkaisu. Värjäämistä vältän, ihoni on niin herkkä.

1. Alexis Bledelin romanttiset kiharat:

+ varmasti aika helppo minulla,

rutistelua ja se on siinä

- ei ehkä muuta muutosta kuin otsis

2. Suora kerrostettu perustukka

+ klassisen kaunis

- minä joka aamu suoristamassa kiharoitani:

never gonna happen

Puolipitkät hiukset on vahva vaihtoehto, saisi keväisen muutoksen nopeasti, puhumattakaan kevyestä tukasta! Ihana ajatus tämän karvalakin alta tuumaillessa!

3. Söpö otsis yhdistettynä kiharoihin

+ Söpöys ja kevät sopii NIIN hyvin yhteen

+ varmasti käytössäni helppo

- paksu otsis mietityttää, istuukohan se?

4. Kevyt kerrostettu polkka

+ pirteä ja reipas kevättukka

- kiharuus mietityttää, mahtaako vaatia suoristusrautoja?

5. Romanttinen polkka

+ Romanttisuus ja klassisuus iso plussa

- epäilen istuvuutta pyörteitteni ja kiharoideni kanssa...

6. Kihartuva polkka

+ Saattaisi istua päähäni ja hiuksiini

- Aavistuksen tylsä??

7. Toinen kerrostettu polkka

+ edelleen pirteä

+ mukavat hapsut

- vaatii suoristusta meikäläisellä

8. Ylimittanen polkka

+ uskoisin mallin olevan helppo

+ suoristusta ei tarvitse

(+ Gellarista tulee heti Buffy-fiilis, ehdottoman hyvä)

- aika basic?

(- Buffy-fiilis vaatii Gellarin, ei vaan tukkaa)

Tästä siis voi päätellä, että mitä pirteämpi ja söpömpi, sen parempi! Jotenkin tuntuu, että tämä pehko alkaa kyllästyttämään raskaudellaan, joten kevääseen tarvitsee jotain kevyttä ja raikasta!

Mitä mieltä olette?

Pikkusisko

P.S. Niin ja mainittakoon nyt, että kuvat julkkiksista EI ole minun ottamia, vaan netistä poimittuja :D

Regressioterapiaa paplareilla

Nuoruusvuosina hankittuja traumojani uhaten uskalsin tarttua tarrapaplareihin ja antaa niille vielä yhden tsäänssin. Jos nyt sattuisi megalomaaninen hiusonnettomuus 2011, kyseisillä hirvityksillä heitettäisiin talitinttia.

Jännityksellä siis rullasin paplarit huolellisesti päähäni, osio osiolta, pystysuorassa niinkuin kampaaja joskus neuvoi. (=Hetki paplaritraumani jälkeen kävin kampaajalla juhlakampausta teettämässä ja kampaajan vetäessä tarrapapiljotit esiin valahdin kalpeaksi)

Paplarit siis päähän jonkun muotoilua tukevan aineen kanssa, ehkä hieman kevyttä föönausta ja odotellaan...

...ja odotellaan...

...kunnes noin 5 min (pika-aamuina)-1 h (aikaa laittautua) on kulunut ja rullat irrotellaan ilman paniikkia. Tuloksena pitäisi olla kuohkea tukka!

Ja näin nollattiin traumat!

Pikkusisko

P.S. Kuvat on otettu ennen muuttoa vanhassa asunnossa. Papiljottipostaus on antanut odottaa itseään pitkään.

Tukasta asiaa

Moikka kaikille!

Ensinnä blogin kautta tsemppaukset Kallelle! Juuri asiaa pyöriteltiin Pikkusiskon kanssa puhelimitse ja kyllä se vaan hiljaiseksi vetää. Onneksi Kalle on hyvävointinen potilas ja saa hyvän lääketieteellisen hoidon lisäksi runsaasti hellyyttä ja rakkautta!

Oma uutiseni on tänään "himpun verran" kevyempi.

Täällä on nimittäin uusi tukka!

Ja tällä kertaa kyseessä on oikeasti uusi ja erilainen tukka, ei latvoista tasattu ja muutamalla raidalla tuunattu vanha luihu.

Ja koska Pikkusisko ei tätä ilman kuvamateriaalia usko, laitetaan nyt tuutin täydeltä:

Ponnarille saa edelleen :)

Sinne se sitten jäi.

Yli 20 senttiä pitkä pehko.

Ja taisi muuten käydä niin, että löysin vihdoin sen oman kampaajani!

Vuosia on tullut seilattua luihuletin kanssa kampaajalta toiselle, mutta tänään kaikki sujui kuin tanssi.

Puhetta, mutta ei liikaa.

Visioita, mutta ei liian rajuja.

Hierontaa, mutta ei rystyset valkoisena.

Epäilen, että rakkauteeni kyseistä kampaamoa kohtaan saattoi vaikuttaa myös värjäyksen aikainen kakkutarjoilu.

Siis kakkua JA hieno tukka, voiko enempää toivoa?!?

Ihanaa jouluviikkoa kaikille! Rentoudutaan ja nautitaan!
Isosisko

ps. Taisin muuten mennä tukkatuloksesta johonkin hurmioon, sillä ostin kassin täydeltä hiustuotteita myös kotiin. Testailen niitä tässä joulun aikana ja raportoin tuloksista.

Hiuksen hienoa

Olen viimeaikoina innostunut tekemään kampauksia. En siksi, että olisin erityisen etevä hiusten kanssa väkertämisessä. Lähinnä syynä on laiskuuteni mennä kampaajalle. Tukkani on kasvanut muodottomaksi karvalakiksi ja ainut keino näyttää sivistyneeltä on virittää se erilaisille kyhäelmille. No, ei haittaa, Youtube on hiusten muotoiluvideoita pullollaan! Suosittelen!

Olen sikäli onnellisessa asemassa, että minulla on PALJON tukkaa, joten on mitä työstää. Kampaajalle mennessäni varaan aina tupla-ajan, etteivät he joudu leikkaamaan hiuksiani naama punaisena kelloa vilkuillen.

Tänään oli inspistä kokeilla taas jotain uutta. Ei muuta kuin kasa pinnejä kouraan ja testailemaan! Lopputulos oli tällainen:

Näin sen tein:

1. Etuhiukset kieputin tiukalle rullalle aina korvan taakse asti ja kiinnitin pinnillä.
2. Tupeerasin kevyesti päälaen hiuksia.
3. Laitoin hiukset ponnarille, jota sitten löyhensin kevyesti tupeerauskamman avulla
4. Kiepautin osan ponnarista pompulan ympärille, jotta pompulaa ei näy
5. Otin pieniä hiustupsuja pompuloista, joita kiinnitin ponnarin ympärille. Tupsut eivät haittaa ollenkaan, päinvastoin!

Vaikka kuvassa hiukseni näyttävätkin valaistuksen takia kellertäviltä, luonnossa ne ovat mukavamman sävyiset. Se on kyllä ehdottomasti yksi niistä ominaisuuksista, joihin olen tyytyväinen itsessäni, luonnostaan kivansävyiset hiukset!

Hiuslakan tymäkät terveiset,

Pikkusisko