Tukka hukassa

Fakta: en ole käynyt kampaajalla VUOTEEN!

Se on hieman pelottavaa jopa, alkaa mietityttämään, että alanko vain laiminlyömään ulkonäköäni; mies plakkarissa ja elämä on kaikin puolin melko mukavaa. Ei vaan, oikeasti en ole raaskinut. Olen pitkään havitellut kultakutreja ja viime keväänä aloitin massiivisen kasvatusspurtin. Kampaajathan aina suosittelevat, että kävisi kasvatuksenkin välillä tasoittamassa kolmen kuukauden välein, mutta uhmasin käskyä, eikä massiivinen leikkuuväli ole vaikuttanut hiuksiini juurikaan. Uskon, että yksi hyväkuntoisten hiuksieni salaisuus on se, etten värjää ollenkaan ja fööniäkin käytän vain silloin tällöin ja auringolta suojaan AINA, joko hatulla tai UV-suojaa sisältävällä shampoolla.

Oli miten oli, nyt raja on tullut vastaan ja hiukseni ovat täysin hallitsemattomissa. Karhea hiuslaatuni takaa, että parin tunnin välein saa olla harjaamassa jättitakkuja auki, enkä enää jaksa. Pakko leikata.

Mutta kysymys kuuluukin, MITEN? Arvoisat blogilukijat, kaikki kommentit uudesta tukasta on tervetulleita, etten tee katastrofia!

Lähtötilanne on siis tämä, kuten jossain postauksessa jo vilahtikin:

Kuva tosin loppuu vähän kesken, mutta perusidea tulee varmaan ilmi:

pitkää, karheaa ja kihartuvaa

Minulle on melko sama, pysyvätkö hiukset pitkänä vai ei, kunhan malli on kiva! Olen aina mennyt mentaliteetilla: "Hiukset kasvavat kuitenkin takaisin"

Pitkän tukan muodon vaihdos olisi ehkä maltillisempi ratkaisu. Värjäämistä vältän, ihoni on niin herkkä.

1. Alexis Bledelin romanttiset kiharat:

+ varmasti aika helppo minulla,

rutistelua ja se on siinä

- ei ehkä muuta muutosta kuin otsis

2. Suora kerrostettu perustukka

+ klassisen kaunis

- minä joka aamu suoristamassa kiharoitani:

never gonna happen

Puolipitkät hiukset on vahva vaihtoehto, saisi keväisen muutoksen nopeasti, puhumattakaan kevyestä tukasta! Ihana ajatus tämän karvalakin alta tuumaillessa!

3. Söpö otsis yhdistettynä kiharoihin

+ Söpöys ja kevät sopii NIIN hyvin yhteen

+ varmasti käytössäni helppo

- paksu otsis mietityttää, istuukohan se?

4. Kevyt kerrostettu polkka

+ pirteä ja reipas kevättukka

- kiharuus mietityttää, mahtaako vaatia suoristusrautoja?

5. Romanttinen polkka

+ Romanttisuus ja klassisuus iso plussa

- epäilen istuvuutta pyörteitteni ja kiharoideni kanssa...

6. Kihartuva polkka

+ Saattaisi istua päähäni ja hiuksiini

- Aavistuksen tylsä??

7. Toinen kerrostettu polkka

+ edelleen pirteä

+ mukavat hapsut

- vaatii suoristusta meikäläisellä

8. Ylimittanen polkka

+ uskoisin mallin olevan helppo

+ suoristusta ei tarvitse

(+ Gellarista tulee heti Buffy-fiilis, ehdottoman hyvä)

- aika basic?

(- Buffy-fiilis vaatii Gellarin, ei vaan tukkaa)

Tästä siis voi päätellä, että mitä pirteämpi ja söpömpi, sen parempi! Jotenkin tuntuu, että tämä pehko alkaa kyllästyttämään raskaudellaan, joten kevääseen tarvitsee jotain kevyttä ja raikasta!

Mitä mieltä olette?

Pikkusisko

P.S. Niin ja mainittakoon nyt, että kuvat julkkiksista EI ole minun ottamia, vaan netistä poimittuja :D

Regressioterapiaa paplareilla

Nuoruusvuosina hankittuja traumojani uhaten uskalsin tarttua tarrapaplareihin ja antaa niille vielä yhden tsäänssin. Jos nyt sattuisi megalomaaninen hiusonnettomuus 2011, kyseisillä hirvityksillä heitettäisiin talitinttia.

Jännityksellä siis rullasin paplarit huolellisesti päähäni, osio osiolta, pystysuorassa niinkuin kampaaja joskus neuvoi. (=Hetki paplaritraumani jälkeen kävin kampaajalla juhlakampausta teettämässä ja kampaajan vetäessä tarrapapiljotit esiin valahdin kalpeaksi)

Paplarit siis päähän jonkun muotoilua tukevan aineen kanssa, ehkä hieman kevyttä föönausta ja odotellaan...

...ja odotellaan...

...kunnes noin 5 min (pika-aamuina)-1 h (aikaa laittautua) on kulunut ja rullat irrotellaan ilman paniikkia. Tuloksena pitäisi olla kuohkea tukka!

Ja näin nollattiin traumat!

Pikkusisko

P.S. Kuvat on otettu ennen muuttoa vanhassa asunnossa. Papiljottipostaus on antanut odottaa itseään pitkään.

Tukasta asiaa

Moikka kaikille!

Ensinnä blogin kautta tsemppaukset Kallelle! Juuri asiaa pyöriteltiin Pikkusiskon kanssa puhelimitse ja kyllä se vaan hiljaiseksi vetää. Onneksi Kalle on hyvävointinen potilas ja saa hyvän lääketieteellisen hoidon lisäksi runsaasti hellyyttä ja rakkautta!

Oma uutiseni on tänään "himpun verran" kevyempi.

Täällä on nimittäin uusi tukka!

Ja tällä kertaa kyseessä on oikeasti uusi ja erilainen tukka, ei latvoista tasattu ja muutamalla raidalla tuunattu vanha luihu.

Ja koska Pikkusisko ei tätä ilman kuvamateriaalia usko, laitetaan nyt tuutin täydeltä:

Ponnarille saa edelleen :)

Sinne se sitten jäi.

Yli 20 senttiä pitkä pehko.

Ja taisi muuten käydä niin, että löysin vihdoin sen oman kampaajani!

Vuosia on tullut seilattua luihuletin kanssa kampaajalta toiselle, mutta tänään kaikki sujui kuin tanssi.

Puhetta, mutta ei liikaa.

Visioita, mutta ei liian rajuja.

Hierontaa, mutta ei rystyset valkoisena.

Epäilen, että rakkauteeni kyseistä kampaamoa kohtaan saattoi vaikuttaa myös värjäyksen aikainen kakkutarjoilu.

Siis kakkua JA hieno tukka, voiko enempää toivoa?!?

Ihanaa jouluviikkoa kaikille! Rentoudutaan ja nautitaan!
Isosisko

ps. Taisin muuten mennä tukkatuloksesta johonkin hurmioon, sillä ostin kassin täydeltä hiustuotteita myös kotiin. Testailen niitä tässä joulun aikana ja raportoin tuloksista.

Sweet Sunday!

Hejsan ystävät!

Kun nyt alkuun päästiin niin laitetaanpa taas päivän asu kaikille kiinnostuneille (Onko teitä?!? Ja kuuluuko tähän selostaa mitä oikeastaan on päällä?).
























Asu sai luvan toimia kyläilykokonaisuutena, tänään pääsimme nimittäin valmiiseen sunnuntaipöytään anoppilaan.

Takista poistin olkatoppaukset ennen lähtöä. Olivat nimittäin sarjaa "Janet Jackson gone wild".

Kuvassa tukkakin muistuttaa vielä hiukan kasikytluvun heittaria. Ennen lähtöä sutaisin tukan vielä "nutturalle".
























Aika usein tulee pidettyä tukkaa kiinni, sillä muuten Pikkutytön näppärät sormet taiteilevat jonkin sortin nutturan leikkien lomassa.

(Tämä kyseinen malli syntyi näin: kierittelin etuhiuksia hieman ja kiinnitin pinneillä niskaan. Lopuksi käänsin kaikki hiukset "piiloon" niskaan ja kiinnittelin pinneillä.)





































Kyseinen "nuttura" päässä näytän muuten ihan lyhyttukkaiselta. Sopisikohan tuollainen malli oikeastikin? Mielipiteitä puolikkaan naaman perusteella? :)

Isosisko

Isänpäivän metkuja

Me vietimme eilen isänpäivää koko perheen voimin. Suunnitelma oli se, että jokainen meistä lapsista tekee jonkun ruokalajin ja isä (ja tietenkin siinä samalla myös äiti) saa ottaa löysin rantein ja nauttia olostaan. Isänpäivän menyystä olisi saanut ihan erityisen postauksen, harmi vaan, että ruoka oli niin hyvää, ettei siinä paljon kuvaamaan malttanut, vaan lautaset hupenivat tyhjäksi, ennenkuin kameraa tajusi kaivaa esiin.

Sen sijaan postaan isänpäivän kampaukseni, johon aikaa meni noin viisi minuuttia, mutta pinnejä enemmän kuin laki sallii. Kampauksen nimi olkoon vaikka Harakan pesä. :)

Aloin siis vain summamutikassa keräillä hiuksia päälaelle ja kiinnittää pinneillä. Hiusten päät jätin tarkoituksella hapsottamaan, ei kuitenkaan liian sliipattu pidä olla! Olin kyllä melko tyytyväinen lopputulokseen ja voipi olla, että toisenkin kerran tällaisen nutturan väsään.

Ainiin, villapaitani edistyy hurrrjaa vauhtia! Kuvia tulossa!

Pikkusisko

P.S. Onko jollain muillakin ongelmia siirtää kuvia bloggerin kautta? Hitsin hitsit, minulla käy aina niin, että siirtämäni kuvat pompsahtavat postauksen alkuun, enkä saa niitä esim. vetämällä siirrettyä oikeeseen kohtaan. Ärsyttävää! Nytkin en saanut viimeistä kuvaa laitettua, kun se olisi tullut koko postauksen alkuun, eikä sellainen nyt sovi! :) Neuvoja?

Otsatukka-asiaa

Kauniina syyspäivänä on ihana viettää aikaa leikkipuistossa.

Tyttärestäni ehdottomasti hauskinta puuhaa puistossa on kaiken ikäisten lasten estoton tuijottelu ja jahtaaminen.

Lapseni vanavedessä seurasin tänään pitkään mm. noin 7-vuotiaiden poikien GTA-leikkiä (stop matofuka!) ja samanikäisten tyttöjen keskustelua Hello Kittystä.

Tyttöjä katsellessa oli nostalgista huomata, kuinka pikkutyttöjen otsatukkatyyli on pysynyt vuosikaudet muuttumattomana. Virallinen totuushan nimittäin on, että otsatukkaa on pienillä tytöillä tasan neljää mallia: raivis, lovis, sivari ja nyrhis.

Raivis eli takaraivo-otsis on nimensä mukaisesti otsatukka, joka alkaa kantajansa takaraivolta. Erityisesti paksutukkaisilla pikkutytöillä näkee usein raivista, joka ohentaa huomattavasti poninhännälle tai letille kammattavan tukan määrää. Sen sijaan kaltaisilleni ohuthiuksisille yksilöille raivis on mahdollisimman huono vaihtoehto, mikäli poninhäntään halutaan ylipäätään tukkaa.

Raiviksen lähisukulainen sivari on malli, jota voidaan myös kutsua horisontaaliseksi raivikseksi. Tässä otsatukkaa ikäänkuin jatketaan sivuttaissuunnassa, jolloin etutukka hurjimmissa malleissa alkaa jo reilusti korvan takaa.

Lovis eli lovellinen otsatukka. Äärimmäisen yleinen otsatukka, kaikkien kotipartureiden painajainen. Loviksen syntytapa on varmasti jokaiselle omaa tai toisen, etenkin lapsen, tukkaa leikanneelle tuttu: "oho!" Epäilen, että ainoa tapa estää loviksen synty on lepositeissä nukkuvan lapsen parturointi. Koska harva lapsi kuitenkaan nukkuu istualtaan ja lepositeiden käyttö on vähintäänkin arveluttavaa, syntyy lähes jokaisessa otsatukan leikkaussessiossa vähintään pienimuotoinen lovis.

Lovis on usein syynä otsatukkamalleista viimeisempään, etenkin taaperoikäisillä usein nähtyyn nyrhikseen.
Nyrhis eli nyrhitty otsatukka on usein kahden vaihtoehtoisen tapahtumasarjan tulos. Ensimmäinen nyrhiksen syntyyn usein johtava tilanne on multippelilovis eli leikkaustilanteessa toistuvasti tapahtuva loven muodostuminen. Useasti muodostunut kolo etutukkaan johtaa monesti siihen, että lopputuloksena on äärimmäisen lyhyt, joskus lähes sänkeä muistuttava nyrhitty otsatukka eli nyrhis.

Toinen varsinkin monilapsisissa perheissä yleinen nyrhis-tapahtuma on lapsen itsensä tai vaihtoetoisesti jonkun sisaruksista stailaama etutukka, joka on aikaisemmin ollut hetkellisesti aivan normaali symmetrinen otsatukka (tätä otsatukkamallia ei tässä listassa sen kummemmin esitellä, sillä sen esiityminen luonnossa on äärimmäisen harvinaista ja ohimenevää). Innovatiivisen saksien käytön seurauksena etutukkaa joudutaan äidin tai kampaajan toimesta radikaalisti lyhentämään, jolloin tuloksena on noin sentin mittainen, nyrhitty otsatukka.



Listaa muodostaessani aloin jo miettiä millainen tukka meidän tytölle hieman isompana todennäköisesti tulee.  Oma otsatukkamallini pienenä on ollut nyrhiksen ja sivarin välimuoto: tooooodella lyhyt ja hurjan pitkälle sivuilta leikattu.

Omalla tyttärelläni hiusmalli on jo näiden ensimmäisten kuukausien aikana muuttunut niin tiuhaan, että varmasti erilaisia otsatukkavaiheitakin tullaan vielä kokemaan. Tällä hetkellä tytöllä on vertikaalinen combover: päälaelta pitkä tukka peittää suurimman osan ajasta lapsen otsan ja etenkin märkänä otsalle asti kammattuna on (ainakin äidin mielestä) jo comboverien eliittiä.

En tiedä onko nykyinen malli tyttölapselle sen otollisempi kuin ns. juice-malli, joka tytöllä oli ensimmäiset kuukaudet. Tuolloin tyttäreni kaikki tukka oli keskittynyt niskaan, koko päälaen ollessa lähes kalju. Pikku ponnari niskassa viimeisteli yhdennäköisyyden Leskisen kanssa.

Syksyhän on tunnetusti uusien tukkamallien aikaa, joten eiköhän nyt kaikki vedetä lapsuusmuistojen kunniaksi kunnon nyrhikset ja unohdetaan sen sivuotsiksen stailaus aamuisin.

Kaunista maanantaita kaikille!
Isosisko

Hiuksen hienoa

Olen viimeaikoina innostunut tekemään kampauksia. En siksi, että olisin erityisen etevä hiusten kanssa väkertämisessä. Lähinnä syynä on laiskuuteni mennä kampaajalle. Tukkani on kasvanut muodottomaksi karvalakiksi ja ainut keino näyttää sivistyneeltä on virittää se erilaisille kyhäelmille. No, ei haittaa, Youtube on hiusten muotoiluvideoita pullollaan! Suosittelen!

Olen sikäli onnellisessa asemassa, että minulla on PALJON tukkaa, joten on mitä työstää. Kampaajalle mennessäni varaan aina tupla-ajan, etteivät he joudu leikkaamaan hiuksiani naama punaisena kelloa vilkuillen.

Tänään oli inspistä kokeilla taas jotain uutta. Ei muuta kuin kasa pinnejä kouraan ja testailemaan! Lopputulos oli tällainen:

Näin sen tein:

1. Etuhiukset kieputin tiukalle rullalle aina korvan taakse asti ja kiinnitin pinnillä.
2. Tupeerasin kevyesti päälaen hiuksia.
3. Laitoin hiukset ponnarille, jota sitten löyhensin kevyesti tupeerauskamman avulla
4. Kiepautin osan ponnarista pompulan ympärille, jotta pompulaa ei näy
5. Otin pieniä hiustupsuja pompuloista, joita kiinnitin ponnarin ympärille. Tupsut eivät haittaa ollenkaan, päinvastoin!

Vaikka kuvassa hiukseni näyttävätkin valaistuksen takia kellertäviltä, luonnossa ne ovat mukavamman sävyiset. Se on kyllä ehdottomasti yksi niistä ominaisuuksista, joihin olen tyytyväinen itsessäni, luonnostaan kivansävyiset hiukset!

Hiuslakan tymäkät terveiset,

Pikkusisko