Yhtä juhlaa

Heippa pitkästä aikaa!

Täällä on kesä mennyt juhliessa. Synttäreitä. Polttareita. Muuten vaan.



Viime viikonloppuna Appiukon ja Isonmiehen yhdistetyt vuosipäivät mahdollistivat pitkästä aikaa sokerikuorrutteella läträilyn. Lopulta kahden mieshenkilön juhlakakku näyttikin enemmän hääkakulta kuin kahden karskin miehen synttärikakulta :)



Suurin juhlanaihe meillä on kuitenkin ihan ilman virallisia juhliakin: meille tulee vauva!

Kevät ja alkukesä ovatkin menneet pahoinvoinnin ja aaltoilevan väsymyksen kourissa, josta johtuu muuten myös blogihiljaisuus - ei vaan ole jaksanut. Nyt kun jo virallisestikin on saavutettu keskiraskauden auvo, niin mitäpä tätä salaamaan. Sitä paitsi meikäläisen sivuprofiilikin alkaa jo hiukan kertoa omaa tarinaansa... ;)

Nyt siis kaikille varoituksen sana: kyllä, täälläkin tullaan kuulemaan vauvajuttuja. Kaiken muun höpinän seassa.

Helteisiä päiviä toivotellen,
Isosisko

Sokerimassa

Nyt luvassa sokerimassalla päällystyksen ja sokerimassakukkien teko-ohjeet!
Koska otan tämän bloggailun(kin) (turhan) vakavasti pidin ohjeita varten pienimuotoisen pakasterasian päällystyssession. Periaate siis kakun päällystyksessä aivan sama kuin alla olevissa kuvissa, mutta en suosittele pakasterasioiden tarjoamista vieraille ;) Helpon kakkuohjeen löydät edellisestä postauksesta täältä.



Päällystykseen ja koristeiden tekoon tarvitset:
- sokerimassaa, jota saa ainakin isoista marketeista ja jopa Tiimarista(!). Myydään nimellä sokerimassa tai fondant. Yhden 24 cm kakun päällystämiseen kannattaa varata kaksi pakettia sokerimassaa (500g).
- kaulimen
- tomusokeria
- pitsapyörän tai taikinarullan
- puhtaan alustan
- piparkakkumuotteja
- sokerihelmiä tai strösseleitä
- tuorekelmua
- astioita koristeiden kuivatukseen




Sokerimassalla päällystämisessä ja koristeiden teossa on muistettava, että kyseessä on syötävän koristeen ja päällisen teko. Suosittelenkin, että ennen työn aloittamista poistat kaikki korut ja peset kaikki tasot ja kätesi huolellisesti. Itse käytin pienten koristeiden teossa alustana silikonista leikkuulautaa. Kakkuun tulleen suuren päällysen tein puhdistetulla pöytätasolla.


Sokerimassakoristeet

Suosittelen sokerimassakoristeiden tekoa hyvissä ajoin. Hauskinta sokerimassan käytössä on nimittäin sillä leikkiminen ja erilaisten koristeiden ideointi. Kiireessä, juuri ennen juhlia, koristeita kannattanee tehdä vasta harjoittelun jälkeen.

Sokerimassan työstäminen kannattaa aloittaa pehmittämällä massaa hiukan käsissä. Ainakin minulle sattuneet massat olivat kovettuneet hiukan säilytyksen aikana, joten kaulimaan ei kannattanut heti lähteä.

Kun massa on hiukan pehmennyt, ripottele työalustalle tomusokeria ja aloita massan kauliminen. Tomusokeri estää massan tarttumisen alustaan.

Kauliessasi sokerimassaa nostele sitä ajoittain alustasta. Näin massa ei tartu alustaan tai jos tarttumista ilmenee, huomaat sen ajoissa ja voit lisätä alle hiukan lisää tomusokeria. Jatka kaulimista, kunnes olet muodostanut riittävän ohuen ”lätyn”. Koristeita tehdessä eri paksuiset osat tuovat ilmettä, eikä paksuuden kanssa ole ”niin nuukaa”.



Leikkaa piparkakkumuoteilla kaulitusta massasta kukkia(sydämiä/tähtiä). Tee kukkien pintaan kuviointia taikinapyörällä ja veitsen kärjellä. Mielestäni hauskoja kukkia tulee, kun kukkien eri kerrokset ovat eri tavoin pintakuvioituja.





Kun olet kuvioinut kukat, liitä ne päällekkäin. Jotta kukat tarttuvat kunnolla toisiinsa, laita kiinnityskohtaan pieni tippa vettä. Paina pienimmän kukan keskelle vielä sokerihelmi. Laita valmis kukka kuivumaan astiaan, joka on täytetty tuorekelmulla. Näin kukka saa kaarevan muodon.



Pienet kukat on tehty ilman pintakuvointia ja runsaasti kaartamalla.
Kaartaminen ei aina ole tarpeen. Hauskoja kukkia saa myös kuivattamalla kukat tasaisella alustalla ja tekemällä erilaisia keskustoja.





Sokerimassa kuivuu nopeasti, joten hirvittän pitkää aikaa ei kukkien tarvitse antaa kuivia. Jotta kukat kuitenkin olisivat kestäviä, tee ne hyvissä ajoin ja laita kuivumaan viileään paikkaan, pölyltä suojaan.

Sokerimassalla päällystys

Ennen sokerimassalla päällystystä huomioi, että tasaisen päällisen aikaansaamikseksi tulee kakku ensin päällystää esim. voikreemillä. Jos päällystät kakuun suoraan sokerimassalla, näkyvät kakun kerrokset sokerimassan läpi ja pinnasta tulee epätasainen. Voikreemin ohjeen ja sillä päällystämisen niksit, löydät täältä.

Ennen sokerimassan työstämistä mittaa päällystettävä leivonnainen. Näin voit helposti mitata myöhemmin, että kaulittu massa on varmasti riittävän leveä.

Jälleen kauliessasi sokerimassaa nostele sitä ajoittain alustasta tarttumisen välttämiseksi. Jatka kaulimista, kunnes olet muodostanut riittävän suuren ohuen ”lätyn”. Mitä ohuemmaksi massan kaulitset, sitä helpommin se repeää. Toisaalta ohut sokerimassa ei hallitse kakun makua yhtä voimakkaasti kuin paksu kerros.

Kun kaulitun massan halkaisija alkaa näyttää lupaavalta, mittaa se. Jatka kaulitsemista mikäli halkaisija ei ole riittävä.



Kun lätty on sopivan kokoinen, nosta se toiselle käsivarrellesi ja siitä kakun päälle.





Kakun päälle laitetun sokerimassan tasoitus kannattaa aloittaa päältä ja edetä siitä reunoille. Reunojen tasoittelu käy parhaiten, kun teet vuoronperään nostavaa ja painavaa liikettä. Eli nosta sokerimassaa ensin reunalta hiukan ylöspäin, jonka jälkeen painat sitä taas alaspäin silottavalla liikkeellä. Jos ainostaan painat reunat suoraan kakun pintaan, jää reunoille ryppyjä. Sokerimassan tasoitteluun on myytävänä ihan tarkoitukseen suunniteltuja tasoittimia, mutta itse sain massan haluttuun muotoon ihan omien kätösten avulla. Kunhan muistaa hellät liikkeet ja välttää paniikkia, pääsee pitkälle :)

Kun olet saanut sokerimassan kauniisti kakun pinnalle, poista ylimenevä osa pitsaleikkurilla tai taikinapyörällä. Leikkaa ensin mieluummin liian vähän ja vähennä sitten lisää, jotta kakku varmasti peittyy.





Koristele kakku strösseleillä tai tekemilläsi sokerimassakukilla/sydämillä tmv. Voit myös leikata taikinapyörällä erilevyisiä nauhoja kakun pintaan tai kuten tässä, ainoastaan kakun alareunaan. Vain mielikuvitus on rajana!





Makeita hetkiä toivotellen,
Isosisko

ps. Jos ohjeet tuntuvat epäselviltä, kyselkää ihmeessä! Ja jos minuun ette uskalla luottaa, kannattaa hakea videoita youtubesta esim. sanoilla how to fondant . Niillä ohjeilla minäkin lähdin tätä kokeilemaan!

Synttärikakku

Olen tässä (pyynnöstä!) koonnut ohjeita tytön synttärikakusta ja erityisesti sokerimassalla päällystämisestä ja koristeiden tekemisestä.

Koska ohjeet ovat blogimittakaavassa aika pitkät, jaan ne kahteen postaukseen. Ensimmäisessä postauksessa on kakun perusohje ja seuraavassa sokerimassakoristeiden teko-ohjeet ja vinkit sokerimassalla päällystykseen.


Pikkutytön synttärikakku

3 kerrosta kakkupohjia (itse tehtyjä tai esim. Pirkan valmispaketti, jossa suoraan kolme pohjaa)
n. 2 kpl banaaneja
n. 300 g (pakaste)mansikoita
1 prk luomu kuohukermaa
1 prk maustettua vaniljarahkaa
n. 1 rkl sokeria
n. 1,5 dl mansikkahilloa

Sokerikreemi
125 g suolatonta voita
½ tl vaniljasokeria
250 g (= 4 dl) tomusokeria
1 rkl vettä

Koristeluun sokerimassaa ja sokerikukkia (ohjeet seuraavassa postauksessa)



Aloita vatkaamalla kerma. Lisää vatkattuun kermaan vaniljarahka ja hiukan sokeria.

Viipaloi banaanit ja mansikat. Jos käytät pakastemansikoita, anna mansikoiden sulaa kunnolla ja poista niistä irtoava neste, muuten kakku vettyy liikaa.

Aseta alimmaksi tuleva kakkupohja tarjoiluvadille ja sivele päälle mansikkahilloa ohut tasainen kerros. Asettele mansikkaviipaleet mansikkahillon päälle. Ota puolet rahka-kermaseoksesta ja levitä mansikoiden päälle.





Aseta toinen kakkupohja rahka-kermaseoksen päälle ja levitä jälleen ohut kerros mansikkahilloa. Asettele päälle kerros banaaniviipaleita ja loput rahka-kermaseoksesta. Laita päälle viimeinen kakkupohja.

Laita kakku tasaantumaan hetkeksi jääkaappiin ja valmista sokerikreemi. Aloita kreemin valmistus pehmentämällä voi sähkövatkaimella notkeaksi. Lisää joukkoon vaniljasokeri.

Lisää tomusokeri pikkuhiljaa, pienissä erissä samalla voimakkaasti vatkaten. Tomusokeria mitatessa muista kopauttaa mittakuppia hiukan, jotta tomusokeri painuu alaspäin ja saat varmasti kupin täyteen. Lisää lopuksi vesi ja sekoita kunnes kreemi on tasaista.

Ota kakku jääkaapista ja tarkista kakun reunat mahdollisten tursuavien kermojen, banaanien jne. varalta. Mikäli reunat ovat epätasaiset, sivele ne veistä apuna käyttäen tasaisiksi.

Levitä sokerikreemi kakun päälle,pitkin tasaisin vedoin. Ei haittaa vaikka kakusta irtoaisi murusia kreemiin, sillä ne jäävät lopulta sokerikuorrutteen alle. Jotta turhaa murustumista ei kuitenkaan tapahtuisi, käytä kreemin levittämiseen pitkiä vetoja ja vältä veitsen(/lusikan/nuolijan) nostamista kakun pinnasta. Mitä enemmän nostelet veistä, sitä enemmän kakusta lähtee murusia. Jos kreemi tuntuu liian jäykältä, voit lämmittää sitä hetken mikrossa ennen levittämistä. Notkistuneen kreemin levittäminen käy hiukan helpommin.


Huh, onpas pimeä kreemikuva...

Kreemiä tarvitaan vain hyvin ohut kerros, mutta sen ansiosta päällysteenä käytettävästä sokerimassakerroksesta tulee tasainen. Sokerikreemi myös estää kakun hikoilun (=päällinen ei ala kupruilla ja vettyä) ja peittää kakun kerrokset, jotka ilman kreemiä voivat näkyä erityisesti vaalean sokerimassapäällysteen alta.

Ohjeet sokerimassalla päällystämiseen ja sokerimassakoristeisiin seuraavassa postauksessa!

Isosisko

Kinkkuvoileipäkakku

Käly soitti tänään ja pyysi Pikkutytön synttäreillä tarjoamani voileipäkakun ohjetta. Tästä kohteliaisuudesta rohkaistuneena laitankin ohjeen nyt tänne, jotta kaikki muutkin halukkaat pääsevät testailemaan. Uskallan väittää, että kyseessä on helppo ja maukas ohje, jota kaltaisteni voileipäkakkunoviisienkin kannattaa kokeilla!

Kakku on aika suuri (noin 20 hengelle), joten ohjetta pienentämällä saat pienempiin juhliin sopivan voileipäkakun. Kakun voi myös tehdä esimerkiksi pyöreään vuokaan, jos viitsii leikata leivät vuoan muotoon. Itse käytin 30 cm x 21 cm kokoista vuokaa.

Kinkkuvoileipäkakku

24 vaaleaa Reilu paahtoleipäviipaletta esim. vehnä tai kaura
16 tummempaa Reilu paahtoleipäviipaletta esim. täysjyvä
n. 3,75 dl vettä, johon on liuotettu 1,5 lihaliemikuutiota

Täyte 1:
425 g palvikinkkua palana tai siivuna
300 g creme fraichea
1 punainen paprika
1,5 tl sinappia

Täyte 2:
300 g ruohosipulituorejuustoa
300 g creme fraichea
persiljaa silppuna

Päälle
3 prk smetanaa
2 prk sulatejuustoa

Koristeeksi
juustoraastetta
palvikinkkua
kurkkua
viinirypäleitä
persiljaa



1. Jauha täytteen 1 aineksista tahna monitoimikoneella.

2. Sekoita täytteen 2 ainekset keskenään.

3. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois.

4. Vuoraa (suorakaiteen mallinen) vuoka/muoviastia tuorekelmulla niin, että tuorekelmu tulee reilusti joka puolelta yli (lopulta tuorekelmun täytyy peittää koko kakku).

5. Asettele vaaleammat paahtoleipäviipaleet vuoan pohjalle. On tärkeää, että leivät myötäilevät valittua astiaa tiivisti, joten leikkaa tarvittaessa paloista sopivamman kokoisia.

6. Kostuta jokainen leipä lihaliemellä. Itsellä lihalientä meni yhtä palaa kohti n. 3 ruokalusikallista, mutta tärkeintä on että lihalientä on tasaisesti.

7. Levitä leipien päälle puolet täytteestä1 (kinkkutäyte).

8. Nosta päälle tummemmat leipäviipaleet ja kostuta lihaliemellä.

9. Levitä puoleet täytteestä 2 kostutettujen leipien päälle.

10. Jatka vaalealla leivällä, kostua ja laita kinkkutäyte. Seuraavaksi taas tummemmat leivät ja tuorejuustotäyte.

11. Laita viimeiseksi kerrokseksi vaaleita leipiä ja kostuta.

12. Käännä tuorekelmu tiukahkosti kakun ympäri ja nosta päälle kevyt, tasainen paino, kuten leikkuulauta.

13. Nosta kakku jääkaappiin yön yli.

14. Tee seuraavana päivänä kakun päällinen sekoittamalla smetana ja sulatejuusto.

15. Avaa tuorekelmukääreet ja kumoa voileipäkakku tarjoiluastialle.



16. Levitä kakun päälle smetana-sulatejuustotahna nuolimella tai veitsellä. Tasaisimman tuloksen saat, kun laitat kerralla kunnon nokareen päällistä ja levität sen kakun päälle nostamatta veistä kertaakaan. Mitä enemmän nostat veistä kakun pinnalta, sitä helpommin mahdollisia murusia muodostuu.

17. Koristele kakun reunat juustoraasteella ja persiljalla. Leikkaa kurkusta pienellä piparkakkumuotilla kuvioita ja asettele kakun päälle. Voit myös leikata isompia kuvioita kinkkuviipaleista. Koristelussa kannattaa käyttää mielikuvitusta ja hyödyksi täytteestä ylijäänyt persilja ja kinkku (jos siis olet ostanut esim. kinkkupaketin, josta kaikki ei mene täytteeseen).



Makoisin terveisin,
Isosisko


ps. Täytteet ovat hellapoliisin ohjeesta täältä. Muuten ohje on omaa soveltelua.

B-day party!

Pikkuneidin 1-vuotissynttärit ovat nyt takanapäin ja hauskaa oli!
Kiitos kaikille osallistujille!

Ja koska tätä olen mennyt tuulettamaan jo etukäteen moneen otteeseen, niin esiteltäköön se heti ensimmäiseksi;

Isosiskon ensimmäinen voileipäkakku ikinä!



Kakkukuvasta tuli ihan kökkö, kun en tietenkään juhlinnan keskellä oikein osannut keskittyä kuvaamiseen (ja koska, let´s face it, olen auttamattoman huono kuvaaja). Mutta idea käynee selväksi :)


Itse en tiedä miltä voileipäkakku maistui, sillä tein kinkkukakun. Palaute oli kuitenkin todella positiivista! (Oma isäni taisi ottaa kakkua nelisen kertaa ja muisti joka kerralla vielä antaa kehuja tekijälle. Ihana isi <3).

Kehuja tuli itse asiassa niin paljon, että uhkailin Isomiestä, että tästä lähtien kutsun itseäni super-emännäksi, kun kerran voileipäkakutkin onnistuvat näin hyvin. Ei tarvittu mieheltä kuin merkitsevä katse kuivahtaneen omenapiirakan suuntaan, jotta osasin sulkea suuni ja alentaa itseni jälleen ihan tavallisen kotikokin tasolle :) Lämpimästi voin kuitenkin suositella tätä Hellapoliisin ohjetta, jonka pohjalta kakun tein. Kokeilkaapa! (Pieniä muutoksia tein ohjeeseen: käytin lihaliemikuutiota kasvisliemikuution sijaan, kahta eri Reilu-paahtoleipää ja kuorrutukseen smetana-sulatejuustosekoitusta).



Tässä vielä kuva täytekakusta, in action! Tämäkin oli (makeanystävän mielestä) tosi hyvää ja yllätyksekseni jopa päällystämiseen käytetty sokerimassa oli oikeasti aika herkullista!

Otin jonkin verran kuvia kakun tekovaiheista, joten voisin vaikka laittaa kuvallisen ohjeen tässä joku päivä. Käsi ylös, jos jotakuta kiinnostaa!

Ihanaa viikon alkua kaikille!
Isosisko

ps. Niin ja tiedoksi: rimpsumekossa tietysti juhlittiin. Olisihan se pitänyt arvata!

Hyvissä ajoin

Viime viikonlopulta kuumetaudin vuoksi perutut synttärit pidetään huomenna ja meillä on kaikki oikeastaan kahvikuppeja myöden valmiina. Siis oikeasti, kahvikupit ovat jo pöydässä...

Aikaa on ollut jopa niin paljon, että olen ehtinyt miettiä, mitä päivänsankari laittaa päälleen.

Perinteistä rimpsua...
Vai arkisempaa farkkua...

Toisaalta Burberryn mekkokin olisi aika ihana...

Jos vanhat merkit paikkansa pitää, on ensimmäinen sotisopa banaanissa vartin jälkeen, joten voipi olla, että huomenna nähdään kaikki edellä kuvatut yhdistelmät :)

En malta olla laittamatta tähän myös jo ensikuvia tytön synttärikakusta. Käytin siis ensimmäistä kertaa fondanttia eli sokerimassaa koristeluun ja olen tyytyväinen lopputulokseen! Katsotaan saisinko vielä huomenna parempia kuvia päivänvalossa.

Kukat, teksti ja päällyste sokerimassaa. Omin kätösin pyöritelty...

Huomenna on vielä voileipäkakun koristelu. Katsotaan kuinka siinä käy!

Ihanaa lauantaita kaikille!
Isosisko

Kuumat paikat

Nyt se on virallista.

Olen 1-vuotiaan taaperon äiti.


Vuoden rajapyykki saavutettiin lämpöisissä tunnelmissa: synttäriaamuna sankarin kuumemittari näytti 39,3 astetta.

Hyvästi voileipäkakut, sokerikuorrutteet ja ilmapallot.

Tervetuloa nenäliinat, terveysneuvonta ja unettomat yöt!

Ja oli kai se jotenkin aikakin.

Aika luvattoman terveenä Pikkutyttö on vuoden verran pysynyt, verrattuna niihin korvatulehduskauhujuttuihin, joilla raskausaikana kaikki pelotteli.

Ja tyttö on kyllä mitä iloisin ja helpoin potilas. Päivät ovat kuluneet rattoisasti uuden Brion hellan kanssa. Erityisen mielenkiintoista on ollut kuunnella, kuinka Isomies opettaa tyttöä kokkaamaan:

"Tästä kun väännetään vaikka nuppi kahteensataan viiteenkymppiin, se tarkoittaa, että uunista tulee 250 kakkua. Mutta ehkä me otetaan ensiksi vaan sataviiskymmentä leipää."

Ei ihme, että mies aina vaan "tilaa" meikäläiseltä ruokaa, jos kerran luulee, että uunin nuppeja vääntelemällä päätetään kuinka paljon ja mitä lajia sieltä tulee :)

Ihanaa viikon alkua kaikille!
Isosisko

Kaukaa viisasta

Viimeisen illan ihme ei ole koskaan ollut meikäläisen juttu.

Siis se metodi, jossa luetaan tenttiin viimeisenä iltana, jätetään juhlapuvun valinta viime tippaan ja valmistellaan työpaikan presentaatio kahvitunnilla hetki ennen esitystä.

Olen luonteeltani henkeen ja vereen valmistautuja. Isolla v:llä.

Eilen illalla Isomies ja Pikkutyttö menivät yöpuulle harvinaisen aikaisin, joten minulla oli hyvää aikaa treenailla sokerikuorrutteen kanssa (lue= yli vartti).

Eilen valmistuivatkin tytön kakkuun koristeet. Enkä tietenkään malta olla laittamatta pieniä "maistiaisia" jo tänne blogin puolelle :) Lisäkuvia toivottavasti luvassa kunhan koko kakku lauantaina valmistuu.



Niin ja kuten aina, eskaloituvat testailusuunnitelmani ennen juhlia: lauantaina tullaankin näkemään sekä ensimmäinen Isosiskon sokerikuorrutekakku että ihka ensimmäinen voileipäkakkuviritelmä. Wish me luck!

Mutta nyt nukkumaan! Tänään on kurkku tuntunut jälleen kerran hiukan karhealta, mutta en pirskatti sentään aio tulla nyt kipeäksi.

Ei siis enää asento, vaan lepo!
Adios amigos!
Isosisko


ps. Niin ja kerrottakoon, että olen minäkin sitä viimeisen illan ihmettä kokeillut. Päätin mm. testata tarrapapiljotteja ensi kertaa lakkiaisaamuna.

One word: keittiösakset.

Tammikuun ensimmäinen!

Niin se vaan on vuosi 2011! Joulusta on jäljellä enää kasa lahjoja ja neulasia tiputteleva kuusi.

Ja koska jouluna saatu tavaramäärä ei näköjään riittänyt, kävimme tänään Pikkusiskon kanssa ratsaamassa lapsuudenkotimme kaappeja.

Oma sotasaaliini näytti tältä:

Kahvikuppeja, verhot, maljakko ja kristallilasit. Ja taisi mukaan tarttua muutama matala Aalto-maljakkokin...

Tavaran määrä ei todennäköisesti tule ainakaan vähenemään seuraavan viikon aikana, sillä ensi viikonloppuna meillä juhlitaan Pikkutytön 1-vuotissynttäreitä!

Ihan järjetöntä kuinka nopeasti vuosi on kulunut. Viimeisen viikon aikana Isomies onkin saanut kuulla paljon juttuja, jotka ovat alkaneet sanoilla "Siis muistatsä kuinka vielä vuos sitten..."

Pimeinä tammikuun iltoina onkin ihana käpertyä Isonmiehen kainaloon ja muistella kulunutta vuotta. Ensimmäistä vuottamme kolmehenkisenä perheenä.

Ihanaa vuoden alkua kaikille!!!

Isosisko

ps. Pikkutytön juhlien kunniaksi ajattelin kokeilla tällä viikolla ensi kertaa kakun kuorrutusta sokerimassalla. Saas nähdä kuinka käy! Mikäli kakku onnistuu, voitte arvataa, että tulen tänne bloginkin puolelle elvistelemään. Jos taas tulos ei ole kokkia mairitteleva, jättänen sen vähin äänin mainitsematta :)

Isänpäivän metkuja

Me vietimme eilen isänpäivää koko perheen voimin. Suunnitelma oli se, että jokainen meistä lapsista tekee jonkun ruokalajin ja isä (ja tietenkin siinä samalla myös äiti) saa ottaa löysin rantein ja nauttia olostaan. Isänpäivän menyystä olisi saanut ihan erityisen postauksen, harmi vaan, että ruoka oli niin hyvää, ettei siinä paljon kuvaamaan malttanut, vaan lautaset hupenivat tyhjäksi, ennenkuin kameraa tajusi kaivaa esiin.

Sen sijaan postaan isänpäivän kampaukseni, johon aikaa meni noin viisi minuuttia, mutta pinnejä enemmän kuin laki sallii. Kampauksen nimi olkoon vaikka Harakan pesä. :)

Aloin siis vain summamutikassa keräillä hiuksia päälaelle ja kiinnittää pinneillä. Hiusten päät jätin tarkoituksella hapsottamaan, ei kuitenkaan liian sliipattu pidä olla! Olin kyllä melko tyytyväinen lopputulokseen ja voipi olla, että toisenkin kerran tällaisen nutturan väsään.

Ainiin, villapaitani edistyy hurrrjaa vauhtia! Kuvia tulossa!

Pikkusisko

P.S. Onko jollain muillakin ongelmia siirtää kuvia bloggerin kautta? Hitsin hitsit, minulla käy aina niin, että siirtämäni kuvat pompsahtavat postauksen alkuun, enkä saa niitä esim. vetämällä siirrettyä oikeeseen kohtaan. Ärsyttävää! Nytkin en saanut viimeistä kuvaa laitettua, kun se olisi tullut koko postauksen alkuun, eikä sellainen nyt sovi! :) Neuvoja?

Kiva kun säkin oot täällä!

Syksyn harmaina päivinä on kiva muistella menneitä kesäpäiviä. Minun kesäpäiviini kuuluu aina enemmän tai vähemmän keikat, konsertit ja festarit. Kuten aiemmissa blogiteksteissäni on tullut ilmi, en pahemmin nauti alkoholia ja liikkumiseen käytän pyörätuolia, joten tämä yhdistelmä antaa etulyöntiaseman ihmisten tarkkailuun aiheesta "Miten erilaisuus kohdataan". Arvoisat bloginlukijat, ajattelin nyt jakaa täällä (mielestäni) parhaimmat kohtaamiset.

Ihan ensiksi täytyy kuitenkin pohjustaa, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään jutuillani. Arvostan kaikkia lähestymisyrityksiä, sehän kertoo kuitenkin vain siitä, että ihmisellä on halua kohdata ns. erilaisuus. Vaikka saatan blogitekstissäni stereotypisoida ammattikuntia/ihmisryhmiä, en sitä normaalisti tee. Suokaa se anteeksi, viihteen nimissä.


Ihmistyyppi N:O 1: AVUSTAJAT

Avustajat puikkaavat yhtäkkiä ihmisjoukon keskeltä, yleensä sanomatta mitään. Yhtä hiljaa he alkavat toimimaan: työntämään, vetämään, pukemaan, tuomaan ruokaa ja juomaa (hämmentävää, mutta joillekin oluen tuominen on varmasti mukavaa). Lopuksi he saattavat hätäisesti huudahtaa: "Kaveritulipakkomennämoi!" Avustajat ja varkaat saattavat mennä sekaisin, minä en ainakaan ole tottunut siihen, että kassiani pengotaan suvereenisti.

Ihmistyyppi N:O 2: INNOKKAAT SAIRAANHOITAJAOPISKELIJAT



Innokkaat sairaanhoitajaopiskelijat syöksyvät paikalle nähdessään pyörätuolin ja esittäytyvät. "Mä oon Vinkku ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Mä siis ymmärrän tosi hyvin vammasia." Sepä kiva. Ihan kaikkiako? Yleensä myös innokas avustajamaisuus kuuluu asiaan. Sweet? Hmmm....

Ihmistyyppi N:O 3: UJOT, KIINNOSTUNEET MIEHET

Jo keikan/festarin/konsertin alussa huomaan random-miehen pälyilevän hermostuneena tuoppinsa takaa. Hän kiemurtelee, juo, pälyilee, juo ja kiemurtelee. Kun nousuhumala on tarpeeksi tukeva ja itsevarmuus tarpeeksi korkealla, hän uskaltaa. Uskaltaa kysyä: "Anteeks. Anteeks ihan kamalasti. Siis tää on nyt tosi hirveä kysymys. En sais siis kysyä tällasta, tää on tosi henkilökohtasta." Kysy pois vaan. "Mitä sulle on sattunut?" Kun sitten sanon, että oon syntymästäni asti halvaantunut, ja ei oo mitenkään kauheen traagista, niin nousuhumalaiselle se on juuri sitä. "Siis kamalaa. Sun elämä on varmaan ihan hirveetä!" No eipä juurikaan. "Saanko tarjota sulle edes bissen?" Ei kiitos. "Ai et pysty ees juomaan?!" Niinno ei se nyt ihan siitä ole kiinni....  Loppujen lopuksi keskustelu kääntyy kuitenkin pyörätuolin valmistukseen, joka aiheuttaa näissä miehissä innostusta ja ihailua, niinkuin tekniset asiat yleensäkin. Ihan sweet!

Ihmistyyppi N:O 4: "KIVA KUN SÄKIN OOT TÄÄLLÄ!"-IHMISET
  
Niin, nämä ihmiset ovat yleisimpiä. He näkevät minut, melkein porhaltavat paikalle ja huudahtavat: "Kiva kun säkin oot täällä!" Nojoo, on kyllä kivaa olla täällä, hyvää musaa ja kaikkea.  Ja siis onhan se hauska saada ihmisissä positiivinen reaktio aikaan. Ihanaa, että joku saa iloa siitä, että olen saapunut paikalle. Kysymys vain kuuluu, että saisinko saman reaktion aikaiseksi, mikäli pyörätuolia ei olisi? En usko. Ja se on se pieni miinuspuoli, mikä minua vähän ärsyttää. Onko asia todella niin, että olen supersankari, jos olen lähtenyt vammaisena festareille? No ohhoh!

Ihmistyyppi N:O 5: KEIKKANAUTINNON MAKSIMOIJAT


Nämä henkilöt haluavat pitää huolta siitä, että saan keikasta kaiken irti, turvallisuudenkin uhalla. "Anna mä nostan sut mun harteille?" Mieluummin ei.... "Mä voin hei työntää sut lavan eteen niin näät paremmin!!" Hyvä idea sinänsä, mutta sinne on vähän tunkua, kiitos kuitenkin kauniista ajatuksesta!  Vilpittömät ideat on ihania, niiden toteutus on vaan välillä vähän hasardia varsinkin tuhdissa humalassa.

---

Juttuja riittäisi vielä vaikka kuinka, jätetään toiseen kertaan. Edelleenkin painotan sitä, että en todellakaan halua olla nihkeä vammainen, joka tuomitsee kaikki lähestymisyritykset. Päinvastoin, olen saanut näistä kohtaamisista paljon irti ja uskon, että se on ollut molemminpuolista. Olen oppinut, että monilla on ihan oikea halu saada kokemuksia erilaisista ihmisistä, mutta tietoa siitä, miten erilaisuus kohdataan, ei ole. He taas (toivottavasti) ovat oppineet, että erilaisuus ei ehkä olekaan niin iso juttu, eikä vaadi sen kummempia erityisjärjestelyjä, ei nostamista, työntämistä, roudaamista tai fanfaareja. Riittää, että on muiden mukana. Joukossa. Nauttimassa!

Ihanaa, että te kaikki ootte täällä! :)

Pikkusisko

Viikonloppuihanuuksia

Viime viikonloppu oli kertakaikkiaan ihana. Tässä syitä:

1. Koko perjantain löhösimme siippani kanssa sohvalla ja pelasimme Super Mariota silmät punaisena. Hohdokasta? Ei ehkä, mutta sitäkin hauskempaa! Jossain välissä auto polkaistiin käyntiin ja sushia haettiin pitämään pelaajat tolpillaan.

2. Lauantaina juhlimme ystäväpariskunnan häitä. Häät pidettiin kauniissa kartanossa, morsian oli kaunis, sulhanen komea, ruoka oli herkullista ja bändi tanssitti pitkään! Tein omaan pukuuni sopivan kaulakorun mustista ja vaaleanpunaisista helmistä.

3. Sunnuntaina kävin toisen tuttavapariskuntamme kanssa läheisellä kirpparilla. Itse kirppari oli sinänsä pettymys, mutta sieltäkin löytyi helmiä kaiken roinan joukosta.Yksi neule (vieläpä samankaltainen ja hienompi, jollaista juuri ihailin kaupassa) sekä kolme ihanaa valkoista kynttilänjalkaa. Ne koristavat ihanasti olkkariamme, varsinkin kun tänään kävin ostamassa niihin kynttilät.

4. Maanantai. Arki. Ihanuus. Miten voinkaan rakastaa arkea näin paljon? Huomenna sitäpaitsi saatan tavata Isosiskon! 

Voikaa hyvin!

-Pikkusisko-

P.S. Omalta osaltani ainakin luvassa korupostauksia, luovuuteni on kukkinut valtaisasti!!

Happy birthday to me!!!!!

Kyllä tänään on SE päivä!!!

Isosisko täyttää tänään 27-vuotta.

Synttäritoiveina päivälle ovat:
1. Täytekakku (joskin eilen mies jo yllätti perinteisellä rekkakakulla eli litralla jäätelöä, jossa on lakut renkaina, aww)
2. Hymy tytöltä
3. Miehen zumba-show (kaikille ihmetteleville: kaksimetrinen suomalaismies zumbaamassa piristää jo ihan arkipäivää, saati sitten synttäriä)

Mitään suuria tunteita vanheneminen ei tällä erää herätä. Wikipedian määritelmä numerosta 27 summaa aika hyvin tunnelmat:
"27 (twenty-seven) is the natural number following 26 and preceding 28."

Ja niinhän se on.

Osa luonnollista jatkumoahan tämä synttäri vaan on.

Mutta se ei estä sitä, että tänään juhlitaan!!!  

Eli syödään täytekakkua illalla sähkömiehen lähdettyä ja lapsen mentyä nukkumaan.

Ja katsotaan se zumbashow.

Terveisin,
"taas päivän vanhempi" Isosisko

Pikkusisko juhlatuulella

Olen erilainen juhlija. Arvostan enemmän raikasta vettä kuin huumaavia juomia. Arvostan myös sitä, että juhlat alkavat aikaisin ja pääsen hyvissä ajoin nukkumaan, omaan sänkyyni. Arvostan sitä, että kanssani juhlii ihmisiä, jotka jakavat saman maailmankuvan kuin minä. Arvostan, ettei juhlanaposteltavista tule minulle huono olo, ei henkisesti eikä fyysistekään.

Voitte siis kuvitella, kuinka suunnattoman iloinen olin eilen litkiessäni sitruunavettä Hyvän Olon nyyttäreissä! Kaikki hyvä kulminoitui siihen saunahuoneistoon, jossa iloiset ihmiset nauroivat, lauloivat, jakoivat raikkaita ajatuksiaan ja söivät hyvin! Voi vide sitä hyvän olon määrää! (Korostan, että en siis millään tapaa paheksu alkoholin kanssa juhlijoita. Minusta oli vaan ihanaa olla "kaltaisteni" parissa!)

Ilta alkoi vihersmoothiella skoolaten ja siitä jatkettiin jouhevasti herkkupöytään, jonne jokainen juhlija oli tuonut jotain terveellistä herkkua. Voi nam! Illan parasta antia oli kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuminen, joiden kanssa yhteydenpito ei varmasti rajoitu vain tuohon iltaan. Ihan mahtavaa!

Bileet päättyivät jo puoli kymmeneltä, jonka jälkeen olikin hyvä kömpiä kotiin nukkumaan. Olin kyllä niin täpinöissäni, että uni ei millään meinannut tulla silmään.

Miten te vietitte lauantai-illan?

-Pikkusisko-