Tammikuun ensimmäinen!

Niin se vaan on vuosi 2011! Joulusta on jäljellä enää kasa lahjoja ja neulasia tiputteleva kuusi.

Ja koska jouluna saatu tavaramäärä ei näköjään riittänyt, kävimme tänään Pikkusiskon kanssa ratsaamassa lapsuudenkotimme kaappeja.

Oma sotasaaliini näytti tältä:

Kahvikuppeja, verhot, maljakko ja kristallilasit. Ja taisi mukaan tarttua muutama matala Aalto-maljakkokin...

Tavaran määrä ei todennäköisesti tule ainakaan vähenemään seuraavan viikon aikana, sillä ensi viikonloppuna meillä juhlitaan Pikkutytön 1-vuotissynttäreitä!

Ihan järjetöntä kuinka nopeasti vuosi on kulunut. Viimeisen viikon aikana Isomies onkin saanut kuulla paljon juttuja, jotka ovat alkaneet sanoilla "Siis muistatsä kuinka vielä vuos sitten..."

Pimeinä tammikuun iltoina onkin ihana käpertyä Isonmiehen kainaloon ja muistella kulunutta vuotta. Ensimmäistä vuottamme kolmehenkisenä perheenä.

Ihanaa vuoden alkua kaikille!!!

Isosisko

ps. Pikkutytön juhlien kunniaksi ajattelin kokeilla tällä viikolla ensi kertaa kakun kuorrutusta sokerimassalla. Saas nähdä kuinka käy! Mikäli kakku onnistuu, voitte arvataa, että tulen tänne bloginkin puolelle elvistelemään. Jos taas tulos ei ole kokkia mairitteleva, jättänen sen vähin äänin mainitsematta :)

Metsästäjä talossa

Nyt ne tulivat!!!

Tulkoot pakkaset tai loskasäät, täällä pysyvät jalat lämpiminä!!

Hunterit edestä, Hunterit takaa, Isosisko senkun esittelee!!! (mutta eihän toi rimmaa...)

Mallina ei ole se tutuin Hunter Original, vaan naisellisempi(?) Regent, jossa nilkka- ja pohjeosat ovat kapoisammat.

Saappaiden lisäksi tilasin valkoiset ja harmaat vuorisukat (Hunter Fleece welly socks), jotka pitävät jalat lämpöisinä jopa pakkasilla.

Kaikille, jotka harkitsevat Huntereiden hankintaa sanottakoon, että ainakin Regenteissä koot ovat aika naftit. Tilaamani 38 on minulle juuri sopiva, mutta voisin kuvitella, että suurempijalkainen 38-käyttäjä olisi pulassa eritoten vuorisukkien kanssa.

Mutta ovat ne ihanat, lesti tuntuu aivan erilaiselta kuin kumppareissa yleensä. Kyllä nyt kelpaa hiekkalaatikon reunalla istuskella ja vaunuja loskassa työnnellä.

Ja arvatkaapa mitä! Postimies muisti tänään minua myös toisella paketilla! Kaiholla odotetut nahkasaapikkaat saapuivat myös. Kuvia myöhemmin, kunhan kameran akku latautuu! :)

Maallisten asioiden lisäksi loppuviikkoa on ilahduttanut myös hengellinen instanssi eli kotiseurakunta: torstaina kolahti postiluukusta tuutulaulu-cd ja tänään musisoitiin muskarissa, jee!!! Viikonlopun alun kruunasi miehen päivystysvuoro, jolta Isomies ei joutunut töihin ja sai aloittaa viikonlopun jo klo. 11.00. Joinakin päivinä asiat vaan onnistuvat!!

Have a fantastic Friday allihopa!

Isosisko

ps. Niille tiedoksi, jotka miettivät kuinka nämä paketit sopivat yhteen perheemme "älä osta mitään turhaa"-teemaan: Isosisko on näppäränä ja listoja rakastavana ihmisenä laatinut virallisen listan, jossa on kerättynä kaikki perheemme OIKEASTI tarvitsemat kulutushyödykkeet (kuten tytön talvisaappaat ja Isosiskon talvitakki). Nyt tilatut tuotteet löytyvät listalta. Ja huomauttaisin, että lista on VIRALLINEN, joten sitä vastaan ei sovi käydä taistelemaan.

:)

Nettishoppailua

Lähes kaikissa blogeissa hehkutetaan tätä nykyä nettishoppailun ihanuutta. Oli blogaaja sitten koukussa asokseen, confettiin tai parhaita goji-marjoja kuskaavaan lafkaan, niin lähes kaikki tuntuvat ostavan ainakin osan kulutushyödykkeistään internetin ihmeellisestä runsaudensarvesta.

Oma nettishoppailunihistoriani rajoittuu vuonna 2005 huuto.netistä ostettuun kesämekkoon.

Mekko tuli ajallaan, maksut ja muut olennaiset kaupankäynninosat sujuivat moitteettomasti. Ensimmäisellä käyttökerralla mies kuitenkin huomasi yhden pienen moitteen: "Kuuluuko sun alushousujen näkyä tosta läpi?"

No arvaa kaks kertaa.

Että sellanen Korkeasaari-reissu. Saivat ihmiset nähdä vähän enemmän kuin pääsylipun hinnalla olettaisi.

Noh, heti perään viiden vuoden päästä olen rohkaistunut sen verran, että nettishoppailu on alkanut taas kiinnostaa.

Ja nyt on kuulkaas lähtenyt lapasesta.

Perjantaina ostin ihanan Henri Lloydin mekon (kuvaa tulossa, kunhan saapuu).

Sunnuntaina lähti ostoskoriin Gantin saapikkaat.

Gant Sadie (Kuva Amazon.co.uk)

Ja eilen tilasin kasan Huntereita.

No, en sentään useita saappaita, vaan yksien saappaiden kaveriksi muutamat sukat ja kiillotusaineet (Ja kyllä. Ahkerimmat lukijat muistanevat, että näistä unelmoitiin jo elokuussa).

Nyt vaan jännitetään kuinka käy.

Tulevatko perille.

Ja missä kunnossa.

Sitten päästään jo testaamaan.

Oiskohan Korkeasaari auki?

Isosisko

Kuinkas sitten kävikään...

Onneksi edes toinen meistä (Go, Pikkusisko, Go!) on kehittänyt henkistä kapasiteettiaan taloudellisen törsäilyn sijaan.

Kaikki tietävät, mitä tuo tarkoittaa.

Hyvästi periaatteet, tervetuloa Hullut Päivät!

Tällä kertaa en sentään ostanut niitä Brunbergin suukkoja.

Sen sijaan käytin tuplasti rahaa valokyniin.

Anna mun itteni kestää.

Nyt alkuviikolla Hullut Päivät ovat vaihtuneet Hulluiksi Öiksi, kun tytölle paukkasi päälle armoton flunssa.

Että siinä mielessä ne valokynät tulevat kyllä tarpeeseen.

Tällä menolla sudin kohta koko naaman.

Ihanaa tiistaita kaikille!

Isosisko

Hullutuksia

Käsi pystyyn kuinka moni on jo käynyt?

Hulluilla päivillä siis.

Täällä yritetään viimeiseen asti vastustaa.

Joka vuosi ajattelen, että tänä vuonna en kyllä sitten mene.

En varmasti.

Mitään en tarvitse.

Joka vuosi silti luen kuvaston ja taitan sivut hiiren korville niistä kohdista, joissa esitellään edes jotakin etäisen kiinnostavaa.

Joka vuosi ostan laatikollisen Brunbergin mansikkapusuja, Lumenen valokynäpakkauksen ja jonkun heräteostoksen, jota en todellakaan tarvitse.

Viime keväänä heräteostos oli Barbaba-torkkupeitto tytölle.

Edellisenä syksynä mukaan tarttui muutama trikoopaita.

Keväällä 2009 luulin tarvitsevani kaksi ripsiväriä yhden hinnalla.

Lista on pitkä ja turhauttava.

Nyt olisi enää yksi päivä vastustettavana (tänäänhän ei käytännössä enää ehdi, vai mitä?).

Pitäkää peukkuja, että huomenna en käy "ihan vaan kääntymässä".

Katsotaan kuinka käy; kirjoitanko huomenna postauksen häpeillen.

Kädet suukoista suklaisina.

Hullun hauskaa lauantaita toivotellen,

Isosisko

Haalariasiaa

Lapsinoviisin arki on täynnä yllätyksiä.

En vielä vuosi sitten olisi arvannut, että metsästän lapselle talvivermeitä elokuussa.

Kyllä. Luitte oikein.

Elokuusta lähtien perheessämme on mietitty kuinka kupeidemme hedelmä ensi talvena puetaan. Ja jotta asiaan vihkiytymättömät eivät pitäisi tätä kotiäitiä täysin hurahteena, selvennettäköön että näin syyskuussa on jo OIKEASTI todellinen tulipalokiire, jos jotakin tiettyä rytkyä lapselleen mielii. Syyskuussa tietyistä merkeistä sanotaan jo eioota. Että better luck next year!

Vaikka paine alkaa käydä sietämättömäksi (noh, ehkei sentään), ei perheeseemme ole ostettu vielä haalarin haalaria. Päätös on muhinut ja muhinut, mutta kysymyksiä on edelleen enemmän kuin vastauksia. Tällaiset poropeukalot kun eivät oikein muutenkaan tiedä, kuinka se lapsi kannattaisi pukea. On välikausihaaria, housua, takkia, toppaa, fleeceä, softshelliä ja villaa. Mitä tarvitaan nyt? Mitä tammikuussa?

Ja kuinka paljon peuhaa ulkona (huomenna!) 8-kuukautta vanha ihmislapsi? Nyt aika hillitysti, mutta entäs helmikuussa, kun ikää on jo yli vuoden.

Näiden ja lukuisten muiden pohdintojen vuoksi ei virallista haalaripäätöstä siis ole vielä tehty.

Ankaraa googletusta ja kauppojen kiertelyä on silti harrastettu ja tällä hetkellä vaihtoehdot talvihaalariksi ovat seuraavat:

Feast your eyes on these!!!

Cupcake Outdoor-haalari vaaleanpunaisena

Ticket to heaven Baby suit Lollypop

Ticket to heaven baby baggie suit Lollypop

Ja kuten kuvista huomaa, tytön vaatetus ei ole kovin sukupuolineutraalia. Ensimmäiset kuukaudet tytön vaatekaapista löytyi hiukan reippaampaakin sävytystä, mutta viime aikoina kaappiin ovat päätyneet vain äidin lempivärit vaaleanpunainen, harmaa ja valkoinen.

Pitsiverhot päässä tänäkin iltana kirjoittaa,
Prinsessaäiti aka Isosisko



ps. Voi kökkö, kun jurppii tää ulkoasu. Huomenna palaveri Pikkusiskon kanssa, promise!

Ei mainoksia kiitos!

Ihmismieli on kummallinen.

Esimerkki 1: Vielä viime vuonna en ollut kuullutkaan Huntereista. Siis näistä kumppari-ikoneista, joilla mm. Kate Moss asteli Glastonburyn festareilla ja kaikki huokailivat ihastuksesta. Sittemmin Huntereita on näkynyt useissa blogeissa ja mitä herkullisimmissa tilanteissa ja vaateyhdistelmissä.

Kuva hunter-boots.com

Ja. Nyt. Minä. Tahdon. Sellaiset.

Siis Hunterit.

Mustana kiitos. Jimmy Choo versiona totta kai.

Periaatteenani kuitenkin on, että en osta mitään turhaa. Ihan säilytystilan, rahan ja planeetan vuoksi.

Mutta kun omistan jo kumisaappaat enkä ainakaan nykyisessä elämäntilanteessani aivan välttämättä tarvitse kaksia kumisaappaita.

Yleensähän tässä ei olisi mitään ongelmaa: entiset huutonettiin ja uudet tilalle, jos oikeasti siltä tuntuu.

Mutta…

Kun ne toiset on niin nostalgiset.

Hassut, hauskat, anopin vanhat. En raaski luopua.

Eivät vaan oikeasti sovi minulle tai minkään kanssa. Ovat jopa yhtä kokoa liian isot. Mutta jotenkin luopuminen on vaikeaa.

Ehkä ratkaisu on palauttaa kumpparit anopille :) Sielläpähän säilyvät ahneiden näppieni ulottuvissa!


Esimerkki 2: Meille on tullut viime viikot mainoksia. Postilaatikossamme on kyllä tarra, joka kieltää mainokset ja ilmaisjakelun, mutta ilmeisesti tarra on Postipatemme mielestä niin kulunut, että mainoksia saa taas jakaa.

Ja mainokset ovat saaneet aikaan sen, että…

Minä. Haluan. Kaiken.

Voi jestas. Eivät ne mainosmiehet ole turhaan koulujaan käyneet. Tuotteet joiden olemassa olosta olen ollut aikaisemmin autuaan tietämätön tuntuvat nyt tuiki tarpeellisilta. (Ulkokukat puoleen hintaan – Kyllä kiitos! Uudet kottikärryt – Pistetään samantien parit! Hopeinen papuketju – Totta kai! Dekon vuosikerta – Ehdottomasti!)

On aivan hullua kuinka suhteellisen täysijärkinen (hiljaa siellä!) aikuinen ihminen menee aivan hulluksi selaillessaan muutamaa mainoslehtistä. En yhtään ihmettele, että monet nykylapset odottavat lelukuvastoja kuin kuuta nousevaa. (Ja onhan se myönnettävä, että kyllä sitä itsekin penskana selaili Suurta Lelukuvastoa Barbin kiilto silmissä. Silloin vain pohjimmiltaan tiesi, että on onnekas, jos kuvastosta edes yksi lelu tupsahtaa Pukin pussiin.)

Kuva taloussanomat.com

Jotta ylikierroksilla käyvä mieleni rauhoittuisi, ei kai auta muu kuin sulloa iso pinkka paperia lehtikoriin ja pestä painomuste sormista.

Huomenna kirjoitan jälleen isoilla tikkukirjaimilla postilaatikkoon ”Ei mainoksia kiitos!”. (Tai viimeistään ylihuomenna. Lupaan.)

Isosisko

ps. Ostovimmaani ei yhtään helpottanut Pikkusiskon korupostaus.
Viimeiset kuukaudet olen vain unelmoinut korujen tekemisestä, nyt on melkein pakko vastata haasteeseen!

Hektinen lauantai, ainakin joillain! :)

Pikkusisko on viettänyt viime päivät blogin suhteen hiljaiseloa. Muuten minkäänlaista hiljaiseloa ei ole ollut näkyvissä, päinvastoin! Ideoita, oivalluksia ja uusia tuulia! Tämäkin postaus jää tällä erää lyhyeksi, sillä kiiruhdan avokkini kanssa shoppailemaan!

Kalle-kissamme jää lempipaikkaansa ikkunan alle vetämään nokosia. Sweet. <3

Nauttikaa lauantaista!

-Pikkusisko-