Raskaita päätöksiä

Vain eläinrakkaat voivat ymmärtää lemmikistä luopumisen tuskan. Vaikean päätöksen, jonka omistaja joutuu joskus tekemään. Päästetäänkö lemmikki tuskistaan ja otetaan oma ikävä vastaan.

No tänään tämä tilanne tuli vastaan.

Yllättäen, vaikka kyllähän tätä pystyi odottaa. Ei se ikävää silti vähennä tai luopumisen tuskaa helpota.

Ikävästä teki vielä kurjempaa kuitenkin se, että avokki oli työmatkalla. Maanantaihin ei eläinlääkärin mukaan voinut enää odottaa.

Se on kumma, miten ihmisestä löytyykin jotain piileviä voimia, jolla asiat pakon edessä jaksaa.

Normipäivänä en olisi pystynyt

ottamaan kissankoppaa jääkaapin päältä,

siirtämään parisänkyä omin voimin,

etenemään lumessa pyörät jumissa kissankopan kanssa,

ja tekemään vaikeimman päätöksen yksin

Nyt se on kuitenkin tehty.

Kallella ei ole enää tuskia,

minä olen kotona,

avokki palaa huomenna,

vanhemmat toivat valkoisia ruusuja

ja Isosisko oli pitämässä seuraa.

Että ei tässä voi muuta kuin mennä eteenpäin.

Haiken mielin ja Kallea rakkaudella ajatellen,

Pikkusisko

Kalle valloittaa, taas

Kallea kehtaa viedä eläinlääkärille

Se ei pure, ei sähise,

ei juuri jännitäkään.

Katselee vain ihmeissään,

kun katsotaan korviin,

kuunnellaan sydäntä,

otetaan verikokeita,

ja ultrataan masua

Kivahan sitä vaan on selällään kölliä

ja ultraruutua katsella

Kotiin pääsee kuitenkin :)

Testituloksia ja jatkomietintöjä

Voi itku. Eilen soitti eläinlääkäri ja kertoi koepalojen tulokset. Kallella on vatsassaan iso pahanlaatuinen kasvain. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, paitsi että tietenkin surettaa pahan päiväisesti. Mutta siis jatkon kannalta. Eläinlääkäri suositteli sytostaatteja kuuden viikonvälein klinikalla, ja kissavakuutushan meillä onneksi on. Lääkärin mukaan kuitenkaan syöpä ei parane, vaan sytostaateilla saataisiin korkeintaan lisää aikaa. Ja lisäaikahan tässä kovasti houkuttelee! Jotenkin sitä vaan miettii, että mikä on oikeasti kissan kannalta parasta? Pää on kyllä ihan pyörällä, kun joutuu miettimään, että aletaanko sytostaatit vai pelkkä oloa parantava tukilääkitys. Lopetus (hullua, että sitä joutuu edes miettimään!) ei ole vaihtoehto, koska Kalle on vielä kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa eikä kärsi.

Onko kellään kokemusta kissojen syövänhoidosta? Vetääkö fleguksi, onko apua vai riesaa kissalle? Kaikki kokemukset otetaan vastaan kiitollisena. :)

Ihanaa joulua kaikille, kaikesta huolimatta!

Pikkusisko

Sattuu ja tapahtuu

Ensiksikin pahoittelut osaltani pitkästä bloggaus tauosta. Monennäköistä on ehtinyt tapahtua.

1. Kävimme lumisessa Tukholmassa. Harmittaa, että en ottanut kuvia Vanhan kaupungin joulumarkkinoilta, ei kyllä tullut mieleenkään kaivaa kameraa esiin kohmeisilla sormilla. Kaupunki oli kaunis, oli ihanaa nähdä Tukholmassa asuvaa ystävää ja tehdä pieniä ostoksia itselle. Ja hei, kai kaikki tietävät, että laivalla on mahdollista varata priva-sauna!? Ystäväni valaisi minua asiasta ja voin kertoa, että mikään ei ole ihampaa, kuin mennä saunaan suoraan pakkasesta ilman känniääliöitä. Yleiset saunat, ei mun juttu.

2. Villapaita on valmis! Tässä kohtaa minun ehkä pitäisi kiljua riemusta, sain kuin sainkin projektini valmiiksi ennen joulua, niinkuin tavoitteeni olikin. Mutta mutta... Ei kyllä ehkä ihan putkeen mennyt. Paidasta tulikin kokoa XXXXL ja sen "suloiset puhvihihat" on selkeästi ottanut vaikutteita renesanssin puhveista. On kyllä siis puhvia kerrakseen. Kuva tulee, mikäli kehtaan ottaa. Ei siis ihan putkeen, mutta hei, ensimmäinen neulomani villapaita, ehkä omat odotukseni olivat vähän korkealla. Tästä otan opikseni! Lisäksi paita on ihan sairaan lämmin, joten voin pitää sitä kuitenkin kotosalla telkkua katsellessa. Että ei sinänsä.

3. Kalle-kissa on voinut viime aikoina huonosti. Se on laihtunut ja oksentelee taukoamatta. Oksentelun takia sitä ollaan kiikutettu lääkäriin useamman kerran ja aattelin, että taaskin saadaan hetkeksi jotkut pillerit, jotka ei pitemmällä tähtäimellä auta. No, nyt syy tosiaan taisi selvitä. Ultrassa selvisi iso muutos vatsassa ja Kalle leikattiin heti. Vatsasta löytyi a) joko suuri vatsakasvain tai b) tulehtunut megalomaanisen suuri vatsahaava. Lääkäri vahvasti ensimmäistä. Nyt tässä ollaan siis viime päivät paranneltu potilasta, annettu lääkkeitä ja mietitty ensi viikolla saapuvia testituloksia.

Itse potilas on ainakin tähän asti voinut melko hyvin, lukuunottamatta ärsyttävää t-paitaa ja piinaavia lääkkeidenottoja. Urhea pikku potilas. :) Ei voi muuta kuin uskoa parhaaseen ja ottaa päivän kerrallaan. Lisäksi tällaisena aikana, kun ollaan vain kotona vahtimassa Kallea, voi tilata pikaruokaa, ja herkutella kaikin tavoin. Kokeilimme uutta intialaista ravintolaa, joka kuljettaa kotiin. (Saa sieltä tosin pitsaa ja kepsuakin tietty)

Oli kyllä sairaan hyvää! Tilattiin kolmea eri ruokaa. Palak Paneeria, Tikka Masalaa ja Shrimp Currya ja kaikki kelpasi. Palak Paneer oli oma suosikkini.

Mutta täällä me siis nyt vaan ollaan. Katsotaan, ettei Kalle revi tikkejään ja lääkitään sitä 6 kertaa päivässä. *huoh* Jännityksellä ootetaan ens viikkoa ja mietitään miten joulu toteutetaan näillä eväillä.

Mutta ihanaa joulunalus viikkoa teille!

Pikkusisko

Uuden edessä

Peukaloinen ja Peukalo-Liisa lähtevät huomenna uuteen kotiin.

Olo on haikea.

Surullinen.

Jopa hiukan katkera.


Ja toisaalta...

Helpottunut ja onnellinen.

Uusi koti vaikuttaa ihanalta.

Oma niistely ja kutinakin todennäköisesti helpottuvat pikku hiljaa.

Ja niin kurjalta kuin se itsestä tuntuukin, tytöt eivät varmaan muista meitä enää muutaman viikon kuluttua.

Mutta me muistamme ne.

Aina.


Isosisko

Mietteitä muuttamisesta

Olen siis superinnoissani muutosta. Olen jo jonkin aikaa pohtinut mielessäni ideaa siitä, jos muuttaisimme pienempään asuntoon. Pienen pieneen. Mitä kaksi ihmistä oikeastaan tekee kolmiolla ja jättimäisellä parvekkeella, joka on täyteen tuupattuna purkkia, purnukkaa ja kaikenlaista mööpeliä.

Pidän siis nykyisestä asunnostamme, avarasta, ihanasta ja uudesta kerrostalokolmiostamme suuresti. Jo vähän aikaa on vain tuntunut siltä, että yli puolet tavaroistamme on enemmän tai vähemmän turhia ja neljäs osa niistä sellaisia mitä en edes muista olevankaan! Nyt siis on meneillään kovakätinen karsinta, jotta mahdumme 66 neliöstä neljäänkymmeneen!

Mutta miten sujuu muutto...

...tämän suloisen rapsuttelijan kanssa...

...joka joutuu luopumaan parvekeulkoilustaan!

...Rivitalossa kun parveketta ei ole...OH NOES!

Toivomme, että arvon herramme suostuu ulkoilemaan valjaissa. Kesällä se ainakin sujui hyvin mökillä ollessa. Siltä reissulta tosin nuohottiinkin pari punkkia matkamuistoksi. (huoh)

Pikkusisko

Mä en ala

Joskus on vaan sellanen olo, että mä en suostu.
En ala.
En rupee. En varmana.

Kyse ei ole pienestä kivenmurikasta, vaan tämänpäiväisestä lääkärireissusta.

Pari viikkoa sitten kävin lääkärissä allergiatesteissä, kun olo on ollut jo jonkin aikaa tosi kurja.
Muitakin vaihtoehtoja on pohdittu, mutta lopulta tuommoinenkin vaihtoehto päätettiin testata.

Tulokset sain jo viikko sitten.
Kissoille allerginen.

Siis meidän Peukaloiselle ja Peukalo-Liisalle.
Siis meidän perheenjäsenille.

Niille samaisille pörrönaamoille, joille me olemme jo neljäs koti.
Niille, joista toinen oli nuollut takajaloistaan karvat stressin vuoksi pois ennenkuin tuli meille.
Niille, joista toinen kieltäytyy syömästä, jos olemme pari päivää poissa kotoa ja heitä hoitaa joku muu.
Niille, jotka sopeutuivat, vaikka taloon tuli haiseva ja huutava otus, joka vei mamin ja papin huomion.
Niille, jotka eivät ole kertaakaan purreet tai raapineet.
Niille, jotka mieluiten nukkuisivat yönsä massun päällä, jos vain saisivat luvan.
Juuri niille.
Maailman kilteimmille kissoille.




Allergiatestin jälkeen mieli oli maassa, mutta ideoita vaikka muille jakaa: "Entä, jos kissat asuisivat vain alakerrassa ja kellarissa. Rauhoitetaan kato yläkerta. Kyllä mä sitten pärjään. Tai, jos tehdään niille sellanen ulkoilualue tohon pihalle. Sellanen missä ne ois suurimman osan ajasta. "

Tänään allergialääkäri jysäytti kaikki visiot alas: "Kyse ei ole siitä voitko asua kissojen kanssa. Kyse on siitä, mitkä lääkkeet tarvitset, kun vierailet kissaperheissä."


Lupasin itselleni, kissoille, maailmalle.
Meiltä ette lähde ikinä.
Tämä on teidän kotinne.
Ei enää kertaakaan huonoa hoitoa.
Ei enää kertaakaan uutta kotia.
Ei ikinä.

Miten tästä eteenpäin? Ideoita? Ajatuksia? Toivoa?
Isosisko

Hektinen lauantai, ainakin joillain! :)

Pikkusisko on viettänyt viime päivät blogin suhteen hiljaiseloa. Muuten minkäänlaista hiljaiseloa ei ole ollut näkyvissä, päinvastoin! Ideoita, oivalluksia ja uusia tuulia! Tämäkin postaus jää tällä erää lyhyeksi, sillä kiiruhdan avokkini kanssa shoppailemaan!

Kalle-kissamme jää lempipaikkaansa ikkunan alle vetämään nokosia. Sweet. <3

Nauttikaa lauantaista!

-Pikkusisko-