Vain eläinrakkaat voivat ymmärtää lemmikistä luopumisen tuskan. Vaikean päätöksen, jonka omistaja joutuu joskus tekemään. Päästetäänkö lemmikki tuskistaan ja otetaan oma ikävä vastaan.
No tänään tämä tilanne tuli vastaan.
Yllättäen, vaikka kyllähän tätä pystyi odottaa. Ei se ikävää silti vähennä tai luopumisen tuskaa helpota.
Ikävästä teki vielä kurjempaa kuitenkin se, että avokki oli työmatkalla. Maanantaihin ei eläinlääkärin mukaan voinut enää odottaa.
Se on kumma, miten ihmisestä löytyykin jotain piileviä voimia, jolla asiat pakon edessä jaksaa.
Normipäivänä en olisi pystynyt
ottamaan kissankoppaa jääkaapin päältä,
siirtämään parisänkyä omin voimin,
etenemään lumessa pyörät jumissa kissankopan kanssa,
ja tekemään vaikeimman päätöksen yksin
Nyt se on kuitenkin tehty.
Kallella ei ole enää tuskia,
minä olen kotona,
avokki palaa huomenna,
vanhemmat toivat valkoisia ruusuja
ja Isosisko oli pitämässä seuraa.
Että ei tässä voi muuta kuin mennä eteenpäin.
Haiken mielin ja Kallea rakkaudella ajatellen,
Pikkusisko
Voimia ja rakkautta <3
VastaaPoistaVoi kiitos! Niitä on tarvittu kyllä, eikä lisävoimat ja rakkaus ikinä ole pahitteeksi! :)
VastaaPoistaReeta!
VastaaPoistaPaljon voimia sinne. Muakin odottaa tavallaan luopuminen kun saatan rakkaat kissani uuteen perheeseen. Ei kuitenkaan samalla tasolla mutta silti... kamalalta se tuntuu. Mutta toivotaan että suru väistyy ja Kallea muistellaan lämmöllä <3