Lääkäreistä

Elämäni aikana olen ollut tekemisissä useaan otteeseen monen kirjavan lääkärikunnan kanssa. Havaintoni on seuraava:

On lääkäreitä, jotka hoitavat ihmisiä sekä lääkäreitä, jotka hoitavat potilaita.

Harmi kyllä, ensimmäinen lääkäriryhmä on oman kokemukseni mukaan häviävän pieni vähemmistö, ja jos kyseisen ryhmän edustajan onnistut kaivamaan käsiisi, siitä kannattaa pitää kynsin hampain kiinni! Mistä nämä ihmisiä hoitavat lääkärit sitten tunnistaa?

• He katsovat tervehtiessä silmiin
• He ovat kiinnostuneita terveydestä, sairauden ohella
• Heiltä voi kysyä asiaa, joka ei välttämättä kuulukaan heidän "toimenkuvaansa" ja ottavat asiasta selvää
• He myöntävät, ettei ole varma jostain ja palaa asiaan myöhemmin. (Ja näin tosiaan käy)
• Heille voi soittaa hätätapauksessa ja välillä he soittavat itse
• He miettivät asioita pitkällä tähtäimellä
• He kuuntelevat

Sitten on tämä toinen lääkäriryhmä. Oireiden hoitajat. Varo näitä merkkejä:

• Huoneen ovi avautuu raolleen ja kuuluu tiukaisu/muminaa/älähdys: "Virtanen!" (Ai mitä, minäkö? Nyt vai?)
• Pahimmassa tapauksessa paperit ova hukassa tai niitä ei ole luettu. "Jaa, ja milloinka siis tämä halvaantuminen on tapahtunut?" (Niin. Syntymästä lähtien.)
• "Tämä ei kyllä kuulu minulle. Minä olen neurologi/fysiatri/peruslääkäri." Vai niin. Eikö ihminen ole kokonaisuus kuitenkin?
• He ovat AINA oikeassa, ovathan he lääkäreitä, vaikka oireet sanoisivat mitä, vaikka olo olisi mikä.
• Joskus myös ilmassa on vahva vähättelyn tuntu, niin ikävältä kuin se tuntuu.
• Lääkäriltä lähtiessäsi havahdut: "Nytkö se on jo ohi, vaikka asiat eivät menneet ollenkaan eteenpäin!"

Onneksi, onneksi, minulla on vielä hetken lääkäri, joka hoitaa juuri minua.

Ihanaa perjantai-iltaa, rentoutukaa!

Pikkusisko