Nostalgiaa ja sisustamista

Äitini on säilyttänyt minulle lähetettyjä kortteja syntymästäni asti. (Siis oikeasti, kastekortitkin on tallella!) Eilen istuin alas ja pläräsin pinon alusta loppuun, välillä nauraen, välillä itkien. Joukossa oli niin ihania helmiä, hassuja kortteja ajanhenkeä huokuen ja muistoja rakkaista ihmisistä, joita ei enää elämässäni ole. Erottelin korttipinosta hauskimmat ja sykähdyttävimmät ja uusi pino kasvoi kasvamistaan. Mitä tehdä korteilla, joita ei kuitenkaan joka päivä tulisi pläräilemään, mutta pois ei voi missään tapauksessa heittää?

No, seinillä meillä on tilaa. Tauluja ei vielä ole, joten suunnitelma selkeni; korttikollaasi it is. Niinpä siis tänään avustajani saapuessa käärimme hihat ja aloimme hommiin, minä taiteellisena johtajana ja hän käytännöntoteuttajana.

Näin projekti eteni:

Valitsin kortit, jotka ehdottomasti haluan seinälle

Sitten aloimme sommittelemaan sydämen reunoja

Kun sydän oli saanut reunat, alettiin täyttämään keskeltä

Valmis sydän näyttää tältä

...antaa mielestäni kivasti ryhtiä makkarin tyhjälle seinälle

Laitoin joistain korteista kuvapuolen esiin, toisista taas tekstin, jos tekstissä oli jotain tosi söpöä tai merkittävää. Suosikkikorttini ovat ehdottomasti nämä:

Huikea ysärinalle leopardi-trikoissa ja korkkareissa :)

Isosiskon piirtämä synttärikortti

Ja tämä, tämä sulatti sydämeni lopullisesti. Iskän lähettämä kortti työmatkalta..

Voihan hellyys!

Rahaa tähän projektiin meni siis nolla euroa, maalarinteippiä kun oli valmiina. Mikä sen parempaa sisustusta, merkityksellistä ja halpaa!

Pikkusisko

Nurkassa

Viimeinen päivä tässä kodissa koittaa. Huomenna nukutaan jo uudessa osoitteessa. Kummallista, vastahan sitä mietittiin, suunniteltiin ja innolla odotettiin. Täällä sitä istutaan pahvilaatikoiden keskellä!

Ja siis tosiaan, keskellä. En koe itseäni kovinkaan liikuntarajoitteiseksi paitsi silloin kun a) istun täysien pahvilaatikoiden saartamana b) ulkona on epämääräistä loskaa/jäätä/lunta. Nyt siis toteutuvat molemmat ehdot. No, onneksi huomenna laatikot alkavat jo liikkumaan ja tukos siirtyy uuteen kotiin. :) Hetki siis täytyy ehkä vielä kestää tällaista immobiilielämää, mutta tunnelin päässä on kuitenkin valoa:

Kevät tulee (no tulee tulee!) ja muutosta johtuva sekasorto ei vaan voi jatkua ikuisuuteen! (eihän??)

Työhuoneen turvapaikasta lämpimiä ajatuksia lähettäen

Pikkusisko

P.S. Voi muuten olla, että minun bloggailuun tulee pieni tauko, nettiasiat on vielä vähän kysymysmerkkinä.

Sisustuspulmia

Nyt kun muutto lähestyy, voi alkaa miettiä myös uutta sisustusta. Minullahan on jo selkeä visio esim. värimaailmoista (makuuhuone pramea violetti-kulta-valkoinen, olohuone/keittiö valkoinen-pähkinä-pastelli) ja miltä asuntomme tulee näyttämään, mutta en muuta (onneksi) yksin.

Minusta on hassua, että sisustaminen nostattaa perheessämme kerta toisensa jälkeen kuumia tunteita. Kuten minulla, myös miehelläni on vahva visio. Harmi, että visiomme tässä asiassa ei (yleensä) kohtaa. Olemme molemmat vahvatahtoisia, peräänantamattomia ja voimakkaita persoonia, joten mitä siitä seuraa?

• henkistä valmistautumista Ikea-reissua varten
• keskustelu menomatkalla siitä, miten huonoja ideoita ei olekaan, on vaan meidän ideoita
• passiivisaggressiivista kiertelyä
• nollatulos
• kotona riita siitä, miten mikään mun ideoista ei kelpaa

Meidän parisuhteessa taitaa olla asiat erittäin hyvin, mikäli ainoa asia, mistä riita saadaan aikaiseksi, on verhot! (Joku voisi ehkä sanoa, ettei näin ole, kun pikkuasioista ei päästä yli eikä ympäri, sekin on varmaan totta)

Tällä kertaa ostoslistalla on seuraavaa:

• sänky
• keittiöntuolit
• naulakko (tästä päästiin heti yhteisymmärrykseen kun selailtiin netissä!)
• sohvapöytä

Musta tuntuu, että me ollaan kuitenkin jo kehitytty sisustuspariskuntana. Viime muuton sisustuskuviot hoitui melko kivuttomasti ja lopputulos oli hieno molempien mielestä. Toivotaan, että näin käy nytkin. Positiivista ajattelua kehiin vaan, eikä missään nimessä lähetä kauppoihin jos on a) nälkä b) väsyttää. Lopputuloksen tietää jo. Eväät mukaan ainakin.

Ja voin ehkä myöntää omalta osaltani, että en kovin fleksiibeli tyyppi ole, silloin kun on kyse prameilusta tai söpöstelystä. Ehkä on myös ihan ymmärrettävää, ettei äijä halua verhoutua vaaleanpunaiseen unelmaan. Mutta miksi? Oi miksi?

En silti aio suostua mihinkään kiiltävään, supermiehekkääseen teräskotiin, vaan johonkin kotoiseen ja pehmoiseen. Ja jossain pitää olla pastellia!

Itseään tulevaisuuden Ikea-reissulle valmistellen,

Pikkusisko

P.S. Mies sai kun saikin kasoittain banaanilaatikoita! Pakkaus voi siis todenteolla alkaa!

Mietteitä muuttamisesta

Olen siis superinnoissani muutosta. Olen jo jonkin aikaa pohtinut mielessäni ideaa siitä, jos muuttaisimme pienempään asuntoon. Pienen pieneen. Mitä kaksi ihmistä oikeastaan tekee kolmiolla ja jättimäisellä parvekkeella, joka on täyteen tuupattuna purkkia, purnukkaa ja kaikenlaista mööpeliä.

Pidän siis nykyisestä asunnostamme, avarasta, ihanasta ja uudesta kerrostalokolmiostamme suuresti. Jo vähän aikaa on vain tuntunut siltä, että yli puolet tavaroistamme on enemmän tai vähemmän turhia ja neljäs osa niistä sellaisia mitä en edes muista olevankaan! Nyt siis on meneillään kovakätinen karsinta, jotta mahdumme 66 neliöstä neljäänkymmeneen!

Mutta miten sujuu muutto...

...tämän suloisen rapsuttelijan kanssa...

...joka joutuu luopumaan parvekeulkoilustaan!

...Rivitalossa kun parveketta ei ole...OH NOES!

Toivomme, että arvon herramme suostuu ulkoilemaan valjaissa. Kesällä se ainakin sujui hyvin mökillä ollessa. Siltä reissulta tosin nuohottiinkin pari punkkia matkamuistoksi. (huoh)

Pikkusisko

Täällä ollaan taas!

Hui. Pahoitteluni, etten ole postaillut MITÄÄN pitkään aikaan! On ollut paljon meneillään:

- operaatio kirpputori

- erinäisiä paperinpyörittämishommia (en pidä)

- uuden asunnon etsimistä

Aloitetaan viimeisimmästä ja radikaalimmasta ratkaisusta. Joudumme siis luopumaan asunnostamme. Ihan oma päätös se kyllä oli, mutta tilanteemme ei  kyllä nyt ole meidän valintamme. Meidän molempien tulot ovat tällä hetkellä epävakaat, varsinkin minun ja vuokra tässä asunnossa haukkaa nyt liian suuren palan kakusta. Tavoitteena on siis saada yhtä ihana asunto, mutta pienemmässä koossa! (Ja etenkin pienemmällä vuokralla!)

Onhan se ihanaa, että on iso olkkari ja työhuone. Mutta jos rehellisesti puhutaan, ainoa asia mikä meillä oikeasti työhuoneessa on käytössä, on työpöytä ja  koko huone tuntuu enemmän säilytystilalta, kuin viihtyisältä workshopilta. Että ehkä siitä ylimääräisestä romusta voi hankkiutua eroon (projekti on jo alkanut!) ja tinkiä siitä työhuoneesta. 

Vaikka onkin ärsyttävää, että kaikki raha- ja asuntokuviot ovat ihan levällään, tieto siitä, että suunta on ylöspäin, on jotenkin helpottavaa. Kun lopulta tehtiin päätös uuden asunnon etsimisestä ja tämän irtisanomisesta, tuntui, kun paino olisi valahtanut harteilta. Hei haloo, onko meidän pakko asua MEILLE ylihintasessa kämpässä, jos halvempiakin on tarjolla! Ei tämä nyt NIIIIN ainutlaatuinen kuitenkaan ole, vaikka ihana onkin. 

Nyt siis lähteekin muuton takia myyntiin:

- puoli vuotta vanha Ikean valkoinen työpöytä

- vuodesohva (futonin tyyppinen), väri sininen (itse pidän siinä aina vilttiä päällä, joten väriä on helppo muokata)

Täytän listaa sitä mukaa, kun päästään selvyyteen miehen kanssa, että mitkä lähtee ja mitkä jää!

Asiasta kukkaruukkuun, pipokuvia on tulossa pian!

Pikkusisko