Nostalgiaa ja sisustamista

Äitini on säilyttänyt minulle lähetettyjä kortteja syntymästäni asti. (Siis oikeasti, kastekortitkin on tallella!) Eilen istuin alas ja pläräsin pinon alusta loppuun, välillä nauraen, välillä itkien. Joukossa oli niin ihania helmiä, hassuja kortteja ajanhenkeä huokuen ja muistoja rakkaista ihmisistä, joita ei enää elämässäni ole. Erottelin korttipinosta hauskimmat ja sykähdyttävimmät ja uusi pino kasvoi kasvamistaan. Mitä tehdä korteilla, joita ei kuitenkaan joka päivä tulisi pläräilemään, mutta pois ei voi missään tapauksessa heittää?

No, seinillä meillä on tilaa. Tauluja ei vielä ole, joten suunnitelma selkeni; korttikollaasi it is. Niinpä siis tänään avustajani saapuessa käärimme hihat ja aloimme hommiin, minä taiteellisena johtajana ja hän käytännöntoteuttajana.

Näin projekti eteni:

Valitsin kortit, jotka ehdottomasti haluan seinälle

Sitten aloimme sommittelemaan sydämen reunoja

Kun sydän oli saanut reunat, alettiin täyttämään keskeltä

Valmis sydän näyttää tältä

...antaa mielestäni kivasti ryhtiä makkarin tyhjälle seinälle

Laitoin joistain korteista kuvapuolen esiin, toisista taas tekstin, jos tekstissä oli jotain tosi söpöä tai merkittävää. Suosikkikorttini ovat ehdottomasti nämä:

Huikea ysärinalle leopardi-trikoissa ja korkkareissa :)

Isosiskon piirtämä synttärikortti

Ja tämä, tämä sulatti sydämeni lopullisesti. Iskän lähettämä kortti työmatkalta..

Voihan hellyys!

Rahaa tähän projektiin meni siis nolla euroa, maalarinteippiä kun oli valmiina. Mikä sen parempaa sisustusta, merkityksellistä ja halpaa!

Pikkusisko

Decoupage

Tänään heittäydyn hurjaksi ja valvon myöhään.

Siis tosi myöhään.

Ainakin yhteentoista.

Ja koska muut perheenjäsenet ovat painuneet yöpuulle (kellohan on jo yhdeksän), ehdin jatkaa joitakin lukuisista pikku projekteistani (luvassa ainakin koruja ja treffit herra Fazerin kanssa).

Ennen näpertelyn aloittamista täytän kuitenkin yhden tekemäni lupauksen. Menin nimittäin myöntymään, kun Pikkusisko jokin tovi sitten ehdotti, että tekisin jutun decoupage-tekniikalla päällystämästäni lipastosta.

Lipasto syntyi viime keväänä, niinä jännittävinä hetkinä, kun kotonamme tuhisi muutaman viikon ikäinen tyttö. Koska kaikki oli alkuun (ja on kyllä vieläkin) jännittävää, en uskaltanut tytön nukkuessa aloittaa oikein mitään järkevää. Luppoajalle kaipasin kuitenkin jotakin pientä hommaa ja lopulta kellarissa kyyhöttänyt pieni lipasto alkoi vaikuttaa juuri sopivalta projektilta.

Lipasto on materiaaliltaan lastulevyä, joten maalaaminen ei oikein houkuttanut. Olin jo aikaisemmin päällystänyt lehtikoteloita makuuhuoneemme tapettiin sopivaksi, joten lipastonkaan päällystäminen ei tuntunut hullummalta idealta (lehtikotelo - lipasto, huomaatte varmaan kuinka nämä meikäläisen projektit eskaloituvat).

Decoupage- tekniikkaa eli servettiaskartelua en ennen lipastoa ollut ikinä kokeillut (lehtikotelot päällystin ihan tapetilla ja pikaliimalla).

Decoupage-askartelussahan on nimensä mukaisesti kyse päällystämisestä serveteillä. Päällystämiseen käytetään erityistä lakkaa, joka tekee pinnasta kestävän. Tarpeet decoupage-päällystämiseen ovat siis seuraavat: decoupage-liimaa, servettejä ja suti, jolla liima levitetään. Niin ja tietysti reilusti päällystettävää.

Tässä muutamia decoupage-tekniikan käyttökohteita:

Kaikenkaikkiaan nopeaa ja mukavaa pikku tuunausta, kokeilkaapa!

Niin ja lipaston esittely tapahtuu nyt hiukan viime hetkellä, sillä lipasto siirtyy pikapuoliin autaammille säilytysmaille (eli todennäköisesti Kierrätyskeskukseen). Keväästä asti lipasto on ollut tytön huoneessa, mutta toivottavasti pian sen tulee korvaamaan uusin projektini (,johon ei liity MITENKÄÄN decoupage-tekniikka).


Mitäs projekteja teillä on?


Ihanaa tiistaita kaikille!
Isosisko

H niin kuin....

Habitare. Mikä sen parempaa kuin sisustusmessut ihanassa seurassa!

Huonomuistisuus. Tasan yksi asia piti muistaa: kamera mukaan messuille. Arvatkaa kuinka kävi.

Huonekalut. Habitaren huonekaluanti oli tänä vuonna aika klassinen. Vaikka kotiini tahdon ajattomia huonekaluja, olisin odottanut messuilta hiukan yllättävämpää muotoilua. Nyt messujen huonekaluosastosta tuli mieleen (hiukan tavallista suurempi) Askon liike (saako näin edes sanoa).

Halli 3. Messujen parasta antia oli nykytaiteen myyntinäyttely ArtHelsinki hallissa 3.

Hillintä. Tarvittiin tänään sitäkin. Muun muassa Yki Nummen aina ihana Lokki, Valannin huonekalut, Sasu's Playhousen vitriini ja Kui Designin töppöset saisivat kernaasti löytää tiensä myös meille.

Herkuttelu. Lähes puolet messuajasta taisi kulua kahvilassa puolukka-valkosuklaakakkua nauttien.

Hyvää yötä.

Isosisko

Tilauksenne on saapunut!

Muutimme nykyiseen asuntoomme maaliskuussa. Siitä saakka makuuhuoneessamme on räiskynyt oranssin ja violetin rauhoittava (NOT!) yhdistelmä. Tarkoituksenani on ollut hankkia valko-oransseihinn ihaniin printtiverhoihin rauhoittava valkoinen päiväpeitto kaveriksi, mutta tähän asti olemme pärjänneet entisen asuntomme makuuhuonetekstiileillä. Olen jo moneen kertaan katsellut sopivia päiväpeittoja, mutta aina olen keksinyt tekosyyn, miksi en päiväpeittoa juuri silloin osta. (Ei ole rahaa/aikaa/kiinnostusta/tarvetta. Siis ei TARVETTA! Makuuhuoneemme on värien ilotulitusta ja printtien kakofoniaa ja vielä kehtaan väittää, ettei ole tarvetta!)

No, jokin aika pinnani paloi. Nyt saa riittää! Ei enää violetti-raidallista pussilakanaa ja oransseja lintukuvioisia verhoja vierekkän! (Huh, tilanne kuulostaa kieltämättä katastrofaaliselta!) Marssin verkkokauppaan ja tein tilauksen. Löysin täydellisen päiväpeiton, tilasin vielä siihen sopivat koristetyynyt ja olin onnellinen. Enää ei tarvitsisi yrittää olla huomaamatta värien kakofoniaa, vaan voisi nauttia värien harmoniasta, myös makuuhuoneessa!

Ja eilen tämä odotettu tilaus tuli.

Paketti vaikutti pieneltä.

Yllättävän pieneltä.

Huolestuttavan pieneltä.

Kotiin päästyäni revin paketin auki, levitin päiväpeiton ja kirosin. Yhdenhengen levyinen. Ei ole mahdollista!! Miten voin kahdesta koosta valita sen väärän? Hmph.

Ei auta kuin vaihtaa ja katsoa vielä hetki makuuhuoneen räiskyvää menoa.

Koristetyynyt ovat kyllä ihanat! (Onneksi!)

Eikö olekin?

Toivottavasti oikeankokoinen päiväpeitto saapuu pian!

-Pikkusisko-