Ötökkä

Joskus on hauska näpertää....



Ihan jotain pientä vaan.

Kevään kunniaksi.
Omaksi iloksi.





Kyseessä siis Hennesin perusharmaa body, jota hiukan tuunailin käsityölaatikosta löytyneillä napeilla. Leppäkertultahan nuo napit ihan näyttivät, joten muutamalla hajapistolla sai ötökkä vielä tuntosarvet ja (liian vähän) jalkoja.

Kevätterkuin,
Isosisko

Uutta projektia pukkaa

No ei, villapaita ei ole vielä valmis, mutta aivan loppusuoralla! Hiha pitää viimeistellä ja sitten on enää kauluksen neulominen ja palasten yhteen kokoaminen. Loppusuoralla oleminen antaa siis oikeuden suunnitella seuraavaa megaprojektia. Onko se villapaita? Onko ne leggingsit? Ken tietää, mutta tässä on jotain hahmotelmaa siitä, mitä täällä seuraavaksi voisi olla puikoilla.

1. NEULETAKKI, JOKANAISEN YSTÄVÄ

Neuletakin väristä en tiedä, mutta jokin puolipitkä, unelman kevyt lämmittäjä olisi mahtava saada. Musta tietenkin on ajaton, ja pelastaa päivinä, joina mielikuvitus on loppu.

Kun tekee itse, on mahtavinta mielestäni se, että laatuun voi panostaa ilman, että köyhtyy suuria summia. Tietenkin plussaa on myös se, jos lopputulos on sen mukainen, että kadulla kehtaa kulkea tekele niskassaan, koska laadukkaasti tehty työ kestää oikeinhuollettuna pitkään.

2. TALVITUISKUJEN KESYTTÄJÄ

Okei, neuletakkejahan nämäkin, mutta vähän järeämpää kalustoa. Näen jo itseni tyytyväisenä sohvannurkassa superneuletakki päälläni muiden hytistessä talven kylmyyttä. Ja ehkä keväällä ensimmäisten lämpimien kelejen saapuessa voisin uskaltautua neuletakki päällä ulos! Kyllä. Tällaisen teen. Jonkun mallisena. Ei voi olla huono vaihtoehto kaltaiselleni palelijalle.

Tosin värikysymys on taas polttava. Voiko kaikki vaatteet olla vaaleanpunaisia ilman, että näytän viisivuotiaalta? (Vastaus on jyrkkä ei. Älkää yllyttäkö.)

3. JOTAIN SÖPÖÄ JA IHANAA

Netti on söpöjen ohjeiden paratiisi. Lisäksi kaikista ohjeista saa söpöjä kuvittelemalla ne karkkiväreihin. Apua. Menee kyllä niin söpöksi, etten tiedä mistä alottaisin.

4. SUKAT

Sukkien kanssa mulla on ollut ongelma. En jotenkin vaan osaa. Liian monta puikkoa ja kavennukset menee aina väärin. Mut aion päästä tässäkin asiassa eteenpäin! Ehkä ens keväänä mulla on tollaset ihanat harmaat sukat silkkirusetteineen, eikä mun varpaita palele. Tai ehkä mun kannattais koittaa jotain ihan perusohjetta ensin ja koittaa sitten vasta palmikkosukkia. Äh, mut ei se oo yhtä kivaa!

5. KAIKKI.

Ostin vielä Novita-lehden, ja sielläkin oli kaikkea ihanaa. Sukkia, LEGGINGSEJÄ (jotka oikeasti tarvitsen!) ja niitä neuletakkeja. Sen lisäksi projektilistallani on kämmekkäät, säärystimet, pipo, baskeri ja lapaset.

Apua. Tästä tulee niin ihanaa!

Pikkusisko

P.S. Kaikki kuvat on poimittu täältä. Samasta paikasta löytyy myös ohjeet noihin sekä moniin muihin ihaniin neuleisiin, jos joku innostuu.

Perjantaihuumaa

Päivän asuni ei ole sädehtivä muotiluomus.

Se on koottu kirpparilta löydetyistä ihanuuksista.

Niin ja Lindexin lastenosaston sukkikset on vetäisty jalkaan.

Pätkä mikä pätkä :)

Vaaleanpunainen virkattu pioni,

piponi ylpeyden aihe.

Itse en kunniaa virkkauksesta ota,

mies teki pionin kun niin kiltisti pyysin.

Kyllähän pipossa pioni täytyy olla!

Asuntomme hukkuu lankaan ja puikkoihin.

Niitä löytyy

sohvatyynyjen välistä,

sängystä.

pöydiltä,

kaapeista,

sohvan takaa

ja laatikoista.

Nyt sain kaikki järjestykseen.

Puikkokukat eivät kuole,

ja uteliaimmat eivät pääse

lankoihin käsiksi!

(vaikka selkeästi mieli tekisi...)

Tässä on ylpeyteni aihe.

Projektien projekti.

Oma missioni.

Vaaleanpunainen mohairvillapaita.

Pehmeä kuin kissantassu,

lämmin kuin rakkaani halaus.

Takakappale ja hiha valmiina,

into riittää loppuun asti!

Voihan puhvihihaihen ihanuus!

Luovaa viikonloppua!

Pikkusisko

< 3

Hejsan allihopa!

Kellot on siirretty (mutta mihin suuntaan...) ja pimenevät illat kutsuvat näpertelemään.

Täällä meno on ollut aika sydämellistä.

Kaapeista on kaivettu kasa vanhoja kirpparikankaita ja Isosiskon näpertelytehdas puskee ulos puuvillasydämiä, pussukoita, pehmoeläimiä... Noh, ehkä on parempi sanoa, että kaikenlaista mihin tarvitaan neulaa, lankaa, vanhoja kankaita ja ihania nappeja. Viikonloppuna syntyi ensimmäinen joulusydämen prototyyppi:

Hiukan vaaditaan vielä taitojen hiomista, että tulos miellyttää, mutta ihanan jouluinen tunnelma tuli jo ensimmäisestä sydämestä <3 Ja aika hyvin meni ompelukoneella huristelu; ainakin siihen nähden, että viimeksi koneeseen on koskettu vuonna 1999 (aah, yläasteen käsityötunnit...)

Onneksi kaapit on täynnä vanhoja kankaita, joihin voi taitojaan hioa. Nyt kukaan ei vaan saa paljastaa pikkusiskolle, että sen ompelukone on täällä meillä. Harsimalla kun noiden sydänten teko voi olla aika hidasta :)

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!
Isosisko

Pikkusisko taas puikoissa! (ja myös pahasti koukussa)

Pahoittelen heti alkuun sitä, ettei päivityksiä ole tipahdellut tasaiseen tahtiin. Innostus neulomishommista on ottanut totaalisesti vallan ja kaikki käsillä oleva vapaa aika on tuhraantunut jos jonkinnäköiseen väkertämiseen.

Ei riitä, että on ottanut projektikseen megalomaanisen torkkupeittoprojektin, samaan aikaan neulon itselleni pipoa, kaavailen jo paitaprojektin alkamista ja haaveilen kaulaliinasta. Olen päättänyt, että kunhan joku edes valmistuu, voin siirtyä seuraavaan. Neulominen on vaan niin terapeuttista!

Ja siis ihaninta siinä on se, että en olisi ikinä uskonut tekeväni sitä. Käsityötunneilla aiheutetut traumat siitä, etten osaa ovat jossain hyvin syvällä. Vieläkin puikkojen heiluessa saatan miettiä, että jotkut muut olisivat saaneet varmasti tasaisempaa jälkeä tai olisivat jo valmiit. Ja siinäpä se jippo onkin. Ei sen väliä! Minä neulon juuri niin hitaasti kuin huvittaa, eikä mitään numeroa anneta niin kauan kunhan itse olen työnjälkeen tyytyväinen. Ehkä tartun seuraavaksi toiseen inhokkiini, kuvaamataitoon! (Tai alan laskeskelemaan iltani ratoksi matemaattisia ongelmia, NOT.)

Nyt taidan mennä syömään aamupalan ja sitten otankin jo puikot käteen! :)