Pahoittelen heti alkuun sitä, ettei päivityksiä ole tipahdellut tasaiseen tahtiin. Innostus neulomishommista on ottanut totaalisesti vallan ja kaikki käsillä oleva vapaa aika on tuhraantunut jos jonkinnäköiseen väkertämiseen.
Ei riitä, että on ottanut projektikseen megalomaanisen torkkupeittoprojektin, samaan aikaan neulon itselleni pipoa, kaavailen jo paitaprojektin alkamista ja haaveilen kaulaliinasta. Olen päättänyt, että kunhan joku edes valmistuu, voin siirtyä seuraavaan. Neulominen on vaan niin terapeuttista!
Ja siis ihaninta siinä on se, että en olisi ikinä uskonut tekeväni sitä. Käsityötunneilla aiheutetut traumat siitä, etten osaa ovat jossain hyvin syvällä. Vieläkin puikkojen heiluessa saatan miettiä, että jotkut muut olisivat saaneet varmasti tasaisempaa jälkeä tai olisivat jo valmiit. Ja siinäpä se jippo onkin. Ei sen väliä! Minä neulon juuri niin hitaasti kuin huvittaa, eikä mitään numeroa anneta niin kauan kunhan itse olen työnjälkeen tyytyväinen. Ehkä tartun seuraavaksi toiseen inhokkiini, kuvaamataitoon! (Tai alan laskeskelemaan iltani ratoksi matemaattisia ongelmia, NOT.)
Nyt taidan mennä syömään aamupalan ja sitten otankin jo puikot käteen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti