Pikkusiskon Pieni Projekti

Syksyllähän kuuluu aloittaa uusi projekti. Eikö kuulukin? Minä ajattelin tehdä torkkupeiton neulomalla. Tässä vaiheessa kysyn itseltäni, että eikö olisi järkevämpää, jos ensin aloittaisin vaikka niistä villasukista tai lapasista, joita en ole ikinä saanut valmiiksi tai tekisin sen kaksi vuotta sitten aloittamani kaulahuivin loppuun. Niin, hyvä pointti, mutta ei yhtään niin jännittävä. Ostin nimittäin neulontakirjan, jossa opastetaan kädestä pitäen kaikkia eri neulontatekniikoita ja klassisia ohjeita! (Mukaanlukien myös tämä torkkupeitto) Pakkohan niitä on päästä testailemaan!

Kävin eilen hakemassa vanhempieni luota puikot ja lankaa, mutta en ollut tyytyväinen lankavalikoimaan. Peitto on iso ja on ärsyttävää, jos lanka loppuu kesken, eikä samaa lankaa olekaan saatavilla. (Pikku yksityiskohdat pistävät minua silmään pahasti) Lähdin siis käymään Tapiolan Neuletikissä. Suosittelen kyseistä kauppaa lämpimästi kaikille neulomisprojektia aloitteleville espoolaisille! Liike oli viehättävä pikku putiikki, mistä sai asiantuntevaa palvelua. Minä näytin ohjetta myyjälle, ja hän opasti minulle oikeat langat! (Ja suositteli myös edullisimpia vaihtoehtoja. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hyvän myyjän tunnistaa siitä, että hän ei heti ole tuputtamassa kaupan kalleinta vaihtoehtoa)

Onnellisena lähdin kaupasta parit lankakerät mukanani, tietäen, että tällä kertaa ei lanka varmasti lopu kesken. Nyt sitten jäljellä on enää itse neulominen! Aloitin eilen, mutta sain purkaa tekeleeni jo kertaalleen tehtyäni jotain mystistä.

Ihanaa, tulkoot vaan loskasateet, minä neulon!

Pikkusisko