Monen elämää tällä hetkellä

Alkuun: Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla sääliä herättävä vuodatus, vaan huomioita meidän vallitsevasta arjesta. Olen oikeastaan täysin varma, että tällainen vaihe menee ohi. Tunnelmat on syytä kirjata ylös ja kertoa myös muille kanssakumppaneille, että ette ole yksin!

Muistattehan sen, kun kerroin joutuvamme muuttamaan pienempään asuntoon tiukan rahatilanteen takia? Muutto itsessään oli mainio asia, mutta se ei poistanut itse taloudellisen ahdingon syytä:

olemme molemmat edelleen työttömiä.

Minulla on ollut vielä opiskeluideni keskeyttämisen (syihin pureutuminen menee liian henkilökohtaiseksi) takia viiden kuukauden karenssi, jonka aikana en ole saanut mitään rahaa. Painotan sanaa MITÄÄN.

Jatkosuunnitelmia on kyllä tiedossa ja jotenkin tuntuu, että nyt ollaan voitonpuolella, mutta tämä aika on ollut melko raastavaa ja mielenkiintoista. En haluaisi sanoa, että olemme tällä hetkellä KÖYHIÄ, sillä on niin negatiivisen ryysyläisen maine. Ulkoa päin katsottuna meillä menee hyvin:

Kasvatamme yrttejä, kävimme kylpylässä, syömme kohtuu hyvin ja maksamme laskut ajallaan. Seinien sisäpuolella kuitenkin muutos näkyy: molemmat meistä on kokoajan kohtuu stressaantuneita, vaikka se ei auta itse tilannetta. Suunnittelemme ostokset tarkkaan (suunnittelu itsessään on kyllä hyvä asia), emme osta MITÄÄN ylimääräistä, emmekä juuri käy missään.

Tämä aika on saanut minut tajuamaan, miten vähällä sitä oikeasti pärjää. Henkilökohtaisesti en ole ostanut tänä viiden kuukauden aikana MITÄÄN. En kosmetiikkaa, meikkejä, vaatteita (paitsi kirpparilta tein pari halpaa löytöä) tai sisustustavaraa. Tämä ei ole tehnyt minua yhtään sen onnettomammaksi vaan olen tajunnut, että onni tulee todella sisältäpäin, omasta elämänasenteesta. Raha ei tuo onnea, varmuutta arkeen kylläkin. Jotkut asiat ovat kirpaisseet: Voinko käydä lääkärillä? Onko rahaa lääkkeisiin? Mitä jos tulee joku odottamaton meno? Menenkö ystäväni syntymäpäiville, vaikka ei ole rahaa ostaa lahjaa?

Uskon, että tilanteemme muuttuu. Tämä on ollut yksi luku meidän elämässämme, josta varmasti on tulevaisuudessa hyötyä. Olen tästä ajasta kiitollinen. Ennen olin turhamaisempi, ostelin mitä sattuu, enkä ymmärtänyt mitä on OIKEASTI elää säästeliäästi. (Ei sillä, että ikinä olisin mitenkään hyvätuloinen ollut)

Kummastelenpa vain, että mitä tekee yksinasuvat, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä? Rehellisesti sanottuna, en olisi selvinnyt näistä kuukausista yksin vaan olisin joutunut muuttamaan vanhemmilleni, Isosiskolle tai veljelleni. Ja mitä sitten tekee täysin perheettömät?

En todella tiedä.

Raha ei kasva puussa, onnea ja hyvää mieltä löytää kuitenkin mistä vain ja ihan ilmaiseksi.

Pikkusisko

P.S. Jotenkin alkoi jännittämään, että mitä jos minut tuntevat ihmiset nyt lukevat tämän. Laskeeko minun "arvo" jotenkin? Missä valossa ihmiset minut näkevät? Köyhänä ja kipeänä? Onko taloudellinen epätasapaino noloa, hävettävää tai minun syytäni?

Haluan silti julkaista tämän. Tämä on tällä hetkellä minun (ja monen muun suomalaisen) elämää enkä aio pyydellä sitä anteeksi vaan käytän energiani tilanteen korjaamiseen.