Juuri kun ehdin vuodattaa tänne tästä talouskaaoksesta, heti seuraavana päivänä Mies sai työpaikan! Hyvän, vakituisen työpaikan! Ollaan oltu molemmat tästä uutisesta ihan mykistyneinä, kiitollisina ja onnesta soikeana, kun tuntui melkein jo siltä, että kohta kamelinselkä katkeaa.
Uskon sanontaan: "Kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa". Kaikille annetaan vastoinkäymisiä, välillä paljonkin, liikaa. Mutta aina sieltä joku ilon asia pilkahtaa, kun jaksaa vain sinnitellä ja ENNENKAIKKEA: on ITSE valmis ottamaan mahdollinen muutos vastaan.
Minun asiat selkenevät myös, pikku hiljaa, ajallaan. Olen kokenut jo aikaisemmin elämässäkin monennäköistä vastoinkäymistä ja tullut siihen tulokseen, että aina ne palat loksahtavat kohdalleen. Hetki täytyy jaksaa keräillä palasia ennenkuin jatkaa matkaa :) Ja sitten elämä vasta kuulkaa täällä hymyileekin!
Näillä mietteillä eteenpäin,
Pikkusisko
P.S. Olen tyytyväinen, että kirjoitin "köyhyydestämme". On jotenkin puhdistavaa myöntää tosiasiat itselleen ja ennenkaikkea muille. Tämä on tilanne NYT, mutta ei välttämättä huomenna. (Niinkuin ei ollutkaan!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti