Valintoja

On tunnetusti helppo paheksua toisten ihmisten valintoja.

Naapurin Pertti ajaa katumaasturilla ja Sikke lentää monta kertaa vuodessa Mallorcalle.
Viivi vetää hanhenmaksaa ja jättää roskat lajittelematta.
Pekka pistää patterit sekajätteeseen.
Ja Hjördis leikkaa limpunviipaleet väärään suuntaan.

Vähättelemättä lainkaan toisten ihmisten valintojen merkitystä, on aika ajoin kuitenkin kaikkein hedelmällisintä tuijotella ihan sitä omaa napaa.

Liian usein sitä nimittäin luulee olevansa se kaikkein ekologisin, eettisin, empaattisin... Omille valinnoille kun usein on kaikkein sokein. Viimeisten kuukausien kuluessa olen saanut huomata, kuinka helppoa on luiskahtaa valintoihin, jotka edes omassa mielessä eivät vastaa niitä elämäntapoja, joita elämässään tahtoo vaalia.

Koska muutos tapahtuu usein tehokkaimmin julkisen nöyryytyksen kautta, lupaan nyt pyhästi joka kuukausi seuraavan puolen vuoden ajan raportoida yhden perheemme paheen, jota yritän vimmatusti muuttaa. Kyseessä voi olla mikä tahansa toimintamalli, joka on joko tieteellisesti todistettu kestämättömäksi eettisesti tai ekologisesti tai joka vaan sattuu omaa pääkoppaa sillä hetkellä kaihertamaan.

Jo ennen tämänpäiväistä pyhää lupaustani perheessämme on tehty täydellistä tavarainventaariota, jonka johdosta talossamme on edelleen yksi huone täynnä kirpparikamaa. Kyseessä on tarkkaan harkittu operaatio, jossa missiona on lopulta omistaa vain sellaista tavaraa,

a) josta oikeasti pitää
b) jota oikeasti tarvitsee

Hyvästit siis kaapilliselle kenkiä, joista oikeasti käyttää vain muutamaa luottoparia.
Adjö, sille vuonna 1999 palvelleelle mekolle, jota en oikeasti tule enää ikinä käyttämään.
Adios suurelle kasalle kippoja, kuppeja ja kulhoja, jotka voivat paremmin palvella jotakuta toista.
Farewell koruille, pinneille, pusseille, kasseille, verhoille, peleille, leluille ja tauluille.

Tervetuloa tila ja selkeys!

Ilman kasvukipuja ja harhaostoksia tästä tuskin tullaan selviämään. Selvää on myös, että kyseessä on elämän kestävä prosessi, jota ei hoideta muutamalla kirppisreissulla. Uskon kuitenkin, että muutos on mahdollinen. Etenkin kun tavoitteita ei aseta aluksi liian korkealle. Ensimmäinen ekologis-eettinen muutos perheessämme onkin:

1. Arvioi mitä omistat. Luovu turhasta ja muokkaa jo olemassa olevasta mieleistä. Laadi lista mitä OIKEASTI tarvitset ja osta vain harkiten.

Tähän mennessä lupausta on toteutettu mm. inventoimalla laukkuhyllyt, kenkäkaapit, vaatteet, astiat ja loputon määrä pikkutavaraa. Useaan kertaan.

Nyt kun vielä saisi kaiken tavaran vietyä kirpparille.

Ihanaa maanantaita toivotellen,
Isosisko

ps. Kuten heti voi huomata, lupaukset tulevat seurailemaan linjaa "epämääräinen". En ainakaan vielä uskalla luvata heti, että "emme osta mitään kuukauteen/vuoteen/ikinä". Lähinnä tavoitteena on jokaisen hankinnan kohdalla oikeasti miettiä tarvitaanko kyseistä tavaraa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta viime aikoina ei ole ilmeisesti ollut sitä...