Keittiökuvat

Viimeisen viikon olen odottanut hetkeä, jolloin kuvaan uuden keittiön.

Sillä tavalla rauhassa.

Niin, että kuvissa näkyy vasta leivottu raparperipiirakka ja uututtaan kiiltävä keittiö viimeisen päälle stailattuna. Alkukesän auringossa säteillen.

Raparperit ovat saaneet kasvaa rauhassa. Ja illallahan ne kuvat tuli nyt sitten otettua.

Näytetään nyt kuitenkin ensin lähtötilanne:







Ehtaa 1950-lukua. Rempseää sinistä, kuluneita pintoja ja äärettömän huonoa ergonomiaa. Kaapit on tehty mittatilauksena Isonmiehen 150 senttiselle isoäidille. Koska Isomies on lähemmäs 200 senttimetriä ja minäkin (ainakin unelmissani) 170 senttinen, on työskentelykorkeus aikaisemmin ollut kaikille talon nykyisille asukkaille väärä.

Tunnelmaa ei kieltämättä tästä köökistä puuttunut. Minkälaista tunnelmaa, sitä en uskalla sanoa... :)

Ja tässä sitten se uutuuttaan kiiltelevä (huomaa leivänmurut ;) keittiö.









Verhot ja matto vielä uupuvat, mutta muutoin keittiö on valmis. Ja kyllä me ollaan onnesta ymmyrkäisinä. Kaikesta tuli juuri sitä, mitä toivottiin tai vieläkin parempaa! :)

Vielä ei ole edes ollut sinistä ikävä :)

Erityisen tyytyväinen olen korkeaan mikroon ja uuniin. Helpottavat todella paljon työskentelyä. Ja uuni on kätevästi pikku näppien ulottumattomissa :) Integroitu astianpesukonekin on muuten huippu, jos talossa on pieni nappien painaja.

Pikkutyttökin on ollut innoissaan uudesta keittiöstä. On kierrättänyt vieraita kädestä pitäen jokaisen uuden jutun luona ja kertonut omalla 1-vuotiaan kielellään kaiken tarvittavan uuden keittiön hienouksista :)

Lämpimiä päiviä toivotellen,

Isosisko