Reissu!

Useamman VUODEN kuumottelun jälkeen meidän perhe lähtee pakettimatkalle.

Ja nyt mennäänkin sitten ihan kuulkaas All inclusive. Että ihan KAIKKI sisältyy hintaan. Tarkoittaen varmaan sitä, että matka sisältää takuuvarmasti kaikki lomalaisen herkut - palaneen nahan, turistiripulin ja rantakadun kojusta hankittua rihkamaa.

Aikaisemmin (lue = ennen lapsia) Isomies ja allekirjoittanut ovat matkustaneet hiukan eri tyylillä: mm. häämatkaltamme palasimme kotiin eri lennoilla, koska lentoja ei tietenkään varattu etukäteen :)

Kahden pienen lapsen kanssa moinen suunnittelemattomuus ei houkuta. Tuntuu ihanalta, että viikon ajan voi löhötä tiskaamatta, pyykkäämättä, siivoamatta... Ja etsimättä yhtään ravintolaa nälkäisinä :)

Syyskuuta odotellessa!

Isosisko

ps. Kannattaa avautua blogissa himoistaan - porodiileri on mahdollisesti löytynyt!

Poro on parasta

Kuten olen tainnut 100 asiaa- listassani mainita, olen lähes 19 vuoden ajan ollut kasvissyöjä (vaikka kalaa syövää henkilöä voi tuskin oikeasti sellaiseksi nimittää...) Possu, nauta tai kana eivät ole milloinkaan makunystyröitäni juuri hivelleet, joten päätös ei ole tuntunut suurelta uhraukselta. Poro sen sijaan... Oih, miten erityisesti raskaana ollessa on poronliha himottanut. Ja tänään hyvät ystävät, tänään, on ollut suuri poronhimoitsijan juhlapäivä! Ihanat ystävämme lahjoivat meitä taannoin ulkofileellä ja tänään nopean googlailun ja ystäviltä saatujen vinkkien rohkaisemana uskaltauduin valmistamaan tuon pakkasessa odotelleen kultakimpaleen. Todelliset ruoanlaiton mestarit olisivat varmaan voihkineet tuskissaan nähdessään työn tuloksen (ei todellakaan mikään punertavaksi jätetty taidonnäyte), mutta maistuvaa se oli! Kauheasti en uskaltanut lähes kahden vuosikymmenen paussin jälkeen lihalla mässäillä, mutta sanottakoon näin, että tuskin jää porolla nautiskelu tähän kertaan. Nyt missiona onkin löytää joku armoitettu poro- ja hirvidiileri, jonka avulla perheemme pysyisi lihassa :) Nautinnollista loppuiltaa toivotellen, Isosisko

Oi,oi,oi,oi! Mikä päivä! Aamupäivällä katsastettiin tyttöporukassa ravintolapäivän antia ja ah, mitä helmiä löytyikään! Ensin nautittiin "gurmee"-leipiä Ravintola Ritaripuiston veitsessä, josta siirryttiin siemailemaan smootheja Kennel Helsingin väen kera. Todellinen löytö oli bruschetta/prosecco-ilottelu Luigi&Luigissa, jonka päätteeksi siirryttiin vielä vatsanahkaa venyttämään aivan mielettömään kakku-buffettiin.

No hiukan maistoin jo ennen kuvaa, ei kai se synti ole ;) Kakkuja ja muita herkkuja tärkeämpää oli kuitenkin päästä hiukan ulos tuulettumaan ihanien ystävien seurassa! Pikku hiljaa on nimittäin taas vauvavaiheen jälkeen opeteltava siihen, että mikään ei kaadu, vaikka allekirjoittanut jättäisikin kotipesän ja hellanteltut Isonmiehen/mummon/kummin/naapurin hellään huomaan. Äitiydessä vaan itselle yksi vaikeimmista asioista on ollut juuri se, että malttaisi lähteä välillä vähän yksinkin jonnekin.

Kotona oltiin kuitenkin pärjätty ihan mukavasti (mitä nyt Herra P edelleen itsepäisesti kieltäytyy nauttimasta mitään nestemäistä poissaollessani...). Kotiin tulon huipensi vastaan tulvahtanut omenapiirakan tuoksu ja huudahdus "Äiti minä leivoin sinulle syntymäpäiväksi omenapiirakkaa! Ihan itse!".

Neiti A oli vielä valinnut kimpullisen pinkkejä ruusuja ja Herra P ja Isomies olivat päätyneet valkoiseen kimppuun. Voi onnea, voi iloa; sokerihumala ja tuoreita kukkia :) Jos vanheta pitää, niin kyllä se kannattaa tehdä juuri näin! Ihanaa iltaa kaikille! Isosisko

Vankikarkuri

Valitsinpa muuten aikamoisen ajankohdan palata bloggailun pariin: Neiti A on viimeisen viikon sairastanut enterorokkoa, jonka myötä koko poppoo on kärsinyt sisätilatuomiota. Tämä tietysti merkitsee sitä, että meille ei ole tapahtunut mitään järin jännittävää viime päivinä. Mutta...Lo and behold! Kyllä, tänään olimme ulkona! Koko perhe! Useamman tunnin! Auringossa! Happirikkaassa ilmassa! Ja putki jatkuu, sillä huomenna tapahtuu jotakin ihan oikeasti poikkeuksellista: ulkoilua ravintolapäivän ja ihanien tyttöjen merkeissä, ilman lapsia. Herra P:n syntymän jälkeen en ole käynyt juuri missään yksin (=oikeasti.en.yhtään.missään.), joten pieni aikuistuokio hyvässä seurassa on enemmän kuin tarpeen. Stay tuned, katotaan kuinka neljän seinän ja kahden lapsen alle hautautuneen käy ulkoilmassa. Isosisko ps. Pikkusisko lupautui myös kirjoittamaan kuulumisiaan, jee! pps. Hitsi miten noi rivivälit oikein saa toteutettua?!?

Välitilinpäätös

Viime vuotisissa teksteissä pihalla seisoivat julkisivuremontin telineet ja masussa potki pikkuinen vauva. Nyt julkisivu on täysin valmis, autotallikin maalattu ja masussa potkinut pikkuinen jo 7-kuukautta vanha pieni ukkeli. Olohuonekin remontoitiin parahiksi ennen synnytystä. Paljon on siis tapahtunut viimeisen vuoden aikana, enkä toisaalta yhtään ihmettele, että bloggailu on jäänyt. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että kaipaan jotakin ihan omaa. Jotakin ihan erillistä. Jotakin, joka pitäisi minut iltaisin erossa nettikauppojen ihmeellisestä maailmasta ;) Ja kun remppakin on tällä hetkellä seesteisessä vaiheessa, oletan että iltaisin pikkutytön 2,5v (tästä lähtien kutsuttakoon nimellä Neiti A) ja pikku ukkelin (Herra P) hiljennyttyä istun hetken koneella purkamassa tuntojani. Jännittää jo nyt kuinka käy! Wish me luck! Isosisko ps. Ja tietysti aion houkutella myös Pikkusiskon kirjotustalkoisiin! pps. Ja jos joku viisaampi tietää, kuinka näihin teksteihin saa rivivälejä niin...

Täällä taas!

Onkohan tälläinen blogimaailmassa edessa ihan luvallista...jatkaa nyt bloggailua muina miehinä vuoden tauon jälkeen. Täältä kuitenkin pesee! Kaikki muutkin aloittavat uuden harrastuksen joka ikinen syksy, joten lienee täysin suotavaa, ellei jopa pakollista, aloittaa uudella puhdilla tänä syksynä. Mitään en lupaa. Olkoon tämä minun joka syksyinen body pumppini, joka mahdollisesti lopahtaa kahden innostuneen viikon jälkeen. Harrastuksena tämä bloggailu on kuitenkin armelias; ...ei kalliita jumppavermeitä, jotka jäävät pölyttymään, kun herra Karl Fazer jälleen kerran lokakuun viimassa näyttää voimansa... ...ei häpeää, kun kohtaa työväenopiston italian opettajan bussissa, lopetettuaan kurssin kahden takellellen lausutun buona notten jälkeen... ...ei sitä piinaavaa 15 vuoden sitoutumista salikorttiin, jota lopulta kauppaa facebookissa pilkkahintaan... Ainoastaan puhdas mahdollisuus tuulettaa päätään ja kirjoittaa jotakin kauppalistaa pidempää näinä vanhempainvapaan suloisina iltoina. Ja ainahan on mahdollista, että tällä kertaa innostus kantaa pidemmälle! Uusia alkuja kaikille muillekin toivoo, Isosisko