Kesän korvilla

Täällä ollaan nautittu alkaneesta kesästä.

Kesästä!

Nyt sen voi jo sanoa ääneen

sisältämättä ripaustakaan toiveajattelua.

Huonejärjestyksiä on muutettu,

muutos on silti vaiheessa

ja tavarat hajallaan...

Kuulemma sekasorrossa on hyvä oppia elämään,

koska elämää ei koskaan pysty hallitsemaan.

Täällä meillä siihen ainakin oppii!

Samalla kun kesä on hiipinyt pihaamme,

minäkin olen pysytellyt mieluummin ulkona,

siellä missä koko kesän toiminta tapahtuu.

Olen uudelleen rakastunut

lapsuuden maisemiini

ja onnekseni täällä vielä asutaan.

Ankkalammen vieressä. :)

Ei täällä kyllä kriiseiltä ole vältytty.

Tukkakriisi on palannut.

Ikävöin pitkää tukkaani.

Villit kiharani ovat heittäytyneet vähän liian villiksi.

Ja muistuttakaa, etten enää IKINÄ

leikkaa otsatukkaa.

Jotain on siis (taas) tehtävä.

Muutenkin muutosta on ilmassa.

Se on tämä kesä.

Ja hei,

Isosiskon keittiö on aivan upea!

Toivottavasti kuvat tekevät sitten oikeutta

siistille jäljelle ja tyylikkäille valinnoille!

WAU.

Pikkusisko

Laskosverhot

Keittiö on huomenna valmis.

Tai viimeistään perjantaina.

Maanantaihin en ainakaan odota.

Oli valmis tai ei, minä tahdon R-U-O-K-A-A!!!

Viimeiset viikot on menneet sellaisella einesmätöllä, että elimistö huutaa kunnon ruokaa. Pikkutytölle on tehty ruoat pakkaseen, joten huolta kasvavan ravitsemuksesta ei ole tarvinnut kantaa, mutta oma jaksaminen alkaa olla aika finaalissa, kun elää Nutellalla ja pinaattiletuilla.

Mutta homma on siis jo melkein pulkassa. Pian on toivottavasti luvassa myös kuvapostaus, kunhan kaikenmaalman kompurat ja meisselit on raivattu keittiön keskilattialta pois. Before/after-kuvien laita on sen sijaan huolestuttava; mies hukkasi kännykkänsä Hongkongiin ja kaikki alkuperäiskeittiön kuvat taisivat mennä sen siliän tien. No, katsotaan mitä arkistoista löytyy.

Loppuun haluaisin vielä kysyä, että onko aivan normaalia, että 2 kappaletta keittiön laskosverhoja kustantaisi 509euroa ? Siis kaksi verhoa yli VIISISATAA!!!
Kävin Eurokankaassa kyselemässä, että kuinkas ois jos tekisivät kaksi normaalikokoista laskosverhoa ja tulos oli tuo: hinta 509€. Jäivät tilaamatta. Katson alelaarista.

Tälläinen höpinä tänään.
Ihanaa keskiviikkoa!
Isosisko

Apua!

Aina jossakin vaiheessa remonttia se iskee: uupumus.

Uupumus sekasortoon, odotteluun ja epänormaaliin elämänrytmiin.
Uupumus päätöstentekoon.
Uupumus vapaa-ajan puutteeseen.

Meillä uupumuksen saapumista edisti Pikkutytön yskä, joka on valvottanut meitä vanhempia (tyttö itse ei onneksi yskään juurikaan herää).

Uupumuksen hetkellä on aika pyytää apua. Meillä on onneksi upea turvaverkko, jota pyritään käyttämään ahkerasti.

Avun pyytämiseen liittyy kuitenkin ainakin minulla aina jonkinlainen syyllisyys.

Rasitanko muita nyt liikaa? Olenko nyt tarpeeksi väsynyt, jotta voin pyytää apua? Onko avunantajilla jo tarpeeksi tohinaa omassa elämässään?

Loppujen lopuksi on vain pakko luottaa siihen, että avunantajat osaavat ja uskaltavat kieltäytyä, mikäli apua ei sillä hetkellä pysty/jaksa/halua/voi antaa.

Remonttiuupumuksessa hyvä puoli on se, että ainakin itsellä palautumiseen tarvitaan yleensä vain esimerkiksi yhdet kunnon nokkaunet tai vaikka itsekseen vietetty leppoisa saunahetki. Pienen lepohetken jälkeen onkin sitten hauska katsoa tarkemmin mitä kaikkea onkaan jo saatu aikaan.

Meilläkin on jo monta syytä juhlaan: Kaapinovet ovat paikallaan! Hella ja uunikin ovat jo löytäneet asemansa! Lattiakin kiiltää uutuuttaan!

Ihan pian meilläkin syödään jo tuoretta ruokaa!
(Edelleen) remppaterkuin,
Isosisko

Kuulumisia

Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi kirjoitin...

On ehtinyt tapahtua vaikka mitä!

Kevät on tullut täydellä ryminällä...

Ehdin täyttää vuosiakin..

Ja vappukin meni ohi!

Olen ehtinyt sairastaa

ja olla terveenä

Avokin kuviot siis selkenivät,

nyt on minun asioideni vuoro...

Ja sehän on työtä teettänytkin!

Olen pohtinut ja punninnut,

miettinyt ja suunnitellut.

Tehnyt u-käännöksiä

ja laittanut asioita tapahtumaan.

Helppoa se ei ole ollut,

mutta tuloksia toivottavasti tulee.

Vielä joku päivä

pääsen täällä hehkuttamaan suunnitelmistani.

Mutta ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa!

Valoa kuitenkin näkyvissä,

ja kuinkas muutenkaan,

onhan kevät!

Pikkusisko

Edistystä

Simat on juotu ja tippaleivät löytyy reisistä.

Keittiöremontti on edistynyt niin huikeaa vauhtia, että nyt meillä on jo työhuone täynnä kaappeja, uuneja, liesituulettimia ja vetimiä. Työtasot ja lamput vielä uupuu, mutta huomenissa lähtee kahden naisen tehotiimi valloittamaan rautakauppoja. Toivon vaan, että pikkuinen makutuomari ei ota tehtäväänsä liian kirjaimellisesti ja maistele koko Bauhausin tuotantoa...

Remontti on edistynyt jopa huolestuttavan hyvin, yleensähän joku pieni viivästys on remontissa kuin remontissa. Näyttää kuitenkin siltä, että meillä on tosi hyvä remppamies ja omasta takaa niin tarmokas apujoukko (Isomies ja Appiukko), että kaikki sujuu paremmin kuin hyvin.

Toivotaan, että pian saadaan jo ennen/jälkeen-kuvia!

Isosisko

ps. Kävin tänään käyttämässä joululahjaksi saamani manikyyrilahjakortin. Oli ensimmäinen kerta, kun asiakaspalvelija sanoi ihan suoraan, että ei suosittele toista kerrosta lakkaa, koska ei jaksaisi laittaa sitä. Arvatkaa otinko kuitenkin sen toisen kerroksen :)

Ihan piruuttani.