torstai 31. maaliskuuta 2011

Paluu teiniaikaan

Ajattelin, että ihoni on siis talvesta kuivunut, eikä mikään rasva enää auta. Näin yleensä tähän vuodenaikaan on sillä erotuksella, että tehovoiteet OVAT helpottaneet. Tilanne on eskaloitunut kuitenkin siihen pisteeseen, että rupinen naama itkettää.

-> Ihotautilääkärille

Kuvittelin, että myös lääkäri toteaa ihon olevan vain talvesta karkea ja ehdottaa ihmevoidetta, jota en ole vain tajunnut kokeilla.

No eipä ole talvikuivuutta ei.

Mulla on AKNE!!!

Ei ihme, että naama helottaa mansikanpunaisena, kun kaikki voiteet mitä olen käyttänyt ovat superrasvaisia, kirsikkana kakun päällä kookosöljy = puhdasta rasvaa.

Olen jotenkin shokissa diagnoosista. Mulla ei ole IKINÄ ollut aknea, teininäkin selvisin parilla finnillä! Ja nyt. Nyt sitten pamahtaa kunnon akne, tulehduksenineen kaikkineen. Olo tuntui kerta heitolla kymmenen vuotta nuoremmalta hakiessani Sebamedit apteekista :D

Voitte siis odotella ihan rauhassa niitä kasvokuvia, ei ole kyllä vähään aikaan tulossa! (Taino, ehkä kuitenkin jonkinnäkönen Before ja After kuvakollaasi olisi paikallaan ihan itseni lepyyttämiseksi)


Pikkusisko aka Pizzanaama

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

No, se uusi tukka...

Ajattelin, että uuden tukan leikatessani oisin postannut tänne hemaisevan kuvan pirteästä polkastani. No. En taida laittaa. Tukka kyllä on onnistunut, mutta poskieni ihottuma on villiintynyt, enkä voi meikata.. Ihoni ei siis tee oikeutta ihanalle kevättukalle, mutta jotain todistusaineistoa suuresta muutoksesta on annettava! Laitanpa siis kuvan meidän kylpylämatkasta, jossa meikkaan. Charming...



Marssin siis kampaajalle kuva kolmosen kera, se oli ehdoton suosikki, jopa avokin! ("Jopa" sen takia, koska yleensä suuret ulkonäkömuutokset eivät sytytä miestä. "Oot hyvä just noin!" Niinpä niin!)

Mutta huomaatteko, tukkani on muuttunut punertavaksi!! En siis ole tehnyt yhtään mitään!! Leikkauksen jälkeen se muuttui tummaksi ja kupariseksi, varmaan siksi kun kesän vaalentamat latvat lähtivät pois. Ostin kampaajalla käytyäni vaaleiden hiusten shampoota, mutta kotiin tultuani huomasin, että sitä nyt ei varmaan tarvitakaan.

Muutos on silti jännittävä! Mietin jopa, että olisiko kuparinsävyä pitänyt syventää esim kevytsävyllä tai sävyteshampoolla? Ihoni on kyllä varsin kalvakka, mutta siihen olen tottunut. Pronssinen rusketus, mikä se on??

Tukan leikkaaminen oli kuitenkin iso juttu ja pariin päivään en tunnistanut itseäni peilistä ja edelleen välillä tulee identiteettikriisi, vaikka olenkin tukkaan tyytyväinen. Edelleen ihmettelen tätä radikaalia värin muuttumista, vaikka sekin on kiva.

Bloggailusta olen pitänyt taukoa, olelmme olleet extempore-lomalla Naantalinkylpylässä, kipeänä, viettämässä synttäreitä ja

MENNEET KIHLOIHIN!!

Tälle asialle omistan oman postauksen. Ajattelin, että ainakin Isosisko haluaa äkkiä tukkakuvaa!

Palataan siis pian muihin ajankohtaisiin asioihin!


Pikkusisko


P.S. Ystäväni on lomailemassa ulkomailla ja katsokaapas minkälainen söpöliini meille tuli hoitoon!



keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kuulumisia

Kuvaus, ilmoitus, pakkaus, postitus, kuvaus, ilmoitus, pakkaus, postitus (ja väliin muutama nouto).

Sellaista on huuto.net-addiktin elämä.

Ajoittain saan kauhean energiapuuskan ja tyhjennän (omat ja muiden) kaapit huuto.nettiin.

Viime viikkoina kauppa on käynyt niin vilkkaana, että blogin pito on hiukan jäänyt.

Blogihiljaisuuteen johti myös Japanin katastrofi ja siitä alkanut uutisten raivokas seuranta ja pienimuotoinen maailmantuska. Olin jo kuvannut Isoltamieheltä saamani lahjan, jota piti onnellisuuspäissä tulla tänne bloginkin puolelle esittelemään. Sitten Japanissa maa järisi ja omat veskat tuntuivat taas hiukan pienemmältä asialta (don't get me wrong, ihana tuo laukku on edelleen, mutta jotenkin postauksen kirjoittaminen laukusta ei vaan tuntunut ajankohtaiselta).




Ja sitten Isomies lähti Japaniin.


Siis J-A-P-A-N-I-I-N.

Paikkaan, jossa maa järisee, ydinvoimalat paukkuvat ja tsunamit pyyhkivät kokonaisia kyliä.

Ja taisi siellä jokin tulivuorikin jossain välissä tupruttaa savua.

Yleinen maailmantuska vaihtui ylimääräisten uutislähetysten maaniseksi seuraamiseksi ja huonosti nukutuiksi öiksi.

No, nyt on mies taas turvallisesti kotona ja epämääräinen odottelu ja uutisten seurailu on hälvennyt.

Sekä omassa elämässä että suuremmassa mittakaavassa toivon kuitenkin, ettei tapahtunut tragedia unohdu kuitenkaan kokonaan.

Että tästä opitaan myös jotain.

Hölmö ei ole se, joka tekee virheen, vaan se joka toistaa samaa virhettä uudelleen ja uudelleen.

Isosisko


ps. Odotan ihan hurjasti, että näen Pikkusiskon uuden tukan!!! Koska se, jos mikä, on tärkeää! ;)

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Tukka hukassa

Fakta: en ole käynyt kampaajalla VUOTEEN!

Se on hieman pelottavaa jopa, alkaa mietityttämään, että alanko vain laiminlyömään ulkonäköäni; mies plakkarissa ja elämä on kaikin puolin melko mukavaa. Ei vaan, oikeasti en ole raaskinut. Olen pitkään havitellut kultakutreja ja viime keväänä aloitin massiivisen kasvatusspurtin. Kampaajathan aina suosittelevat, että kävisi kasvatuksenkin välillä tasoittamassa kolmen kuukauden välein, mutta uhmasin käskyä, eikä massiivinen leikkuuväli ole vaikuttanut hiuksiini juurikaan. Uskon, että yksi hyväkuntoisten hiuksieni salaisuus on se, etten värjää ollenkaan ja fööniäkin käytän vain silloin tällöin ja auringolta suojaan AINA, joko hatulla tai UV-suojaa sisältävällä shampoolla.

Oli miten oli, nyt raja on tullut vastaan ja hiukseni ovat täysin hallitsemattomissa. Karhea hiuslaatuni takaa, että parin tunnin välein saa olla harjaamassa jättitakkuja auki, enkä enää jaksa. Pakko leikata.

Mutta kysymys kuuluukin, MITEN? Arvoisat blogilukijat, kaikki kommentit uudesta tukasta on tervetulleita, etten tee katastrofia!



Lähtötilanne on siis tämä, kuten jossain postauksessa jo vilahtikin:


Kuva tosin loppuu vähän kesken, mutta perusidea tulee varmaan ilmi:

pitkää, karheaa ja kihartuvaa


Minulle on melko sama, pysyvätkö hiukset pitkänä vai ei, kunhan malli on kiva! Olen aina mennyt mentaliteetilla: "Hiukset kasvavat kuitenkin takaisin"



Pitkän tukan muodon vaihdos olisi ehkä maltillisempi ratkaisu. Värjäämistä vältän, ihoni on niin herkkä.

1. Alexis Bledelin romanttiset kiharat:

+ varmasti aika helppo minulla,
rutistelua ja se on siinä
- ei ehkä muuta muutosta kuin otsis


2. Suora kerrostettu perustukka


+ klassisen kaunis
- minä joka aamu suoristamassa kiharoitani:
never gonna happen

Puolipitkät hiukset on vahva vaihtoehto, saisi keväisen muutoksen nopeasti, puhumattakaan kevyestä tukasta! Ihana ajatus tämän karvalakin alta tuumaillessa!

3. Söpö otsis yhdistettynä kiharoihin

+ Söpöys ja kevät sopii NIIN hyvin yhteen
+ varmasti käytössäni helppo
- paksu otsis mietityttää, istuukohan se?


4. Kevyt kerrostettu polkka

+ pirteä ja reipas kevättukka
- kiharuus mietityttää, mahtaako vaatia suoristusrautoja?


5. Romanttinen polkka

+ Romanttisuus ja klassisuus iso plussa
- epäilen istuvuutta pyörteitteni ja kiharoideni kanssa...


6. Kihartuva polkka


+ Saattaisi istua päähäni ja hiuksiini
- Aavistuksen tylsä??


7. Toinen kerrostettu polkka

+ edelleen pirteä
+ mukavat hapsut
- vaatii suoristusta meikäläisellä


8. Ylimittanen polkka

+ uskoisin mallin olevan helppo
+ suoristusta ei tarvitse
(+ Gellarista tulee heti Buffy-fiilis, ehdottoman hyvä)
- aika basic?
(- Buffy-fiilis vaatii Gellarin, ei vaan tukkaa)


Tästä siis voi päätellä, että mitä pirteämpi ja söpömpi, sen parempi! Jotenkin tuntuu, että tämä pehko alkaa kyllästyttämään raskaudellaan, joten kevääseen tarvitsee jotain kevyttä ja raikasta!

Mitä mieltä olette?

Pikkusisko

P.S. Niin ja mainittakoon nyt, että kuvat julkkiksista EI ole minun ottamia, vaan netistä poimittuja :D

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Tuunaa resepti, osa 2

Noniin sisko ja muut halukkaat tuunaajat! Heitän nyt haasteen kehiin, sillä olen erittäin pettynyt juuri tekemiini quesadilloihini. Resepti on melkeen sama kuin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alta ja tällä kertaa homma ei mennyt nappiin. Quesadillasta tuli kuiva ja mauton. Ärsyttävää. Vaikka ainekset hyvään oli tarjolla, ei resepti vaan toiminut. Tuunatkaa se paremmaksi!

Quesadillat guacamolen kera

8 tortillaa

Täyte:
6-7 dl kermajuustoa
1 iso hienonnettu punainen paprika
1 hienonnettu chili
4-5 rkl hienonnettua korianteria
4-5 kevät sipulia hienonnettuna

Lisukkeeksi guacamolea, joko itsetehtynä tai purkista. Minä tein itse (tietenkin ;))


Hienonna täytteen ainekset ja sekoita yhteen. Levitä täytettä neljän tortillan päälle ja laita jokaisen päälle tortilla katoksi. Paista muutama minuutti per puoli. Leikkaa jokainen quesadilla 6-8 palaan.


Se mikä mielestäni meni pieleen, oli maku ja koostumus. Ainut piste tuli tortillakuoren rapeudesta. Mielestäni quesadillan kuuluu olla maukas ja sisuksen jotain muuta kuin kuivaa paprikaa. *huoh*

Tässäpä siis teille pähkinä purtavaksi! Miten tästä reseptistä saisi maukkaamman ja sisuksesta pehmeämmän, maukkaamman ja kosteamman?

Kiitän jo etukäteen!

Pikkusisko