Kätevä emäntä

Eines taitaa olla nykypäivänä aikamoinen kirosana.

Lapsiperhepiireissä äidit piilottelevat pilttipurkkeja kasseihinsa ja hiukan häpeissään kertovat kuinka "Meillä syödään valmisruokia kyllä ainoastaan näin reissussa. Oikeasti."

Meillä syödään kaupan antimiakin ihan reilulla kädellä, mutta kyllä siitä vaan ihan eri fiilis tulee, kun hakee oman pihan porkkanat, herneet tai omenat ja surauttaa niistä aterian. Epäilen vahvasti, että jokin alkukantainen metsästäjä-keräilijä hyrisee minussa tyytyväisyyttään, kun keittiössä valmistuu ateria oman maan aineksista.

Tänään ainekset eivät tulleet omasta maasta, vaan käsittelyyn pääsi Anopin tuoma 6,5 kiloa painanut kurpitsa. Koska nelihenkinen perhe ei tuollaisella jöötillä pitkälle tietenkään pötki, toi anoppi vielä suuren nipun lehtipersiljaa, kilon verran kesäkurpitsaa ja kassillisen avomaan kurkkuja.

Ei auttanut kuin ruveta hommiin.

Ja voi vitsi.

Täällä on kotimaisista raaka-aineista syntynyt sellainen nepalilainen ateria (henkselit paukkuu ja trumpetit soi) , että oksat pois! Kurpitsa, kesäkurpitsa ja lehtipersilja pääsivät tuliseen pataan, jonka kaveriksi tein kurkuista raikasta raitaa. Nam, nam ja vielä kerran nam!

Koska kurpitsa oli suhteellisen muhkea ilmestys, tein siitä vielä omena-kurpitsakeittoa sekä järkyttävän määrän kurpitsasosetta ja lohkoja, joita voi sitten myöhemmin ottaa pakkasesta piirakoita ja keittoja varten.

Nyt kyllä väistyivät entiset kurpitsaennakkoluulot sen siliän tien. Suosittelen kokeilemaan!

Herkullista iltaa toivottelee,

Isosisko

ps. Pakko arvostaa Pikkusiskon tietomäärää kauneuden hoidosta! Pienet vinkit ovat enemmän kuin tarpeen, mikäli tän päivän passikuvaa on katsominen ;)