Omenahyveöverit

 

Omenahyveöveri = Kriittinen, joskus lähes kroonikseksi muodostuva tila, jossa henkilö nauttii toistuvasti liikaa omenapaistosta. Tunnetaan myös nimellä omenapaistoksen yliannostus. Lat. crustum malum supervacuus.

.....

Te tiedätte jo mitä täällä on viime päivät tehty.

Syy ylenmääräiseen herkutteleen ei kuitenkaan ole minussa (tietenkään!), vaan syypäiksi olen todennut pihamme omenapuuvanhukset. Kuten olen maininnut, vanhat käppyrät ovat tänä(kin) vuonna tuottaneet sadon, joka täyttää sekä pihamme että vieressä kulkevan tien (anteeksi kyseisellä tiellä kulkijat!).

Näin ollen ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nauttia syksyisestä hedelmäsadosta voimakkaaseen voi-sokerihuntuun käärittynä. 

Omenapaistosreseptejähän on pilvin pimein, mutta viime aikoina täysjyväspeltin hiukan tummempi maku yhdistettynä kaurahiutaleiden rapsakkuuteen ja omenan kirpeyteen on ollut henkilökohtainen suosikkini.

Käyttämäni resepti on yhdistelmä montaa hyvää ohjetta, joista olen koonnut itselleni mieluisimmat elementit.

Tässä siis Isosiskon spelttinen omenahyveresepti! Kannattaa kokeilla!


Isosiskon spelttinen omenahyve

100 g voita tai margariinia
2dl luomu täysjyväspelttijauhoja
0,5 dl luomu kaurahiutaleita
1/2 dl sokeria
n. 5 omenaa
1/2 dl sokeria
2-3 rkl kanelia
voinokareita

1. Mittaa voi, jauhot ja sokeri kulhoon ja nypi ainekset karkeaksi seokseksi.
2. Lohko omenat voideltuun uunivuokaan.
3. Ripottele omenalohkojen päälle kaneli ja sokeri. Sekoita niin, että kanelia ja sokeria on tasaisesti kaikissa omenissa.
4. Pudota muutama voinokare omenien päälle ja kaada lopuksi taikina tasaisesti omenien päälle.
5. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. (Jos pinta alkaa nmäyttää tummalta, peitä hetkeksi foliolla)
6. Tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.




Herkullista viikonloppua kaikille!
Isosisko

Multitasking

Myönnän.

Olen luonteeltani krooninen multitaskaaja (kyllä se ON sana).

Siis sellainen henkilö, joka kotitöitä tehdessäkin hoitaa vähintään kymmentä asiaa kerralla.

Yksi klassisista esimerkeistä on leipominen. Yhtä piirakkaa, leipää tai ruokalajia ei valmistu ikinä tässä huushollissa. Sen sijaan kotonamme leivotaan samaan syssyyn hiukan rieskoja, vähän pullaa, muutama limppu ja vielä pari piirakkaa pakkaseen. Kun yhtäaikaa vielä huolehtii seitsenkuisesta, täyttää tiskikoneen, pyyhkii pölyjä ja lajittelee pyykkiä, voi olla varma että aika ajoin jokin palaa pohjaan (yleensä tekijän pinna).

Näin syksyisin pihamme kaksi omenapuuta luovat lisätöitä. Otsasuoni pullistellen on perheessämme viime päivinä hillon toivossa pilkottu suuri muovikassillinen omenaa.

Saldo: 0 purkkia valmista omenahilloa, 1 palanut kattila ja yhden yliväsyneen äidin itkut kello 23.45.

Onneksi on mies, joka tälläisissä(kin) tilanteissa tietää miten toimia: patapadalla kattila puhtaaksi, vaimo nukkumaan ja seuraavana päivänä uusi yritys.

Ja avot: nyt on hilloa!

Ei tietenkään riittävästi. Mutta jotain kuitenkin.

Huomenna tehdäänkin sitten piirakkaa (pakkaseen), sokeritonta sosetta (vauvalle), omena-puolukkapuuroa (lounaaksi) ja omenahyvettä (jälkkäriksi).

Mutta ehkä ei kaikkea samaan aikaan.

Ehkä.

Ihanaa iltaa kaikille!
Isosisko

Pioni-ihmisiä

Olen tullut siihen tulokseen, että on kahdenlaisia kukkaihmisiä. On gerbera-ihmisiä ja sitten on meitä pioni-ihmisiä.

Henkilökohtainen pionisuosikkini: herkkä vaaleanpunainen yksilö

Pioni-ihmiset pitävät nimensä mukaisesti pioneista, mutta muutenkin hiukan romanttisista kukista, kuten valkoisista ja vaaleanpunaisista ruusuista, leinikeistä (ah!), liljoista ja kalloista.

Räväkämmälle pioninrakastajalle syvänvärinen tummempi pioni

Sitten ovat räiskyvät gerberaihmiset, jotka pitävät…

Noh, niistä gerberoista. Lisäksi samaisia ihmisiä miellyttävät esimerkiksi krysanteemit, päivänkakkarat ja auringonkukat.

Itse kuulu(i)n siis ehdottomasti ensimmäiseen romanttiseen pioni-ryhmään. Kunnes…

Pihan uusin tulokas

Kyllä. Olen joutunut harhapoluille. Tarkkasilmäisimmät tunnistavat edellisen kuva yksilön nupuillaan olevaksi pallokrysanteemiksi.

Pallokrysanteemit kuuluvat mielestäni ehdottomasti gerberaryhmään eivätkä ajatuksena ole lainkaan makuni tai talomme tyylin mukaiset. Mutta, mutta…


Viime kesänä sain valmistujaislahjaksi kaksi suurta pallokrysanteemia ja tykästyin kovasti.  Nämä kaksi yksilöä mielessäni hurautin tänään kukkakauppaan ja mukaan tarttui kaksi purppuraista yksilöä.

Eivät yhtä mahtavat kuin viime kesäiset ja värikin on kenties hiukan liian, noh, purppurainen, mutta kyllä kukat kuin kukat vaan piristävät arkea.

Kesäistä kukkaloistoa Isosiskon puutarhasta

Syksyn hiljalleen saapuessa olenkin harkinnut viikottaista leikkokukkien osto-operaatiota. Mikäli kyseinen missio onnistuu, tullaan luonnollisesti myös blogissa esittelemään viikon kimppu. Kimpun oston sivuvaikutuksena toivon tapahtuvan seuraavaa:

1) Aikaisemmin karkkipussiin (who am I kidding = karkkiPUSSEIHIN) viikoittain suunnatut rahat siirretään lyhentämättöminä lähimpään kukkakauppaan (jota pitävä täti on muuten tosi symppis. Yhden ruusun pakkaaminen sellofaaniin kestää valehtelematta puoli tuntia, kun mummu kihartaa lahjanauhaa ennennäkemättömällä pieteetillä)

2) Keittiön pöydälle ajoittain ilmestyvät lehti ym. kasat siirtyvät kenties hiukan hanakammin oikeille paikoilleen. Kuka nyt ihanaa kimppua rojun keskelle raaskii laittaa!


Nyt nautin kuitenkin vielä ulkona olevasta kukkaloistosta. Voi kun kesä kestäisi vielä pitkään!

Terkuin,
Isosisko

Se aika vuodesta

Taas on ollut se aika vuodesta, kun kaltaiseni säilöntähullut ravaavat metsissä mustikoiden perässä ja istuvat pihan vattupuskissa muovipurkit kolisten.

Onnekseni pihamaatamme koristavat omena- ja luumupuut, vadelma- mustaherukka- punaherukka- ja karviaispensaat sekä runsas sato ahomansikkaa. Luonnollisesti myös raperperit, kurkut, herneet, salaatit ja porkkanat on istetuttu hyvissä ajoin (lue = viime tingassa tietysti, kesäkuun puolella kuten aina :)


Ihanaa on tietysti, kun lähiruokaa pukkaa ovista ja ikkunoista, mutta jokavuotinen kysymykseni lopulta on: mitä kolmihenkinen perhe tekee muun muassa litratolkulla mustaherukkaa!?! Koska hilloakaan ei kulu perheessämme vuoden aikana kymmeniä litroja ja erilaisten makeiden piirakoiden jokapäiväinen valmistus näkyy aika pian Isosiskon reisissä, on tarvittu rippunen luovuutta ja aimoannos googletusta, jotta parhaat tavat kesän säilömiseen on löydetty.

Koska solidaarinen luonteeni ei usko tiedon panttaamiseen, jaan ohessa muutaman vinkin esimerkiksi pakkaseen sullottujen punaherukoiden tuhoamiseen. (Mustaherukkavinkit jätän sattuneesta syystä ensi kesään: siipan kanssa syksyllä HIUKAN ”trimmattiin” mustaherukkapensaita ja näyttää siltä, että tämän vuoden mustaviinimarjasato koostuu kolmesta kuivettuneesta raakileesta.)
 
Punaherukkaa on tänäkin vuonna tullut ja näyttääkin siltä, että myös ensi talvena Isosisko saa aloittaa aamunsa punaherukkasmoothieta nauttiessa. Punaherukkahan sopii smoothieen kuin se kuuluisa nenä naamaan ja variaatioita on lukemattomia määriä. Muun muassa yrtit antavat ihan uutta säväystä, kun vaan uskaltaa kokeilla (vaikkapa tuoretta minttua sekaan, nam!). Peruspohja smoothielle on kuitenkin itselläni seuraava:  

Punaherukkasmoothie
2dl maustamatonta jogurttia
1 prk ananasta TAI 1 banaani
n. 2dl punaherukoita
1dl kauraleseitä
ripaus sokeria tai tilkkanen hunajaa

-Sekoita tehosekoittimella ja nauti kiireettömästi lehden kera (tai kuten meillä: smoothie nopeasti naamariin, puuroa vauvan kitaan samalla lapaten)  

 Tähän pohjaan voi sitten lisätä kaikkea mahdollista makunsa mukaan: melonia, mansikkaa, pähkinöitä, mysliä… Lista on nautinnollinen ja loputon!!!

Herkullisia hetkiä toivotellen,
Isosisko

 
ps. Ja niitä muita tapoja käyttää punaherukkaa (postauksia kenties myöhemmin, kun meidän kotikeittiön kokki saa taas jotain aikaiseksi): piirakkaa, paistosta, pullaa, puuroa (vispipuuroa tai vaikka punaherukka-omena-kaurapuuroa), hilloa (vaikka sotkettuna johonkin muuhun marjaan, jos punaherukkahillo yksinään tuntuu karmivalta), kiisseliä, salaatin lisukkeeksi (vaikka vuohenjuustosalaattiin kirpeyttä antamaan), jäisinä esim. elokuvanaposteltavana, punaherukkavalkosuklaamuffinsseina…Aah, herukoita!