Kynsikoristelut

Arjen tuoksinnassa kynsienlakkaus tuntuu vähäpätöiseltä asialta. Haluan pojan päiväuniajan ihan vaan ottaa rennosti kahvikupin äärellä tai sitten saada jotain tehokkaasti tehdyksi ilman jaloissa pyörissä kiipeilevää nappulaa.

Mutta jos on lähdössä syömään ystävien kanssa, niin miten ihanaa onkaan kynnet lakata! Lauantaina oli tällainen ihana ilta tiedossa ja innokas Famu tuli mielellään pojan kanssa leikkimään jo hyvissä ajoin, että minä sain valmistautua rauhassa. Ihanaa!

Iltaan sopivat kynnet tein valkoisella tippitussilla, jolla kaltaiseni tärisevä kätinen tumpelo saa aikaiseksi siistit ranskalaiset kärjet. Siihen vielä vähän jotain lisää lauantai-illan koristuksia, niin voila! Kynnet on valmiit!

Vasen ylhäällä: Depend French Liner (Kicks)
Vasen alhaalla: veryme Nail art-koristelulakka (Oriflame),
Oikea: Tattadaa!

Kuva on melko kehno, mutta toivottavasti idea tulee selville.

En käyttänyt edes aluslakkaa vaan vetelin tussilla kärjet ihan paljaalle kynnelle eikä tussi ole värjännyt kynttä. Aluslakka auttaisi varmaan lakan pysyvyydessä, mutta en jaksanut odotella aluslakan kuivumista, tussilla kun täytyy piirtää aivan kuivalle pinnalle, muuten lähtee aluslakat rullalle. Koristelulakkojen ohuen ohuella sudilla oli helppo tehdä siroja viivoja. Sitten vaan päällilakka ja se on siinä.

Tussin kanssa touhutessa tuli mieleen, että ei kyllä kynsienlakkaus voi enää helpommaksi mennä, että ehkä iltapäivästä lohkeaisi vartti siisteille kynsille... Katsotaan!

Ilta kynsien kanssa oli menestyksekäs! 

Linssi-kurpitsalasagne

Kuten aiemmin kirjoitin, on meillä anopin ansiosta viime aikoina syöty lähinnä kurpitsaa.

Koska tämän päiväinen kokkailukokeilu oli äärimmäisen onnistunut, jaan nyt kanssanne...

Isosiskon linssi-kurpitsalasagne
Lasagnelevyjä
1 sipuli
1 kg kurpitsaa
2 rkl voita paistamiseen
1 dl punaisia linssejä
500 g tomaattimurskaa
1 dl vettä
1,5 tl suolaa
3 rkl hunajaa
1 tl inkivääriä
Usea kierros Santa Maria Pasta Rossa- mausteseosta

4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
125 g Aura gold- sinihomejuustoa

100g juustoraastetta


Pilko kurpitsa pieniksi kuutioiksi ja paista niitä hetki pannulla sipulin kanssa.

Lisää tomaattimurska, vesi ja huuhdellut linssit. Hauduta hetki kannen alla ja mausta hunajalla, suolalla ja inkiväärillä. Lisää runsaasti Pasta Rossa-mausteseosta (noin 4tl).

Valmista valkokastike sulattamalla voi ja lisäämällä siihen jauhot. Lisää mikrossa lämmitetty maito pikku hiljaa koko ajan sekoittaen. Sulata joukkoon homejuusto ja sekoittele kunnes kastike on paksua.

Voitele uunivuoka ja kasaa lasagne lisäämällä vuorotellen lasagnelevyjä, valkokastiketta ja linssi-kurpitsaseosta. Jätä päällimmäiseksi valkokastiketta ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. Paista lasagnea 200 asteisessa uunissa noin 30 min. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Jopa Isomies kehui lasagnea, vaikkei sinihomejuuston ystävä olekaan. Suosittelen!
Isosisko

Koti

Kaikille on varmasti tärkeää, että on joku paikka missä voi olla täysin rauhassa ja turvassa. Kaikille se ei kuitenkaan ole koti, vaan ehkä joku tietty paikka metsässä, mökillä tai vaikkapa mummolassa. Minulle se on aina ollut koti.

Sen(kin) takia viimeiset pari vuotta ja erityisesti tämä viimeinen puolivuotinen on ollut minulle hankalaa, koska en ole ehtinyt kunnolla kiintyä kotiimme, jossa sillä hetkellä olemme asuneet. Nykyiseen kotiimme muutimme kesäkuussa ja pikkuhiljaa alan tuntea oloni täällä kotoisaksi. Kotoutumisprosessia hidasti melkoisesti Miehen tapaturma, joka johti kahteen jalkaleikkaukseen ja sisustusprojektimme tyssäsi siihen. (Niin siis jalasta ei väliä, mutta sisustaminen tyssäsi! ;) ) Nyt jalan kuntoutuessa sisustussuunnitelmamme saivat uutta tulta alleen ja projekti etenee omaan hiljaiseen tahtiinsa ja hiljalleen alan juurtua tänne.

Pojan huone ja meidän makuuhuoneemme on vielä aika vaiheessa, joitakin huonekaluja ja erityisesti pikku yksityiskohdat puuttuvat, mutta yleiseen tunnelmaan ja kotimme värimaailmaan olen tyytyväinen. Blogiin on tulossa varmasti pikku kurkistuksia kodistamme, siis niistä valmiiksi saaduista asioista, joita katsoessa varmistun siitä, että jep, tämä on meidän kotimme. Tänne me kuulumme.

Pikkusisko

P.S. Jotta ei ihan liian ruusuista olisi, niin muutamme loppuvuodesta kuukaudeksi evakkoon hissirempan alta... Että varmaan juuri olemme saaneet sisustusasiat kondikseen ja taas mennään. Tälle asialle en vielä uhraa ajatustakaan (ainakaan sellaista ahdistunutta ajatusta), koska muutto ei ole vielä käsillä. Yritän myös kääntää sen niinpäin, että saapuessamme takaisin, meillä on uusi parempi hissi!

Kätevä emäntä

Eines taitaa olla nykypäivänä aikamoinen kirosana.

Lapsiperhepiireissä äidit piilottelevat pilttipurkkeja kasseihinsa ja hiukan häpeissään kertovat kuinka "Meillä syödään valmisruokia kyllä ainoastaan näin reissussa. Oikeasti."

Meillä syödään kaupan antimiakin ihan reilulla kädellä, mutta kyllä siitä vaan ihan eri fiilis tulee, kun hakee oman pihan porkkanat, herneet tai omenat ja surauttaa niistä aterian. Epäilen vahvasti, että jokin alkukantainen metsästäjä-keräilijä hyrisee minussa tyytyväisyyttään, kun keittiössä valmistuu ateria oman maan aineksista.

Tänään ainekset eivät tulleet omasta maasta, vaan käsittelyyn pääsi Anopin tuoma 6,5 kiloa painanut kurpitsa. Koska nelihenkinen perhe ei tuollaisella jöötillä pitkälle tietenkään pötki, toi anoppi vielä suuren nipun lehtipersiljaa, kilon verran kesäkurpitsaa ja kassillisen avomaan kurkkuja.

Ei auttanut kuin ruveta hommiin.

Ja voi vitsi.

Täällä on kotimaisista raaka-aineista syntynyt sellainen nepalilainen ateria (henkselit paukkuu ja trumpetit soi) , että oksat pois! Kurpitsa, kesäkurpitsa ja lehtipersilja pääsivät tuliseen pataan, jonka kaveriksi tein kurkuista raikasta raitaa. Nam, nam ja vielä kerran nam!

Koska kurpitsa oli suhteellisen muhkea ilmestys, tein siitä vielä omena-kurpitsakeittoa sekä järkyttävän määrän kurpitsasosetta ja lohkoja, joita voi sitten myöhemmin ottaa pakkasesta piirakoita ja keittoja varten.

Nyt kyllä väistyivät entiset kurpitsaennakkoluulot sen siliän tien. Suosittelen kokeilemaan!

Herkullista iltaa toivottelee,

Isosisko

ps. Pakko arvostaa Pikkusiskon tietomäärää kauneuden hoidosta! Pienet vinkit ovat enemmän kuin tarpeen, mikäli tän päivän passikuvaa on katsominen ;)

Syksyisiä ihonhoitoihanuuksia!

Olin sunnuntaina päivän mittaisessa koulutuksessa, jossa aiheena oli mm. syksyn vaikutus ihonhoitoon. Olin ihan täpinöissäni, sillä vihdoin ihoni on terve rosaceasta, josta kärsin (lisää ehkä myöhemmin) ja voin keskittyä perusihonhoitoon antibioottikuurien ja lääketököttien sijaan! Oma ihotyyppini on jotain kuivan-normaalin- ja herkänihon tienoilta, vuodenajasta riippuen. Tulevassa postauksessa kerron oppimani syysihonhoitovinkit peilaten omiin suosikkituotteisiini ja niihin, joita aion nyt syksyn alkaessa kokeilla. Tuotteet ovat pääosin Oriflamen, koska niihin olen perehtynyt kaikkein parhaiten.

Syksy tuo tullessaan viilenevät ilmat ja sisätilojen lämmityskausi alkaa. Monet myös palaavat takaisin töihin näyttöpäätteidensä luokse. Iholla on siis vaara kuivua! Jos tässä vaiheessa laiminlyö ihon perusteellisen kosteutuksen, talven paukkupakkasilla saattaa käydä hullusti, kun kuivahko iho yrittää taistella ääriolosuhteissa. Minulla iho tuntuu vielä kyllä hyvin kosteutetulta, mutta aion kyllä kiinnittää asiaan huomiota, jotta näin ei kävisi. (Niin on joka talvi tähän asti käynyt...) Kesän vaihtuessa ihon todellinen kunto kuoriutuu rusketuksen alta esiin (niillä, joilla rusketusta on...). Ihon ongelmia saattavat olla pigmenttiläiskät, pintakuivuus, näppylät ja couperosa. Kesällä ihonhoito on saattanut muutenkin jäädä (ainakin minulla!) kakkossijalle, joten syksyllä on aika tarttua härkää sarvista.

Miten siis pitäisi toimia?

1. Puhdistus

Kaikki tietää, miten tärkeää on puhdistaa kasvonsa ihotyypilleen sopivalla puhdistusaineella, joten en siitä sen enempää paasaa. Kerron vain oman vinkkini ihon perusteelliseen puhdistukseen. Käytinpä mitä puhdistusainetta tahansa, jos minulla on meikkiä, pesen aina kasvoni puhdistusaineella kahteen kertaan. Toisen pesun jälkeen kasvovesivanuun ei oikeasti jää enää mitään meikkijäämiä ja iho tuntuu oikeasti puhtaalta. Varsinkin, jos meikkiä on paljon, toinen puhdistuskerta on ehdoton! Ilman meikkiä ollessani puhdistan kasvoni iltaisin vain kerran putsarilla, aamuisin yleensä vain kasvovedellä, jotta ihoni ei kuivuisi. En sitten tiedä, että onko tämä kaksoispuhdistus ihan vanha juttu ja kaikkihan niin tekee, mutta oman ihoni kunto parantui merkittävästä ja epäpuhtaudet hävisivät alettuani käyttää kahta puhdistusta.

Ihan näin perstuntumalta sanoisin kuitenkin, että rasvaiselle/sekaiholle tarkoitettuja putsareita (jotka on yleensä aika paljon stydinpiä kuin esimerkiksi herkänihon puhdistusmaidot) en välttämättä käyttäisi kahteen kertaan. Hankkisin siihen rinnalle jonkun himpun verran kevyemmän puhdistusaineen, jolla suorittaisin sitten sen toisen pesukerran.

Oma ihoni on herkkä. Siis sellainen, että yksikin väärä ainesosa ja ihoni vetää tomaatiksi. Kosmetiikan ihmemaassa tomaattiefektin tekijöitä siis löytyy, niin sarjasta kuin sarjasta. Nyt olen löytänyt tuotteen, joka miellyttää niin pesuteholtaan, koostumukseltaan, tuoksultaan ja jälkitunteeltaan. Niin ja mikä ei siis tee minusta tomaattia!


Oriflamen Optimals-sarjan Foaming Cleanser on mielestäni pesuteholtaan mainio, muttei tuo kuivaa tunnetta iholle. Hintalaatu-suhde on kohdillaan. Jossain vaiheessa kolusin selektiivisen kosmetiikan tuotteita kokematta kuitenkaan kovin suuria ahaa-elämyksiä ja välillä päätyen tomaattinaamaan.  (Lukuunottamatta kuitenkaan Sensain poikkeusta, josta myöhemmin lisää!) Propsit siis tälle tuotteelle.

Kantani kasvoveteen on se, että se loppuu minulta aina viimeisenä, jos loppuu ollenkaan. En siis suuresti harrasta putsarin jälkeen, korkeintaan varmistan paksun meikin jälkeen, että kaikki on poissa. Vain aamulla puhdistan sillä yön tomut. Sen suhteen suosikkia ei ole löytynyt, palaan asiaan, kun löytyy!

2. Kuori

Syksyn iho tarvitsee kuorintaa, jotta ihon pinta ja väri tasapainoittuisi rusketuksen jäljiltä. Kuorintahan vie kuolleet ihosolukot pois, jolloin iho näyttää kirkkaammalta ja kuulaammalta. Erityisen tärkeää kuorinta on syksyllä siksi, jotta iholle laitettavat seerumit ja voiteet imeytyvät paremmin (päästään taas tähän kosteutukseen). Kuorinta myös aktivoi kasvojen verenkiertoa, joka saa kaikenlaisen sameuden häipymään.

Syksyn alkuun kannattaa harkinta jonkinlaista hellävaraista kuorintakuuria. Voisi harkita esimerkiksi kuorivansa ihoa kuukauden ajan joka päivä samalla kun käyttää seerumia (myöhemmin lisää), jotta saisi kunnolla ihon kuntoon. Kuurin päättyessä kuorinta jäisi 1-2krt/viikkoon.

Ja tattadadaa! Tämän tuotteen haluan ehdottomasti teille esitellä, minun kasvoilleni se tekee ihmeitä!



Sensain Purifying Silk Peeling Powder, suomeksi jumalainen kuorintapuuteri. Tuote ei sisällä sellaisia kuorintarakeita, mitä yleensä kuorinnat sisältää vaan se on tietääkseni entsyymeihhin perustuva kuorinta. Pitäisin kyllä raemaisista kuorinnoistakin, mutta tomaattinaamani reagoi ennenkaikkea mekaaniseen hinkutukseen, joten vaikka lopputulos seuraavana päivänä olisikin kuulas, tuntuu tyhmältä aiheuttaa välillinen tomaattiefekti. Silky Peeling Powder on siis ratkaissut ongelmani, hyvä kuorinta teho, ehdottoman hellävarainen ja lopputuloksena kuulas ja kirkas iho. Suosittelen oikeasti kaikille! Ainoa miinus on suolainen hinta, jonka maksan kyllä, jos muuta vastaavaa en löydä...

...Tosin. Seuraavaksi testiin menee ainoa muu puuterimainen ja entsyymeihin perustuva kuorinta, jonka tiedän: Oriflamen Royal Velvet Radiance Powder Scrub. Rehellisyyden nimissä, Royal Velvetillä on aikamoinen työ edessään voittaessaan Sensain Powder Peelingin! Sen testaan tässä syksyn aikana


Tiedän, että suurimmalle osalle ihmisistä sopii kuorinta, joka sisältää mikrorakeita ja myös pitävät hierovasta tunteesta. Minäkin pitäisin! Vinkkaan siis tähän mielestäni parhaan mekaanisen kuorinnan, jota tuttavani ovat kehuneet ja jota itsekin käyttäisin ellei mekaaninen hankaus saisi reaktiota aikaiseksi. Tuote sisältää siis oikeasti paljon kuorintakiteitä ja kuorimisteho on huippu! Tätä tuotetta en kuitenkaan käyttäisi kuorintakuuriin, vaan valitsisin jonkun vähän vähemmän pätäkän. Vaikka tämän. Alla kuvat molemmista vinkkauksista.

Swedish Spa Smoothing Face Scrub

Optimals Gentle Peeling Cream

3. Tehohoida

Kuorintakuurin/kuorinnan kaveriksi on mainiota ottaa ainakin hetkeksi seerumit ja tehohoidot kehiin. Seerumikuuri olisi hyvä lähtölaukaus syksylle. Itselläni on nyt käytössä Swedish Span Rebalancing Face Serum, joka on todella kosteuttava ja elvyttävvä. Ja nyt sanoessani kosteuttava, tarkoitan nimenomaan kosteuttava, ei rasvainen! Sopii siis mainiosti myös vähän rasvaisemmallekin iholle.



Seerumihan laitetaan voiteen alle kuuriluonteisesti. Oma ihoni on kyllä pitänyt seerumista ja tuttuni jopa kehui ihoni hyvää kuntoa ja kysyi eikö minulla ollut ollenkaan meikkivoidetta.

Pakko esitellä vielä toinen seerumi, joka on monen monen suosikki ja talveksi ajattelin myös itse laittaa. Oxygen Boost Capsules -happikapselit ovat kuivan ihon pelastus!



4. Kosteuta

Vihdoin pääsen syysihoinnostuksessani finaaliin ja siihen aiheeseen, jota alussa jo sivusin. Kosteutus, kosteutus, kosteutus. Kaikki ihotyypit tarvitsevat kosteutusta, kuivasta rasvaisimpaankin. Niinkuin kaikissa kosmetiikassa, olen kolunnut kosteusvoitessakin melkoisen kemikaalisuon läpi ja saanut niin näppylöitä kuin tomaattinaaman ja maksanut siinä sivussa melkoisen tukun rahaa huonoihin (ja myös hyviin toki!) tuotteisiin. Matka jatkuu yhä, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän:


Optimals Oxygen Boost Cream, kosteutusteholtaan erinomainen ja suojaa ihoa niin ennenaikaiselta vanhenemiselta kuin ilmansaasteiltakin. Ei ole liian paksu, ei myöskään ohut. Hyvä siis! Kesällä oli ehkä liian kosteuttava ja kermainen, mutta Oxygen Boostilla on myös toinen ohuempi voide suojakertoimella. Tilaan tätä kermaisempaa versiota uuden purkin kaappiini (vielä tänään nimittäin alessakin!), kun ensimmäisen hutiloin ja tiputin lattialle, vaikka rasvaa olisi ollut vielä millä mitalla jäljellä. Muitakin vaihtoehtoja itselleni olisi ainakin pari, mutta kun olen yhden hyvän löytänyt, en nyt ainakaan heti vaihda.
Yövoide tosin minulta vielä uupuu, joten se on etsinnässä. Nyt laitan tätä myös yöksi seerumin päälle.





Huhhuh mikä maratonpostaus, onkohan kukaan enää mukanakaan... Toivottavasti edes joku sai jotain vinkkiä tai inspistä syysihonhoitoon.

Kiinnostaisiko ketään samantyyppinen postaus syystyyppisestä meikkauksesta? Ideoita nimittäin piisaa! Sydäntäni lähellä on myös aikuistuva iho (joka siis minullakin jo on lähestyessä pikku hiljaa kolmeakymppiä!), couperoottinen- tai akneiho ja ihon aurinkovauriot. Huutakaa hep, jos joku näistä aiheista kiinnostaa erityisesti!


Pikkusisko

P.S. Jos nyt joku ihmettelee mistä Oriflamen tuotteita voi tilata, niin ota yhteys minuun (siskopikku@gmail.com) ja kerron lisää.

Tangle teezer on täällä(kin)!!

Siis tiedetään, blogosfääri pursuaa hehkutuksia tästä ihmeharjasta, mutta kai yksi mahtuu vielä joukkoon?

Jos joku ei edelleenkään tiedä mistä on kyse (Isosisko?), niin kyseessähän on harja, jonka väitetään vähentävän hiusten katkeilua, haaroittumista ja vahingoittumista mitä esimerkiksi juuri kovakouraisesta harjaamisesta syntyy. Käyttäjäkokemuksia lukiessani viesti käyttäjiltä on ollut vahvasti se, että harja selvittää takkutukat silmänräpäyksessä ja on kaikinpuolin mukava käyttää. 

Oma motiivini TangleTeezerin hankintaan oli lähinnä se, että hiukseni on alkanut ylittää uhkaavasti olkapäämitan, jonka jälkeen niskatukan takkuuntuminen alkaa. Ja ihminen, jolla on hiuksia päässään kolmen ihmisen edestä ei vaan voi välttyä takuilta, joiden selvittämiseen palaa käämi. Siispä tilasin harjan sen toivossa, että takkupehkooni saataisiin joku roti.

Kun harja sitten saapui ja pääsin sitä ensimmäistä kertaa testaamaan, olin hieman hämilläni. Tämäkö on se harja, josta kohistaan ja joka on voittanut ties mitä hiusalan palkintoja? Harjaaminen tuntui aivan erilaiselta, pehmeät muoviharjakset ei todellakaan pureutunut päänahkaani samalla tapaa kuin vanha perusharjani. Mutta nyt viikon käytön jälkeen alan olla vakuuttunut siitä, että se tosiaan ON hyvä harja! Pahimpina takkupäivinäkään harjaamisessa ei lähde hiuksia ja silti takut selviävät. Eilen rakastuin hassuun harjaani lopullisesti, kun purin kampaustani ja muotoilutuotteiden (joita oli aika paljon!) harjaaminen oli huis hais ohitse! Ja tukka tuntui sileältä!

Kyllä voisin ilmankin ehkä elää, mutta tällainen pehko kyllä hyötyy harjasta kovasti. Tai oikeastaan MINÄhän se hyödyn, kun ärsyttävien takkupallojen kanssa ei tarvitse tapella, vaan TangleTeezer selvittää ne puolestani.

Kuva täältä

Siispä, TangleTeezer jää ehdottomasti kaappiini. Pysyvästi ;)

Anoppi

Minulla on ihan paras anoppi.

Tänään se tuli yllätysvierailulle kurpitsan kanssa.
Siis jättimäisen kurpitsan.
"Kun olet niin toimelias."
Niin se sanoi.
Ihan vilpittömästi.

Päivänä, jona tuntui, että lapsille oli tarjota vain eineksiä ja eilisen jämiä.
Päivänä, jona keittiön lattia oli vielä edellisestä ruokailusta tahmea.
Päivänä, jona en todellakaan ollut ollut toimelias.

Niin se vaan 14 yhteisen vuoden jälkeenkin uskoo meikäläisen kykyihin.
Ei tuomitse, kyttää tai arvostele.
Vaan tuo kurpitsan.

Meinasin pillahtaa itkuun ilosta.


Kiitos R, oot huippu!
Isosisko

Joka kerran on äidiksi syntynyt...

... hän äiti on kaikkien lasten, 
ja kaikkia maailman lapsia 
hän on painanut rintaansa vasten, 

ja maailman lasten itkua 
hän on korvissaan alkanut kuulla, 
sillä maailman lapset puhuvat 
hänen omien lastensa suulla. 

Anne-Mari Kaskinen

Olen aina jollain tasolla halunnut oman lapsen. Villeimpinä nuoruusvuosina tuo halu oli jossain syvällä piilossa, mutta jossain se silloinkin oli, vaikka muuta ehkä väitin. Koskaan en kuitenkaan olisi uskonut miten paljon - siis oikeasti kokonaisvaltaisesti - lapsi ajatusmaailman muuttaisi. 

Aina puhutaan siitä, miten lapsi mullistaa elämän. Ei enää villejä illanviettoja, extempore-elämyksiä ja hyvästi verkkaiset viikonloppuaamut. Ja siis tottahan se onkin. Mutta jos niitä ei aikaisemminkaan nyt ihan alituisesti ole ollut, niin muutos ei ole sillä rintamalla dramaattinen. (Viikonloppuaamut poislukien ;) ) Vaan kukaan ei kertonut (tai ainakaan pystynyt sitä omaan tajuntaani uppoamaan) miten paljon lapsi muuttaisi minua ihmisenä. 

Minusta on tullut äitiyden myötä paljon herkempi. Vaikka raskausajan hormonimyrskyt itkuntyrskähdyksineen siirtyivät sivuun, on minussa nykyään puoli, joka kyynelehtii surullisista lapsista, katastrofeista, liian kauniista tilaisuuksista, söpöistä lastenlauluista, tohkeissaan olevista lapsista tai oikeastaan ihan mistä vaan, jos vähän liikaa eläytyy. 

Minähän en sitten kompuroi äitimyytissä, koska se on ihan turhaa, ajattelin ennen vauvaa. Yeah right. Jos äitiyteen mahtuu pakahduttavaa onnentuntua, lapsen naurua ja ihania ensihetkiä, pakettiin kuuluu myös ahdistava syyllisyys ja ikuinen kysely, olenko tarpeeksi hyvä lapselle? Siihen ei auta se, että mies hokee tottakaita tai lapsi silminnähden on tyytyväinen, se täytyy vain hyväksyä. Itselläni auttaa äitimyyttisyyllisyyteen parhaiten puhelu Isosiskolle, joka ei vain latele perusteita, miksi olen äitinä mitä mainioin, vaan Sisko ymmärtää. Tietää, että vastausten sijaan tarvitaan ennenkaikkea  myötätuntoa, samassa äitimyyttisuossa kun tarvotaan. Herkkyys yhdistettynä perus äitisyyllisyyteen on yhdistelmänä katala!

Ja niin kliseistä kuin se onkin, en olisi koskaan uskonut, miten tärkeä lapsi ihan oikeasti on ja miten onnelliseksi koko äitiys minut tekee. Sydän lepattaa vieläkin, kun mietin niitä ensimmäisiä tokkuraisia päiviä vauvan kanssa, jolloin aivot ei kyllä itselläni täysillä käynyt, mutta silti oli niin ihanaa. Ja miten outoa se onkaan, että sydän lepattaa edelleen, kun vauva nauraa. 

Voi nenä, alkaa ihan itkettää. 

Paluu blogosfääriin

Jos on yli vuoteen päivittämättä, voiko palata tups vaan yhtäkkiä takaisin? Minä näköjään voin. Bloggaus on jäänyt vähiin...

On ollut vähän pahoinvointia...
On ollut turvonneita nilkkoja...
...matalaa hemoglobiinia
...pyöristynyttä mahaa
...piipahdus sairaalaan
...öistä tuhinaa
...elämän ihmettelyä
...uutta alkua
...muutto uuteen asuntoon
...onnekkaita ja vähemmän onnekkaita sattumuksia

Nyt elämä pikkumiehen kanssa alkaa olla jo sellaista, että satunnaiset bloggailuhetket tekisi hyvää tälle äidille. Mainittakoon myös, että Isosiskon hiillostus ja ylipäätään blogosfäärissä pyöriminen guumottaa ihan uudella tenholla! On NIIIIN paljon asioita, jotka haluan jakaa!

Se on tämä syksy. Se saa minut aina liikkeelle. Haaveilemaan ja toteuttamaan.

Pikkusisko

Reissu!

Useamman VUODEN kuumottelun jälkeen meidän perhe lähtee pakettimatkalle.

Ja nyt mennäänkin sitten ihan kuulkaas All inclusive. Että ihan KAIKKI sisältyy hintaan. Tarkoittaen varmaan sitä, että matka sisältää takuuvarmasti kaikki lomalaisen herkut - palaneen nahan, turistiripulin ja rantakadun kojusta hankittua rihkamaa.

Aikaisemmin (lue = ennen lapsia) Isomies ja allekirjoittanut ovat matkustaneet hiukan eri tyylillä: mm. häämatkaltamme palasimme kotiin eri lennoilla, koska lentoja ei tietenkään varattu etukäteen :)

Kahden pienen lapsen kanssa moinen suunnittelemattomuus ei houkuta. Tuntuu ihanalta, että viikon ajan voi löhötä tiskaamatta, pyykkäämättä, siivoamatta... Ja etsimättä yhtään ravintolaa nälkäisinä :)

Syyskuuta odotellessa!

Isosisko

ps. Kannattaa avautua blogissa himoistaan - porodiileri on mahdollisesti löytynyt!

Poro on parasta

Kuten olen tainnut 100 asiaa- listassani mainita, olen lähes 19 vuoden ajan ollut kasvissyöjä (vaikka kalaa syövää henkilöä voi tuskin oikeasti sellaiseksi nimittää...) Possu, nauta tai kana eivät ole milloinkaan makunystyröitäni juuri hivelleet, joten päätös ei ole tuntunut suurelta uhraukselta. Poro sen sijaan... Oih, miten erityisesti raskaana ollessa on poronliha himottanut. Ja tänään hyvät ystävät, tänään, on ollut suuri poronhimoitsijan juhlapäivä! Ihanat ystävämme lahjoivat meitä taannoin ulkofileellä ja tänään nopean googlailun ja ystäviltä saatujen vinkkien rohkaisemana uskaltauduin valmistamaan tuon pakkasessa odotelleen kultakimpaleen. Todelliset ruoanlaiton mestarit olisivat varmaan voihkineet tuskissaan nähdessään työn tuloksen (ei todellakaan mikään punertavaksi jätetty taidonnäyte), mutta maistuvaa se oli! Kauheasti en uskaltanut lähes kahden vuosikymmenen paussin jälkeen lihalla mässäillä, mutta sanottakoon näin, että tuskin jää porolla nautiskelu tähän kertaan. Nyt missiona onkin löytää joku armoitettu poro- ja hirvidiileri, jonka avulla perheemme pysyisi lihassa :) Nautinnollista loppuiltaa toivotellen, Isosisko

Oi,oi,oi,oi! Mikä päivä! Aamupäivällä katsastettiin tyttöporukassa ravintolapäivän antia ja ah, mitä helmiä löytyikään! Ensin nautittiin "gurmee"-leipiä Ravintola Ritaripuiston veitsessä, josta siirryttiin siemailemaan smootheja Kennel Helsingin väen kera. Todellinen löytö oli bruschetta/prosecco-ilottelu Luigi&Luigissa, jonka päätteeksi siirryttiin vielä vatsanahkaa venyttämään aivan mielettömään kakku-buffettiin.

No hiukan maistoin jo ennen kuvaa, ei kai se synti ole ;) Kakkuja ja muita herkkuja tärkeämpää oli kuitenkin päästä hiukan ulos tuulettumaan ihanien ystävien seurassa! Pikku hiljaa on nimittäin taas vauvavaiheen jälkeen opeteltava siihen, että mikään ei kaadu, vaikka allekirjoittanut jättäisikin kotipesän ja hellanteltut Isonmiehen/mummon/kummin/naapurin hellään huomaan. Äitiydessä vaan itselle yksi vaikeimmista asioista on ollut juuri se, että malttaisi lähteä välillä vähän yksinkin jonnekin.

Kotona oltiin kuitenkin pärjätty ihan mukavasti (mitä nyt Herra P edelleen itsepäisesti kieltäytyy nauttimasta mitään nestemäistä poissaollessani...). Kotiin tulon huipensi vastaan tulvahtanut omenapiirakan tuoksu ja huudahdus "Äiti minä leivoin sinulle syntymäpäiväksi omenapiirakkaa! Ihan itse!".

Neiti A oli vielä valinnut kimpullisen pinkkejä ruusuja ja Herra P ja Isomies olivat päätyneet valkoiseen kimppuun. Voi onnea, voi iloa; sokerihumala ja tuoreita kukkia :) Jos vanheta pitää, niin kyllä se kannattaa tehdä juuri näin! Ihanaa iltaa kaikille! Isosisko

Vankikarkuri

Valitsinpa muuten aikamoisen ajankohdan palata bloggailun pariin: Neiti A on viimeisen viikon sairastanut enterorokkoa, jonka myötä koko poppoo on kärsinyt sisätilatuomiota. Tämä tietysti merkitsee sitä, että meille ei ole tapahtunut mitään järin jännittävää viime päivinä. Mutta...Lo and behold! Kyllä, tänään olimme ulkona! Koko perhe! Useamman tunnin! Auringossa! Happirikkaassa ilmassa! Ja putki jatkuu, sillä huomenna tapahtuu jotakin ihan oikeasti poikkeuksellista: ulkoilua ravintolapäivän ja ihanien tyttöjen merkeissä, ilman lapsia. Herra P:n syntymän jälkeen en ole käynyt juuri missään yksin (=oikeasti.en.yhtään.missään.), joten pieni aikuistuokio hyvässä seurassa on enemmän kuin tarpeen. Stay tuned, katotaan kuinka neljän seinän ja kahden lapsen alle hautautuneen käy ulkoilmassa. Isosisko ps. Pikkusisko lupautui myös kirjoittamaan kuulumisiaan, jee! pps. Hitsi miten noi rivivälit oikein saa toteutettua?!?

Välitilinpäätös

Viime vuotisissa teksteissä pihalla seisoivat julkisivuremontin telineet ja masussa potki pikkuinen vauva. Nyt julkisivu on täysin valmis, autotallikin maalattu ja masussa potkinut pikkuinen jo 7-kuukautta vanha pieni ukkeli. Olohuonekin remontoitiin parahiksi ennen synnytystä. Paljon on siis tapahtunut viimeisen vuoden aikana, enkä toisaalta yhtään ihmettele, että bloggailu on jäänyt. Nyt ollaan kuitenkin siinä pisteessä, että kaipaan jotakin ihan omaa. Jotakin ihan erillistä. Jotakin, joka pitäisi minut iltaisin erossa nettikauppojen ihmeellisestä maailmasta ;) Ja kun remppakin on tällä hetkellä seesteisessä vaiheessa, oletan että iltaisin pikkutytön 2,5v (tästä lähtien kutsuttakoon nimellä Neiti A) ja pikku ukkelin (Herra P) hiljennyttyä istun hetken koneella purkamassa tuntojani. Jännittää jo nyt kuinka käy! Wish me luck! Isosisko ps. Ja tietysti aion houkutella myös Pikkusiskon kirjotustalkoisiin! pps. Ja jos joku viisaampi tietää, kuinka näihin teksteihin saa rivivälejä niin...

Täällä taas!

Onkohan tälläinen blogimaailmassa edessa ihan luvallista...jatkaa nyt bloggailua muina miehinä vuoden tauon jälkeen. Täältä kuitenkin pesee! Kaikki muutkin aloittavat uuden harrastuksen joka ikinen syksy, joten lienee täysin suotavaa, ellei jopa pakollista, aloittaa uudella puhdilla tänä syksynä. Mitään en lupaa. Olkoon tämä minun joka syksyinen body pumppini, joka mahdollisesti lopahtaa kahden innostuneen viikon jälkeen. Harrastuksena tämä bloggailu on kuitenkin armelias; ...ei kalliita jumppavermeitä, jotka jäävät pölyttymään, kun herra Karl Fazer jälleen kerran lokakuun viimassa näyttää voimansa... ...ei häpeää, kun kohtaa työväenopiston italian opettajan bussissa, lopetettuaan kurssin kahden takellellen lausutun buona notten jälkeen... ...ei sitä piinaavaa 15 vuoden sitoutumista salikorttiin, jota lopulta kauppaa facebookissa pilkkahintaan... Ainoastaan puhdas mahdollisuus tuulettaa päätään ja kirjoittaa jotakin kauppalistaa pidempää näinä vanhempainvapaan suloisina iltoina. Ja ainahan on mahdollista, että tällä kertaa innostus kantaa pidemmälle! Uusia alkuja kaikille muillekin toivoo, Isosisko