Tuunaa resepti (osa 1?)

Tiedättekö sen tunteen, kun katsoo reseptiä ja miettii: "Voi vitsi toi on varmaan hyvää!".

Ja kun lopulta reseptiä kokeilee fiilis onkin lähinnä: "No, ihan okei, mutta..."


Ja sitten ei oikein tiedä mistä se mutta johtuu.


Tänään tuo tilanne tuli (jälleen kerran) vastaan.

Ajattelinkin nyt ehdottaa Pikkusiskolle "tuunaa resepti"-avunantosopimusta (käytetään hyväksi Pikkusiskon ruoka-maniaa...). Eli aina kinkkisen reseptin ilmestyessä haastetaan toinen Siskokulta tuunaamaan reseptistä entistä ehompi. Säännöt ovat seuraavat:

1. Vähintään yhtä reseptin ainesosaa (tai sen määrää) tulee muuttaa.
2. Vähintään kaksi reseptin ainesosaa tulee säilyttää.
3. Reseptin muutokset kirjataan blogin kommenttikenttään, jotta jokainen kiinnostunut voi kokeilla entistä ehompaa reseptiä.

Miltä kuulostaa? No kuulosti miltä kuulosti, tästä se lähtee:

Tuunaa resepti, osa 1:
Kikhernekastike intialaisittain
1,5 rkl öljyä
1 sipuli
3 tl valkoliekkiä tai 3 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1 tl punasta currytahnaa
1/3 tl kokonasia koriantereita jauhettuna
100g kirsikkatomaatteja
1 prk kikherneitä
2 tl sokeria
1 tlk tomaattimurskaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
tuoretta korianteria

1. Kuullota silputut sipulit ja valkosipulit öljyssä.
2. Lisää juustokumina, kurkuma, curry ja korianteri ja anna mausteiden muhia hetki öljyssä.
3. Lisää neljään osaan pilkotut tomaatit, kikherneet,sokeri ja tomaattimurska. Kiehauta.
4. Lisää lopuksi maustamaton tuorejuusto ja lämmitä. Älä kiehuta.
5. Silppua pinnalle tuoretta korianteria ja tarjoa tumman riisin kanssa.


Eli mitä tälle pitäisi tehdä? Saisiko tästä jollain ilveellä (vieläkin) parempaa?
Pikkusisko (ja muut halukkaat) näyttäkää taitonne! Ehdotuksia kommenttiboksiin!
Isosisko

Kaali. Kaali on numero yksi.

Lauletaan Uuno Turhopuro sävelellä.

Yksi perheemme kulinaristisista perinteistä on joka syksyinen kaalilaatikkosouvi.

Kun kaalit ovat muhkeita (ja halpoja!) tehdään perheessämme hurja määrä kaalilaatikkoa, jota sekä syödään suoraan että pakastetaan syksyn kiirepäivien varalle. Ja koska perheemme pääkokki (kai itseään saa tituleerata niin? :) on kasvissyöjä, tehdään laatikoita kahta versiota (lihalla ja soijalla).

Kaikille kaalin ystäville tahdonkin jakaa seuraavan reseptin:

Laatikko ennen paistamista

Isosiskon soijakaalilaatikko

n. 2kg kaalia
4 porkkanaa raasteena
1 sipuli
3 dl vaaleaa soijaruohetta
1 kasvisliemikuutio
6 dl vettä
1 rkl meiramia
1 ½ dl persiljasilppua
2,5 rkl soijakastiketta
pippuria myllystä
1 dl ohrasuurimoita
2 ½ dl riisiä
1 ½ dl siirappia
½ tl valkopippuria
1 tl suolaa

-    Kiehauta kasvisliemi ja lisää kaali, porkkana ja sipuli. Hauduttele.
-    Lisää soijarouhe, meirami, persilja, soijakastike ja pippuri. Hauduttele lisää.
-    Lisää ohra, riisi, siirappi, suola ja valkopippuri. Tarkista maku.
-    Kaada voideltuun vuokaan ja lisää tarvittaessa vettä, jos näyttää kuivalta.
-    Lisää haluttaessa siirappiraidoitus (jos haluat Isosiskon tavoin ekstramakeaa!).
-    Paista  175 asteessa n. 1 tunti. Huom! Tarkista välillä, ettei pinta pala. Jos liiallista ruskistumista tapahtuu, peitä foliolla tai lisää hiukan vettä.

Tällainen aurinkoinen, hiukan kirpeä syyspäivä sopii mitä mainioiten laatikon tekoon. Parasta on, kun laatikkoa pääsee syömään reippaan kävelylenkin jälkeen (myös intensiivinen löhöily sohvalla on havaittu toimivaksi ruokahalun herättäjäksi).

Ihanaa syyspäivää toivotellen,
Isosisko

Löysä lauantai

Taas ihana syyspäivä!!

Aamupäivän vietimme pikku perheen kesken kaupunginosapäivillä. Pikkutyttö sai kirpparilta jälleen uutta iltalukemista ja Isosisko ja Isomies saivat Marttalasta munkkeja. Hyvä diili!

Iltapäivällä tuli taas hiukan hillottua omenoita. Muutaman päivän aikana puut ovat tiputtaneet sellaisen määrän hedelmiä, että kiire on aikamoinen, jos edes puolet aikoo saada talteen. Päätetty on, että moisesta ei kuitenkaan oteta stressiä. Tuleehan noita omenia (toivottavasti) ensi vuonnakin.

Hilloilun ja ulkoilun lisäksi kokkailtiin tänään huippuhyvää bataattipastalaatikkoa. Laatikkoruoat ovat mielestäni ihania näinä syksyinä päivinä. Kesät menevät usein aika salaattipainoisesti, mutta näin syksyisin kroppa kaipaa jotakin hieman tukevampaa. Jälkkäriksi vielä luumuja suoraan puusta, nam!

Osa Isosiskon luumusadosta

Isosiskon bataattipastalaatikko

300g bataattia
1rkl öljyä
1/2-1 tl suolaa
ripaus pippurisekoitusta
2 1/2 dl ruispastaa
1 kananmuna
100g valkosipulituorejuustoa
1dl maitoa
2 rkl soijakastiketta
1 valkosipulinkynsi
150g pakastepinaattia
1/2 ruukkua basilikaa

1. Kuori ja kuutioi bataatti
2. Levitä bataattikuutiot voidellun uunivuoan pohjalle
3. Sekoita öljy, suola ja pippurit. Lisää seos bataattien päälle ja kääntele tasaisesti bataattikuutioihin.
4. Kypsennä bataatteja 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes ovat pehmenneet.
5. Keitä sillä välin pasta pussin ohjeen mukaan.
6. Sekoita tuorejuusto, muna, maito, soija, sulatettu pinaatti, hienonnettu basilika ja puristettu valkosipuli.
7. Yhdistä bataatti, pasta ja tuorejuustoseos.
8. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Ilta taitanee päättyä blogin ulkoasun parissa tapahtuvaan pähkäilyyn, jotta edes hamassa tulevaisuudessa homma olisi edes jotakuinkin valmis.

Viime päivinä bloggailu on ollut taka alalla, sillä mielen ovat täyttäneet monet muut mukavat syysjutut. Päälimmäisenä ehkä Pikkutytön ihka ensimmäinen harrastus, perjantaina alkanut muskari! Ainakin ensimmäisen harrastuskerran jälkeen on Äiti myyty! Ihanaa seuraa, hauskoja lauluja ja ripaus liikuntaa, mikä voisikaan olla mukavampi tapa aloittaa viikonloppu!

Ihanaa viikonloppua toivottelee,
Isosisko

Joulu on joka keskiviikko!

Nykyään keskiviikoissa on ihan uudenlaista hohtoa, kun saan hakea luomupiiritilaukseni. En voi kylliksi hehkuttaa luomupiirin ihanuutta. Valitsen vain listasta tuotteet, jotka haluan ja haen ne keskiviikkoisin. Tilauslista on erittäin kattava, ainakin tässä luomupiirissä. Kaikkea löytyy aina pähkinöistä pesuaineisiin. Okei, ehkä saattaa  jonkun mielestä kuulostaa työläältä, kun ei tule ruoka kotiovelle asti ja kauppakin olisi lähempänä kuin noutopiste, mutta minusta on ihanaa ottaa keskiviikkoilta vapaaksi ja piipahtaa Helsingin keskustassa hakemassa herkut. Kaikkein paras asia luomupiirissä on kuitenkin se, että saan luomuruokani lähes puolet halvemmalla kuin kaupasta ostaessa ja näin tuen entistä paremmin paikallisia yrittäjiä. Jipii! 

Tehdessäni pitkällisiä makuvertailuja, olen todennut erityisesti luomubanaanejen ja omenoiden maistuvan rutkasti paremmalle kuin normisukulaisensa. Jotain erikoisen hyvää luomutuotteissa on myös oltava, sillä avokkini, joka on vaarallisen allerginen omenoille, popsii luomuomenoita täysin ongelmitta. Perusompuista hän saa välittömästi allergisen reaktion. 

Tässä kuitenkin tämän päivän ostokseni, TADAA!

- 3 kpl roomansalaattia

- sairaasti luumutomaatteja (tehdään usein pastakastikkeita)

- nektariineja

- avokadoja (niitä meillä kuluu!)

- persikoita

- sitruunoita (jotkut on vielä tosi raakoja, niin näyttävät limeiltä. Odotellaan, odotellaan)

- cashew-pähkinöitä (kuvassa vain murto-osa tilauksesta, syödään pähkinöitä tosi paljon)

- kuivattuja viikunoita (ei näytä kuvassa kovin houkuttelevalta, mutta oli monta kertaa mehukkaampia kuin kaupasta ostetut. Niitäkään ei ole kuin ehkä puolet kuvassa.)

- banaaneja

- mangoja (luomumangoja, uskomatonta!)

Loppuun vielä supernopea ja täyttävä välipala. (Tän nopeampaa välipalan tekeminen ei voi olla.)

1 kpl avokado

ripaus ruususuolaa

ripaus mustapippuria (ei pakollinen)

Viipaloi avokado ja ripottele viipaleille suolaa. Ota mukava asento, unohda murheet, keskity hetkeen ja nauti yksinkertaisesta ja maukkaasta mausta!

Iloa ja valoa!

-Pikkusisko-

Pikkusisko ja sähköä ilmassa (tai aivoissa)

Ajattelin tämän blogitekstin käsittelevän hieman vakavampaa aihetta, epilepsiaa. Taino, vakavaa ja vakavaa. Riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Jos minulta olisi kysytty viisi vuotta sitten, onko epilepsia vakava asia, olisin varmasti vastannut sen olevan aihe, joka ei suupieliä nosta hymyyn. Nyt osaan suhtautua siihen paljon kepeämmin.

Rivien välistä voinee siis päätellä minulla olevan epilepsia. Sairastuin siihen 16-vuotiaana, kesken ruotsin tunnin, kun kokeet palautettiin. Pärjäsin siihen aikaan hyvin ruotsissa, sain aina kymppejä ja yhdessä vitsailimmekin, että johtuiko kohtaukseni siitä, kun sillä kertaa kokeesta tulikin vain 9-.  En yhtään tajunnut silloin, mitä epilepsia tarkoittaa. Tiesin, että voin saada kohtauksia, mutta kaikki muu mitä siitä seurasi, oli hämärän peitossa. Oikeita lääkkeitä sain etsiä pitkän tovin. Itseasiassa vasta nyt tuntuu siltä, että kohtaustilanne on asettunut aloilleen ja voin vihdoin elää normaalia elämää, mitä se sitten kenellekin on. Minulle se on sitä, että jaksan tehdä töitä ja tavata ystäviä, pitää blogia ja nauttia elämästä kaikin tavoin. Vaati vain aikansa, että me molemmat, sekä epilepsia että minä, asetuimme aloillemme ja hyväksyimme tilanteen.

Tärkein läksy, minkä olen epilepsian kautta oppinut on, että pelko on pahasta. Se rajoittaa ja kahlitsee. Elämää ei voi hallita, oli kyseessä epilepsia tai mikä tahansa muu asia. Voin edelleen saada kohtauksen periaatteessa milloin tahansa, vaikka lääkitys onkin nyt kohdallaan. Voin myös jäädä auton alle, kaatua kylpyhuoneessa pääni halki, tippua sägystä ja taittaa selkäni tai kuolla tulipalossa. Yhtä suuri (ellei suurempi) mahdollisuus on siihen, että niin ei käy. On vaatinut aikaa, että olen oppinut sen. Suuri kiitos siitä kuuluu avomiehelleni, joka on osoittanut minulle, että aivan jokaisessa asiassa on positiivinen puoli. Näin on myös epilepsiassa. Ilman epilepsiaani en olisi oppinut näkemään asioita näin monelta kantilta ja kuuntelemaan omaa kehoani.

Oman kehon kuuntelu onkin asia, jota mielestäni painotetaan nykypäivänä hieman liian vähän. Kaikkialta tulee hoito-ohjeita, elämäntapaohjeita, kuntoiluohjeita ja vaikka mitä ohjeistuksia, jonka mukaan pitäisi elää. Jopa oman päänsä sisältä tulee kaiken maailman ohjeistuksia miten tulisi toimia! Hullua! Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi ei voida hyvin, kun yksi jos toinenkin yrittää toteuttaa kaikennäköisiä näkemyksiä. Loppupeleissä oikeat ohjeistukset niin epilepsian kuin muunkin elämän suhteen löytää sisältään tunnustelemalla ja fiilistelemällä. Se yksi ohje kun ei sovi kaikille. Tarvitaan siis pientä itsetutkiskelua ja kapinahenkeä! :)

-Pikkusisko-

P.S. Mikäli joku lukijoistamme kamppailee hankalan epilepsiatilanteen kanssa, voin mielelläni antaa pari vinkkiä liittyen ravitsemukseen, jotka ovat minulla auttaneet suunnattomasti! (Painotan tietenkin sitä, että se mikä minulla auttaa, ei välttämättä jollain toisella pure ollenkaan. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että on tilanteita, jolloin kaikki vinkit otetaan vastaan!) Ja muutenkin, vertaistukihan on aina korvaamatonta!

(Kuva demi.fi)