Tiedättekö niitä päiviä...
Kun sukat kastuvat ja sateenvarjo on jäänyt kotiin.
Kun puuroon lorahtaa aivan liikaa suolaa
ja
pitäisi syödä terveellisesti, mutta ei todellakaan syö.
Tänään on ollut juuri tuollainen päivä.
Onneksi sellaisinakin päivinä
tyttö nukahtaa syliin iltasadun päätteeksi,
mies on vielä ekstrasti ihanampi
ja
muistaa...
ei tämä elämä olekaan hullumpaa.
Muistetaan syksyn pimeinä hetkinä, että siellä sadepilvien takana todellakin on aurinko.
Isosisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti