Pikkusiskon lauantaileipä

Bongasin eilen HyväTerveys-lehden liitenumerosta aivan ihanalta kuulostavan reseptin. Tänään sitten oli aikaa antaa kyseiselle Välimeren leipäsarvelle mahdollisuus! Modifioin reseptiä oman makuni mukaan, mutta idea leivästä on siis kyseisestä lehdestä.

Pikkusiskon lauantaileipä


Taikina:
5 dl tomaattimehua
20 g tuorehiivaa
1 tl sokeria
1 dl kauraleseitä
4 dl täysjyvävehnäjauhoja
4,5 dl spelttijauhoja
2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä (ks. täyte)
reilu 1 tl kuivattua timjamia
reilu 1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl suolaa

Täyte:
1 dl silputtuja öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl silputtuja kivettömiä oliiveja
1 dl raastettua parmesaania

Päälle:
Kauraleseitä, vehnäjauhoja

1. Kuumenna tomaattimehu kädenlämpöiseksi. Siirrä mehu tilavaan leivontakulhoon. Lisää murennettu hiiva, sokeri, kauraleseet, sekoita hetki.
2. Lisää puolet jauhoista ja vaivaa hetki. Lisää loput jaihoista sekä öljy ja yrtit.
3. Lisää lopuksi suola ja vaivaa vielä noin viisi minuuttia, kunnes taikina on todella kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista.
4. Kohota taikina vedottomassa paikassa 45-60 minuuttia.
5. Kumoa taikina jauhotetulle leivonta, alustalle, vaivaa taikinasta pois ilmakuplat ja jaa kahteen osaa.
6. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi.

7. Lisää täyte reunaan ja kääri tiiviiksi rullaksi. Taivuta sarven muotoon.

8. Tee leipään terävällä veitsellä (ei niinkuin kuvassa :) ) syviä viiltoja. Ripottele päälle vehnäjauhoja ja kauraleseitä.

9. Kuumenna uuni 230 asteeseen. Työnnä pelti uunin keskitasolle ja halutessasi leipään rapean pinnan, suihkauta uuniin runsaasti vettä. Sulje uuninluukku heti ja paista leipää 5 minuuttia. Alenna uuninlämpö 200 asteeseen tai kunnes leipä on saanut kauniin värin ja pohjaan koputtaessa kuuluu kumea ääni. Jäähdytä ritilällä.

Nauti! (Huomaa viereisessä kuvassa keittiötä siivoava mies! *virn* Minä jo istuskelin sohvalla leipineni)

Täytyy kyllä vielä mainita toteutuksesta sen verran, että tein taikinan leipäkoneella, eli en itse vaivausvaiheesta tiedä mitään. Sen kun heitin kaikki tavarat koneeseen ja käynnistin. Puolentoistatunnin päästä oli kuohkea taikina leivontavalmis ilman minkäännäköistä sotkua tai itkua. Mieletöntä!

Vaikka kaikenmaailman popcornikoneet, suklaaputoukset ja hattaramasiinat voisikin minusta räjäyttää avaruuteen, joululahjaksi saadusta leipäkoneesta olen kyllä hyvin kiitollinen. On niin ihanaa herätä aamulla vastapaistetun leivän tuoksuun! Ja tehdä taikina ilman, että on itse päästä varpaisiin jauhossa, keittiöstä puhumattakaan. Kyllähän ilman leipäkonettakin pärjäisi, mutta on se vaan niin kätevä! :)

(Kiittäminen käy siis Isosiskoa ja Isoveljeä kumppaneineen, kun sellaisella meitä viime jouluna ilahdutti!)


Hyvää yötä!

Pikkusisko

P.S. Ainiin, en käyttänyt valmistuksessa parmesaania, kun se oli parhaat päivänsä jo nähnyt. Pahus! Perus mozzarellalla siis mentiin ja hyvää tuli. Ensi kerralla varmistan tosin, että parmesaanini on vielä hyvässä hapessa, se varmasti tuo reseptiin oman jujunsa!