tiistai 7. syyskuuta 2010

Sattuman aikaa

En ole koko kesänä käyttänyt kalenteria. Ollenkaan. Se on ollut ihan hyvä muistiharjoitus, mutta liika on liikaa. Syksyn alkaessa ja tahdin kiihtyessä muistikapasiteettini on huutanut hallelujaa ja latasin iPhoneeni kalenterin, jota  a) en osaa käyttää b) ei erkkikään pidä esteettisenä. Käytännöllinen se kyllä on, sillä se synkronoi jollain maagisella tavalla myös siippani aikataulut itseensä. Hämmentävää, mutta käytännöllistä.

Koska on noloa pyytää aina miestäni tallentamaan tulevat menot, varsinkin jos niitä pitäisi sinne nopeasti syöttää, päätin, että hankin kalenterin. Paperisen kalenterin. Tässäkin piilee ongelma. Olen kalenteriongelmainen. (Ellei se jo tullut ilmi) Mielestäni kaupassa myytävät kalenterit ovat enemmän tai vähemmän rumia ja/tai epäkäytännöllisiä omaan tarkoitukseeni, eivätkä jätä tilaa luovuuteen. Miksei sivuilla voisi olla joku mukava aforismi, gallup päivän tunnelmista, ja suunnitelmat lokakuulle? Ei. Tämä ei käy päinsä.

Kuin tilauksesta, luin Voi Hyvin-lehdestä artikkelin, joka käsitteli serendipiteettiä, vapaasti käännettynä sitä, miten sattumalle täytyisi jättää mahdollisuus. Mikäli asettaa elämälleen liian tiukat päämäärät, eikä suostu ottamaan vastaan mitään muuta, saattaa jäädä paitsi monesta ihanuudesta. Käytännön esimerkki aiheesta on seuraava: sen sijaan, että juokset kiirehtien kahvittelemaan, mene vaikka kymmenen minuuttia etukäteen paikan päälle. Voit löytää esimerkiksi jonkun mielenkiintoisen lehtiartikkelin, tavata mukavan tuttavan tai jotain muuta, mistä myöhemmin voi olla sinulle apua. Mikäli siitä ei ole apua, oletpahan ainakin saanut viettää kymmenen minuuttia laatuaikaa itsesi kanssa.

Artikkelissa annettiin myös ohjeet serendipiteetti-kalenterin tekoon! *innostus* (Oikeasti ohje oli se, että jakaa omasta kalenterista päivän kahtia. Toinen puolikas on sovituille asioille, toinen puoli on sille, mitä oikeasti päivän aikana tapahtuikaan)

Minä tietenkin innostuin ja marssin oitis kirjakauppaan, ostin paksun vihon, läjän tarroja ja uudet kynät. (Siis uudet kynät! Ihan kuin tässä huushollissa ei kyniä riittäisi) Minä teen itse kalenterini, jotta saan juuri sellaisen kuin haluan. Okei, en ole taiteellisesti lahjakas, mutta ideoita piisaa!

Tässä tuleva kalenterini. Se on oikeasti luonnosteluun tarkoitettu, mutta ajattelin sen kestävän tusseja paremmin.

Olen mieltynyt muistikirjoihin, jotka pursuavat elämää. Sellaisiin, joihin raapustetaan ajatus sieltä, toinen täältä. Niistä voi ammentaa voimaa ja iloa vuosien jälkeen, kun miettii jälkeen vanhoja kommelluksia, osuvia viisauksia ja naurettavia totuuksia. Niinpä siis kaivoin kaikenmaailman aforismikirjani esiin, ja kirjoitan jokaiselle kalenterisivulle myös yhden voimaa antavan aforismin. 




Tässä itse kalenterisivu. Vasemman puoleiselle sivulle merkataan sovitut menot. Jaksotin päivän neljään sektoriin siis: aamu, aamupäivä, iltapäivä, ilta. Sinne voi merkata sitten missä täytyy olla mihinkin aikaan. Oikean puolinen sivu onkin sitten sattuma-sivu. Sille sivulle merkataan kaikki, mitä kävikään. Satunnaisia tapahtumia, jotka poikkesikin normipäivästä tai ajatuksia, jotka heräsi mieleen. Kaikki tietenkin positiivis-sävytteisiä, miksipä sitä huonoja fiiliksiä jäisi murehtimaan. 



Olen totaalisen innoissani! Kohta näen vielä Isosiskon ja pakotan hänet vielä kirjoittamaan joillekin sivuille vielä pienen tervehdyksen. Jee!

Toivottavasti postauksestani joku sai jotain selvää, innostuspostaukset saattavat olla vähän sekavia! :)

Innostavaa päivää kaikille!

-Pikkusisko-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti