Pimennossa

Kertoilin tuossa taannoin Pikkusiskolle, kuinka mukavaa olisi kirjoittaa tänne blogiin ajankohtaisista aiheista.

Tv-sarjoista, uutisista, muodista.

Jos ihan hurjaksi heittäytyisi, niin vaikka politiikasta.

Asiaa hankaloittaa seuraavat seikat:

1. En katso telkkaria.
Pikkutytön syntymän jälkeen päätimme, että tv on auki vain silloin, kun tyttö ei ole paikalla. Telkkarin olemassaolon on itse asiassa jopa oikeastaan unohtanut kuluneiden kuukausien aikana.




2. En lue lehtiä.

Häpeäkseni tunnustan, että meille ei tule tällä hetkellä edes Helsingin Sanomia. Sain nimittäin aiheesta aikaiseksi vain stressin, kun lukemattomat lehdet vain kerääntyivät, kerääntyivät, kerääntyivät...

3. En kuuntele hitsi vie edes radiota. Epäilen vahvasti, että Suomessa voisi tapahtua tällä hetkellä vallankaappaus ja meikäläinen hilluisi tyynen tietämättömänä pikkuautojen, leikkihellojen ja palapelien keskellä, miettien minne ihmeeseen se tyttö sen Plussakortin nyt on jemmannut. (Löytyi muuten sieltä hellasta...)


Tässä ei sinänsä ole mitään kauhean pahaa.


Epäilemättä (ensimmäisen) lapsen syntymä saa monella aikaan jonkinnäköisen sisäänpäinkääntyneen vaiheen.

Tällä hetkellä kuitenkin mietin, kuinka kauan tälläisen vaiheen tulisi kestää. Tyttö on jo täyttänyt vuoden ja EDELLEEN voisin puhua tuntitolkulla synnytyksestä, vauvanruoista, kantoliinoista ja sormiruokailusta.

Toivonkin, että lähipiirini ystävällisesti huomauttaa, jos vielä Pikkutytön rippikesänä keskustelurepertuaariini kuuluvat ainoastaan koliikkikeinut ja hampaiden puhkeaminen.

Eilen tuli sentään pidettyä Isonmiehen kanssa leffapäivä (how exciting;). Isomies oli valinnut Leonardo DiCaprion tähdittämän Inception-leffan, jossa leikitellään ajatuksella, että univarkaat voivat varastaa salaisia tietoja ihmisten alitajunnasta unien aikana.

Leffa aiheutti ainakin tässä katsojaraadissa sekä sydänmentykytyksiä että lieviä riemunkiljahduksia. Uskaltaisin jopa kuvailla elokuvaa kriitikkojen usein käyttämällä sanalla tiivistunnelmainen. Jopa niin tiivistunnelmainen, että meikäläisen unet olivat jäädä seuraavana yönä vähälle, kun pohdiskelin leffan käänteitä.

Näin päiväsaikaan ymmärrän hiukan selvemmin, että juuri minun kohdallani huoli univarkaista lienee ainakin tällä hetkellä turha.

Tai sitten joku tarvitsee hämmentävän kriittisesti listaa Pikkutytön lempiruoista.


Isosisko



ps. Oih, ei olisi pitänyt katsoa mitä Pikkusiskolla on myynnissä. Nyt meidän perheessä harkitaan sekä akustisen kitaran että sohvapöydän hankintaa. Pidetään peukkuja että sabotoimme Isonmiehen kanssa toistemme ideat. Muistan nimittäin (etäisesti) luvanneeni, etten osta mitään turhaa...