Syntyjä syviä

Johtuukohan se näistä talven pimeistä illoista, että viime ajat olen pohtinut hyvinkin syvällisiä...Erityisesti pitkät vaunulenkit lumisissa maisemissa ovat omiaan kaikenlaisien teesien ja elämänohjeiden pohtimiseen. Osa ajatuksista on hyvä jättää sinne lenkkipolun varteen, mutta toisista olen huomannut olevan hyötyä omassa arjessa.

Ainakin seuraavat ajatukset ovat olleet käyttökelpoisia niinä hetkinä, kun omat epävarmuudet, pelot, turhaumat jne. yrittävät puskea päälle.


1. Älä rasita perhettäsi (ja itseäsi!) liialla täydellisyyden tavoittelulla. Joskus kotona ei ole siistiä, joskus ruoka tulee pakastealtaasta ja aika usein tukka hapsottaa. Jos lapsen synttärijuhlien/puutarhakemujen/joulun järjestäminen alkaa stressata monta kuukauta etukäteen, on ehkä hyvä päättää, että tällä kertaa et kokeile viittä uutta reseptiä, askartele itse pöytäkoristeita ja virkkaa lahjaksi päiväpeittoa.


2. Ajattele pahinta. Luit oikein. Kun jokin jännittää, pelottaa tai arveluttaa, mieti hetki mikä olisi pahinta mitä ratkaisusi tai pelkosi johdosta voisi tapahtua. Usein pahimman mahdollisen skenaarion ajatteleminen laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.


3. Rakasta, rakasta, rakasta!!! Niin yksinkertaista. Kaikkea muuta voi kuvitella katuvansa, mutta voiko rakastamista katua?!?


4. Sano ajatuksesi ääneen. Kukaan ei voi tietää mitä tahdot, ajattelet ja toivot, jos et sano sitä ääneen. (Kyllä. Se roskapussi siinä eteisessä vaatii pihalle päästäkseen joskus ihan oikean käskyn, ei hienovaraista vihjailua.) On hiukan epäreilua odottaa ystävältä, aviomieheltä tai perheenjäseneltä esimerkiksi toisenlaista käytöstä, jos ei selväsanaisesti kerro, mitä oikeastaan toivoo.


5. Omien toiveiden ja ajatusten kertominen ei tarkoita toisten lyttäämistä, ilkeämielistä "rehellisyyttä" tai kokoaikaista toisten pompottamista. Välillä tapaa ihmisiä, jotka kovaan ääneen sanovat olevansa "vain rehellisiä". On kuitenkin suuri ero sillä haluaako toitottaa ainoastaan omia totuuksiaan vai aidosti kuunnella ja antaa palautetta positiivisessa hengessä.


6. Ole onnellinen. Todella monessa tilanteessa voi itse päättää onko onnellinen vai ei. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta omaan suhtautumiseen kyllä. On itsestä kiinni harmittaako sakkolappu koko loppupäivän vai päättääkö, ettei anna moisen haitata. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi lupa surra tai itkeä.


7. Ja lopuksi: älä koskaan luule, että tällainen lista on ikuinen. Eri elämänvaiheissa erilaiset viisaudet ovat niitä "oikeita". Välillä tarvitset rohkeutta, välillä nöyryyttä, välillä päämäärätietoisuutta.


Ihanaa iltaa kaikille!
Isosisko


ps. Pienet elämänohjeet ovat täällä tulleet tarpeeseen: tytön nukkumakuviot ottivat muutamaksi illaksi itkuista takapakkia. Tänään on onneksi näyttänyt taas jo valoisammalta!