..sanoin lauantaina avokilleni askarteluliikkeen edessä. Puoli tuntia aikaisemmin olimme saaneet inspiraation korujen tekemiseen. Meillä ei siis ole aikaisempaa kokemusta, ei taitoja, ei välineitä, mutta eikö se olekin niin, että rahalla saa ja autolla pääsee? (mikäli rahaa on ja auto toimii) Lauantaina tili ei ollut miinuksella ja skodakin iloisesti starttasi ja puoli tuntia myöhemmin kuuluisat sanani sanottua poistuimmekin jo askarteluliikkeestä kassit täynnä helmiä. Hurahdettiinko? TOTAALISESTI! Jos tarkoitus oli ostaa opaskirja, pyöröpihdit, vähän hopealankaa ja aloitussetti helmiä, niin voin sanoa, että totta vie, ne tuli kyllä hankittua!
Pari tuntia kotiinpääsyn jälkeen ensimmäinen koru oli valmis:
Korun suunnittelusta otan kunnian itselleni, mutta totetutuksesta pisteet menee kyllä siipalle. En ymmärrä kuinka joku osaa tehdä hopeaketjua ITSE. Kaikki osat siis helmiä ja lukkoa lukuunottamatta on käsin tehty. Lukkokin olisi hoitunut, mutta innostuksissamme ostettiin myös valmiita lukkoja, niin oli pakko käyttää.
Sunnuntai kului käyttämättömien korujen purkamisessa (kierrätystä parhaimmillaan), mutta illalla suunniteltiin ja toteutettiin meidän toinen koru:
Täällä meidän korupajalla pyöri myös yksi iloinen käsityöläinen, joka oli varsin kiinnostunut helmistä...
Toivottavasti avokin koruntekoinnostus jatkuu, etten jää yksin ideoineni! (joita vaan tulvii ja tulvii!)
Ihanaa viikkoa kaikille!
-Pikkusisko-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti