Paluu teiniaikaan

Ajattelin, että ihoni on siis talvesta kuivunut, eikä mikään rasva enää auta. Näin yleensä tähän vuodenaikaan on sillä erotuksella, että tehovoiteet OVAT helpottaneet. Tilanne on eskaloitunut kuitenkin siihen pisteeseen, että rupinen naama itkettää.

-> Ihotautilääkärille

Kuvittelin, että myös lääkäri toteaa ihon olevan vain talvesta karkea ja ehdottaa ihmevoidetta, jota en ole vain tajunnut kokeilla.

No eipä ole talvikuivuutta ei.

Mulla on AKNE!!!

Ei ihme, että naama helottaa mansikanpunaisena, kun kaikki voiteet mitä olen käyttänyt ovat superrasvaisia, kirsikkana kakun päällä kookosöljy = puhdasta rasvaa.

Olen jotenkin shokissa diagnoosista. Mulla ei ole IKINÄ ollut aknea, teininäkin selvisin parilla finnillä! Ja nyt. Nyt sitten pamahtaa kunnon akne, tulehduksenineen kaikkineen. Olo tuntui kerta heitolla kymmenen vuotta nuoremmalta hakiessani Sebamedit apteekista :D

Voitte siis odotella ihan rauhassa niitä kasvokuvia, ei ole kyllä vähään aikaan tulossa! (Taino, ehkä kuitenkin jonkinnäkönen Before ja After kuvakollaasi olisi paikallaan ihan itseni lepyyttämiseksi)

Pikkusisko aka Pizzanaama

No, se uusi tukka...

Ajattelin, että uuden tukan leikatessani oisin postannut tänne hemaisevan kuvan pirteästä polkastani. No. En taida laittaa. Tukka kyllä on onnistunut, mutta poskieni ihottuma on villiintynyt, enkä voi meikata.. Ihoni ei siis tee oikeutta ihanalle kevättukalle, mutta jotain todistusaineistoa suuresta muutoksesta on annettava! Laitanpa siis kuvan meidän kylpylämatkasta, jossa meikkaan. Charming...

Marssin siis kampaajalle kuva kolmosen kera, se oli ehdoton suosikki, jopa avokin! ("Jopa" sen takia, koska yleensä suuret ulkonäkömuutokset eivät sytytä miestä. "Oot hyvä just noin!" Niinpä niin!)

Mutta huomaatteko, tukkani on muuttunut punertavaksi!! En siis ole tehnyt yhtään mitään!! Leikkauksen jälkeen se muuttui tummaksi ja kupariseksi, varmaan siksi kun kesän vaalentamat latvat lähtivät pois. Ostin kampaajalla käytyäni vaaleiden hiusten shampoota, mutta kotiin tultuani huomasin, että sitä nyt ei varmaan tarvitakaan.

Muutos on silti jännittävä! Mietin jopa, että olisiko kuparinsävyä pitänyt syventää esim kevytsävyllä tai sävyteshampoolla? Ihoni on kyllä varsin kalvakka, mutta siihen olen tottunut. Pronssinen rusketus, mikä se on??

Tukan leikkaaminen oli kuitenkin iso juttu ja pariin päivään en tunnistanut itseäni peilistä ja edelleen välillä tulee identiteettikriisi, vaikka olenkin tukkaan tyytyväinen. Edelleen ihmettelen tätä radikaalia värin muuttumista, vaikka sekin on kiva.

Bloggailusta olen pitänyt taukoa, olelmme olleet extempore-lomalla Naantalinkylpylässä, kipeänä, viettämässä synttäreitä ja

MENNEET KIHLOIHIN!!

Tälle asialle omistan oman postauksen. Ajattelin, että ainakin Isosisko haluaa äkkiä tukkakuvaa!

Palataan siis pian muihin ajankohtaisiin asioihin!

Pikkusisko

P.S. Ystäväni on lomailemassa ulkomailla ja katsokaapas minkälainen söpöliini meille tuli hoitoon!

Kuulumisia

Kuvaus, ilmoitus, pakkaus, postitus, kuvaus, ilmoitus, pakkaus, postitus (ja väliin muutama nouto).

Sellaista on huuto.net-addiktin elämä.

Ajoittain saan kauhean energiapuuskan ja tyhjennän (omat ja muiden) kaapit huuto.nettiin.

Viime viikkoina kauppa on käynyt niin vilkkaana, että blogin pito on hiukan jäänyt.

Blogihiljaisuuteen johti myös Japanin katastrofi ja siitä alkanut uutisten raivokas seuranta ja pienimuotoinen maailmantuska. Olin jo kuvannut Isoltamieheltä saamani lahjan, jota piti onnellisuuspäissä tulla tänne bloginkin puolelle esittelemään. Sitten Japanissa maa järisi ja omat veskat tuntuivat taas hiukan pienemmältä asialta (don't get me wrong, ihana tuo laukku on edelleen, mutta jotenkin postauksen kirjoittaminen laukusta ei vaan tuntunut ajankohtaiselta).




Ja sitten Isomies lähti Japaniin.


Siis J-A-P-A-N-I-I-N.

Paikkaan, jossa maa järisee, ydinvoimalat paukkuvat ja tsunamit pyyhkivät kokonaisia kyliä.

Ja taisi siellä jokin tulivuorikin jossain välissä tupruttaa savua.

Yleinen maailmantuska vaihtui ylimääräisten uutislähetysten maaniseksi seuraamiseksi ja huonosti nukutuiksi öiksi.

No, nyt on mies taas turvallisesti kotona ja epämääräinen odottelu ja uutisten seurailu on hälvennyt.

Sekä omassa elämässä että suuremmassa mittakaavassa toivon kuitenkin, ettei tapahtunut tragedia unohdu kuitenkaan kokonaan.

Että tästä opitaan myös jotain.

Hölmö ei ole se, joka tekee virheen, vaan se joka toistaa samaa virhettä uudelleen ja uudelleen.

Isosisko


ps. Odotan ihan hurjasti, että näen Pikkusiskon uuden tukan!!! Koska se, jos mikä, on tärkeää! ;)

Tukka hukassa

Fakta: en ole käynyt kampaajalla VUOTEEN!

Se on hieman pelottavaa jopa, alkaa mietityttämään, että alanko vain laiminlyömään ulkonäköäni; mies plakkarissa ja elämä on kaikin puolin melko mukavaa. Ei vaan, oikeasti en ole raaskinut. Olen pitkään havitellut kultakutreja ja viime keväänä aloitin massiivisen kasvatusspurtin. Kampaajathan aina suosittelevat, että kävisi kasvatuksenkin välillä tasoittamassa kolmen kuukauden välein, mutta uhmasin käskyä, eikä massiivinen leikkuuväli ole vaikuttanut hiuksiini juurikaan. Uskon, että yksi hyväkuntoisten hiuksieni salaisuus on se, etten värjää ollenkaan ja fööniäkin käytän vain silloin tällöin ja auringolta suojaan AINA, joko hatulla tai UV-suojaa sisältävällä shampoolla.

Oli miten oli, nyt raja on tullut vastaan ja hiukseni ovat täysin hallitsemattomissa. Karhea hiuslaatuni takaa, että parin tunnin välein saa olla harjaamassa jättitakkuja auki, enkä enää jaksa. Pakko leikata.

Mutta kysymys kuuluukin, MITEN? Arvoisat blogilukijat, kaikki kommentit uudesta tukasta on tervetulleita, etten tee katastrofia!

Lähtötilanne on siis tämä, kuten jossain postauksessa jo vilahtikin:

Kuva tosin loppuu vähän kesken, mutta perusidea tulee varmaan ilmi:

pitkää, karheaa ja kihartuvaa

Minulle on melko sama, pysyvätkö hiukset pitkänä vai ei, kunhan malli on kiva! Olen aina mennyt mentaliteetilla: "Hiukset kasvavat kuitenkin takaisin"

Pitkän tukan muodon vaihdos olisi ehkä maltillisempi ratkaisu. Värjäämistä vältän, ihoni on niin herkkä.

1. Alexis Bledelin romanttiset kiharat:

+ varmasti aika helppo minulla,

rutistelua ja se on siinä

- ei ehkä muuta muutosta kuin otsis

2. Suora kerrostettu perustukka

+ klassisen kaunis

- minä joka aamu suoristamassa kiharoitani:

never gonna happen

Puolipitkät hiukset on vahva vaihtoehto, saisi keväisen muutoksen nopeasti, puhumattakaan kevyestä tukasta! Ihana ajatus tämän karvalakin alta tuumaillessa!

3. Söpö otsis yhdistettynä kiharoihin

+ Söpöys ja kevät sopii NIIN hyvin yhteen

+ varmasti käytössäni helppo

- paksu otsis mietityttää, istuukohan se?

4. Kevyt kerrostettu polkka

+ pirteä ja reipas kevättukka

- kiharuus mietityttää, mahtaako vaatia suoristusrautoja?

5. Romanttinen polkka

+ Romanttisuus ja klassisuus iso plussa

- epäilen istuvuutta pyörteitteni ja kiharoideni kanssa...

6. Kihartuva polkka

+ Saattaisi istua päähäni ja hiuksiini

- Aavistuksen tylsä??

7. Toinen kerrostettu polkka

+ edelleen pirteä

+ mukavat hapsut

- vaatii suoristusta meikäläisellä

8. Ylimittanen polkka

+ uskoisin mallin olevan helppo

+ suoristusta ei tarvitse

(+ Gellarista tulee heti Buffy-fiilis, ehdottoman hyvä)

- aika basic?

(- Buffy-fiilis vaatii Gellarin, ei vaan tukkaa)

Tästä siis voi päätellä, että mitä pirteämpi ja söpömpi, sen parempi! Jotenkin tuntuu, että tämä pehko alkaa kyllästyttämään raskaudellaan, joten kevääseen tarvitsee jotain kevyttä ja raikasta!

Mitä mieltä olette?

Pikkusisko

P.S. Niin ja mainittakoon nyt, että kuvat julkkiksista EI ole minun ottamia, vaan netistä poimittuja :D

Tuunaa resepti, osa 2

Noniin sisko ja muut halukkaat tuunaajat! Heitän nyt haasteen kehiin, sillä olen erittäin pettynyt juuri tekemiini quesadilloihini. Resepti on melkeen sama kuin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alta ja tällä kertaa homma ei mennyt nappiin. Quesadillasta tuli kuiva ja mauton. Ärsyttävää. Vaikka ainekset hyvään oli tarjolla, ei resepti vaan toiminut. Tuunatkaa se paremmaksi!

Quesadillat guacamolen kera

8 tortillaa

Täyte:

6-7 dl kermajuustoa

1 iso hienonnettu punainen paprika

1 hienonnettu chili

4-5 rkl hienonnettua korianteria

4-5 kevät sipulia hienonnettuna

Lisukkeeksi guacamolea, joko itsetehtynä tai purkista. Minä tein itse (tietenkin ;))

Hienonna täytteen ainekset ja sekoita yhteen. Levitä täytettä neljän tortillan päälle ja laita jokaisen päälle tortilla katoksi. Paista muutama minuutti per puoli. Leikkaa jokainen quesadilla 6-8 palaan.

Kuva täältä

Se mikä mielestäni meni pieleen, oli maku ja koostumus. Ainut piste tuli tortillakuoren rapeudesta. Mielestäni quesadillan kuuluu olla maukas ja sisuksen jotain muuta kuin kuivaa paprikaa. *huoh*

Tässäpä siis teille pähkinä purtavaksi! Miten tästä reseptistä saisi maukkaamman ja sisuksesta pehmeämmän, maukkaamman ja kosteamman?

Kiitän jo etukäteen!

Pikkusisko

Teetä, leipää ja löhöilyä

Muistakaa hengittää arjen keskellä

Hengitä syvään juuri niissä tiukemmissa tilanteissa

Kun on kiire, 

hidasta.

Silloin olet nopeammin perillä

Nauti arjesta,

valosta,

äänistä,

peiton lämmöstä,

rakkaan tuoksusta

ja itsestäsi.

Pikapostaus näin peitonalta nautiskellen :)

Pikkusisko

Naistenpäivä

Pikkutytön kanssa käymme monta kertaa viikossa nauttimassa paikallisen leikkipuiston tarjonnasta.



Ilmaiseksi tarjolla on ainakin jumppaa, pallerotuokiota ja muskaria. Tänään nautimme ihanasta laskiaisriehasta, jossa tarjolla oli hernekeittoa ja laskiaispullia.

Leikkipuistotoiminta on avannut silmäni sekä verorahojen äärimmäisen hyödylliselle käytölle että kotiäitien keskinäiselle solidaarisuudelle.

Vaipat, ruoat, auttavat kädet ja tarvittaessa vaikka kuivat ekstrahanskat jaetaan mukisematta samalla kun vaihdetaan kuulumiset ja ajatukset päivän polttavista aiheista.

Leikkipuisto pursuaakin ihan mieletöntä naisenergiaa ja -empatiaa.

(Leikkipuiston ja muiden) kokemuksieni myötä olenkin jo pitkään miettinyt sitä, mistä sitkeässä istuva myytti naisista kaksinaamaisina ystävinä juontaa juurensa. Minulla ainakin on ihan mielettömiä naisia ystävinä, joiden kanssa jaetaan luottamuksella ilot, surut, reseptit, vinkit, vaatteet ja aatteet. Onhan se totta, että joskus teinivuosina meno tyttökavereiden kesken on välillä aika raadollistakin, kun jokainen hakee paikkaansa. Mutta kyllä aikuinen nainen on ihan mieletön ystävä!

Ihanaa naistenpäivää kaikki rakkaat ystävät ja muut ihanat naiset! Pidetään itseämme ja toisiamme arvossa, me ansaitsemme sen!

Isosisko

Tuunaa resepti (osa 1?)

Tiedättekö sen tunteen, kun katsoo reseptiä ja miettii: "Voi vitsi toi on varmaan hyvää!".

Ja kun lopulta reseptiä kokeilee fiilis onkin lähinnä: "No, ihan okei, mutta..."


Ja sitten ei oikein tiedä mistä se mutta johtuu.


Tänään tuo tilanne tuli (jälleen kerran) vastaan.

Ajattelinkin nyt ehdottaa Pikkusiskolle "tuunaa resepti"-avunantosopimusta (käytetään hyväksi Pikkusiskon ruoka-maniaa...). Eli aina kinkkisen reseptin ilmestyessä haastetaan toinen Siskokulta tuunaamaan reseptistä entistä ehompi. Säännöt ovat seuraavat:

1. Vähintään yhtä reseptin ainesosaa (tai sen määrää) tulee muuttaa.
2. Vähintään kaksi reseptin ainesosaa tulee säilyttää.
3. Reseptin muutokset kirjataan blogin kommenttikenttään, jotta jokainen kiinnostunut voi kokeilla entistä ehompaa reseptiä.

Miltä kuulostaa? No kuulosti miltä kuulosti, tästä se lähtee:

Tuunaa resepti, osa 1:
Kikhernekastike intialaisittain
1,5 rkl öljyä
1 sipuli
3 tl valkoliekkiä tai 3 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1 tl punasta currytahnaa
1/3 tl kokonasia koriantereita jauhettuna
100g kirsikkatomaatteja
1 prk kikherneitä
2 tl sokeria
1 tlk tomaattimurskaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
tuoretta korianteria

1. Kuullota silputut sipulit ja valkosipulit öljyssä.
2. Lisää juustokumina, kurkuma, curry ja korianteri ja anna mausteiden muhia hetki öljyssä.
3. Lisää neljään osaan pilkotut tomaatit, kikherneet,sokeri ja tomaattimurska. Kiehauta.
4. Lisää lopuksi maustamaton tuorejuusto ja lämmitä. Älä kiehuta.
5. Silppua pinnalle tuoretta korianteria ja tarjoa tumman riisin kanssa.


Eli mitä tälle pitäisi tehdä? Saisiko tästä jollain ilveellä (vieläkin) parempaa?
Pikkusisko (ja muut halukkaat) näyttäkää taitonne! Ehdotuksia kommenttiboksiin!
Isosisko

Arjen apuri

Olen viimeisen kuukauden ajan etsinyt henkilökohtaista avustajaa. Minulla on kokemusta tätä ennen tasan kahdesta avustajasta: siitä, joka oli huipputyyppi ja avustussuhdetta kestikin viisi vuotta. Ja sitten oli sympaattinen tyyppi, kaikin puolin herttainen ja yritteliäs, mutta homma ei vaan toiminut. Millään tasolla. Herttaisuus ei siinä vaiheessa riitä, jos joka toinen pyykkikoneellinen kutistuu tai tapahtuu toinen toistaan kummallisempia äksidenttejä. No hard feelings kummankaan puolelta, todettiin yhdessä, että ehkä tämä ei ole juuri hänen juttunsa.

Takaisin itse avustajahakuun. Sähköpostiini tuli kuukauden aikana kirjava joukko hakijoita; vanhempia, nuorempia, kattava kirjo eri kansallisuuksia, miehiä, naisia, lapsellisia ja lapsettomia. Oli perus duunaria ja korkeasti koulutettuja. Kenet näistä haluan kanssani kauppaan ja ylipäätään MINUN ELÄMÄÄNI? Kysymys on kriittinen, sillä kyse ei ole pelkästään mekaanisesta kaupassa käymisestä ja sängyn petaamisesta, vaan siitä kelle haluan näyttää itseni kotioloissa; välillä huonotuulisena, väsyneena ja juuri suihkusta tulleena, välillä taas parhaimmillani, iloisena ja inspiroituneena. Nämä ovat aivan samoja kysymyksiä kun silloin kun harkitsimme avokin kanssa yhteenmuuttoa, poikkeuksena kuitenkin se, että TIESIN avokkini haluavan muuttaa juuri MINUN kanssa yhteen.

Palatakseni avustajahakuun, luulen nyt löytäneeni "sen oikean". Ainakin toivon niin, asia selkenee vasta ajan kuluessa, tässä arjessa, jota nyt elämme.

Arki on minulle tärkeää, sen täytyy myös sujua!

Pikkusisko

Tee-se-itse keitto

Olen hullaantunut kokkaamiseen. Kyllä, meneillään oon mania-vaihe, tällä kertaa pakkomielteenä hyvä ruoka. Toivon tämän vaiheen tosin kestävän, koska on ollutkin ikävä monipuolista, terveellistä ja maukasta ruokaa.

Inspiraationani toimii Anna ja Fanny Bergenströmin keittokirjat, jotka pursuavat mielettömiä makuja ja simppeleitä reseptejä. Tulossa siis varmasti lisää ruoka-aiheisia postauksia, niin kauan kuin maniavaiheeni kestää!

Tänään lähdimme makumatkalle Aasiaan unohtaen kuitenkin perus Masalan Tikat. Tunti keittiössä huhkimisen jälkeen syntyi:

Tee-se-itse keitto Aasialaiseen tapaan

3 salottisipulia

3 valkosipulia

5 cm pala inkivääriä raastettuna

5 sitruunaruohon vartta (laitoin 3, ihan vaan pihistelyn vuoksi)

3 rkl öljyä

1-1½ tl currytahnaa

2½ litraa vettä

tuoreita korianterinlehtiä

loraus kanafondia

2-3 rkl kalakastiketta (nam pla)

2 limetin mehu puristettuna

suolaa/soijaa

Silppua salottisipuli, valkosipuli ja raasta inkivääri. Kuori sitruunaruohosta uloin kerros pois ja leikkaa suuriksi paloiksi.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit ilman ruskistumista. Lisää currytahna ja paista hieman lisää. Lisää sitten inkivääri ja anna paistua minuutti.

Kaada sekaan vesi, fondi, sitruunaruohon palat ja korianterinlehdet. Anna porista hiljaa puoli tuntia. Kun aika on kulunut, lisää kalakastike ja limetin mehu.

Siivilöi liemi ja kaada takaisin kattilaan.

Liemen kanssa voit tarjoilla:

keitettyjä riisinuudeleita

porkkanoita hyvin hyvin ohueksi suikaloituna

punaista paprikaa hyvin hyvin ohueksi suikaloituna

jäävuorisalaattia lohkoina

mung-pavun ituja

rouhittuja cashew-pähkinöitä

korianterin lehtiä

inkiväärillä glaseerattua broileria (ks. alla)

mitä ikinä haluat

Vinkki: nämä ainekset kannattaa pilkkoa sillä aikaa kun liemi kiehuu

Yksinkertaisesti siis jokainen kokoaa "keiton täytteensä" lautaselleen ja kauhoo päälle höyryävän liemen. Esim siis näin:

Keitto oli mielettömän maukasta! Epäilin vähän, että jaksaako nuudelit ja vihannekset maustua, kun alkaa heti syömään, mutta yllätyin.

Me teimme keiton kanssa vielä inkiväärillä glaseerattua broileria, joka marinoitui sillä aikaa kun liemi kiehui ja paistettiin juuri ennen kuin liemi oli valmis. Ohje on suoraan Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla-kirjasta, joten kunniaa en todellakaan ota itselleni.

Inkiväärillä glaseerattu broileri

3 broilerin filettä

3 cm inkivääriä raastettuna

3 hienonnetua valkosipulia

1 tl chilihiutaleita

3 rkl hunajaa

2 rkl soijaa

3 rkl öljyä

Yksinkertaisesti: sekoita marinadi, leikkaa broileri kuutioiksi, yhdistä ja anna marinoitua tunti. Paista.

Näin täällä tänään, kitchen is closed!

Pikkusisko

Ylisöpö kannanotto

Eilen postilaatikkoon tupsahti tällainen lappu:

Kyseinen mielenilmaus sulatti meidän molempien sydämet ja kuulemani mukaan samanlainen vetoomus löytyi myös tämän taloyhtiön jokaisesta postilaatikosta! Varmasti toimivat myös paremmin kuin mainostoimistossa tarkkaan suunniteltavat flyerit. :)

Plakaatti sai kunniapaikan meidän jääkaapin ovesta ja sitä ihastellaan varmasti vielä monta päivää. Kuka ikinä tämän kirjoittikin, pisteet kotiin! Ei ne pelkät ajatukset vaan itse toiminta. Monihan sitä päivittelee asiaa jos toista, mutta yleensä se jää pelkäksi ajatuksen tasolle. Keskuudessamme kasvaa selkeästi valveutuneita, oikeudentajuisia ja toiminnallisia lapsia!

Pikkusisko

P.S. Minä vastustan kaikkea, mihin liittyy eläinten kaltoinkohtelu. Pyrin omassa elämässäni vaikuttamaan teoillani kaikkien, niin ihmisten kuin eläinten, hyvinvointiin.

P.P.S Vesijumppa oli hauskaa ja yllättävän raskasta!

P.P.P.S Elämä ilman kissaa, ei oikein tunnu oikealta... Tassujen tepastelua ja lämmintä kehräysmoottoria on KOVA ikävä!

Niin, ne terveelliset elämäntavat...

Tämän vuoden alussahan uhosin aloittavani Uuden Elämän; terveellisempää ruokaa, enemmän liikuntaa, positiivista ajattelua ja uusi harrastus. Tähän mennessä monikaan toitottamistani terveellisitä tavoista ei ole mainittavasti toteutunut. Syitä tähän kyllä piisaisi: jo pelkkä ulos meneminen on missio, pitsa on hyvää, harrastukset liian kalliita ja ruotsin kurssikin oli mitä oli..

Nyt loppui selittely!

Tällä viikolla olemme panostaneet terveellisiin ja ihanan makuisiin ruokiin, ravitseviin salaatteihin, ja selittelyt ruuan teon vaikeudesta tai hinnakkuudesta on palturia. Terveellistäkin ruokaa saa sopuhinnalla, jos vähän miettii ja suunnittelee etukäteen ja syö kauden vihanneksia. Eilen teimme puoli litraa tsatsikia ja sitä on ihana syödä erilaisten salaattien kanssa.

Ja suurin uutinen ehkä on se, että TÄNÄÄN ALOITAN VESIJUMPAN! Tiedossa siis paljon ikäihmisiä, mutta vesiliikunta tuntuu kuitenkin omaltani. Lisäksi pyrin joogaamaan youtuben tahtiin joka aamu. Sieltä löytyy kokonaisia joogatunteja! Uskomatonta. Kumoutui siis se "kuntoilu on kallista"-väittämä.

Luulenpa, että tämä kuntoinnostus kuitenkin juontaa siitä, että kevät tekee tuloaan, ihan oikeasti! Räystäiltä sulaa lumi ja aurinko paistaa. Se saa jopa minut liikkeelle!

Niin, että hyvää kevään tuloa vaan, minä painun tästä vesijumppailemaan!

Pikkusisko

Kakkubuffet

Sitruunamarenkitartaletti... Passionjuustokakku... Mango-limekakku... Mustikkatartaletti... Mansikkatorttu... Marmorisuklaakakku... Porkkanakakku...


Kakkubuffet.

All you can eat.

Voiko turmiollisempaa (ja ihanampaa!) ideaa ollakaan?!?







Pakkohan tuollaiseen tilaisuuteen on tarttua!

Fredan Kakkugalleriassa on joka päivä mahdollisuus (11 euron käypään hintaan) ahtaa pikku massunsa pullolleen erilaisia kakkuja, piirakoita ja leivoksia.

Niin.
Paljon.
Kuin.
Jaksaa.

Ja minähän jaksan! (Kai joku muukin on joskus syönyt kaksi suklaalevyä kerralla?).

Tuskailin ennen buffettia, että kuinka ihmeessä kehtaan ottaa niin monta palaa kuin oikeasti jaksan syödä. Kakut kun vielä haetaan aina tiskiltä. Laskeeko se myyjä sitten kuinka monta palaa juuri minä olen jo syönyt.

Noh, kehtaaminen ei lopulta ollut ongelma, mutta kauhukseni saapuessamme buffettiin myyjätär sanoi, että kakut saattavat loppua tänään kesken.

A.P.U.A.

Ilmeisesti maaliskuun ensimmäinen oli saanut muutkin bikinikurvien etsijät liikkeelle ja buffet oli ollut päivällä niin suosittu, että iltasella kakkuja oli enää niukemmin jäljellä. Lopulta mukava myyjä kuitenkin lupasi leikellä lisäkakkuja, koska meitä oli suurempi seurue (ilmeisen kakunhimoisia) liikkeellä.

Ja kyllähän sitä tuli syötyä :) Henkilökohtainen suosikkini oli porkkanakakku sekä petollisen ilmava mustikkatartaletti.

Nyt mietin vain, että kuinka usein siellä kehtaa käydä.

Isosisko



ps. Kuvat Kakkugallerian sivuilta.