Viimeistä viedään!

Oih, näin se loppuvuosi hurahti!!!
Jatkakaamme uudella innolla ensi vuoden puolella!!!
Onnellista Uutta Vuotta!!!!

Isosisko

Hyvää Uutta Vuotta!

Joulu tuli ja meni, nopeasti niinkuin aina ja ihanasti niinkuin aina. Tänä vuonna joulu tuli kyllä niin tarpeeseen. Päiväkin vielä murehtimista, niin hermo olisi mennyt! Onneksi siis joulu tuli ja hermot saivat lepoa.

Asiasta kukkaruukkuun. Mua alkaa jo jännittämään tuleva muutto. Hyvällä tavalla siis! Sillälailla, että mietin kokoajan, että "kuukauden päästä tähän aikaan muutetaan..." tai "viikon päästä siellä alkaa remontti!" tai "mitkähän verhot laitetaan makkariin?". Ei siis ollenkaan niin, että "Apua, tila pienenee melkeen puolella." tai "jaksaakohan kukaan sittenkään tehdä lumitöitä". Parasta on kuitenkin se, että vanhempani asuvat siinä ihan meidän vieressä! (En olisi kyllä uskonut vielä jokin aika sitten, että muuttaisin takaisin lapsuuteni pihapiiriin. Never say never!)

Niin, ja uutisia myös Kallesta, kun viimeinen tekstini oli jotenkin niin synkeä..

Päätimme yhdessä, ettei Kallen tarvitse kärsiä sytostaattihoitoja, vaikka se elämää himpun verran pidentäisikin (mutta ei siis Kallen kohdalla parantaisi syöpää). Ei se elämänpituus vaan laatu! Nyt Kallella on siis loppuajan oloa parantava lääkitys ja voi veljet miten eri kissa se onkaan! Syö kuin hevonen, kehrää niinkuin kissan kuuluukin ja leikkii kuin pentu. Aivan ihanaa!

Omasta puolestani toivotan nyt Hyvää Uutta Vuotta!! Ensi vuonna yritän päivittää blogia useammin! :)

Pikkusisko feat. Kalle

Tukasta asiaa

Moikka kaikille!

Ensinnä blogin kautta tsemppaukset Kallelle! Juuri asiaa pyöriteltiin Pikkusiskon kanssa puhelimitse ja kyllä se vaan hiljaiseksi vetää. Onneksi Kalle on hyvävointinen potilas ja saa hyvän lääketieteellisen hoidon lisäksi runsaasti hellyyttä ja rakkautta!

Oma uutiseni on tänään "himpun verran" kevyempi.

Täällä on nimittäin uusi tukka!

Ja tällä kertaa kyseessä on oikeasti uusi ja erilainen tukka, ei latvoista tasattu ja muutamalla raidalla tuunattu vanha luihu.

Ja koska Pikkusisko ei tätä ilman kuvamateriaalia usko, laitetaan nyt tuutin täydeltä:

Ponnarille saa edelleen :)

Sinne se sitten jäi.

Yli 20 senttiä pitkä pehko.

Ja taisi muuten käydä niin, että löysin vihdoin sen oman kampaajani!

Vuosia on tullut seilattua luihuletin kanssa kampaajalta toiselle, mutta tänään kaikki sujui kuin tanssi.

Puhetta, mutta ei liikaa.

Visioita, mutta ei liian rajuja.

Hierontaa, mutta ei rystyset valkoisena.

Epäilen, että rakkauteeni kyseistä kampaamoa kohtaan saattoi vaikuttaa myös värjäyksen aikainen kakkutarjoilu.

Siis kakkua JA hieno tukka, voiko enempää toivoa?!?

Ihanaa jouluviikkoa kaikille! Rentoudutaan ja nautitaan!
Isosisko

ps. Taisin muuten mennä tukkatuloksesta johonkin hurmioon, sillä ostin kassin täydeltä hiustuotteita myös kotiin. Testailen niitä tässä joulun aikana ja raportoin tuloksista.

Testituloksia ja jatkomietintöjä

Voi itku. Eilen soitti eläinlääkäri ja kertoi koepalojen tulokset. Kallella on vatsassaan iso pahanlaatuinen kasvain. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, paitsi että tietenkin surettaa pahan päiväisesti. Mutta siis jatkon kannalta. Eläinlääkäri suositteli sytostaatteja kuuden viikonvälein klinikalla, ja kissavakuutushan meillä onneksi on. Lääkärin mukaan kuitenkaan syöpä ei parane, vaan sytostaateilla saataisiin korkeintaan lisää aikaa. Ja lisäaikahan tässä kovasti houkuttelee! Jotenkin sitä vaan miettii, että mikä on oikeasti kissan kannalta parasta? Pää on kyllä ihan pyörällä, kun joutuu miettimään, että aletaanko sytostaatit vai pelkkä oloa parantava tukilääkitys. Lopetus (hullua, että sitä joutuu edes miettimään!) ei ole vaihtoehto, koska Kalle on vielä kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa eikä kärsi.

Onko kellään kokemusta kissojen syövänhoidosta? Vetääkö fleguksi, onko apua vai riesaa kissalle? Kaikki kokemukset otetaan vastaan kiitollisena. :)

Ihanaa joulua kaikille, kaikesta huolimatta!

Pikkusisko

Blogiehdotus

Vielä toinen postaus tälle päivälle. Mainonnan piikkiin menee, mutta menkööt. Siippani on avannut oman korubloginsa tänne, ja sieltä löytyy hänen tekemiään koruja. Kiinnostuneet käykää kurkkaamassa!

Mukavaa sunnuntainjatkoa!

Pikkusisko

Sattuu ja tapahtuu

Ensiksikin pahoittelut osaltani pitkästä bloggaus tauosta. Monennäköistä on ehtinyt tapahtua.

1. Kävimme lumisessa Tukholmassa. Harmittaa, että en ottanut kuvia Vanhan kaupungin joulumarkkinoilta, ei kyllä tullut mieleenkään kaivaa kameraa esiin kohmeisilla sormilla. Kaupunki oli kaunis, oli ihanaa nähdä Tukholmassa asuvaa ystävää ja tehdä pieniä ostoksia itselle. Ja hei, kai kaikki tietävät, että laivalla on mahdollista varata priva-sauna!? Ystäväni valaisi minua asiasta ja voin kertoa, että mikään ei ole ihampaa, kuin mennä saunaan suoraan pakkasesta ilman känniääliöitä. Yleiset saunat, ei mun juttu.

2. Villapaita on valmis! Tässä kohtaa minun ehkä pitäisi kiljua riemusta, sain kuin sainkin projektini valmiiksi ennen joulua, niinkuin tavoitteeni olikin. Mutta mutta... Ei kyllä ehkä ihan putkeen mennyt. Paidasta tulikin kokoa XXXXL ja sen "suloiset puhvihihat" on selkeästi ottanut vaikutteita renesanssin puhveista. On kyllä siis puhvia kerrakseen. Kuva tulee, mikäli kehtaan ottaa. Ei siis ihan putkeen, mutta hei, ensimmäinen neulomani villapaita, ehkä omat odotukseni olivat vähän korkealla. Tästä otan opikseni! Lisäksi paita on ihan sairaan lämmin, joten voin pitää sitä kuitenkin kotosalla telkkua katsellessa. Että ei sinänsä.

3. Kalle-kissa on voinut viime aikoina huonosti. Se on laihtunut ja oksentelee taukoamatta. Oksentelun takia sitä ollaan kiikutettu lääkäriin useamman kerran ja aattelin, että taaskin saadaan hetkeksi jotkut pillerit, jotka ei pitemmällä tähtäimellä auta. No, nyt syy tosiaan taisi selvitä. Ultrassa selvisi iso muutos vatsassa ja Kalle leikattiin heti. Vatsasta löytyi a) joko suuri vatsakasvain tai b) tulehtunut megalomaanisen suuri vatsahaava. Lääkäri vahvasti ensimmäistä. Nyt tässä ollaan siis viime päivät paranneltu potilasta, annettu lääkkeitä ja mietitty ensi viikolla saapuvia testituloksia.

Itse potilas on ainakin tähän asti voinut melko hyvin, lukuunottamatta ärsyttävää t-paitaa ja piinaavia lääkkeidenottoja. Urhea pikku potilas. :) Ei voi muuta kuin uskoa parhaaseen ja ottaa päivän kerrallaan. Lisäksi tällaisena aikana, kun ollaan vain kotona vahtimassa Kallea, voi tilata pikaruokaa, ja herkutella kaikin tavoin. Kokeilimme uutta intialaista ravintolaa, joka kuljettaa kotiin. (Saa sieltä tosin pitsaa ja kepsuakin tietty)

Oli kyllä sairaan hyvää! Tilattiin kolmea eri ruokaa. Palak Paneeria, Tikka Masalaa ja Shrimp Currya ja kaikki kelpasi. Palak Paneer oli oma suosikkini.

Mutta täällä me siis nyt vaan ollaan. Katsotaan, ettei Kalle revi tikkejään ja lääkitään sitä 6 kertaa päivässä. *huoh* Jännityksellä ootetaan ens viikkoa ja mietitään miten joulu toteutetaan näillä eväillä.

Mutta ihanaa joulunalus viikkoa teille!

Pikkusisko

Duplofun!

Allekirjoittanut on jättänyt mehunsa ilmeisesti kaupan tiskille, sillä viime päivinä silmäluomet ovat pysyneet auki lähinnä tulitikkujen avulla. (Ei siis tietoakaan joulusiivouksesta, jouluruuista, joulukoristeista ja joululahjoista....Mutta ei onneksi myöskään joulustressistä!)

Vaikka omat mehut ovat kateissa, meillä häärää (kattoremppamiesten lisäksi) kaksi äärimmäisen tuotteliasta rakentelijaa.

Tuotanto (ja tunnelma!) käy kuumana, kun Pikkutyttö ja Isomies istuvat Duplo-kasassa ja voin kertoa, että käsky "anna pienemmän ottaa" kaikuu meidän taloudessa kuuroille korville...

Vähän väliä kaksikko pyytää äidin kuvaamaan saavutuksiaan (ennen kuin demolition team eli Pikkutyttö pistää kaiken tehdyn matalaksi).




Aika ihania, eikö?!?

Siis sekä ylpeät rakentajat että aikaansaannokset :)

Leikkimielistä viikonloppua kaikille!
Isosisko

Makuraati

Lupauksista on pidettävä kiinni, joten luvassa kuppikakkujen tiukkaakin tiukemmat arviot ja reseptit :)

Vasemmalta lukien: Marianne, vadelma-valkosuklaa ja porkkana. Jokaista jäi sattumalta jäljelle yksi kuorrutettu yksilö, joten sain vielä napattua kuvan vieraiden lähdettyä. Päivän päätteeksi näyttävät jo hiukan reissussa rähjääntyneiltä.

Makuraadin tiukat arviot:

Porkkanakuppikakut
- makein
- kostein koostumus
- ei oikea kuppikakku, enemmänkin porkkanapiirakka muffinivuoassa :)
- ulkonäollisesti heikoin: jäi littanaksi ja kokki lurautti liikaa elintarvikeväriä :)


Vadelma-valkosuklaakuppikakku
- raikas vadelmainen tuoksu
- marjainen lopputulos
- kaunis, kuppikakkumainen ulkonäkö, joskin nonparellit sulivat säilytettäessä rumasti kuorrutteen sekaan -> kannattaa koristella viime hetkellä tai käyttää koristeluun esim. vadelmia
- vähiten makea, jopa raikas kuppikakuksi

Mariannekuppikakku
- muhkea ulkomuoto
- makean suklainen
- rakenne mukavalla tavalla "tahmea", rouhe antoi kuitenkin pureskeltavaa

Selkeää voittajaa ei tästä kolmikosta löytynyt, osa vieraista piti eniten porkkanasta, joku Mariannesta ja toiset taas vadelmasta. Eniten vaikuttivat omat mieltymykset: suklaan ystävät valitsivat suosikikseen Mariannen, raikkaan makuelämyksen perään olevat vadelma-valkosuklaan ja tiukan makeapläjäyksen ystävät porkkanan.

Ei siis auta kuin kokeilla jokaista reseptiä ja etsiä oma suosikki :)

Porkkana-kuppikakut
2 munaa
3 dl sokeria
50 g voita
1 dl maitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
6 dl porkkanaraastetta

kuorrute:
30 g voita
n. 150 g tomusokeria
n. 100 g tuorejuustoa
(Lisäksi punaista elintarvikeväriä ja nonparelleja)

1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Sulata rasva ja lisää se maidon kanssa taikinaan.
3. Yhdistä jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaneli ja lisää taikinaan.
4. Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi ja lisää taikinaan.
5. Jaa taikina muffinivuokiin (n. 15 kpl).
6. Paista 15-20 min. 200 asteessa.
7. Sulata kuorrutteen voi ja anna jäähtyä hetki.
8. Lisää tuorejuusto ja tomusokeri. Sekoita hyvin. Lisää halutessasi elintarvikeväriä.
9. Levitä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele halutessasi nonparelleilla.


Vadelma-valkosuklaakuppikakut
3 munaa
2 dl sokeria
1tl vanilja sokeria
100 g margariinia
1 dl maitoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl vadelmia (pakaste)

kuorrute:
100g valkosuklaata
200 g huoneenlämpöistä tuorejuustoa
3 dl vadelmia (pakaste)
(nonparelleja ja elintarvikeväriä)

1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Sulata rasva ja lisää se maidon kanssa taikinaan.
3. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri ja lisää taikinaan.
4. Rouhi vadelmat hiukan pienemmäksi ja lisää ne kohmeisena taikinaan.
5. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa muffinivuokiin (n. 12 kpl).
6. Paista 15-20 min. 200 asteessa.
7. Sulata kuorrutteen valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa.
8. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi ja lisää sulatettu suklaa. Lisää sulaneet vadelmat ja sekoita. Lisää halutessasi tilkka elintarvikeväriä.
9. Levitä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele vadelmilla tai nonparelleilla.

Marianne-kuppikakut
2 munaa
2 dl sokeria
50 g voita
1 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 ps Marianne crush- rouhetta

kuorrute:
30 g voita
n. 150 g tomusokeria
n. 100 g tuorejuustoa
1/2 ps Marianne crush rouhetta
(nonparelleja)

1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Sulata rasva ja lisää se maidon kanssa taikinaan.
3. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri ja lisää taikinaan.
4. Lisää Marianne-rouhe ja sekoita hyvin.
5. Jaa taikina muffinivuokiin (n. 15 kpl).
6. Paista 15-20 min. 200 asteessa.
7. Sulata kuorrutteen voi ja anna jäähtyä hetki.
8. Lisää tuorejuusto, tomusokeri ja Marianne-rouhe. Sekoita hyvin.
9. Levitä kuorrute jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele halutessasi nonparelleilla.


Eikun kokeilemaan! :)
Suu makiana,
Isosisko

Kuppi ja kakku

Niin paljon postattavaa, niin vähän aikaa!

Mutta aloitetaan nyt tällä:
Tämä viikko on yhtä juhlaa!

Maanantaina juhlittiin 93-vuotiasta Suomea ja loppuviikko menee nimipäiviä fiiratessa.

Vadelma-valkosuklaakuppikakut

Nimppareiden kunniaksi pyöräytin eilen kuppikakkukavalkadin (tuli kolmea sorttia: vadelma-valkosuklaa, marianne ja porkkana).

Huomenna tekeleitäni tulee maistelemaan muutama sokerinnälkäinen sukulainen ja ankaran makuraadin päätteeksi postaan sekä reseptit että raatilaisten arviot.

Itsenäisyyspäivä sen sijaan meni aivan kaupan antimilla, linnan pukuloistoa seuratessa.

Ja oli meillä ihka omakin vastaanotto: tyttö, tuolloin päivää vaille 11-kuukautta, kestitsi nukkeja ja nalleja pienen tuohilaatikon ympärillä. Oli äidiltä tulla tippa linssiin, kun pikkuinen tosissaan syötti lusikalla vuoron perään arvovaltaisia vieraitaan. Juotti mukista. Järjesteli lautasia. Höpötti omaa salakieltään.

Kuinka se on jo noin iso?!?

Kerrottakoon vielä tähän lopuksi, että kattoremontin olisi määrä alkaa pian ja remppakärpänen on taas puraissut. Nyt kun vain olisi rahaa, aikaa ja taitoa tehdä keittiö ja olohuone uusiksi :) Niin ja mainitsinko jo ulkoverhoilun ja salaojat?

Heissulivei!
Isosisko

ps. Iloisen juhlatunnelman alla on haikeus: koti tuntuu todella tyhjältä, kun kaksi meistä on poissa. Peukaloisen ja Peukalo-Liisan uusi koti oli ihana ja kuulumisiakin on jo saatu, mutta silti...

Täällä niiden kuuluisi olla.

Etenkin lauantai ja sunnuntai olivat todella vaikeat.

Nenänjäljet ikkunassa, tyhjä lempipaikka, kissankupiton keittiö...

Mutta tottuuhan siihen.

Pakkohan se on.

Uutta projektia pukkaa

No ei, villapaita ei ole vielä valmis, mutta aivan loppusuoralla! Hiha pitää viimeistellä ja sitten on enää kauluksen neulominen ja palasten yhteen kokoaminen. Loppusuoralla oleminen antaa siis oikeuden suunnitella seuraavaa megaprojektia. Onko se villapaita? Onko ne leggingsit? Ken tietää, mutta tässä on jotain hahmotelmaa siitä, mitä täällä seuraavaksi voisi olla puikoilla.

1. NEULETAKKI, JOKANAISEN YSTÄVÄ

Neuletakin väristä en tiedä, mutta jokin puolipitkä, unelman kevyt lämmittäjä olisi mahtava saada. Musta tietenkin on ajaton, ja pelastaa päivinä, joina mielikuvitus on loppu.

Kun tekee itse, on mahtavinta mielestäni se, että laatuun voi panostaa ilman, että köyhtyy suuria summia. Tietenkin plussaa on myös se, jos lopputulos on sen mukainen, että kadulla kehtaa kulkea tekele niskassaan, koska laadukkaasti tehty työ kestää oikeinhuollettuna pitkään.

2. TALVITUISKUJEN KESYTTÄJÄ

Okei, neuletakkejahan nämäkin, mutta vähän järeämpää kalustoa. Näen jo itseni tyytyväisenä sohvannurkassa superneuletakki päälläni muiden hytistessä talven kylmyyttä. Ja ehkä keväällä ensimmäisten lämpimien kelejen saapuessa voisin uskaltautua neuletakki päällä ulos! Kyllä. Tällaisen teen. Jonkun mallisena. Ei voi olla huono vaihtoehto kaltaiselleni palelijalle.

Tosin värikysymys on taas polttava. Voiko kaikki vaatteet olla vaaleanpunaisia ilman, että näytän viisivuotiaalta? (Vastaus on jyrkkä ei. Älkää yllyttäkö.)

3. JOTAIN SÖPÖÄ JA IHANAA

Netti on söpöjen ohjeiden paratiisi. Lisäksi kaikista ohjeista saa söpöjä kuvittelemalla ne karkkiväreihin. Apua. Menee kyllä niin söpöksi, etten tiedä mistä alottaisin.

4. SUKAT

Sukkien kanssa mulla on ollut ongelma. En jotenkin vaan osaa. Liian monta puikkoa ja kavennukset menee aina väärin. Mut aion päästä tässäkin asiassa eteenpäin! Ehkä ens keväänä mulla on tollaset ihanat harmaat sukat silkkirusetteineen, eikä mun varpaita palele. Tai ehkä mun kannattais koittaa jotain ihan perusohjetta ensin ja koittaa sitten vasta palmikkosukkia. Äh, mut ei se oo yhtä kivaa!

5. KAIKKI.

Ostin vielä Novita-lehden, ja sielläkin oli kaikkea ihanaa. Sukkia, LEGGINGSEJÄ (jotka oikeasti tarvitsen!) ja niitä neuletakkeja. Sen lisäksi projektilistallani on kämmekkäät, säärystimet, pipo, baskeri ja lapaset.

Apua. Tästä tulee niin ihanaa!

Pikkusisko

P.S. Kaikki kuvat on poimittu täältä. Samasta paikasta löytyy myös ohjeet noihin sekä moniin muihin ihaniin neuleisiin, jos joku innostuu.

Uuden edessä

Peukaloinen ja Peukalo-Liisa lähtevät huomenna uuteen kotiin.

Olo on haikea.

Surullinen.

Jopa hiukan katkera.


Ja toisaalta...

Helpottunut ja onnellinen.

Uusi koti vaikuttaa ihanalta.

Oma niistely ja kutinakin todennäköisesti helpottuvat pikku hiljaa.

Ja niin kurjalta kuin se itsestä tuntuukin, tytöt eivät varmaan muista meitä enää muutaman viikon kuluttua.

Mutta me muistamme ne.

Aina.


Isosisko

Step by step

Kaikille ikätovereilleni otsikosta tullee mieleen iki-ihanainen New Kids on the Block.

Ei, täällä ei muistella kaiholla 90-lukua flanellipaitoineen, moonbootseineen ja bulan pipoineen.

Täällä kävellään!!!!




Pikkutyttö on lähtenyt virallisesti hoippumaan!!!

Jo useamman viikon tyttö on pyrähdellyt muutamia askelia pöydän ja sohvien väliä (viisi askelta oli pitkään ennätys).

Mutta nyt matkaa taittuu jo useampi metri!!!

Supersuloista ja ajoittain vaarallista.










Kävelykyky on tuonut myös uusia mooveja tytön tanssirepertuaariin.

Pidemmän aikaa tytön tanssi on koostunut vauvamaailman klassikosta, ylös-alas hytkytyksestä, mutta nyt grooveimmat biisit saavat aikaan jo pepun sivuttaista keinuntaa ja jokaisen aerobictunnin kauhua, sivuaskelia.

Ja palatakseni vielä otsikkoon ja NKTB-haikailuun:
oikeasti olen Take That -tyttöjä ja New Kids on the Block haisee!!!

Kysykää vaikka Isosiskon päiväkirjalta vuodelta 1993! :)

Ja jotta ei jäisi mitään epäselvää, ihanin on tietysti Jason.

Syy Jasonin ihanuuteen on seuraava: "Kaikki muut tykkää joko Markista tai Robbiesta, joten mun täytyy tykätä Jasonista, että silläkin ois faneja".


Kyllä, neljäsluokkalaisen Isosiskon fanius merkkasi Jasonille varmasti paljon.

Ihanaa viikkoa kaikille!
Stay warm!!!
Isosisko

ps. Kuvituksena osa Isosiskon irttarisaaliista. Voiko noin söpöjä syödä? Tietysti.

Lökösunnuntai

Pakko sanoa heti alkuun KIITOS sympatiseerauksesta viime postaustani koskien! Vitsit, että tuli hyvä mieli! Mahtavuutta!

---

Ihan hyvä, ettei blogimme ole muotiblogi. Ei tarvitse sen kummemmin suunnitella asukokonaisuuksia, kun ei kerran huvita! Sunnuntaisin saa ihan rauhassa vetäistä kauhtuneen neuletakin niskaan ja löysimmät housut jalkaansa. Niin, ja varpaiden lämmittämiseen isoäidin tekemät rakkauden villasukat. Oi ihana sunnuntai!

Sunnuntaihin kuuluu lökövaatteiden lisäksi ihana ruoka. Tässä siis lempikasvispihvini. Ne ovat herkullisia! (Vaikka jäivät sisältä ehkä aavistuksen raaoiksi. Makua se ei todellakaan haitannut!)

Pikkusiskon kasvispihvit avokadokastikkeella

Pihvit:

1,5 dl punaisia linssejä (keitä 15 min)

500 g Pirkan luomu porkkanasosetta

4-5 kpl luomu kananmunia

1-1,5 dl korppujauhoja (itse tein gluteiinittomista, niin ei tarvinnut syödä vehnää)

2 tl pestoa

yrttimausteita tuoreena tai kuivattuna

ruususuolaa/merisuolaa

1. Keitä siis linssit. Harmittaa odottaa linssien kiehumista, jos on asennoitunut jo pihvien paistamiseen. Been there done that! :)

2. Kaada vesi linsseistä pois ja hienonna haarukalla.

3. Lisää kaikki aineet taikinaan ja anna vetäytyä hetki. (Tai älä anna vetäytyä ollenkaan ja paista löysää taikinaa niinkuin me :D)

4. Modifioi taikinaa tarpeen mukaan lisäämällä korppujauhoja/nesteitä

5. Paista pihvit voissa pannulla tai uunissa.

Avokadokastike:

1 avokado

1 dl kermaviiliä

½ sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

lempiyrttiäsi kuivattuna tai tuoreena

ruususuolaa/merisuolaa

Lado aineet mikseriin ja surauta. Valmis puolessa minuutissa (ellei mikseri mene jumiin)

Hauskaa alkuviikkoa!

Pikkusisko

Yllätykselliset leikkaukset

Varoitus: MEGAPOSTAUS. Sisältää jonkinasteista ärsytystä.

En muista olenko kertonut, mutta viime maaliskuussa vasen korvani leikattiin. Siinä on syntymästä asti ollut jonkinsortin kuulovika ja se on kuullut hieman oikeata huonommin. Sen(kin) "vian" kanssa olen pärjännyt vallan mainiosti, mutta korvalääkärini kovasti suositteli päiväkirurgistaleikkausta, jossa kuuloni palautuu, leikkaustulokset ovat hyviä ja juuri minä kuulun siihen onnelliseen kohderyhmään kenet kannattaa leikata. Pienen harkinnan jälkeen suostuin! Parempi kuulo, here I come! Ei enää päänkääntelyä tai ongelmia väenpaljoudessa. Hyvä diili.

Pieni päiväkirurginen leikkaus osottautui kuitenkin megalomaaniseksi operaatioksi. Minulla meni kaksi kuukautta siihen, että pysyin edes tolpillani huimauksen kanssa. (Kuulemma normaalia.) Korvani oli kolme kuukautta kuuro. (Hieman epätavallista, mutta varmasti ohimenevää.) Kun kuulo palautui, äänet ovat tuntuneet pään sisällä olevalta rokkikonsertilta, joka rikkoo tärykalvon. Kuulo palautunut, check! (Kuuluu parantumiseen, eikö tätä kerrottu?)

Eilen kävin siis korvalääkärilläni toiveikkaana, että saisin jonkin vastauksen siihen, kuinka kauan korvassani pauhaava kitaristi keikkaansa jatkaa. Keskustelu meni kutakuinkin näin:

Lääkäri: Korva näyttää hyvältä.

Minä: No hyvä, korva tosin edelleen särisee, rätisee, pauhaa, enkä välillä pysty puhumaan, saati olemaan keskusteluissa mukana.

Lääkäri: No hyvä että korva on kuitenkin parantunut suunnitelman mukaan

Minä: Siis ei minun mielestä kyllä ole parantunut sen suunnitelman mukaan, mikä ennen leikkausta minulle annettiin. Ei ollut ennen leikkausta puhetta, että kuinka kauan tällainen särinä voi kestää.

Lääkäri: Joo, enpä minä viitsi ennen leikkausta niistä puhua. Pelästyvät vaan. Voi kestää kaksikin vuotta.

Täh. Eikö ennen leikkausta pitäisi vähän valaista faktoista, leikkauksen kulusta, toipumisesta ja mahdollisista haitoista? (Siis niistä tiedetyistä, ainahan ylläreitä voi tulla). Ja sori, minun ei ole siis todellakaan tarkoitus levittää huonoa energiaa tai haukkua lääkäreitä, mutta ärsyttää vaan se, ettei ole infottu. Jos mulle olisi sanottu selvästi, että "paraneminen on yksilöllistä, joillain saattaa kestää kaksikin vuotta, että äänet asettuvat kohdilleen." niin siinähän olisin sitten tehnyt päätökseni, ja kärsinyt sitten tietäen, että tämä oli OMA valintani. Nyt tuntuu vain, että leikkauksesta annettiin himpun verran liian ruusuinen kuva. Enkä yhtään ymmärrä miksi?! Ketä se oikeasti palvelee, että ramppaan korvalääkärillä ongelmineni vain sen takia, etten saanut tarpeeksi tietoa leikkauksesta.

Huoh. Lähdin lääkäristä ihan itkukurkussa, kun tuntui, että vaikka miten yritin sanoa, et ei tää nyt ihan oikein mennyt, niin tuntui kuin oisin puhunut puulle. Onneksi mentiin sen jälkeen syömään Silvopleehen (NAM!), ja sain syödä lautasellisen täydeltä ihanaa raakaruokaa! Ja voin sanoa, että heti helpotti.

Kyllä mun korva paranee. Ihan satavarmasti. :)

Pikkusisko

P.S. Mun epilepsialääkäri on ihan maailman paras. Että ei mulla mitään kaunaa oo siis koko lääkärikuntaa kohtaan. Hyvän lääkärin tunnistaa siitä, että se kohtelee ihmisenä, eikä pelkkänä potilaana. Koko potilas-sana on jotenkin ärsyttävä.

Sweet Sunday!

Hejsan ystävät!

Kun nyt alkuun päästiin niin laitetaanpa taas päivän asu kaikille kiinnostuneille (Onko teitä?!? Ja kuuluuko tähän selostaa mitä oikeastaan on päällä?).
























Asu sai luvan toimia kyläilykokonaisuutena, tänään pääsimme nimittäin valmiiseen sunnuntaipöytään anoppilaan.

Takista poistin olkatoppaukset ennen lähtöä. Olivat nimittäin sarjaa "Janet Jackson gone wild".

Kuvassa tukkakin muistuttaa vielä hiukan kasikytluvun heittaria. Ennen lähtöä sutaisin tukan vielä "nutturalle".
























Aika usein tulee pidettyä tukkaa kiinni, sillä muuten Pikkutytön näppärät sormet taiteilevat jonkin sortin nutturan leikkien lomassa.

(Tämä kyseinen malli syntyi näin: kierittelin etuhiuksia hieman ja kiinnitin pinneillä niskaan. Lopuksi käänsin kaikki hiukset "piiloon" niskaan ja kiinnittelin pinneillä.)





































Kyseinen "nuttura" päässä näytän muuten ihan lyhyttukkaiselta. Sopisikohan tuollainen malli oikeastikin? Mielipiteitä puolikkaan naaman perusteella? :)

Isosisko

Mietteitä muuttamisesta

Olen siis superinnoissani muutosta. Olen jo jonkin aikaa pohtinut mielessäni ideaa siitä, jos muuttaisimme pienempään asuntoon. Pienen pieneen. Mitä kaksi ihmistä oikeastaan tekee kolmiolla ja jättimäisellä parvekkeella, joka on täyteen tuupattuna purkkia, purnukkaa ja kaikenlaista mööpeliä.

Pidän siis nykyisestä asunnostamme, avarasta, ihanasta ja uudesta kerrostalokolmiostamme suuresti. Jo vähän aikaa on vain tuntunut siltä, että yli puolet tavaroistamme on enemmän tai vähemmän turhia ja neljäs osa niistä sellaisia mitä en edes muista olevankaan! Nyt siis on meneillään kovakätinen karsinta, jotta mahdumme 66 neliöstä neljäänkymmeneen!

Mutta miten sujuu muutto...

...tämän suloisen rapsuttelijan kanssa...

...joka joutuu luopumaan parvekeulkoilustaan!

...Rivitalossa kun parveketta ei ole...OH NOES!

Toivomme, että arvon herramme suostuu ulkoilemaan valjaissa. Kesällä se ainakin sujui hyvin mökillä ollessa. Siltä reissulta tosin nuohottiinkin pari punkkia matkamuistoksi. (huoh)

Pikkusisko

Valinnoista

Valinta on se,

että päättää olla onnellinen.

Toteuttamista puolestaan se,

että mahdollistaa oman onnensa.

Me päätämme itse siitä,

kulutammeko itsemme loppuun ylitöillä,

olemmeko hiertävissä ihmissuhteissa,

annammeko toisten määrätä elämästämme

ja ajattelemmeko positiivisesti vai negatiivisesti.

Valinta on meidän.

Vastuu valinnasta on välillä pelottavaa.

Emme voi syyttää muita omasta epäonnestamme.

Olemme itse tehneet valintamme.

Onneksi voimme aina,

aina,

tehdä uuden valinnan

ja alkaa kantaa vastuuta

omasta onnellisuudestamme.

Pikkusisko

Perjantaihuumaa

Päivän asuni ei ole sädehtivä muotiluomus.

Se on koottu kirpparilta löydetyistä ihanuuksista.

Niin ja Lindexin lastenosaston sukkikset on vetäisty jalkaan.

Pätkä mikä pätkä :)

Vaaleanpunainen virkattu pioni,

piponi ylpeyden aihe.

Itse en kunniaa virkkauksesta ota,

mies teki pionin kun niin kiltisti pyysin.

Kyllähän pipossa pioni täytyy olla!

Asuntomme hukkuu lankaan ja puikkoihin.

Niitä löytyy

sohvatyynyjen välistä,

sängystä.

pöydiltä,

kaapeista,

sohvan takaa

ja laatikoista.

Nyt sain kaikki järjestykseen.

Puikkokukat eivät kuole,

ja uteliaimmat eivät pääse

lankoihin käsiksi!

(vaikka selkeästi mieli tekisi...)

Tässä on ylpeyteni aihe.

Projektien projekti.

Oma missioni.

Vaaleanpunainen mohairvillapaita.

Pehmeä kuin kissantassu,

lämmin kuin rakkaani halaus.

Takakappale ja hiha valmiina,

into riittää loppuun asti!

Voihan puhvihihaihen ihanuus!

Luovaa viikonloppua!

Pikkusisko

Ratiritiralla...

Lunta!

Ihanaa, valaisevaa lunta!

Punaisia poskia, raitista ilmaa.
Pulkkareissuja, lumilinnoja ja pikkupakkasia.
Hyötyliikuntaa ja höyryävää hengitystä.

Nautitaan nyt!
Ei muistella sitä kuinka kesä on VIELÄ hauskempi tai kuinka kohta on kuitenkin loskaa.
Juuri NYT on ihanaa!

Kaunista talvi-iltaa toivotellen,
Isosisko


ps. Kuvassa meidän perheen ihka ensimmäinen pulkkareissu. Molempia jännittää.

Dagens ja muuta kivaa

Heissan kaikki!

Tuli niin hyvä mieli tuosta Pikkusiskon postauksesta! Ja jotta ilta jatkuisi yltiöpositiivisissa fiiliksissä kerrottakoon iloisia uutisia:

Kihlasormus löytynyt!!!

Vihkisormuksen timantti löytynyt!!!

Siis voitteko uskoa?!?

Hoitolaukun syövereissä molemmat olivat viikkotolkulla muhineet.

Maallistahan tuo on, mutta kyllä tuli niin hyvä mieli, kun siipan kanssa huolella valittu ("hei tuolla on tarjouksessa, otetaan sieltä!") kihlasormus pilkotti vaippojen ja pilttipurkkien lomasta. On ollut äärettömän orpo olo ilman sormuksia.

Hyvää mieltä lisää se, että kiikutin tänään HURJAN kasan tavaraa kirpparille.

Itsepalvelukirpparilla haasteena on järkevä hinnoittelu, välillä kun omalle tavaralle tulee hiukan sokeaksi. Tällä kertaa periaatteenani oli saada tavara mahdollisimman nopeasti kiertoon (= mahdollisimman halvat hinnat). Heti alusta lähtien taktiikka aiheutti itselle hyvää mieltä, sillä kuulin kuinka muutama tyttö jutteli pöytäni vieressä "kelaa, paidat vaan 50 senttiä!". (Eivät tajunneet, että se seuraavakin pöytä oli mun, järjestelin sitä ihan muina miehinä :) Oli jotenkin ihana tunne, kun tytöt tuntuivat olevan asiasta ihan aidosti iloissaan.

Tämän päivän kuvana toimii yritelmä päivän asu-kuvasta.



Kuvasta näkyvät kaikki ne syyt, miksi en päivän asu kuvia ole aikaisemmin tänne laittanut:

1) Kuva ei todellisuudessa ole päivän asu, vaan toissapäivän asu. Jäänyt vain koneelle odottamaan aikaa, joilloin ehdin blogiin kirjoittelemaan.

2) Kuvan tarkoituksena oli esitellä uudet kengät, mutta lopulta kuvassa näkyy kaikkea muuta paitsi kengät.

3) Asuissani ei ole todellakaan mitään erityistä. Tämäkin viritelmä on asu, jolla kaahasimme Pikkutytön kanssa pallerotuokioon (voiko olla suloisempaa harrastuksen nimeä?:).

4) Olen tajunnut, että en jotenkin saa vain aikaiseksi järjestää aikaa kuvien ottamiseen. Tätäkin kuvaa ottaessa pallerotuokioseuramme odotti jo etupihalla.

5) Luvattoman likaiset peilit!

6) Haarakyykky. Need I say more?

Mutta tulipahan dagens-neitsyys nyt kuitenkin menetettyä!
Iloisin tunnelmin,
Isosisko