Kaali. Kaali on numero yksi.

Lauletaan Uuno Turhopuro sävelellä.

Yksi perheemme kulinaristisista perinteistä on joka syksyinen kaalilaatikkosouvi.

Kun kaalit ovat muhkeita (ja halpoja!) tehdään perheessämme hurja määrä kaalilaatikkoa, jota sekä syödään suoraan että pakastetaan syksyn kiirepäivien varalle. Ja koska perheemme pääkokki (kai itseään saa tituleerata niin? :) on kasvissyöjä, tehdään laatikoita kahta versiota (lihalla ja soijalla).

Kaikille kaalin ystäville tahdonkin jakaa seuraavan reseptin:

Laatikko ennen paistamista

Isosiskon soijakaalilaatikko

n. 2kg kaalia
4 porkkanaa raasteena
1 sipuli
3 dl vaaleaa soijaruohetta
1 kasvisliemikuutio
6 dl vettä
1 rkl meiramia
1 ½ dl persiljasilppua
2,5 rkl soijakastiketta
pippuria myllystä
1 dl ohrasuurimoita
2 ½ dl riisiä
1 ½ dl siirappia
½ tl valkopippuria
1 tl suolaa

-    Kiehauta kasvisliemi ja lisää kaali, porkkana ja sipuli. Hauduttele.
-    Lisää soijarouhe, meirami, persilja, soijakastike ja pippuri. Hauduttele lisää.
-    Lisää ohra, riisi, siirappi, suola ja valkopippuri. Tarkista maku.
-    Kaada voideltuun vuokaan ja lisää tarvittaessa vettä, jos näyttää kuivalta.
-    Lisää haluttaessa siirappiraidoitus (jos haluat Isosiskon tavoin ekstramakeaa!).
-    Paista  175 asteessa n. 1 tunti. Huom! Tarkista välillä, ettei pinta pala. Jos liiallista ruskistumista tapahtuu, peitä foliolla tai lisää hiukan vettä.

Tällainen aurinkoinen, hiukan kirpeä syyspäivä sopii mitä mainioiten laatikon tekoon. Parasta on, kun laatikkoa pääsee syömään reippaan kävelylenkin jälkeen (myös intensiivinen löhöily sohvalla on havaittu toimivaksi ruokahalun herättäjäksi).

Ihanaa syyspäivää toivotellen,
Isosisko

Stressin selätys

Kuluneen viikon aikana huushollissamme on ollut aistittavissa astetta kireämpi ilmapiiri. Ja myönnettäköön, ehkä minun stressipisteeni ovat korkeammalla kuin kanssa asujieni. Stressin syyt ovat asia erikseen, eivätkä ole viihdearvoltaan kovinkaan kummoisia, joten ajattelin pureutua stressin selättämiseen. Sillä ehei, minähän en aio jäädä tuleen makaamaan!


Kuinka antaa potkut kaikenmaailman ahdistukselle, stressille ja ärsytykselle?

1. Syö hyvin.  Hyvin syöminen ei tarkoita lohtukarkkipussia tai viineriä. Silloin kun stressaa, myös koko elimistö on stressitilassa ja kuluttaa enemmän antioksidantteja, B- ja E-vitamiineja, rautaa, magneesiumia, sinkkiä ja seleeniä. Hyvällä, kasvispitoisella aamiaisella ollaan jo pitkällä!

2. Muista, että olet ansainnut hyvinvoinnin. Hyvinvointisi on elämäsi tärkein asia, se siis menee töiden, harrastusten ja kaikkien velvollisuuksien ohi. On arvioitu, että n. 70% kaikista lääkärikäynneistä johtuu stressiperäisistä sairauksista.

3. Mieti, mitä hyvinvointisi vaatii. Yleensä meitä stressaa loppujen lopuksi aika pienet asiat. Minulla on ainakin välillä vaikeaa tarttua toimeen ja stressaan sitä, etten saa mitään aikaiseksi. Melko järjestöntä sanoisin. Silloin yksi toimiva ratkaisu on rakentaa kokonaisuutta pala palata ja miettiä päivä kerrallaan mitä milloinkin tekee. (Esim. tänään bloggaan. huomenna käyn lenkillä)

4. Liiku hellästi. Entisenä kilpaurheilijana otan oikeudekseni sanoa, että tiedän, ettei salilla täysiä vetäminen tai muunlainen suorittaminen ole ollenkaan hyvä stressinpoistaja. Hyvä stressiä poistava liikunta on sellaista, mitä voi tehdä omaan tahtiin, omassa rauhassa, mieluiten luonnossa. Sanoisin, ettei ihan perus kävelylenkki olisi yhtään pöllömpi vaihtoehto!

5. Sano stressistä muillekin. Puhuminen helpottaa aina.

Tämä blogiteksti oli ehkä enemmän omien ajatusten selventämistä varten. Toivottavasti joku muukin stressaaja sai jotain idiksiä!

Stressitöntä loppuviikkoa! Minä menen nyt kävelemään sinne luontoon omien ohjeideni mukaisesti! ;)

Pikkusisko 

Otsatukka-asiaa

Kauniina syyspäivänä on ihana viettää aikaa leikkipuistossa.

Tyttärestäni ehdottomasti hauskinta puuhaa puistossa on kaiken ikäisten lasten estoton tuijottelu ja jahtaaminen.

Lapseni vanavedessä seurasin tänään pitkään mm. noin 7-vuotiaiden poikien GTA-leikkiä (stop matofuka!) ja samanikäisten tyttöjen keskustelua Hello Kittystä.

Tyttöjä katsellessa oli nostalgista huomata, kuinka pikkutyttöjen otsatukkatyyli on pysynyt vuosikaudet muuttumattomana. Virallinen totuushan nimittäin on, että otsatukkaa on pienillä tytöillä tasan neljää mallia: raivis, lovis, sivari ja nyrhis.

Raivis eli takaraivo-otsis on nimensä mukaisesti otsatukka, joka alkaa kantajansa takaraivolta. Erityisesti paksutukkaisilla pikkutytöillä näkee usein raivista, joka ohentaa huomattavasti poninhännälle tai letille kammattavan tukan määrää. Sen sijaan kaltaisilleni ohuthiuksisille yksilöille raivis on mahdollisimman huono vaihtoehto, mikäli poninhäntään halutaan ylipäätään tukkaa.

Raiviksen lähisukulainen sivari on malli, jota voidaan myös kutsua horisontaaliseksi raivikseksi. Tässä otsatukkaa ikäänkuin jatketaan sivuttaissuunnassa, jolloin etutukka hurjimmissa malleissa alkaa jo reilusti korvan takaa.

Lovis eli lovellinen otsatukka. Äärimmäisen yleinen otsatukka, kaikkien kotipartureiden painajainen. Loviksen syntytapa on varmasti jokaiselle omaa tai toisen, etenkin lapsen, tukkaa leikanneelle tuttu: "oho!" Epäilen, että ainoa tapa estää loviksen synty on lepositeissä nukkuvan lapsen parturointi. Koska harva lapsi kuitenkaan nukkuu istualtaan ja lepositeiden käyttö on vähintäänkin arveluttavaa, syntyy lähes jokaisessa otsatukan leikkaussessiossa vähintään pienimuotoinen lovis.

Lovis on usein syynä otsatukkamalleista viimeisempään, etenkin taaperoikäisillä usein nähtyyn nyrhikseen.
Nyrhis eli nyrhitty otsatukka on usein kahden vaihtoehtoisen tapahtumasarjan tulos. Ensimmäinen nyrhiksen syntyyn usein johtava tilanne on multippelilovis eli leikkaustilanteessa toistuvasti tapahtuva loven muodostuminen. Useasti muodostunut kolo etutukkaan johtaa monesti siihen, että lopputuloksena on äärimmäisen lyhyt, joskus lähes sänkeä muistuttava nyrhitty otsatukka eli nyrhis.

Toinen varsinkin monilapsisissa perheissä yleinen nyrhis-tapahtuma on lapsen itsensä tai vaihtoetoisesti jonkun sisaruksista stailaama etutukka, joka on aikaisemmin ollut hetkellisesti aivan normaali symmetrinen otsatukka (tätä otsatukkamallia ei tässä listassa sen kummemmin esitellä, sillä sen esiityminen luonnossa on äärimmäisen harvinaista ja ohimenevää). Innovatiivisen saksien käytön seurauksena etutukkaa joudutaan äidin tai kampaajan toimesta radikaalisti lyhentämään, jolloin tuloksena on noin sentin mittainen, nyrhitty otsatukka.



Listaa muodostaessani aloin jo miettiä millainen tukka meidän tytölle hieman isompana todennäköisesti tulee.  Oma otsatukkamallini pienenä on ollut nyrhiksen ja sivarin välimuoto: tooooodella lyhyt ja hurjan pitkälle sivuilta leikattu.

Omalla tyttärelläni hiusmalli on jo näiden ensimmäisten kuukausien aikana muuttunut niin tiuhaan, että varmasti erilaisia otsatukkavaiheitakin tullaan vielä kokemaan. Tällä hetkellä tytöllä on vertikaalinen combover: päälaelta pitkä tukka peittää suurimman osan ajasta lapsen otsan ja etenkin märkänä otsalle asti kammattuna on (ainakin äidin mielestä) jo comboverien eliittiä.

En tiedä onko nykyinen malli tyttölapselle sen otollisempi kuin ns. juice-malli, joka tytöllä oli ensimmäiset kuukaudet. Tuolloin tyttäreni kaikki tukka oli keskittynyt niskaan, koko päälaen ollessa lähes kalju. Pikku ponnari niskassa viimeisteli yhdennäköisyyden Leskisen kanssa.

Syksyhän on tunnetusti uusien tukkamallien aikaa, joten eiköhän nyt kaikki vedetä lapsuusmuistojen kunniaksi kunnon nyrhikset ja unohdetaan sen sivuotsiksen stailaus aamuisin.

Kaunista maanantaita kaikille!
Isosisko

Pancake it is!

En normaalisti pidä makeasta. (Siis ihan oikeasti en pidä) Rakastan suolaisia piirakoita, kastikkeita, dippejä ja kaikkea, mistä ei tule sokerikännejä. Tähän tulee poikkeus syksyisin. En tiedä, olenko ollut entisessä elämässäni karhu, sillä syksyn tullen sisäinen sokerihiireni herää ja vaatii saada jatkuvan sokerihumalan. Ehkä kerään energiavarastoa pitkän talven varalle, jotta jaksan sitten kevääseen asti!

Viimeinen himoni on ollut pannukakku sovelletulla reseptillä, jossa kaikki hyvyys yhdistyy. Sokeri, kaneli ja speltin tummamaku. Ah. Kuvaa kyseisestä pannukakusta en ehtinyt ottaa sen huvetessa pelliltä maagiseen tahtiin.

Tässä kuitenkin resepti teille muillekin, jotka haluatte kenties jotain "pientä hyvää" syysiltojen saatteeksi.

Pikkusiskon pannukakku speltillä

8 dl maitoa
1 dl sokeria
2-3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
4 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g sulaa voita

Yksinkertaisesti aineet sekaisin, anna taikinan vetäytyä hetki (jos maltat) ja paista uunissa 225 puoli tuntia! Itse nautin pannukakkuni jäätelön ja mansikkahillon kanssa, siihen kai on monta eri tapaa.

Lähipäivinä on muuten tulossa postaus VIIMEINKIN SAAPUNEESTA PÄIVÄPEITOSTA!!! Uskomatonta, että se vihdoin on täällä. Ja se on ihana. <3

Letkeää sunnuntaita kaikille, taidan vetäytyä sohvannurkaan katsomaan Dancea...

Pikkusisko

Rannekoru, mikäpäs muu!

Toissailtaiset treffit korupihtien ja Karl Fazerin kanssa tuottivat tulosta.

Omin kätösin hopealangasta tehtyä ketjua ja yksi suuri pallura pitsimansetein.

Sopivan simppeliä ja silti näyttävää.


Hiukan mietin, josko olisin tehnyt amulettikorun eli lisännyt tuohon vielä muutamia muita hopea- ja helmijuttuja roikkumaan, mutta jätän idean seuraavaan koruun.

Ajattelin nimittäin käyttää korua jo aikaisemmin tehtailemani pelkistetyn hopeisen rannekorun kanssa. Yhdessä ne (ainakin mielessäni) muodostavat runsaan, mutta tasapainoisen kokonaisuuden.

Ja taas sain nauttia kuvausassarin seurasta. Tällä kertaa vuorossa mustavalkoinen ystävämme (niin ja huomioikaa nyt ne peukut! Kuten Pikkusisko sanoi: aikamoinen cuteoverload!).

Prameaa iltaa kaikille!
Isosisko

Säpinää ilmassa

Huoh. Ärsyttää, kun en ole ehtinyt päivittämään blogia niin ahkerasti kuin olisin halunnut. On ollut kaikenlaista puuhaa viime päivinä ja täällä hengailu on jäänyt. Ihan tylsää. No, napina sikseen, täällä ollaan taas!

Olen kuitenkin JOTAIN saanut aikaiseksikin! Leipäkone on nimittäin laulanut. Jäin koukkuun itsetehtyyn leipään ja lauantainen leipä oli niin hyvää, että päätin tehdä uuden satsin taikinaa ja pyöräyttää siitä sämpylät. Tällä kertaa lisäsin taikinaan vielä kaksi ruokalusikallista pestoa ja huhhuh, että toimi! Eli kyseessä siis sama taikina kuin lauantaina, mutta lisäyksenä pesto. (Eikä mitään täytteitä)

Pikkusiskon Pestosämpylät

Innostuin muuten tosta Isosiskon decoupage-jutusta niin, että nyt mietin kuumeisesti täällä mitä voisin päällystää. En yleisesti ole kovin näpertelijä-henkinen, mutta tuollainen tekniikka voisi käydä JOPA minulle! Katsotaan siis mitä keksin!

Ihanaa päivää kaikille!

Pikkusisko

Sellainen päivä

Tiedättekö niitä päiviä...

Kun sukat kastuvat ja sateenvarjo on jäänyt kotiin.

Kun puuroon lorahtaa aivan liikaa suolaa

ja

pitäisi syödä terveellisesti, mutta ei todellakaan syö.

Tänään on ollut juuri tuollainen päivä.

Onneksi sellaisinakin päivinä 

tyttö nukahtaa syliin iltasadun päätteeksi,

mies on vielä ekstrasti ihanampi

ja

muistaa...

ei tämä elämä olekaan hullumpaa.

Muistetaan syksyn pimeinä hetkinä, että siellä sadepilvien takana todellakin on aurinko.

Isosisko

Decoupage

Tänään heittäydyn hurjaksi ja valvon myöhään.

Siis tosi myöhään.

Ainakin yhteentoista.

Ja koska muut perheenjäsenet ovat painuneet yöpuulle (kellohan on jo yhdeksän), ehdin jatkaa joitakin lukuisista pikku projekteistani (luvassa ainakin koruja ja treffit herra Fazerin kanssa).

Ennen näpertelyn aloittamista täytän kuitenkin yhden tekemäni lupauksen. Menin nimittäin myöntymään, kun Pikkusisko jokin tovi sitten ehdotti, että tekisin jutun decoupage-tekniikalla päällystämästäni lipastosta.

Lipasto syntyi viime keväänä, niinä jännittävinä hetkinä, kun kotonamme tuhisi muutaman viikon ikäinen tyttö. Koska kaikki oli alkuun (ja on kyllä vieläkin) jännittävää, en uskaltanut tytön nukkuessa aloittaa oikein mitään järkevää. Luppoajalle kaipasin kuitenkin jotakin pientä hommaa ja lopulta kellarissa kyyhöttänyt pieni lipasto alkoi vaikuttaa juuri sopivalta projektilta.

Lipasto on materiaaliltaan lastulevyä, joten maalaaminen ei oikein houkuttanut. Olin jo aikaisemmin päällystänyt lehtikoteloita makuuhuoneemme tapettiin sopivaksi, joten lipastonkaan päällystäminen ei tuntunut hullummalta idealta (lehtikotelo - lipasto, huomaatte varmaan kuinka nämä meikäläisen projektit eskaloituvat).

Decoupage- tekniikkaa eli servettiaskartelua en ennen lipastoa ollut ikinä kokeillut (lehtikotelot päällystin ihan tapetilla ja pikaliimalla).

Decoupage-askartelussahan on nimensä mukaisesti kyse päällystämisestä serveteillä. Päällystämiseen käytetään erityistä lakkaa, joka tekee pinnasta kestävän. Tarpeet decoupage-päällystämiseen ovat siis seuraavat: decoupage-liimaa, servettejä ja suti, jolla liima levitetään. Niin ja tietysti reilusti päällystettävää.

Tässä muutamia decoupage-tekniikan käyttökohteita:

Kaikenkaikkiaan nopeaa ja mukavaa pikku tuunausta, kokeilkaapa!

Niin ja lipaston esittely tapahtuu nyt hiukan viime hetkellä, sillä lipasto siirtyy pikapuoliin autaammille säilytysmaille (eli todennäköisesti Kierrätyskeskukseen). Keväästä asti lipasto on ollut tytön huoneessa, mutta toivottavasti pian sen tulee korvaamaan uusin projektini (,johon ei liity MITENKÄÄN decoupage-tekniikka).


Mitäs projekteja teillä on?


Ihanaa tiistaita kaikille!
Isosisko

Pikkusiskon lauantaileipä

Bongasin eilen HyväTerveys-lehden liitenumerosta aivan ihanalta kuulostavan reseptin. Tänään sitten oli aikaa antaa kyseiselle Välimeren leipäsarvelle mahdollisuus! Modifioin reseptiä oman makuni mukaan, mutta idea leivästä on siis kyseisestä lehdestä.

Pikkusiskon lauantaileipä


Taikina:
5 dl tomaattimehua
20 g tuorehiivaa
1 tl sokeria
1 dl kauraleseitä
4 dl täysjyvävehnäjauhoja
4,5 dl spelttijauhoja
2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä (ks. täyte)
reilu 1 tl kuivattua timjamia
reilu 1 tl kuivattua rosmariinia
1 tl suolaa

Täyte:
1 dl silputtuja öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
1 dl silputtuja kivettömiä oliiveja
1 dl raastettua parmesaania

Päälle:
Kauraleseitä, vehnäjauhoja

1. Kuumenna tomaattimehu kädenlämpöiseksi. Siirrä mehu tilavaan leivontakulhoon. Lisää murennettu hiiva, sokeri, kauraleseet, sekoita hetki.
2. Lisää puolet jauhoista ja vaivaa hetki. Lisää loput jaihoista sekä öljy ja yrtit.
3. Lisää lopuksi suola ja vaivaa vielä noin viisi minuuttia, kunnes taikina on todella kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista.
4. Kohota taikina vedottomassa paikassa 45-60 minuuttia.
5. Kumoa taikina jauhotetulle leivonta, alustalle, vaivaa taikinasta pois ilmakuplat ja jaa kahteen osaa.
6. Kauli taikina suorakaiteen muotoiseksi.

7. Lisää täyte reunaan ja kääri tiiviiksi rullaksi. Taivuta sarven muotoon.

8. Tee leipään terävällä veitsellä (ei niinkuin kuvassa :) ) syviä viiltoja. Ripottele päälle vehnäjauhoja ja kauraleseitä.

9. Kuumenna uuni 230 asteeseen. Työnnä pelti uunin keskitasolle ja halutessasi leipään rapean pinnan, suihkauta uuniin runsaasti vettä. Sulje uuninluukku heti ja paista leipää 5 minuuttia. Alenna uuninlämpö 200 asteeseen tai kunnes leipä on saanut kauniin värin ja pohjaan koputtaessa kuuluu kumea ääni. Jäähdytä ritilällä.

Nauti! (Huomaa viereisessä kuvassa keittiötä siivoava mies! *virn* Minä jo istuskelin sohvalla leipineni)

Täytyy kyllä vielä mainita toteutuksesta sen verran, että tein taikinan leipäkoneella, eli en itse vaivausvaiheesta tiedä mitään. Sen kun heitin kaikki tavarat koneeseen ja käynnistin. Puolentoistatunnin päästä oli kuohkea taikina leivontavalmis ilman minkäännäköistä sotkua tai itkua. Mieletöntä!

Vaikka kaikenmaailman popcornikoneet, suklaaputoukset ja hattaramasiinat voisikin minusta räjäyttää avaruuteen, joululahjaksi saadusta leipäkoneesta olen kyllä hyvin kiitollinen. On niin ihanaa herätä aamulla vastapaistetun leivän tuoksuun! Ja tehdä taikina ilman, että on itse päästä varpaisiin jauhossa, keittiöstä puhumattakaan. Kyllähän ilman leipäkonettakin pärjäisi, mutta on se vaan niin kätevä! :)

(Kiittäminen käy siis Isosiskoa ja Isoveljeä kumppaneineen, kun sellaisella meitä viime jouluna ilahdutti!)


Hyvää yötä!

Pikkusisko

P.S. Ainiin, en käyttänyt valmistuksessa parmesaania, kun se oli parhaat päivänsä jo nähnyt. Pahus! Perus mozzarellalla siis mentiin ja hyvää tuli. Ensi kerralla varmistan tosin, että parmesaanini on vielä hyvässä hapessa, se varmasti tuo reseptiin oman jujunsa!

Terveiset syys-Matin markkinoilta!

Lauantai on otsikon mukaisesti kulunut syys-Matin markinoilla pieniä myyntikojuja kierrellen ja suloisia suomenlampaita rapsutellen.

Espoon tuomiokirkolla järjestettävä tapahtuma oli juuri sopiva lauantaipuuha: raitista ilmaa, kauniita käsitöitä ja perinnepurtavaa. Niin ja lapselle (ja äidille) niitä suomenlampaita.

Kotiin viemisiksi löytyi vielä suussa sulavaa saaristolaisleipää, nam!

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana lauantai!!!
Isosisko



ps. Markkinat jatkuvat vielä sunnuntaina, joten tekemisen puutteessa olevat voivat suunnata huomenna Espoon tuomiokirkonmäelle (Kirkkoranta 2 >  Kirkkokatu 10). Mikäli käytte, niin ainakin veto- ja halikoirat kuulostavat äärimmäisen suloiselle katsastettavalle :)

Omenahyveöverit

 

Omenahyveöveri = Kriittinen, joskus lähes kroonikseksi muodostuva tila, jossa henkilö nauttii toistuvasti liikaa omenapaistosta. Tunnetaan myös nimellä omenapaistoksen yliannostus. Lat. crustum malum supervacuus.

.....

Te tiedätte jo mitä täällä on viime päivät tehty.

Syy ylenmääräiseen herkutteleen ei kuitenkaan ole minussa (tietenkään!), vaan syypäiksi olen todennut pihamme omenapuuvanhukset. Kuten olen maininnut, vanhat käppyrät ovat tänä(kin) vuonna tuottaneet sadon, joka täyttää sekä pihamme että vieressä kulkevan tien (anteeksi kyseisellä tiellä kulkijat!).

Näin ollen ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nauttia syksyisestä hedelmäsadosta voimakkaaseen voi-sokerihuntuun käärittynä. 

Omenapaistosreseptejähän on pilvin pimein, mutta viime aikoina täysjyväspeltin hiukan tummempi maku yhdistettynä kaurahiutaleiden rapsakkuuteen ja omenan kirpeyteen on ollut henkilökohtainen suosikkini.

Käyttämäni resepti on yhdistelmä montaa hyvää ohjetta, joista olen koonnut itselleni mieluisimmat elementit.

Tässä siis Isosiskon spelttinen omenahyveresepti! Kannattaa kokeilla!


Isosiskon spelttinen omenahyve

100 g voita tai margariinia
2dl luomu täysjyväspelttijauhoja
0,5 dl luomu kaurahiutaleita
1/2 dl sokeria
n. 5 omenaa
1/2 dl sokeria
2-3 rkl kanelia
voinokareita

1. Mittaa voi, jauhot ja sokeri kulhoon ja nypi ainekset karkeaksi seokseksi.
2. Lohko omenat voideltuun uunivuokaan.
3. Ripottele omenalohkojen päälle kaneli ja sokeri. Sekoita niin, että kanelia ja sokeria on tasaisesti kaikissa omenissa.
4. Pudota muutama voinokare omenien päälle ja kaada lopuksi taikina tasaisesti omenien päälle.
5. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. (Jos pinta alkaa nmäyttää tummalta, peitä hetkeksi foliolla)
6. Tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.




Herkullista viikonloppua kaikille!
Isosisko

Kiva kun säkin oot täällä!

Syksyn harmaina päivinä on kiva muistella menneitä kesäpäiviä. Minun kesäpäiviini kuuluu aina enemmän tai vähemmän keikat, konsertit ja festarit. Kuten aiemmissa blogiteksteissäni on tullut ilmi, en pahemmin nauti alkoholia ja liikkumiseen käytän pyörätuolia, joten tämä yhdistelmä antaa etulyöntiaseman ihmisten tarkkailuun aiheesta "Miten erilaisuus kohdataan". Arvoisat bloginlukijat, ajattelin nyt jakaa täällä (mielestäni) parhaimmat kohtaamiset.

Ihan ensiksi täytyy kuitenkin pohjustaa, että tarkoitukseni ei ole loukata ketään jutuillani. Arvostan kaikkia lähestymisyrityksiä, sehän kertoo kuitenkin vain siitä, että ihmisellä on halua kohdata ns. erilaisuus. Vaikka saatan blogitekstissäni stereotypisoida ammattikuntia/ihmisryhmiä, en sitä normaalisti tee. Suokaa se anteeksi, viihteen nimissä.


Ihmistyyppi N:O 1: AVUSTAJAT

Avustajat puikkaavat yhtäkkiä ihmisjoukon keskeltä, yleensä sanomatta mitään. Yhtä hiljaa he alkavat toimimaan: työntämään, vetämään, pukemaan, tuomaan ruokaa ja juomaa (hämmentävää, mutta joillekin oluen tuominen on varmasti mukavaa). Lopuksi he saattavat hätäisesti huudahtaa: "Kaveritulipakkomennämoi!" Avustajat ja varkaat saattavat mennä sekaisin, minä en ainakaan ole tottunut siihen, että kassiani pengotaan suvereenisti.

Ihmistyyppi N:O 2: INNOKKAAT SAIRAANHOITAJAOPISKELIJAT



Innokkaat sairaanhoitajaopiskelijat syöksyvät paikalle nähdessään pyörätuolin ja esittäytyvät. "Mä oon Vinkku ja opiskelen sairaanhoitajaksi. Mä siis ymmärrän tosi hyvin vammasia." Sepä kiva. Ihan kaikkiako? Yleensä myös innokas avustajamaisuus kuuluu asiaan. Sweet? Hmmm....

Ihmistyyppi N:O 3: UJOT, KIINNOSTUNEET MIEHET

Jo keikan/festarin/konsertin alussa huomaan random-miehen pälyilevän hermostuneena tuoppinsa takaa. Hän kiemurtelee, juo, pälyilee, juo ja kiemurtelee. Kun nousuhumala on tarpeeksi tukeva ja itsevarmuus tarpeeksi korkealla, hän uskaltaa. Uskaltaa kysyä: "Anteeks. Anteeks ihan kamalasti. Siis tää on nyt tosi hirveä kysymys. En sais siis kysyä tällasta, tää on tosi henkilökohtasta." Kysy pois vaan. "Mitä sulle on sattunut?" Kun sitten sanon, että oon syntymästäni asti halvaantunut, ja ei oo mitenkään kauheen traagista, niin nousuhumalaiselle se on juuri sitä. "Siis kamalaa. Sun elämä on varmaan ihan hirveetä!" No eipä juurikaan. "Saanko tarjota sulle edes bissen?" Ei kiitos. "Ai et pysty ees juomaan?!" Niinno ei se nyt ihan siitä ole kiinni....  Loppujen lopuksi keskustelu kääntyy kuitenkin pyörätuolin valmistukseen, joka aiheuttaa näissä miehissä innostusta ja ihailua, niinkuin tekniset asiat yleensäkin. Ihan sweet!

Ihmistyyppi N:O 4: "KIVA KUN SÄKIN OOT TÄÄLLÄ!"-IHMISET
  
Niin, nämä ihmiset ovat yleisimpiä. He näkevät minut, melkein porhaltavat paikalle ja huudahtavat: "Kiva kun säkin oot täällä!" Nojoo, on kyllä kivaa olla täällä, hyvää musaa ja kaikkea.  Ja siis onhan se hauska saada ihmisissä positiivinen reaktio aikaan. Ihanaa, että joku saa iloa siitä, että olen saapunut paikalle. Kysymys vain kuuluu, että saisinko saman reaktion aikaiseksi, mikäli pyörätuolia ei olisi? En usko. Ja se on se pieni miinuspuoli, mikä minua vähän ärsyttää. Onko asia todella niin, että olen supersankari, jos olen lähtenyt vammaisena festareille? No ohhoh!

Ihmistyyppi N:O 5: KEIKKANAUTINNON MAKSIMOIJAT


Nämä henkilöt haluavat pitää huolta siitä, että saan keikasta kaiken irti, turvallisuudenkin uhalla. "Anna mä nostan sut mun harteille?" Mieluummin ei.... "Mä voin hei työntää sut lavan eteen niin näät paremmin!!" Hyvä idea sinänsä, mutta sinne on vähän tunkua, kiitos kuitenkin kauniista ajatuksesta!  Vilpittömät ideat on ihania, niiden toteutus on vaan välillä vähän hasardia varsinkin tuhdissa humalassa.

---

Juttuja riittäisi vielä vaikka kuinka, jätetään toiseen kertaan. Edelleenkin painotan sitä, että en todellakaan halua olla nihkeä vammainen, joka tuomitsee kaikki lähestymisyritykset. Päinvastoin, olen saanut näistä kohtaamisista paljon irti ja uskon, että se on ollut molemminpuolista. Olen oppinut, että monilla on ihan oikea halu saada kokemuksia erilaisista ihmisistä, mutta tietoa siitä, miten erilaisuus kohdataan, ei ole. He taas (toivottavasti) ovat oppineet, että erilaisuus ei ehkä olekaan niin iso juttu, eikä vaadi sen kummempia erityisjärjestelyjä, ei nostamista, työntämistä, roudaamista tai fanfaareja. Riittää, että on muiden mukana. Joukossa. Nauttimassa!

Ihanaa, että te kaikki ootte täällä! :)

Pikkusisko

Hiuksen hienoa

Olen viimeaikoina innostunut tekemään kampauksia. En siksi, että olisin erityisen etevä hiusten kanssa väkertämisessä. Lähinnä syynä on laiskuuteni mennä kampaajalle. Tukkani on kasvanut muodottomaksi karvalakiksi ja ainut keino näyttää sivistyneeltä on virittää se erilaisille kyhäelmille. No, ei haittaa, Youtube on hiusten muotoiluvideoita pullollaan! Suosittelen!

Olen sikäli onnellisessa asemassa, että minulla on PALJON tukkaa, joten on mitä työstää. Kampaajalle mennessäni varaan aina tupla-ajan, etteivät he joudu leikkaamaan hiuksiani naama punaisena kelloa vilkuillen.

Tänään oli inspistä kokeilla taas jotain uutta. Ei muuta kuin kasa pinnejä kouraan ja testailemaan! Lopputulos oli tällainen:

Näin sen tein:

1. Etuhiukset kieputin tiukalle rullalle aina korvan taakse asti ja kiinnitin pinnillä.
2. Tupeerasin kevyesti päälaen hiuksia.
3. Laitoin hiukset ponnarille, jota sitten löyhensin kevyesti tupeerauskamman avulla
4. Kiepautin osan ponnarista pompulan ympärille, jotta pompulaa ei näy
5. Otin pieniä hiustupsuja pompuloista, joita kiinnitin ponnarin ympärille. Tupsut eivät haittaa ollenkaan, päinvastoin!

Vaikka kuvassa hiukseni näyttävätkin valaistuksen takia kellertäviltä, luonnossa ne ovat mukavamman sävyiset. Se on kyllä ehdottomasti yksi niistä ominaisuuksista, joihin olen tyytyväinen itsessäni, luonnostaan kivansävyiset hiukset!

Hiuslakan tymäkät terveiset,

Pikkusisko

Maanantaipuuhia

Emma Salokoskella on kappale "Tiistaieuphoriaa". Pidän kappaleesta, mutta sen idea ei tavoita minua. Tiistai on minusta päivä, jolloin viikko ei ole alussa eikä lopussa ja ahdistus saattaa iskeä. (Harvemmin tosin)

Maanantai sen sijaan on tarmokas päivä. Viikonlopun jälkeen olo on levännyt ja  puuhakas! Eilen kävimme vielä sunnuntaikirppiksellä ja löysin kahdet farkut. Mikä onkaan siis parempi tapa aloittaa viikko, kuin vetämällä uudet farkut jalkaan! Se, että meikäläinen löysi käyttämättömät merkkifarkut pilkkahintaan kirppikseltä, on muutenkin sulaihme. Minun ruumiinrakenteellani (= 146 cm, tikkujalat, lättäpeppu, peruslantio) hyvien farkkujen löytäminen vaatii lähes Sherlock Holmesin tyyppisen salapoliisin, joka osaa jäljittää kummallisen muotoisia farkkuja. Mutta eilen todella tärppäsi!

Maanantai on innoittanut minut myös ruuanlaittoon. Jääkaappimme pursuu luomupiirin sesonkijuureksia ja vihdoin sain aikaiseksi tehdä pitkään suunnittelemani uunijuurekset smetanassa. Koska ulottuvuuteni on melko rajallinen, kokkausprojektini tosin koki pienen takapakin. En yltänyt kaikkiin aineksiin ja varsinkin maustepuoli jäi varsinkin vajaaksi. Noh, timjami sinne tai tänne, hyvää siitä silti tuli. Tässä ohje uunijuureksiin, KAIKILLA aineille. (Vertikaalisesti rajoittuneet henkilöt huomio: Varatkaa aineet jo valmiiksi pöydälle valmiiksi! ;) )

Pikkusiskon smetanajuureslaatikko

2 perunaa
4 pientä sipulia
2 valkosipulin kynttä viipaleina
4 pientä punajuurta
4 porkkanaa
2 dl siitakesieniä ilman jalkaa
2 dl soijarouhetta

4 rkl oliiviöljyä
purkki smetanaa
3 dl kasvislientä
suolaa
pippuria
Provencen yrttejä
timjamia
rosmariinia

Kuutioi juurekset uunivuokaan. Leikkaa sipulit neljään osaan ja heitä sekaan. Pienennä sienet sopivan kokoisiksi ja lisää vuokaan. Lisää soijarouhe ja oliiviiöljy. Sekoita smetanaan kasvisliemi sekä mausteet ja kaada juuresten päälle. Paista uunissa (200 astetta) noin tunti.

Maukasta maanantaita!

Pikkusisko

Hopean kimallusta

Kuluneet päivät ovat menneet kaikenlaisessa haaveilussa, joten blogin päivitys on jäänyt osaltani onnettomaksi. Nyt vihdoin tartun taas härkää sarvista ja esittelen sekä minun että kaikenlaista näpertelyä rakastavan siippani korusatoa.

Tässä korussa on mielestäni syksyistä tunnelmaa..

Mustat pikkuhelmet S-linkeissä on mielestäni hauska kombo. Toki tähdillä ja sydämillä siivitettynä!

Eilen rakkaani ilahdutti minua tällaisella korulla..

Ja juuri äsken valmistui illan viimeinen hopeatyö...

Rauhallisia unia toivottaa,

Pikkusisko

Isosiskon korupaja osa 2

Heissan kaikki!

Päivä on hurahtanut taas hurjan nopeasti ja kohta olisi taas nukkumaan menon aika. Jotakin pientä oli pakko kuitenkin tulla tänne postaamaan, sillä korupaja on ollut taas toiminnassa!

Simppeli linkkikoru rannetta koristamaan:

Korussa hopealankaa ja hematiitteja.

 Lähikuvaa ensimmäisestä itsetehdystä lukosta.

Kuten kuvat kertovat ensimmäisessä linkkikorussa näkyy "hiukan" harjoittelun jälki: hopealankojen päät sojottavat ja pyöreät lenkit ovat osa enemmän ja osa vähän vähemmän pyöreitä.

Pidän kuitenkin hurjasti tälläisistä yksinkertaisista hopeakoruista, joten oletan että tämä rannekoru tulee saamaan vielä runsaasti seuraa.

Karvainen kuvausassari

Suloista sunnuntain jatkoa kaikille!
Isosisko


 

Löysä lauantai

Taas ihana syyspäivä!!

Aamupäivän vietimme pikku perheen kesken kaupunginosapäivillä. Pikkutyttö sai kirpparilta jälleen uutta iltalukemista ja Isosisko ja Isomies saivat Marttalasta munkkeja. Hyvä diili!

Iltapäivällä tuli taas hiukan hillottua omenoita. Muutaman päivän aikana puut ovat tiputtaneet sellaisen määrän hedelmiä, että kiire on aikamoinen, jos edes puolet aikoo saada talteen. Päätetty on, että moisesta ei kuitenkaan oteta stressiä. Tuleehan noita omenia (toivottavasti) ensi vuonnakin.

Hilloilun ja ulkoilun lisäksi kokkailtiin tänään huippuhyvää bataattipastalaatikkoa. Laatikkoruoat ovat mielestäni ihania näinä syksyinä päivinä. Kesät menevät usein aika salaattipainoisesti, mutta näin syksyisin kroppa kaipaa jotakin hieman tukevampaa. Jälkkäriksi vielä luumuja suoraan puusta, nam!

Osa Isosiskon luumusadosta

Isosiskon bataattipastalaatikko

300g bataattia
1rkl öljyä
1/2-1 tl suolaa
ripaus pippurisekoitusta
2 1/2 dl ruispastaa
1 kananmuna
100g valkosipulituorejuustoa
1dl maitoa
2 rkl soijakastiketta
1 valkosipulinkynsi
150g pakastepinaattia
1/2 ruukkua basilikaa

1. Kuori ja kuutioi bataatti
2. Levitä bataattikuutiot voidellun uunivuoan pohjalle
3. Sekoita öljy, suola ja pippurit. Lisää seos bataattien päälle ja kääntele tasaisesti bataattikuutioihin.
4. Kypsennä bataatteja 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes ovat pehmenneet.
5. Keitä sillä välin pasta pussin ohjeen mukaan.
6. Sekoita tuorejuusto, muna, maito, soija, sulatettu pinaatti, hienonnettu basilika ja puristettu valkosipuli.
7. Yhdistä bataatti, pasta ja tuorejuustoseos.
8. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Ilta taitanee päättyä blogin ulkoasun parissa tapahtuvaan pähkäilyyn, jotta edes hamassa tulevaisuudessa homma olisi edes jotakuinkin valmis.

Viime päivinä bloggailu on ollut taka alalla, sillä mielen ovat täyttäneet monet muut mukavat syysjutut. Päälimmäisenä ehkä Pikkutytön ihka ensimmäinen harrastus, perjantaina alkanut muskari! Ainakin ensimmäisen harrastuskerran jälkeen on Äiti myyty! Ihanaa seuraa, hauskoja lauluja ja ripaus liikuntaa, mikä voisikaan olla mukavampi tapa aloittaa viikonloppu!

Ihanaa viikonloppua toivottelee,
Isosisko

Day 2

Blogin ulkoasun muokkaaminenhan on teoriassa ihan helppoa.

Valitset blogipohjan. Lämpsäiset sen bloggeriin. Teet tarvittavat muutokset.Nautit työsi tuloksista.

Tai kuten Siskokullat:

Valitset monta päivää blogipohjaa. Et löydä mieleistä. Valitset lopulta blogipohjan, johon kaikki muutokset on tehtävä koodaamalla. Muistelet kaksi vuotta sitten käymääsi html-kurssia. Koodaat kuin eläin. Et silti saa blogista mieleistä.  Syöt sushia.Yrität koodausta uudestaan. Pidät muutaman taiteellisen palaverin. Syöt taas sushia (Ja suklaata. Ja sipsejä). Koodaat hiukan lisää. Saat blogin toimimaan edes jotenkin, mutta epäilet, että lataamasi kuvat hidastavat koko blogin toimintaa. Pohdit. Koodaat. Pohdit. Koodaat. Kirjoitat lopulta postauksen, jossa selvitetään miksi blogin ulkoasu ei vieläkään ole valmis ja/tai muuttuu viiden minuutin välein.

Lyhyesti sanottuna: kyllä tämä tästä. Ihan lähipäivinä. Muttei vielä. Käykää silti kurkkimassa!

Päivän ehdoton pelastus

Bear with us! Tai vaikka bare with us, jos siltä tuntuu ;)
Isosisko

ps. Niin ja oikeasti päivä ei kaivannut pelastamista. Ei siinä pienet koodaukset tunnu missään, kun Isosisko, Pikkusisko ja Pikkutyttö viettävät yhdessä aikaa ja talo on täynnä ihanaa tyttöenergiaa!!!

Blog under construction....

Isosiskon koodaustaidot on venytetty tänään äärimmilleen ja edelleen olisi muokattavaa...

Jatkakaamme siis huomenna sopivan blogipohjan etsintää.

Kiitos kärsivällisyydestänne!

Ihanaa iltaa kaikille!
Isosisko

Testing, testing...

Tänään Siskokullat ovat lyöneet isot päänsä yhteen ja kikkailevat ulkoasuprobleeman kanssa. Tämän päivän aikana blogin ulkoasu siis vaihtelee laidasta laitaan, älkää hermostuko! :)

Jännityksellä kahlaamme blogipohjien viidakossa ja mietimme, mikä niistä saa kunnian päästä meidän blogiimme! Stay tuned!

-Siskokullat-

Sattuman aikaa

En ole koko kesänä käyttänyt kalenteria. Ollenkaan. Se on ollut ihan hyvä muistiharjoitus, mutta liika on liikaa. Syksyn alkaessa ja tahdin kiihtyessä muistikapasiteettini on huutanut hallelujaa ja latasin iPhoneeni kalenterin, jota  a) en osaa käyttää b) ei erkkikään pidä esteettisenä. Käytännöllinen se kyllä on, sillä se synkronoi jollain maagisella tavalla myös siippani aikataulut itseensä. Hämmentävää, mutta käytännöllistä.

Koska on noloa pyytää aina miestäni tallentamaan tulevat menot, varsinkin jos niitä pitäisi sinne nopeasti syöttää, päätin, että hankin kalenterin. Paperisen kalenterin. Tässäkin piilee ongelma. Olen kalenteriongelmainen. (Ellei se jo tullut ilmi) Mielestäni kaupassa myytävät kalenterit ovat enemmän tai vähemmän rumia ja/tai epäkäytännöllisiä omaan tarkoitukseeni, eivätkä jätä tilaa luovuuteen. Miksei sivuilla voisi olla joku mukava aforismi, gallup päivän tunnelmista, ja suunnitelmat lokakuulle? Ei. Tämä ei käy päinsä.

Kuin tilauksesta, luin Voi Hyvin-lehdestä artikkelin, joka käsitteli serendipiteettiä, vapaasti käännettynä sitä, miten sattumalle täytyisi jättää mahdollisuus. Mikäli asettaa elämälleen liian tiukat päämäärät, eikä suostu ottamaan vastaan mitään muuta, saattaa jäädä paitsi monesta ihanuudesta. Käytännön esimerkki aiheesta on seuraava: sen sijaan, että juokset kiirehtien kahvittelemaan, mene vaikka kymmenen minuuttia etukäteen paikan päälle. Voit löytää esimerkiksi jonkun mielenkiintoisen lehtiartikkelin, tavata mukavan tuttavan tai jotain muuta, mistä myöhemmin voi olla sinulle apua. Mikäli siitä ei ole apua, oletpahan ainakin saanut viettää kymmenen minuuttia laatuaikaa itsesi kanssa.

Artikkelissa annettiin myös ohjeet serendipiteetti-kalenterin tekoon! *innostus* (Oikeasti ohje oli se, että jakaa omasta kalenterista päivän kahtia. Toinen puolikas on sovituille asioille, toinen puoli on sille, mitä oikeasti päivän aikana tapahtuikaan)

Minä tietenkin innostuin ja marssin oitis kirjakauppaan, ostin paksun vihon, läjän tarroja ja uudet kynät. (Siis uudet kynät! Ihan kuin tässä huushollissa ei kyniä riittäisi) Minä teen itse kalenterini, jotta saan juuri sellaisen kuin haluan. Okei, en ole taiteellisesti lahjakas, mutta ideoita piisaa!

Tässä tuleva kalenterini. Se on oikeasti luonnosteluun tarkoitettu, mutta ajattelin sen kestävän tusseja paremmin.

Olen mieltynyt muistikirjoihin, jotka pursuavat elämää. Sellaisiin, joihin raapustetaan ajatus sieltä, toinen täältä. Niistä voi ammentaa voimaa ja iloa vuosien jälkeen, kun miettii jälkeen vanhoja kommelluksia, osuvia viisauksia ja naurettavia totuuksia. Niinpä siis kaivoin kaikenmaailman aforismikirjani esiin, ja kirjoitan jokaiselle kalenterisivulle myös yhden voimaa antavan aforismin. 

Tässä itse kalenterisivu. Vasemman puoleiselle sivulle merkataan sovitut menot. Jaksotin päivän neljään sektoriin siis: aamu, aamupäivä, iltapäivä, ilta. Sinne voi merkata sitten missä täytyy olla mihinkin aikaan. Oikean puolinen sivu onkin sitten sattuma-sivu. Sille sivulle merkataan kaikki, mitä kävikään. Satunnaisia tapahtumia, jotka poikkesikin normipäivästä tai ajatuksia, jotka heräsi mieleen. Kaikki tietenkin positiivis-sävytteisiä, miksipä sitä huonoja fiiliksiä jäisi murehtimaan. 

Olen totaalisen innoissani! Kohta näen vielä Isosiskon ja pakotan hänet vielä kirjoittamaan joillekin sivuille vielä pienen tervehdyksen. Jee!

Toivottavasti postauksestani joku sai jotain selvää, innostuspostaukset saattavat olla vähän sekavia! :)

Innostavaa päivää kaikille!

-Pikkusisko-

Haalariasiaa

Lapsinoviisin arki on täynnä yllätyksiä.

En vielä vuosi sitten olisi arvannut, että metsästän lapselle talvivermeitä elokuussa.

Kyllä. Luitte oikein.

Elokuusta lähtien perheessämme on mietitty kuinka kupeidemme hedelmä ensi talvena puetaan. Ja jotta asiaan vihkiytymättömät eivät pitäisi tätä kotiäitiä täysin hurahteena, selvennettäköön että näin syyskuussa on jo OIKEASTI todellinen tulipalokiire, jos jotakin tiettyä rytkyä lapselleen mielii. Syyskuussa tietyistä merkeistä sanotaan jo eioota. Että better luck next year!

Vaikka paine alkaa käydä sietämättömäksi (noh, ehkei sentään), ei perheeseemme ole ostettu vielä haalarin haalaria. Päätös on muhinut ja muhinut, mutta kysymyksiä on edelleen enemmän kuin vastauksia. Tällaiset poropeukalot kun eivät oikein muutenkaan tiedä, kuinka se lapsi kannattaisi pukea. On välikausihaaria, housua, takkia, toppaa, fleeceä, softshelliä ja villaa. Mitä tarvitaan nyt? Mitä tammikuussa?

Ja kuinka paljon peuhaa ulkona (huomenna!) 8-kuukautta vanha ihmislapsi? Nyt aika hillitysti, mutta entäs helmikuussa, kun ikää on jo yli vuoden.

Näiden ja lukuisten muiden pohdintojen vuoksi ei virallista haalaripäätöstä siis ole vielä tehty.

Ankaraa googletusta ja kauppojen kiertelyä on silti harrastettu ja tällä hetkellä vaihtoehdot talvihaalariksi ovat seuraavat:

Feast your eyes on these!!!

Cupcake Outdoor-haalari vaaleanpunaisena

Ticket to heaven Baby suit Lollypop

Ticket to heaven baby baggie suit Lollypop

Ja kuten kuvista huomaa, tytön vaatetus ei ole kovin sukupuolineutraalia. Ensimmäiset kuukaudet tytön vaatekaapista löytyi hiukan reippaampaakin sävytystä, mutta viime aikoina kaappiin ovat päätyneet vain äidin lempivärit vaaleanpunainen, harmaa ja valkoinen.

Pitsiverhot päässä tänäkin iltana kirjoittaa,
Prinsessaäiti aka Isosisko



ps. Voi kökkö, kun jurppii tää ulkoasu. Huomenna palaveri Pikkusiskon kanssa, promise!

Viikonloppuihanuuksia

Viime viikonloppu oli kertakaikkiaan ihana. Tässä syitä:

1. Koko perjantain löhösimme siippani kanssa sohvalla ja pelasimme Super Mariota silmät punaisena. Hohdokasta? Ei ehkä, mutta sitäkin hauskempaa! Jossain välissä auto polkaistiin käyntiin ja sushia haettiin pitämään pelaajat tolpillaan.

2. Lauantaina juhlimme ystäväpariskunnan häitä. Häät pidettiin kauniissa kartanossa, morsian oli kaunis, sulhanen komea, ruoka oli herkullista ja bändi tanssitti pitkään! Tein omaan pukuuni sopivan kaulakorun mustista ja vaaleanpunaisista helmistä.

3. Sunnuntaina kävin toisen tuttavapariskuntamme kanssa läheisellä kirpparilla. Itse kirppari oli sinänsä pettymys, mutta sieltäkin löytyi helmiä kaiken roinan joukosta.Yksi neule (vieläpä samankaltainen ja hienompi, jollaista juuri ihailin kaupassa) sekä kolme ihanaa valkoista kynttilänjalkaa. Ne koristavat ihanasti olkkariamme, varsinkin kun tänään kävin ostamassa niihin kynttilät.

4. Maanantai. Arki. Ihanuus. Miten voinkaan rakastaa arkea näin paljon? Huomenna sitäpaitsi saatan tavata Isosiskon! 

Voikaa hyvin!

-Pikkusisko-

P.S. Omalta osaltani ainakin luvassa korupostauksia, luovuuteni on kukkinut valtaisasti!!