maanantai 30. elokuuta 2010

Porvoo, Borgå.

Perheemme isoimmalla päällä (ei siis perheen päällä, kirj. huom.) on ollut nämä elokuun viimeiset viikot kesäloma.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli loman aikana tehdä pieni lomamatka Berliiniin.

Noh, ei menty Berliiniin, ei.

Miehen kesälomasta yli puolet Isosiskon päivittäiseen ruokavalioon on kuulunut antibioottikuuri.

Mistään vakavasta ei kuitenkaan ole kyse, mutta sen verran vankkaan varteeni iskenyt tulehdus on muuttanut suunnitelmia, että perheen Berliinin matka vaihtui äkkiseltään Porvoon matkaksi.

Porvoohan on melkein sama kuin Berliini.

Eikö?

Noh, vaikkei olekaan, niin ihanan idyllinenhän tuo syksyinen kesäinen Porvoo oli.


Ihania pieniä putiikkeja, kuuluisia (kärähtänyt) kirkko ja kansainvälinen tunnelma. Vad härlig!!!


Muutama matkamuistokin eksyi kotiin.

Söpö emalirasia tytön aarteille



Ihana pitsikori pikkutytön (ja pikkuäidin) ihanuuksille


Keijukortit ja pinssi. Kortit tytön huoneeseen kehystettynä tauluiksi, pinssi tytön matkakassia koristamaan.


Kyllä pienikin matka piristää kummasti!!!

Reissuterkuin,
Isosisko

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Vihdoin!!!

Nyt se on esiteltävä. Tattadadaa!!!


Isosiskon ensimmäinen itse tekemä koru.


Kauan siinä kestikin.

Tai toteutushan oli suhteellisen nopea (noin vuorokausi), mutta se suunnittelu.

Mistä materiaalista? Kuinka pitkä? Helmillä vai ilman? Rannekoru? Vai sittenkin kaulakoru?

Epäilen, että minussa virtaa paksua, hidasta, jähmeän hämäläistä verta.

Mutta lopputulos on sen arvoinen!!! Kodissamme on haissut paksu omakehun tuulahdus siitä lähtien, kun perjantaina sain korun valmiiksi. Mies on kuullut lukemattomia kertoja: "Siis kato nyt tätä! Siis kato! Mä ostaisin tälläsen. Siis mä ostaisin ihan rahalla tämmösen. Tää on hieno. Mä tein tän."

Ja hetken kuluttua: "Siis kato nyt. Tää kimmeltääkin niin ihanasti."

Voitte siis kuvitella, että lisää asiaa korujen tekemisestä ja suunnittelusta on tulossa.

Näitä tahtoo tehdä lisää!

Bling, bling!
Isosisko

torstai 26. elokuuta 2010

Tilauksenne on saapunut!

Muutimme nykyiseen asuntoomme maaliskuussa. Siitä saakka makuuhuoneessamme on räiskynyt oranssin ja violetin rauhoittava (NOT!) yhdistelmä. Tarkoituksenani on ollut hankkia valko-oransseihinn ihaniin printtiverhoihin rauhoittava valkoinen päiväpeitto kaveriksi, mutta tähän asti olemme pärjänneet entisen asuntomme makuuhuonetekstiileillä. Olen jo moneen kertaan katsellut sopivia päiväpeittoja, mutta aina olen keksinyt tekosyyn, miksi en päiväpeittoa juuri silloin osta. (Ei ole rahaa/aikaa/kiinnostusta/tarvetta. Siis ei TARVETTA! Makuuhuoneemme on värien ilotulitusta ja printtien kakofoniaa ja vielä kehtaan väittää, ettei ole tarvetta!)

No, jokin aika pinnani paloi. Nyt saa riittää! Ei enää violetti-raidallista pussilakanaa ja oransseja lintukuvioisia verhoja vierekkän! (Huh, tilanne kuulostaa kieltämättä katastrofaaliselta!) Marssin verkkokauppaan ja tein tilauksen. Löysin täydellisen päiväpeiton, tilasin vielä siihen sopivat koristetyynyt ja olin onnellinen. Enää ei tarvitsisi yrittää olla huomaamatta värien kakofoniaa, vaan voisi nauttia värien harmoniasta, myös makuuhuoneessa!

Ja eilen tämä odotettu tilaus tuli.

Paketti vaikutti pieneltä.

Yllättävän pieneltä.

Huolestuttavan pieneltä.

Kotiin päästyäni revin paketin auki, levitin päiväpeiton ja kirosin. Yhdenhengen levyinen. Ei ole mahdollista!! Miten voin kahdesta koosta valita sen väärän? Hmph.

Ei auta kuin vaihtaa ja katsoa vielä hetki makuuhuoneen räiskyvää menoa.

Koristetyynyt ovat kyllä ihanat! (Onneksi!)

Eikö olekin?

Toivottavasti oikeankokoinen päiväpeitto saapuu pian!

-Pikkusisko-

tiistai 24. elokuuta 2010

Seitsemän syytä nauttia syksystä

1. Teen juonti
Mikään ei ole ihanampaa kuin kutsua ystäviä kylään ja nauttia heidän kanssaan kuppi teetä Muumi-mukista. Toinen yhtä hyvä vaihtoehto on ottaa kuppi makuuhuoneeseen ja kuunnella sateenropinaa täysin omissa ajatuksissaan.

2. Sade
Sade antaa luvan istua sohvalla. Ei ole pakko tehdä mitään tai mennä minnekään. Voi näprätä pienten asioiden kanssa, jos huvittaa tai vaihtoehtoisesti istua sohvalla ja katsoa telkkua. Oma sadepäivän iloni on Buffy the Vampire Slayer-tuotantokaudet 1-7. Mikään ei voita ysärihupailua supersankarittarella siivitettynä!

3. Uusi alku
Syksy on myös ahkeruuden ja luovuuden aikaa. Rakastan syksyä juuri siitä syystä, että saan silloin aina luovia ideoita, hulluja päähänpistoja, enkä epäile hetkeäkään toteuttaa niitä. Mikäli joku idea kuitenkin on jopa minun mielestäni toteuttamiskelvoton, voin silti marssia Suomalaiseen Kirjakauppaan ja ostaa jonkun ihanan vihon ja jatkaa suunnittelua. Haaveiluhan ei kuitenkaan ole kiellettyä!

4. Fiilistely
Syksyihmisenä olen aina ihan liekeissä, kun illat pimenevät ja voi sytyttää kynttilöitä. Tunnelmallisia koti-iltoja ei voita mikään! Sateenropina kera tunnelmallisen musiikin, siitä ei enää minun fiilikset voi juuri nousta. Hyväksi todettu ja unelmia herättävä syysmusa löytyy Putumayo-sarjasta, levyltä "French Café". En tiedä mikä siinä on, mutta aina syksyisin kaivamme avokkini kanssa levyn esiin ja kuuntelemme sitä illat pitkät. Tunnelma levyssä on huikea!

5. Koululaiset
Ikkunamme alta kulkee joka aamu ekaluokkalaisia tomerina, päättäväisinä ja tohkeissaan jättisuuret reput selässään. Miten hellyyttävää! Katselin tänäänkin ikkunasta melkein itkukurkussa pientä poikaa iso Spiderman-reppu selässään ja mietin, miten paljon silläkin pojalla on vielä edessään! Ja nimenomaan kaikkea ihanaa ja suurta!

6. Neuleet
Syksyllä saa kaivaa paksuimmat neuleet esiin. Luvan kanssa! Syksyllä saa myös ostaa uusia neuleita, luvan kanssa! Tämän syksyn muoti vaikuttaa kaikinpuolin mukavalta ja varmasti postaankin jotain aiheeseen liittyvää, kunhan pääsen hieman shoppailemaan ja tekemään aiheeseen lähempää tuttavuutta! ;)

7. Ensilumi
Tiedetään, tiedetään. Olen jo askeleen edellä. Mutta kyllä se sieltä tulee! Leijuu kauniina hiutaleina maahan, eikä sula ennen kevättä, tiet aurataan, enkä juutu pyöristäni kiinni lumihankeen, eikä kenenkään kengät kastu tai kukaan liukastu. *haaveilee*

T. Pikkusisko, joka on juonut ehkä hieman liikaa teetä ja kuunnellut kierroksen liikaa French Caféeta. :)

maanantai 23. elokuuta 2010

Ei mainoksia kiitos!


Ihmismieli on kummallinen.

Esimerkki 1: Vielä viime vuonna en ollut kuullutkaan Huntereista. Siis näistä kumppari-ikoneista, joilla mm. Kate Moss asteli Glastonburyn festareilla ja kaikki huokailivat ihastuksesta. Sittemmin Huntereita on näkynyt useissa blogeissa ja mitä herkullisimmissa tilanteissa ja vaateyhdistelmissä.

Kuva hunter-boots.com


Ja. Nyt. Minä. Tahdon. Sellaiset.

Siis Hunterit.

Mustana kiitos. Jimmy Choo versiona totta kai.

Periaatteenani kuitenkin on, että en osta mitään turhaa. Ihan säilytystilan, rahan ja planeetan vuoksi.

Mutta kun omistan jo kumisaappaat enkä ainakaan nykyisessä elämäntilanteessani aivan välttämättä tarvitse kaksia kumisaappaita.

Yleensähän tässä ei olisi mitään ongelmaa: entiset huutonettiin ja uudet tilalle, jos oikeasti siltä tuntuu.

Mutta…

Kun ne toiset on niin nostalgiset.

Hassut, hauskat, anopin vanhat. En raaski luopua.



Eivät vaan oikeasti sovi minulle tai minkään kanssa. Ovat jopa yhtä kokoa liian isot. Mutta jotenkin luopuminen on vaikeaa.



Ehkä ratkaisu on palauttaa kumpparit anopille :) Sielläpähän säilyvät ahneiden näppieni ulottuvissa!


Esimerkki 2: Meille on tullut viime viikot mainoksia. Postilaatikossamme on kyllä tarra, joka kieltää mainokset ja ilmaisjakelun, mutta ilmeisesti tarra on Postipatemme mielestä niin kulunut, että mainoksia saa taas jakaa.

Ja mainokset ovat saaneet aikaan sen, että…

Minä. Haluan. Kaiken.

Voi jestas. Eivät ne mainosmiehet ole turhaan koulujaan käyneet. Tuotteet joiden olemassa olosta olen ollut aikaisemmin autuaan tietämätön tuntuvat nyt tuiki tarpeellisilta. (Ulkokukat puoleen hintaan – Kyllä kiitos! Uudet kottikärryt – Pistetään samantien parit! Hopeinen papuketju – Totta kai! Dekon vuosikerta – Ehdottomasti!)

On aivan hullua kuinka suhteellisen täysijärkinen (hiljaa siellä!) aikuinen ihminen menee aivan hulluksi selaillessaan muutamaa mainoslehtistä. En yhtään ihmettele, että monet nykylapset odottavat lelukuvastoja kuin kuuta nousevaa. (Ja onhan se myönnettävä, että kyllä sitä itsekin penskana selaili Suurta Lelukuvastoa Barbin kiilto silmissä. Silloin vain pohjimmiltaan tiesi, että on onnekas, jos kuvastosta edes yksi lelu tupsahtaa Pukin pussiin.)

Kuva taloussanomat.com


Jotta ylikierroksilla käyvä mieleni rauhoittuisi, ei kai auta muu kuin sulloa iso pinkka paperia lehtikoriin ja pestä painomuste sormista.

Huomenna kirjoitan jälleen isoilla tikkukirjaimilla postilaatikkoon ”Ei mainoksia kiitos!”. (Tai viimeistään ylihuomenna. Lupaan.)

Isosisko

ps. Ostovimmaani ei yhtään helpottanut Pikkusiskon korupostaus.
Viimeiset kuukaudet olen vain unelmoinut korujen tekemisestä, nyt on melkein pakko vastata haasteeseen!

"Ei hei sitten hurahdeta.."

..sanoin lauantaina avokilleni askarteluliikkeen edessä. Puoli tuntia aikaisemmin olimme saaneet inspiraation korujen tekemiseen. Meillä ei siis ole aikaisempaa kokemusta, ei taitoja, ei välineitä, mutta eikö se olekin niin, että rahalla saa ja autolla pääsee? (mikäli rahaa on ja auto toimii) Lauantaina tili ei ollut miinuksella ja skodakin iloisesti starttasi ja puoli tuntia myöhemmin kuuluisat sanani sanottua poistuimmekin jo askarteluliikkeestä kassit täynnä helmiä. Hurahdettiinko? TOTAALISESTI! Jos tarkoitus oli ostaa opaskirja, pyöröpihdit, vähän hopealankaa ja aloitussetti helmiä, niin voin sanoa, että totta vie, ne tuli kyllä hankittua!

Pari tuntia kotiinpääsyn jälkeen ensimmäinen koru oli valmis:


Korun suunnittelusta otan kunnian itselleni, mutta totetutuksesta pisteet menee kyllä siipalle. En ymmärrä kuinka joku osaa tehdä hopeaketjua ITSE. Kaikki osat siis helmiä ja lukkoa lukuunottamatta on käsin tehty. Lukkokin olisi hoitunut, mutta innostuksissamme ostettiin myös valmiita lukkoja, niin oli pakko käyttää.

Sunnuntai kului käyttämättömien korujen purkamisessa (kierrätystä parhaimmillaan), mutta illalla suunniteltiin ja toteutettiin meidän toinen koru:
 

Täällä meidän korupajalla pyöri myös yksi iloinen käsityöläinen, joka oli varsin kiinnostunut helmistä...


Toivottavasti avokin koruntekoinnostus jatkuu, etten jää yksin ideoineni! (joita vaan tulvii ja tulvii!)


Ihanaa viikkoa kaikille!

-Pikkusisko-

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Happy, happy Sunday!

Pienet asiat tekevät (loma)sunnuntaista täydellisen...



Etenkin, jos ne ovat ilmaisia!



Ihanaa sunnuntaita kaikille!
Isosisko

lauantai 21. elokuuta 2010

Hektinen lauantai, ainakin joillain! :)


Pikkusisko on viettänyt viime päivät blogin suhteen hiljaiseloa. Muuten minkäänlaista hiljaiseloa ei ole ollut näkyvissä, päinvastoin! Ideoita, oivalluksia ja uusia tuulia! Tämäkin postaus jää tällä erää lyhyeksi, sillä kiiruhdan avokkini kanssa shoppailemaan!

Kalle-kissamme jää lempipaikkaansa ikkunan alle vetämään nokosia. Sweet. <3

Nauttikaa lauantaista!

-Pikkusisko-

torstai 19. elokuuta 2010

Happy birthday to me!!!!!

Kyllä tänään on SE päivä!!!

Isosisko täyttää tänään 27-vuotta.

Synttäritoiveina päivälle ovat:
1. Täytekakku (joskin eilen mies jo yllätti perinteisellä rekkakakulla eli litralla jäätelöä, jossa on lakut renkaina, aww)
2. Hymy tytöltä
3. Miehen zumba-show (kaikille ihmetteleville: kaksimetrinen suomalaismies zumbaamassa piristää jo ihan arkipäivää, saati sitten synttäriä)

Mitään suuria tunteita vanheneminen ei tällä erää herätä. Wikipedian määritelmä numerosta 27 summaa aika hyvin tunnelmat:
"27 (twenty-seven) is the natural number following 26 and preceding 28."

Ja niinhän se on.

Osa luonnollista jatkumoahan tämä synttäri vaan on.

Mutta se ei estä sitä, että tänään juhlitaan!!!  

Eli syödään täytekakkua illalla sähkömiehen lähdettyä ja lapsen mentyä nukkumaan.

Ja katsotaan se zumbashow.

Terveisin,
"taas päivän vanhempi" Isosisko

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Isosiskon ISO remontti

Ajoittain mieheni ja minut löytää haahuilemasta lasittuneinen silmin pitkin K-Rauta seiskavitosta. Maalitahraisista käsistä ja liian monta kesää nähneistä verkkareista tietää, että käynnissä on taas hektinen remontointivaihe.

Kuten aikaisemmin olen jo Sata asiaa-listassa paljastanut, remontoimme 1920-luvulla valmistunutta hirsitaloamme. Koska projekti on käytännössä lähes loputon, vaihtelevat hiljaiset ja aktiiviset remontointivaiheet.

Tällä hetkellä on taas menossa aika, jolloin mieheni elää Pepsi Maxilla ja pizzalla ja remontoi aamusta iltaan.

Ja minä hoidan tuikitärkeitä johtotehtäviä.

Eli selaan sisustuslehtia.

No ei kai sentään. (Eipä!)

Tänään olen jo lähettänyt lukemattomia (yllättävän tiukkasanaisia) tarjouspyyntöjä kattofirmoille. Seuraavana projektiemme loputtomassa listassa on nimittäin ehkä kaikkein viheliäisin vaihe eli kattoremontti. (Usein nimittäin ne talon hellyyttävimmät piirteet, kuten suloinen mansardikatto, aiheuttavat huomattavan määrän lisätöitä ja -kustannuksia.)


Kuva rakentaja.fi


Kattoremontin lisäksi myös sisällä (sattuu ja) tapahtuu.

Huomenna olisi luvassa mm. sähköjen kytkeminen takaisin yläkertaan! (Miten sitä nykyään pitääkin ihan normaalina sitä, että ajoittain sähköt, vesi, ilmanvaihto tai kaikki edellä mainitut puuttuvat).

Remonttitunnelmin,
Isosisko

ps. Remontin ohella on meneillään myös toisenlainen urakka: Siskokullat miettivät kuumeisesti blogin tulevaa ulkoasua!!!

tiistai 17. elokuuta 2010

Suuria asioita...

Uusimmasta Oliviasta sain vinkin kurkistaa tänne.

Kyseessä on nyttemin jo kuopattu blogi, jota pitänyt nainen kuvailee itseään näin.

"Olen 30+ nainen - vaimo, ystävä ja työkaveri. Olen synnyttänyt esikoiseni kuolleena, kokenut kaksi keskenmenoa ja lapsettomuushoidot. Toiveeni elävästä lapsesta ei ole toteutunut, enkä tiedä, uskallanko enää yrittää. Sarjakuvani kertovat tunteista ja tilanteista, joita olen viime vuosina kohdannut. Tiedän hyvin, että näkökulmia asioihin on monia, enkä halua loukata kuvillani ketään. Tämä blogi edustaa minun näkökulmaani, olkoonkin joskus liian mustavalkoinen sellainen. Mustavalkoinen on myös maailma, jossa niin helposti edelleen ajatellaan, että kaikki lapsia haluavat niitä myös saavat."


Lapsettomuus on aiheena niin suuri, etten uskaltaudu siihen vielä itse kirjoittamalla kajoamaan.

Suosittelen kuitenkin edellä mainittua blogia.

Lapsellisille, lapsettomille.

Kaikille.

Jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin.

Linkitetyn blogin kuvat puhukoot puolestaan.

Isosisko

maanantai 16. elokuuta 2010

Isosiskon ruissämpylät

Leivoin tänään sämpylöitä itse soveltamallani luotto-ohjeella.

Yleensä kyseisen reseptin käyttö kirvoittaa ainoastaan kehuja, mutta tänään käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Minä miehelle muikea ilme naamalla: Noh, onkos hyviä?
Mies hiukan vältellen: Noemmänytiiä.


Hiljaisuus.


Mies hetkeä myöhemmin: Vähän ehkä...
Minä: Ai että mitä?
Mies: ...kummallisia.

Että silleen.

Tämä keskustelu osoittaa, että mikään resepti ei ole takuuvarma (etenkin, jos tekijä unohtaa siirapin ;).

Tämänpäiväisistä arvosteluista huolimatta uskaltaudun laittamaan kyseisen reseptin tänne, koska yleisesti ottaen sämpylät ovat onnistuneet paremmin kuin hyvin (kun kaikki reseptissä mainitut aineet on muistettu lisätä ;).

Kaikkia ruissämpylöiden ystäviä kehotankin kokeilemaan alla olevaa ohjetta.



Isosiskon ruissämpylät 
(maidoton, laktoositon, munaton)


5dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1/2 dl rypsiöljyä
2 tl suolaa
3 rkl siirappia
4dl (luomu) ruisjauhoja
1dl (luomu) ruishiutaleita
n. 4 dl (luomu) vehnäjauhoja

1. Kuumenna neste hiivalla sopivan lämpöiseksi ja lisää nesteen joukkoon öljy, suola ja siirappi.

2. Sekoita kuivahiiva ruisjauhoihin ja lisää nesteeseen.

3. Lisää ruishiutaleet ja lopuksi vehnäjauhot vähitellen. Taikina jää hiukan löysäksi, mutta irtoaa kuitenkin jo kulhon reunoilta. Anna kohota lämpimässä paikassa.

4. Jaa kohonnut taikina  16 osaan ja pyörittele sämpylöiksi.

5. Kohota hetki liinan alla.

6. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia koosta riippuen.


Ihanaa maanantaita kaikille!!!

Isosisko

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Isosisko ♥ Mosa

Pikku perheen vaunulenkki suuntautui tänään Tapanilaan, perinteiselle katukirppikselle.

Tapanilan vanha puoli on yksi lempipaikoistani Helsingissä.
Puiden varjostamat hiekkakadut ja ihanat vanhat puutalot luovat tunnelmaa, jota ei monessa muussa kaupunginosassa ole.

Tänään tunnelmaa kohottivat entisestään aarteita notkuvat kirppispöydät, suojaisilta pihoilta leijaileva lettujen tuoksu (1€ hillolla ja kermavaahdolla) ja juna-aseman vieressä musisoinut pikkusaksofonisti (♪♫Flintstones, meet the Flintstones♪♫). Kun aurinko vielä porotti lähes pilvettömältä taivaalta, oli päivä vähintäänkin otollinen rauhalliseen löntystelyyn rakkaiden kanssa.

Koska kuvia reissukumppaneista ja vieraiden ihmisten taloista ei viitsi kaikelle kansalle jakaa, ajattelin pistää kuvakavalkadin tehdyistä löydöistä.

Tässä siis Isosiskon kirpputorilöydöt, var så goda!!!



Helmikorusetti (Kuvassa kaulakoru, mukaan kauppaan kuuluivat myös korvakorut ja sormus) 1,5€




Ihana vanha helminauha jättiläismäisellä lukolla. Maksoi euron, koska myyjärouvan mukaan "on tuollainen iänkaikkisen vanha". Sehän siinä oli juuri kaikkein parasta!!!



Samaiselta rouvalta kotiin eksyivät myös ihanat amulettikorut. (Kuvassa kaulaketju, saman sarjan rannekoru kuului myös kauppaan). Yhteensä 1,5€.


Tytölle muutama kirja. Yhteensä 1,5€.

Kuvaamatta jäivät vielä isännän Peltor kuulosuojaimet. (Siis kameran akkuhan teki tenän, mitään suosintaa tai sorsintaa ei ole kuvattomuuden taustalla ;)

Kaikenkaikkiaan mukavia löytöjä ja ihana päivä!!! Toivottavasti teilläkin!!!

Öitä!
Isosisko

ps. Pakko loppuun kehaista vielä Mosan kiinalaista, Päivöläntien varressa sijaitsevaa China Mania. NAM!NAM!

Tofua ja nuudeleita China Manissa.




Pikkusisko juhlatuulella

Olen erilainen juhlija. Arvostan enemmän raikasta vettä kuin huumaavia juomia. Arvostan myös sitä, että juhlat alkavat aikaisin ja pääsen hyvissä ajoin nukkumaan, omaan sänkyyni. Arvostan sitä, että kanssani juhlii ihmisiä, jotka jakavat saman maailmankuvan kuin minä. Arvostan, ettei juhlanaposteltavista tule minulle huono olo, ei henkisesti eikä fyysistekään.

Voitte siis kuvitella, kuinka suunnattoman iloinen olin eilen litkiessäni sitruunavettä Hyvän Olon nyyttäreissä! Kaikki hyvä kulminoitui siihen saunahuoneistoon, jossa iloiset ihmiset nauroivat, lauloivat, jakoivat raikkaita ajatuksiaan ja söivät hyvin! Voi vide sitä hyvän olon määrää! (Korostan, että en siis millään tapaa paheksu alkoholin kanssa juhlijoita. Minusta oli vaan ihanaa olla "kaltaisteni" parissa!)

Ilta alkoi vihersmoothiella skoolaten ja siitä jatkettiin jouhevasti herkkupöytään, jonne jokainen juhlija oli tuonut jotain terveellistä herkkua. Voi nam! Illan parasta antia oli kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuminen, joiden kanssa yhteydenpito ei varmasti rajoitu vain tuohon iltaan. Ihan mahtavaa!

Bileet päättyivät jo puoli kymmeneltä, jonka jälkeen olikin hyvä kömpiä kotiin nukkumaan. Olin kyllä niin täpinöissäni, että uni ei millään meinannut tulla silmään.

Miten te vietitte lauantai-illan?

-Pikkusisko-

lauantai 14. elokuuta 2010

Kakkuraati

Kuten lupasinkin, tässä tulee tiukka arvostelu eilen tekemästäni Pikkusiskon mangomansikka-piiraasta. Ajattelin hillitä kroonista puheripuliani ihan vaan laatimalla plus ja miinus-taulukon.

Pikkusiskon mangomansikkapiiras

+ nopea ja helppo tehdä
+ kaikki missä on mansikkaa, on myös hyvää
+ kakku on niin täyttävää, edes Isosisko ei voisi vetää övereitä
+ maultaan kakku oli kertakaikkisen suussasulavaa, mangon makeuden yhdistyessä mansikan kirpsakkuuteen. WAU!
+ ne rasvahapot, vitamiinit ja kaikki!
+ P.S söin kakkua eilen lounaaksi, ja jaksoin kepeästi päivälliseen asti. Repikää siitä sokerihiiret!

- mangon pirteän keltainen väri ei päässyt oikeuksiinsa, suosittelen siis käyttämään niitä kuivattuja mangoja
- piirakastani tuli litteä, pidänkin korkeista ja massiivisista kakuista. Ensikerralla siis enemmän täytettä!

Olen jo alkanut kehittelemään kaikki ihania raakakakkuja ja leivonnaisia, niitä kun voi aina taikoa melkeinpä mistä tahansa.

Voikaa hyvin!

-Pikkusisko-

perjantai 13. elokuuta 2010

Lupauksia ilmassa

Siskokultien aihegeneraattori käy ylikierroksilla!!!!

Luvassa postauksia mm. syksystä, stailauksesta, sisustuksesta, kirppareista, kissoista, raakaruoasta...

Myös sivujen ulkoasu on vielä hieman vaiheessa, joten myös esteettisiä yllätyksiä on luvassa!!!

Stay tuned, mom!!!



ps. Myös aihetoiveita saa esittää!!!

Kakku kuittaa väsymyksen

Menin viime yönä aivan liian myöhään nukkumaan. (Siis minun mittakaavassani, noin perusjantterille se on ihan normaali nukkumaanmenoaika, oletan.) Ei siis mikään ihme, että olin aamulla kuolemanväsynyt ja siippani joutui maanittelemaan minut ylös sängystä kahvikupposen avulla. Se kyllä toimii, aina. Kuppi kahvia muumi-mukista ja päivä voi alkaa!

Kofeiini kihahti kuuppaani sen verran voimakkaasti, että tarvitsin jotain touhukasta tekemistä. Päätin siis laittaa leipomon pystyyn ja tällä kertaa otin vaikutteita Geek gone raw-blogista. http://geekgoneraw.blogspot.com/  Olen jo muutaman kerran vilkuillut kuola valuen siellä olevaa mansikka-mangokakkua ja nyt ajattelin olevan aika, kun mangojakin on! 



Viime aikoina olen hurahtanut makeisiin piirakoihin, juuri näihin raakaversioihin. Aiemmin en olekaan ollut kovin perso makealle. Minuun vetoaa nämä raikkaat ja tuoreet maut enemmän kuin esanssit, sokeri ja sen kautta tullut sokerihumala. On myös hauska ajatella, että raakakakkua syödessäni samalla ravitsen itseäni, en vain täytä mielihalujani! 

Toki huomasin samantien, ettei minulla ollut kaikkia aineita, mutta sovelsin kakkuohjetta kaapin sisällön ja oman makuni mukaan. Tässä siis Pikkusiskon mango-mansikkapiiras!


Pohja:

1 kuppi pekaanipähkinöitä
1 kuppi manteleita
2 banaania
4 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä

- Jauha pähkinät ja mantelit sopivan hienoksi yleiskoneessa (ei tarvitse ihan jauhoa olla). 
- Heitä sekaan banaanit ja vesihauteessa sulatettu kookosöljy
- Painele kakkuvuokaan ja siirry vaiheeseen mangotäyte!

Mangotäyte:

1½ kuppia cashew-pähkinöitä (laitoin tästä pienen osan hampunsiemeniä tuomaan proteiineja)
1 kuppi vaaleita rusinoita / 1 kuppi kuivattua mangoa (itselläni ei ollut, sen takia käytin rusinoita)
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
2 kpl mangoa
1 tl kotimaista luomuhunajaa
1 rkl tyrnijauhetta (ei pakollinen)
1/3 kuppia kaakaovoita

- Jauha cashew-pähkinät yleiskoneessa mahdollisimman hienoksi
- Heitä rusinat/kuivatut mangot sekaan (kuivatuista mangoista saat kauniin keltaisen värin ja mangomaisemman maun. Minun kakkuni näyttää, noh, ei kovin keltaiselta :D)
- Laita kaikki muut aineet yleiskoneeseen pyörimään, paitsi kaakaovoi. Anna massasta tulla tasainen.
- Raasta kaakaovoi sekaan ja anna yleiskoneen pyöriä vielä tovi
- Laita kakkupohjan päälle
- Mikäli haluat korkeamman kakun, tuplaa annos (itse en tuplannut, ja kakkuni on säälittävän litteä)
- Siirry vaiheeseen mansikkahyytelö!

Mansikkahyytelö:

2 kuppia tuoreita mansikoita tai pakastettuja mansikoita sulaneena
5 rkl chian siemeniä

- Sekoita siemenet ja mansikat yleiskoneessa niin kauan kunnes seoksesta alkaa muodostua hyytelöä! Se on niinkuin siinä! Sitten vain mansikkahyytelö mangokerroksen päälle ja kakku jääkaappiin vetäytymään.


Ajattelin, että kakku olisi ollut vaikeampi toteuttaa. Välillä reseptikokeiluissa menee hermo, jos pähkinät ja siemenet tukkivat yleiskoneen/blenderin ja valmistusvaiheet vaativat muutenkin suuria ponnisteluja. Tämä vaikuttaa olevan kakkujen aatelia. Sur, sur ja sur, niin kakku on valmis! Ensi kerralla hankin kuivattua mangoa, jotta sen keltainen väri pääsisi paremmin esiin. (Tai siis pääsisi ylipäänsä esiin!) Tyrnijauhetta käytin sen värin (ja C-vitamiinin!) takia, mutta se ei ihan riittänyt värittämään koko kakkua. Kiva lisä se silti oli!



Chian-siemenet olivat minulle positiivinen yllätys. Ensimmäistä kertaa niitä käytin ja aion kyllä jatkossa tehdä niistä vaikka mitä vanukkaita. Ehkä jo tänä iltana syön pelkkää mansikkavanukasta, kun eilen sain äidiltäni luomumansikoita, ihanaa! Pienenä tietoiskuna voin kertoa, että chian siemenissä on siemenistä parhain omega 3-6-9 rasvahappokoostumus, paljon kuitua, antioksidantteja ja proteiineja. Ihan syötävää kamaa siis! :)



Taidanpa siirtyä kakun ääreen! Ehkä illalla vielä postaan kakkuraadin makuarvion, jotta teidän ei sitten tarvitse tehdä pahaa kakkua!

-Pikkusisko-

torstai 12. elokuuta 2010

Pioni-ihmisiä

Olen tullut siihen tulokseen, että on kahdenlaisia kukkaihmisiä. On gerbera-ihmisiä ja sitten on meitä pioni-ihmisiä.

Henkilökohtainen pionisuosikkini: herkkä vaaleanpunainen yksilö

Pioni-ihmiset pitävät nimensä mukaisesti pioneista, mutta muutenkin hiukan romanttisista kukista, kuten valkoisista ja vaaleanpunaisista ruusuista, leinikeistä (ah!), liljoista ja kalloista.

Räväkämmälle pioninrakastajalle syvänvärinen tummempi pioni

Sitten ovat räiskyvät gerberaihmiset, jotka pitävät…

Noh, niistä gerberoista. Lisäksi samaisia ihmisiä miellyttävät esimerkiksi krysanteemit, päivänkakkarat ja auringonkukat.

Itse kuulu(i)n siis ehdottomasti ensimmäiseen romanttiseen pioni-ryhmään. Kunnes…

Pihan uusin tulokas


Kyllä. Olen joutunut harhapoluille. Tarkkasilmäisimmät tunnistavat edellisen kuva yksilön nupuillaan olevaksi pallokrysanteemiksi.

Pallokrysanteemit kuuluvat mielestäni ehdottomasti gerberaryhmään eivätkä ajatuksena ole lainkaan makuni tai talomme tyylin mukaiset. Mutta, mutta…


Viime kesänä sain valmistujaislahjaksi kaksi suurta pallokrysanteemia ja tykästyin kovasti.  Nämä kaksi yksilöä mielessäni hurautin tänään kukkakauppaan ja mukaan tarttui kaksi purppuraista yksilöä.

Eivät yhtä mahtavat kuin viime kesäiset ja värikin on kenties hiukan liian, noh, purppurainen, mutta kyllä kukat kuin kukat vaan piristävät arkea.

Kesäistä kukkaloistoa Isosiskon puutarhasta

Syksyn hiljalleen saapuessa olenkin harkinnut viikottaista leikkokukkien osto-operaatiota. Mikäli kyseinen missio onnistuu, tullaan luonnollisesti myös blogissa esittelemään viikon kimppu. Kimpun oston sivuvaikutuksena toivon tapahtuvan seuraavaa:

1) Aikaisemmin karkkipussiin (who am I kidding = karkkiPUSSEIHIN) viikoittain suunnatut rahat siirretään lyhentämättöminä lähimpään kukkakauppaan (jota pitävä täti on muuten tosi symppis. Yhden ruusun pakkaaminen sellofaaniin kestää valehtelematta puoli tuntia, kun mummu kihartaa lahjanauhaa ennennäkemättömällä pieteetillä)

2) Keittiön pöydälle ajoittain ilmestyvät lehti ym. kasat siirtyvät kenties hiukan hanakammin oikeille paikoilleen. Kuka nyt ihanaa kimppua rojun keskelle raaskii laittaa!


Nyt nautin kuitenkin vielä ulkona olevasta kukkaloistosta. Voi kun kesä kestäisi vielä pitkään!

Terkuin,
Isosisko


keskiviikko 11. elokuuta 2010

Se aika vuodesta

Taas on ollut se aika vuodesta, kun kaltaiseni säilöntähullut ravaavat metsissä mustikoiden perässä ja istuvat pihan vattupuskissa muovipurkit kolisten.

Onnekseni pihamaatamme koristavat omena- ja luumupuut, vadelma- mustaherukka- punaherukka- ja karviaispensaat sekä runsas sato ahomansikkaa. Luonnollisesti myös raperperit, kurkut, herneet, salaatit ja porkkanat on istetuttu hyvissä ajoin (lue = viime tingassa tietysti, kesäkuun puolella kuten aina :)


Ihanaa on tietysti, kun lähiruokaa pukkaa ovista ja ikkunoista, mutta jokavuotinen kysymykseni lopulta on: mitä kolmihenkinen perhe tekee muun muassa litratolkulla mustaherukkaa!?! Koska hilloakaan ei kulu perheessämme vuoden aikana kymmeniä litroja ja erilaisten makeiden piirakoiden jokapäiväinen valmistus näkyy aika pian Isosiskon reisissä, on tarvittu rippunen luovuutta ja aimoannos googletusta, jotta parhaat tavat kesän säilömiseen on löydetty.

Koska solidaarinen luonteeni ei usko tiedon panttaamiseen, jaan ohessa muutaman vinkin esimerkiksi pakkaseen sullottujen punaherukoiden tuhoamiseen. (Mustaherukkavinkit jätän sattuneesta syystä ensi kesään: siipan kanssa syksyllä HIUKAN ”trimmattiin” mustaherukkapensaita ja näyttää siltä, että tämän vuoden mustaviinimarjasato koostuu kolmesta kuivettuneesta raakileesta.)
 
Punaherukkaa on tänäkin vuonna tullut ja näyttääkin siltä, että myös ensi talvena Isosisko saa aloittaa aamunsa punaherukkasmoothieta nauttiessa. Punaherukkahan sopii smoothieen kuin se kuuluisa nenä naamaan ja variaatioita on lukemattomia määriä. Muun muassa yrtit antavat ihan uutta säväystä, kun vaan uskaltaa kokeilla (vaikkapa tuoretta minttua sekaan, nam!). Peruspohja smoothielle on kuitenkin itselläni seuraava:  

Punaherukkasmoothie
2dl maustamatonta jogurttia
1 prk ananasta TAI 1 banaani
n. 2dl punaherukoita
1dl kauraleseitä
ripaus sokeria tai tilkkanen hunajaa

-Sekoita tehosekoittimella ja nauti kiireettömästi lehden kera (tai kuten meillä: smoothie nopeasti naamariin, puuroa vauvan kitaan samalla lapaten)  





 Tähän pohjaan voi sitten lisätä kaikkea mahdollista makunsa mukaan: melonia, mansikkaa, pähkinöitä, mysliä… Lista on nautinnollinen ja loputon!!!


Herkullisia hetkiä toivotellen,
Isosisko

 
ps. Ja niitä muita tapoja käyttää punaherukkaa (postauksia kenties myöhemmin, kun meidän kotikeittiön kokki saa taas jotain aikaiseksi): piirakkaa, paistosta, pullaa, puuroa (vispipuuroa tai vaikka punaherukka-omena-kaurapuuroa), hilloa (vaikka sotkettuna johonkin muuhun marjaan, jos punaherukkahillo yksinään tuntuu karmivalta), kiisseliä, salaatin lisukkeeksi (vaikka vuohenjuustosalaattiin kirpeyttä antamaan), jäisinä esim. elokuvanaposteltavana, punaherukkavalkosuklaamuffinsseina…Aah, herukoita!

Joulu on joka keskiviikko!

Nykyään keskiviikoissa on ihan uudenlaista hohtoa, kun saan hakea luomupiiritilaukseni. En voi kylliksi hehkuttaa luomupiirin ihanuutta. Valitsen vain listasta tuotteet, jotka haluan ja haen ne keskiviikkoisin. Tilauslista on erittäin kattava, ainakin tässä luomupiirissä. Kaikkea löytyy aina pähkinöistä pesuaineisiin. Okei, ehkä saattaa  jonkun mielestä kuulostaa työläältä, kun ei tule ruoka kotiovelle asti ja kauppakin olisi lähempänä kuin noutopiste, mutta minusta on ihanaa ottaa keskiviikkoilta vapaaksi ja piipahtaa Helsingin keskustassa hakemassa herkut. Kaikkein paras asia luomupiirissä on kuitenkin se, että saan luomuruokani lähes puolet halvemmalla kuin kaupasta ostaessa ja näin tuen entistä paremmin paikallisia yrittäjiä. Jipii! 

Tehdessäni pitkällisiä makuvertailuja, olen todennut erityisesti luomubanaanejen ja omenoiden maistuvan rutkasti paremmalle kuin normisukulaisensa. Jotain erikoisen hyvää luomutuotteissa on myös oltava, sillä avokkini, joka on vaarallisen allerginen omenoille, popsii luomuomenoita täysin ongelmitta. Perusompuista hän saa välittömästi allergisen reaktion. 

Tässä kuitenkin tämän päivän ostokseni, TADAA!


- 3 kpl roomansalaattia
- sairaasti luumutomaatteja (tehdään usein pastakastikkeita)
- nektariineja
- avokadoja (niitä meillä kuluu!)
- persikoita
- sitruunoita (jotkut on vielä tosi raakoja, niin näyttävät limeiltä. Odotellaan, odotellaan)
- cashew-pähkinöitä (kuvassa vain murto-osa tilauksesta, syödään pähkinöitä tosi paljon)
- kuivattuja viikunoita (ei näytä kuvassa kovin houkuttelevalta, mutta oli monta kertaa mehukkaampia kuin kaupasta ostetut. Niitäkään ei ole kuin ehkä puolet kuvassa.)
- banaaneja
- mangoja (luomumangoja, uskomatonta!)

Loppuun vielä supernopea ja täyttävä välipala. (Tän nopeampaa välipalan tekeminen ei voi olla.)

1 kpl avokado
ripaus ruususuolaa
ripaus mustapippuria (ei pakollinen)

Viipaloi avokado ja ripottele viipaleille suolaa. Ota mukava asento, unohda murheet, keskity hetkeen ja nauti yksinkertaisesta ja maukkaasta mausta!

Iloa ja valoa!

-Pikkusisko-

Pikkusisko ja sähköä ilmassa (tai aivoissa)

Ajattelin tämän blogitekstin käsittelevän hieman vakavampaa aihetta, epilepsiaa. Taino, vakavaa ja vakavaa. Riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Jos minulta olisi kysytty viisi vuotta sitten, onko epilepsia vakava asia, olisin varmasti vastannut sen olevan aihe, joka ei suupieliä nosta hymyyn. Nyt osaan suhtautua siihen paljon kepeämmin.

Rivien välistä voinee siis päätellä minulla olevan epilepsia. Sairastuin siihen 16-vuotiaana, kesken ruotsin tunnin, kun kokeet palautettiin. Pärjäsin siihen aikaan hyvin ruotsissa, sain aina kymppejä ja yhdessä vitsailimmekin, että johtuiko kohtaukseni siitä, kun sillä kertaa kokeesta tulikin vain 9-.  En yhtään tajunnut silloin, mitä epilepsia tarkoittaa. Tiesin, että voin saada kohtauksia, mutta kaikki muu mitä siitä seurasi, oli hämärän peitossa. Oikeita lääkkeitä sain etsiä pitkän tovin. Itseasiassa vasta nyt tuntuu siltä, että kohtaustilanne on asettunut aloilleen ja voin vihdoin elää normaalia elämää, mitä se sitten kenellekin on. Minulle se on sitä, että jaksan tehdä töitä ja tavata ystäviä, pitää blogia ja nauttia elämästä kaikin tavoin. Vaati vain aikansa, että me molemmat, sekä epilepsia että minä, asetuimme aloillemme ja hyväksyimme tilanteen.


Tärkein läksy, minkä olen epilepsian kautta oppinut on, että pelko on pahasta. Se rajoittaa ja kahlitsee. Elämää ei voi hallita, oli kyseessä epilepsia tai mikä tahansa muu asia. Voin edelleen saada kohtauksen periaatteessa milloin tahansa, vaikka lääkitys onkin nyt kohdallaan. Voin myös jäädä auton alle, kaatua kylpyhuoneessa pääni halki, tippua sägystä ja taittaa selkäni tai kuolla tulipalossa. Yhtä suuri (ellei suurempi) mahdollisuus on siihen, että niin ei käy. On vaatinut aikaa, että olen oppinut sen. Suuri kiitos siitä kuuluu avomiehelleni, joka on osoittanut minulle, että aivan jokaisessa asiassa on positiivinen puoli. Näin on myös epilepsiassa. Ilman epilepsiaani en olisi oppinut näkemään asioita näin monelta kantilta ja kuuntelemaan omaa kehoani.

Oman kehon kuuntelu onkin asia, jota mielestäni painotetaan nykypäivänä hieman liian vähän. Kaikkialta tulee hoito-ohjeita, elämäntapaohjeita, kuntoiluohjeita ja vaikka mitä ohjeistuksia, jonka mukaan pitäisi elää. Jopa oman päänsä sisältä tulee kaiken maailman ohjeistuksia miten tulisi toimia! Hullua! Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi ei voida hyvin, kun yksi jos toinenkin yrittää toteuttaa kaikennäköisiä näkemyksiä. Loppupeleissä oikeat ohjeistukset niin epilepsian kuin muunkin elämän suhteen löytää sisältään tunnustelemalla ja fiilistelemällä. Se yksi ohje kun ei sovi kaikille. Tarvitaan siis pientä itsetutkiskelua ja kapinahenkeä! :)

-Pikkusisko-

P.S. Mikäli joku lukijoistamme kamppailee hankalan epilepsiatilanteen kanssa, voin mielelläni antaa pari vinkkiä liittyen ravitsemukseen, jotka ovat minulla auttaneet suunnattomasti! (Painotan tietenkin sitä, että se mikä minulla auttaa, ei välttämättä jollain toisella pure ollenkaan. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että on tilanteita, jolloin kaikki vinkit otetaan vastaan!) Ja muutenkin, vertaistukihan on aina korvaamatonta!

(Kuva demi.fi)

Sadoittain asiaa Pikkusiskosta

1. Jos olisin poika, nimekseni olisi tullut Eetu.

2. Olen onnellinen, että olen tyttö. Rakastan naisellisuutta.

3. Nuorempana olin vähän kateellinen Isosiskolle hänen pitkistä ja suorista hiuksistaan. Nyt olen tajunnut, että kihartuvakin tukka on oiva, jos sille antaa vaan tilaa olla oma itsensä.

4. Minun on välillä hyvin vaikeaa olla oma itseni isoissa porukoissa. Silloin vetäydyn kuoreeni ja ujostelen.
Läheisten sitä on varmasti hyvin vaikeaa kuvitella. Normaalisti olen aina suuna päänä kertomassa hulluja juttuja.

5. Pienempänä esiintymishaluni oli ylitsepääsemätön ja laitoin shown pystyyn aina kun oli mahdollista. Nyt olen ymmärtänyt, että en ehkä sittenkään osaa laulaa...

6. Minusta piti tulla viittomakielentulkki, kunnes aloin epäröimään, onko se sittenkään sitä mitä haluan. En tosin vieläkään ole varma siitä, mitä haluan. Menen vain päivä kerrallaan ja nautin siitä mitä teen.

7. Viittomakieli tosin on edelleen lähellä sydäntäni. Siinä kielessä on jotain niin erityistä ja vahvaa. Tunteiden ilmaisu ja tapahtumien kuvaus ei ole millään muulla kielellä niin visuaalista ja käsinkosketeltavaa kuin viittomakielellä.

8. Rakastan tosin aivan kaikkia kieliä. Haluaisin osata puhua sujuvasti ainakin ruotsia, ranskaa, venäjää hepreaa ja arabiaa. Kaikki muut kielet olisivat bonusta.  

9. Kielissä minua kiinnostaa erityisesti se, miten ne koostuvat ja kuinka kulttuurisidonnaisia ne ovat. Olenkin jossain vaiheessa miettinyt, pitäisikö minun lähteä opiskelemaan kielitieteitä.

10. Tapasin mieheni internetin kautta. Jollain tavalla häpeän tutustumistapaamme, vaikka tiedostankin, että se on nykypäivänä varsin yleistä.

11. Heti kun tapasimme, me molemmat tiesimme löytäneemme juuri sen, mitä olimme etsineetkin ja tunne oli sanoinkuvaamaton.

12. Muutimme kahden kuukauden päästä yhteen, koska tiesimme homman toimivan.

13. Rentoudun katsomalla, kun mieheni piirtää. Jokin kynän liikkuminen paperilla saa aikaan lähes hypnoottisen olotilan.

14. Itse en osaa piirtää ollenkaan. Harmi.

15. Yläasteen kuvaamataidon opettajani kysyi minulta, onko minulla käsissäni vikaa, kun työni ovat niin surkeita. Se oli mielestäni loukkaavaa.

16. Vaikka en osaakaan piirtää, uimarina olen erinomainen.

17. Osallistuin vuonna 2004 Ateenan Paralympialaisiin ja tulin neljänneksi.

18. Rivien välistä voinee siis lukea, että olen pyörätuolissa.

19. Kolme vuotiaana kysyin äidiltäni, miksi en pysty kävelemään. Kun hän oli selittänyt asian minulle, asia oli sillä selvä, eikä se sen koommin ole minua harmittanut.

20. Päinvastoin, on mukavaa pysäköidä invapaikalle!

21. Olen kiinnostunut raw foodista ja pyrinkin syömään ruokani mahdollisimman kypsentämättömänä.

22. Välillä innostukseni raakaruokailuun lopahtaa, mutta tehtyäni raakasuklaata, innostun jälleen.

23. Nyt olen taas ollut vähän aikaa enemmän raakaruoka-linjalla ja voin erittäin hyvin. Olen pirteä, energinen ja näen asioiden tarkoitukset selkeämmin.

24. Olen opetellut nousemaan aikaisin, sillä silloin päivässä on enemmän tunteja. Menen kuitenkin illalla aikaisin nukkumaan, joten miksi en heräisi aikaisemmin?

25. Pari viikkoa totuttelu aikasin heräämiseen vaati. Sen jälkeen se on sujunut kuin itsestään ja aamut ovat ihania!

26. Innostun uusista asioista helposti. Miehenikin innostuu. Innostumme yhdessä. Galaksit räjähtävät!

27. Olemme lähteneet mukaan vaikka mihin juttuihin heti alkuinnostuksesta.

28. Toisaalta, mikäli emme olisi innostuvaa sorttia, emme olisi myöskään tavanneet toisiamme.

29. Olen vasta äskettäin ymmärtänyt kirpputorien jujun. Ennen ostin vaatteet aina uusina, nyt en voisi kuvitellakaan ostavani merkkivaatteita suoraan kaupasta ja maksaa itseäni kipeäksi.

30. Yleensä rahankäyttöni on melko holtitonta.

31. Rakastan kaikkia karvaisia eläimiä, etenkin kissoja. Joudun aina pidättelemään itkua, jos tv:stä tulee joku eläinsairaalaohjelma, jossa eläimelle on käynyt köpsästi.

32. En liiemmin juo alkoholia, koska minusta elämä on kivaa selvinpäinkin. En silti väitä, ettenkö olisi ikinä juonut itseäni humalaan ja nauttinut siitä.

33. Niistä ehkä kolmesta humalakerrastani kuitenkin kaksi on ollut epämieluisampaa.

34. Monesti juhlissa saan ilonpilaaja-leiman otsaani raittiudeni takia.

35. Toisissa se taas herättää huolta. ”Kai sä nyt edes siiderin otat?!”

36. Jotkut taas alkavat häpeämään omaa juomistaan. ”Siis sori kun mä nyt oon näin kännissä..”

37. Minua reaktiot lähinnä huvittavat. Pystyn pitämään hauskaa selvinpäin ja raportoimaan jälkeenpäin juhlijoille, mitä oikeastaan kävikään.

38. Olen luonteeltani pitkälti samanlainen kuin äitini.

39. Se on todella hieno juttu, äiti kun on aina ollut jonkinlainen esikuvani.

40. Välillä se taas ärsyttää, koska tiedättehän, äiditkin ovat joskus rasittavia. Sitten vielä huomaa, että juuri ne tasan samat piirteet on minussakin, pidin siitä tai en.

41. Onneksi olen oppinut tiedostamaan ne piirteet, niin pystyn ehkä hieman niihin vaikuttamaan.

42. Tiedostaminen onkin mielestäni päivän sana. Yritän tiedostaa mahdollisimman paljon asioita, jotta pystyisin tehdä asiat paremmin.

43. Vaikka en sitä pitkään myöntänytkään, minussa asuu sittenkin pieni perfektionisti.

44. Se miksi en sitä aikaisemmin ehkä huomannut, oli se, etten menestynyt yhtä hyvin koulussa kuin Isosisko. (Vaikka keskivertosuoriutuja olinkin)

45. Se ei kuitenkaan harmittanut minunlaistani huithapelia tipan vertaa. Päinvastoin, olin ylpeä Isosiskostani, mutta minä halusin keskittää ajatukseni muualle.

46. Kuten vaikka uintiin. Siinä perfektionismini ehkä tulikin sitten esiin.
Nykyään kun en enää ui, täydellisyydentavoitteluni toteutuu ehkä siinä, että haluan toteuttaa arkirutiinini tismalleen samalla tavalla.

47. Mieheni siis tietää, missä järjestyksessä pesto, juustoraaste ja spagetti laitetaan lempilohturuokaani.

48. Mielestäni oikea valmistustapa kyseisessä pestopastassa on sekoittaa juustoraaste höyryävän spagetin sekaan, laittaa pesto sekaan ja sekoittaa. Sen jälkeen voi laittaa ketsupin.

49. Välillä mieheni huijaa minua huutamalla keittiöstä, että tulihan se ketsuppi ensin.

50. Karvani nousevat siinä vaiheessa pystyyn.

51. On noloa myöntää olevansa niin kaavoihin kangistunut. Kai meillä jokaisella on tapamme.

52. Uskon vankasti unelmien toteutumiseen ja ajatuksen voimaan.

53. Mikäli uskon ja tunnen olevani köyhä ja sairas, minusta tulee köyhä ja sairas. (Ellen jo ole.)

54. Jos taas uskon ja voin nähdä itseni rikkaana, terveenä ja onnellisena, minusta tulee sellainen.

55. Saan välillä sellaisia ihania ahaa-elämyksiä, että mikä tahansa, siis MIKÄ TAHANSA, on mahdollista!

56. En kuitenkaan usko siihen, että voin vain istua sohvalla ja kuvitella onneni ja sitten se ilmestyy oven taakse.

57. Tosin välillä kannattaisi istahtaa sohvalle ja unohtaa työt hetkeksi.

58. Minulla on vilkas mielikuvitus ja rakastan kuvitella kaikkia hassuja tarinoita.

59. Uskon hurmanneeni mieheni mielikuvitukseni avulla. Kerroin hänelle kaikennäköisiä kummia juttuja, ja hänen mielestään ne olivat hauskoja.

60. Välillä kun oikein innostun, pystyn kuvittelemaan kaiken jokaista yksityiskohtaa, tuoksuakin myöten. Isosisko tietää tämän.

61. Olen monesti soittanut Isosiskolle kertoakseni jotain keksimääni tarinaa niin innoissani, että puhelimen toisessa päässä se on varmasti kuulostanut sekavalta.

62. Aloitan aina uusia projekteja innostuksissani, mutta suurin osa niistä lopahtaa heti alkuinnostuksen jälkeen.

63. Toivon, että nykyinen projekti jatkuu kuitenkin. Olen edelleen innoissani, vaikka onhan tässä jo viikko mennyt!

64. Teemme mieheni kanssa tauluja perheenjäsenistämme. Sellaisia profiilikuvia.

65. Toisinsanoen siis mieheni piirtää ja minä katson hypnotisoituneena vieressä.

66. Olen nimittänyt itseni taiteelliseksi johtajaksi, koska minulla on projektia kohtaan loputtomasti ideoita.

67. Mieheni olisi varmasti iloinen, jos saisi piirtää taulut kaikessa rauhassa!

68. Lopputuloksesta tulee hieman sarjakuvamainen, yhdistettynä karikatyyrimäisiä eleitä ja muotokuvapiirrosta.

69. Kun pääsen Isosiskon kanssa samaan tilaan, puheesta ei tule loppua. Kummankaan puheesta.
Kun tilaan lisätään vielä äitimme, miehet yleensä poistuvat huoneesta.

70. Koomisinta kyllä, emme ole sukumme puheliaimpia.

71. Sukuni on minulle todella tärkeä, vaikka en sitä usein näekään.

72. Olimme tänään mieheni kanssa siirtämässä pankki- ja vakuutusasioita samaan pankkiin. Tuntui todella oudolta, kun vakuutustäti kertoi kuinka paljon toinen meistä saa, kun jompikumpi kuolee.

73. Vaikka onhan se väistämätöntä ja ennen pitkää myös luonnollista. Kuolemisen liittäminen rahaan tuntui vain epäluonnolliselta.

74. Muuten käynti oli kyllä mukava ja innostuimme säästämisestä.

75. Lapsena minulla oli paha puhevika.

76. Nyttemmin on huvittavaa kuunnella vanhoja videoita, jossa puhun tomerasti, vaikka se kuulostaakin hassulta.

77. En siis itse tajunnut, että minulla oli mitään puhevikaa.

78. Vika kuitenkin korjaantui puheterapialla, mutta kyllä sen vieläkin huomaa, jos osaa kuunnella tai puhun laiskasti.

79. Sekin on ehkä yksi syy, miksi jännitän enemmän vieraassa porukassa.

80. Keräilen Muumi-mukeja.

81. Tulen joka aamu hyvälle tuulelle juodessani kahvin tai teen Muumi-mukistani.

82. Mieheni mielestä niitä on liikaa, mutta hän ostaa niitä minulle silti, jos kauppareissulla löytyy joku puuttuva.

83. Kaikkein ihaninta olisi juoda Muumi-mukista kahvia joka aamu, mutta kahvin jälkeen tuntuu, että vatsaani porautuisi reikä.

84. Haluaisin omistaa tyylikkäitä yöasuja, mutta jostain syystä yöpuvut, jotka ostan on toinen toistaan kummallisempia.

85. En voi kuin ihmetellä pyjama-hyllyni sisältöä.

86. Haluan joku päivä saada lapsia.

87. Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan hankkivani lapsia, mutta biologinen kelloni on vissiin lähtenyt käyntiin.

88. Lapsien nimet on jo mietitty. Ulkopuolisista ainoastaan Isosisko tietää ne.

89. Ellei mieheni ole kertonut niitä. Hän on kehno pitämään salaisuuksia.

90. Saan aina selville, mikäli hän suunnittelee minulle yllätystä.

91. Yleensä hän ehtii innostuksissaan möläyttää suunnitelmat julki.

92. Ei siinä, on hän kyllä pystynyt yllättämäänkin minut.

93. Minusta on hauska huomata kerta toisensa jälkeen, miten samanlaisia olemme Isosiskon kanssa.

94. Toisaalta joissain asioissa olen siskoni vastakohta.

95. Toivon, että minullakin olisi joskus yhtä iso ja ihana koti mitä Isosiskolla on.

96. Uskon siihen. Se toteutuu kyllä.

97. Rakastan arkipäivää. Jokainen päivä on kuitenkin erilainen.

98. Juhlapäivissä on aina vähän liikaa odotusta, jännitystä ja latausta. Kaikkien pitäisi mennä täydellisesti

99. Elämä onnistuu täydellisesti vain silloin, kun sen antaa mennä omalla painollaan, vastustelematta.

100. Mieheni lukee minulle aina iltaisin. Voiko enää nukahtaa ihanammin?


Voikaa ihanasti!

-Pikkusisko-

tiistai 10. elokuuta 2010

Sadoittain asioita Isosiskosta

 Mikä olisikaan parempi tapa käynnistää bloggailu kuin useissa blogeissa nähty Sata asiaa- lista? No eipä mikään. Kertaheitolla vaan faktat kehiin sanon minä! Tässä siis sataa asiaa Isosiskosta, var så god!

1.    Jännitän suhteettoman paljon tällaisten tekstien kirjoittamista. Jotenkin oman elämän paljastaminen kaikelle kansalle on kauhistuttavaa.
2.    Onkin hiukan outoa, että ryhdyin pitämään blogia.
3.    Ehkä on syytä aloittaa helpoista faktoista.
4.    Olen noin 169cm pitkä.
5.    Olen naimisissa ja ihanan pienen tytön äiti.
6.    Perheeseemme kuuluu lisäksi kaksi kissaa.
7.    Olen horoskoopiltani leijona.
8.    Liioitteluun taipuvainen luonteeni sopii hyvin leijonan piirteisiin.
9.    En kuitenkaan ole koskaan ollut kovin kiinnostunut horoskoopeista.
10.    Minulla on aina ollut pitkä vaalea tukka.
11.    Paitsi ala-asteella, kun pääsin ensi kertaa yksin kampaajalle, jolle sanoin ”hiukan lyhyemmäksi”.
12.    Kampaaja leikkasi poikatukan.
13.    Kuljin itkien kotiin.
14.    Olin nuorempana järkyttävän huono kirjeystävä.
15.    Sain aina hätyyttelykirjeitä, joissa kysyttiin miksen ole vielä vastannut.
16.    Pelkäsin pienenä niin paljon Pikku Kakkosen varokaa heikkoja jäitä-nallea, että lopetin tv:n katselun aina ennen kyseistä kohtaa.
17.    Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että olisi lähes epänormaalia olla pelkämättä kyseistä animaatiota.
18.    Tein testin, jossa määritellään vastaajan henkinen ikä. Sain tulokseksi  83 vuotta.
19.    Todellisuudessa olen 26-vuotias.
20.    Pahinta oli, ettei lähipiirini ollut tuloksesta kovinkaan yllättynyt.
21.    Televisiota katsellessani teen huomaamattani samoja ilmeitä kuin televisiossa näkemäni henkilöt.
22.    Eläytymisalttiuteni näkyy myös siinä, että alan huomaamattani matkia keskustelukumppanini murretta, mikäli hänellä sellainen on.
23.    Matkimiskykyni on mahdollisesti auttanut kieltenopiskelussa.
24.    Olen lukenut englannin ja ruotsin lisäksi ranskaa, saksaa ja espanjaa. Lisäksi olen hetkellisesti ymmärtänyt jonkin verran kreikkaa.
25.    Haaveilen, että jonakin päivänä meillä on mieheni kanssa liuta lapsia, jotka ovat yhtä äänekkäitä, älykkäitä ja älyttömiä kuin vanhempani ja omat sisarukseni.
26.    Valitettavasti mieheni on on hiukka kauhistunut ajatuksesta, että ikinä saisimme enempää kuin kaksi lasta :)
27.    Ehkä ne kaksi ovat sitten vaan erityisen äänekkäitä ja älyttömiä.
28.    Olen äärimmäisen herkkä ja tunteellinen.
29.    Kiinnyn herkästi ihmisiin, eläimiin, paikkoihin, tavaroihin jne.
30.    Haluaisin lukea enemmän.
31.    Ongelmana on, etten voi laskea kirjaa kädestäni aloitettuani lukemisen.
32.    Näin ollen kirjoja voi oikeastaan lukea vain lomaillessa tai kun tietää, ettei seuraavaan 24 tuntiin pidä olla missään tai tehdä mitään.
33.    Sain isältäni 9-vuotiaana joululahjaksi Jane Austenin klassikot englanniksi.
34.    Isä taisi hiukan yliarvioida englannin kielen taitoni puolen vuoden opiskelun jälkeen.
35.    Austenien sijaan luin tuona vuonna kaikki suomenkieliset Neiti Etsivät.
36.    Sittemmin luin kyllä myös Austenit.
37.    Olen hedonisti. Nautinnonhaluni ulottuu mm. ruokaan, lämpöön jne.
38.    Nautinnonhalustani johtuen en juo juurikaan alkoholia. Se on pahaa.
39.    Alkoholin kulutustani hillitsee myös kontrolloimisen tarpeeni. Niin ja seuraavan aamun huolestuttavasti madaltunut liikutuskynnys.
40.    Edellisistä kommenteista huolimatta en kuitenkaan pidä täysin huonona, että muut ihmiset juovat alkoholia. Osa ihmisistä on humalassa aikasta hilpeitä :)
41.    Toisaalta on myös joukko ihmisiä, joista tulee kännissä hirveitä ääliöitä, jotka loukkaavat läheisiään.
42.    Läheisten loukkaaminen on kurjaa. Valitettavasti itsekin on tullut tehtyä jos jonkinsortin älyttömyyksiä.
43.    Omat ja toisten sanomat kurjuudet jäävät helposti  kalvamaan. Vieläkin muistan useita tekemiäni tyhmyyksiä, joita ei varmasti kukaan muu enää ajattele. Ainakaan toivottavasti.
44.    Opiskellessa rakastan tehdä listoja ja kirjoittaa asioita uusiin järjestyksiin. Opiskeluvuosistani onkin muistona varmasti satoja sivuja uudelleen assosioituja faktoja ruutupaperilla.
45.    Rakastan myös muiden listojen tekemistä: kauppalistojen, tehtävälistojen, toivelistojen…
46.    Sata asiaa –listan tekeminen sopiikin minulle lopulta vallan hyvin :)
47.    Olen aina ollut ”tyttömäinen tyttö”.
48.    Aikaisemmin kuitenkin kadehdin poikatyttöjä, jotka kiipesivät puuhun, pelasivat jalkapalloa ja pistivät poikia turpaan.
49.    Nykyisin olen todella tyytyväinen siihen, että olen nainen.
50.    Olen pohjimmiltani hyvin siisti ihminen.
51.    Valitettavasti tämä puoli minusta on liian suuren osan ajasta vahvasti hautautuneena vaatteiden, vanhojen lehtien, pölyn ja tiskien alle :)
52.    Järjestelystä kyllä pidän. Sellaisesta mukavasta mapittelusta ja organisoinnista ja siistimisestä. Mutta en juurikaan perinteisestä siivous-jynssäämisestä. Onneksi aviomies suostuu imuroimaan.
53.    Imuroiminen hiukan useammin olisi tarpeen, sillä tällä hetkellä asuntomme on aika ajoin täynnä remonttipölyä.
54.    Käynnissä on vuonna 1924 valmistuneen talomme kokonaisvaltainen remontointi.
55.    Tarkoituksenani onkin bloggailla remontin vaiheista.
56.    En ole musikaalinen.
57.    Musiikkitunneilla soitin rytmimunaa tai triangelia, koska muuta soitinta minulle ei varmaan uskallettu antaa.
58.    Epäilen, että osa lukijoista ihmettelee nyt mitä tarkoittaa rytmimuna.
59.    Kyseessä on pieni vähän marakassia muistuttava munanmuotoinen soitin.
60.    En pala herkästi (toisin kuin Pikkusisko…). Ruskettuvasta nahasta oli hyötyä, kun asuin vuonna 2003(?) Kreikassa.
61.    Työskentelin siellä pienessä kahvilassa.
62.    Keskityn äärimmäisen intensiivisesti aina käsillä olevaan asiaan. En mm. kuuntele lainkaan musiikkia TAUSTALLA. Jos kuuntelen, niin kuuntelen kunnolla.
63.    Ulkonäössäni pidän eniten korvistani, jotka varsinkin pienenpänä olivat päistään todella suipot.
64.    Lapsuuden ystäväni olikin kuulemma aluksi hiukan pelännyt minua, kun oli luullut keijukaiseksi.
65.    En oikein osaa piirtää.
66.    En ole ikinä juonut kokonaista kupillista kahvia.
67.    Enkä lasillista viiniä.
68.    Enkä pullollista olutta.
69.    Enkä tölkillistä energiajuomaa.
70.    Muutamia vuosia sitten join kuitenkin päivittäin Coca Colaa tai Pepsi maxia.
71.    Nykyisin olen luopunut myös kyseisestä ”paheesta”.
72.    Olen HIRMUISEN perso makealle. Söisin vaikka kiviä, jos niissä olisi sokerikuorrutus.
73.    Suolaisesta, kuten sipseistä, pizzasta ja hampurilaisista en sen sijaan oikein välitä.
74.    Olin pikkuvanha lapsi ja pohdin suuria jo pienenä.
75.    Ehkä juuri tästä syystä olen ollut 10-vuotiaasta lähtien kasvissyöjä.
76.    Ajoin ajokortin vasta kaksi vuotta sitten.
77.    En ymmärrä pummilla matkustamista julksisissa kulkuneuvoissa.
78.    Olen muutenkin hyvin sääntöihin orientoitunut pilkunviilaaja.
79.    Pyrin kuitenkin välttämään pilkuviilausta blogiteksteissäni: periaatteena on ”paljon ja nopeasti” :)
80.    En ole ilta- enkä aamuihmisiä.
81.    Iltaisin tahdon nukkumaan aikaisin ja aamulla tahdon nukkua myöhään. Kärttyinen en ole kuitenkaan kumpanakaan ajankohtana.
82.    En voisi kuvitella ottavani tatuointia. Korkeintaan jonkin lapseeni liittyvän.
83.    Sain elämäni ensimmäisen tiskikoneen vajaa puoli vuotta sitten.
84.    Olen siitä ikionnellinen.
85.    Tarvitsen ruokaa tasaisin väliajoin. Kolmen tunnin jälkeen tulee pian kiukku, jos ravintoa ei heru.
86.    En vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona.
87.    Ammatilliset haaveet ovat vaihdelleet vuosien varrella, mutta toive äitiydestä on ollut pysyvä.
88.    En kuitenkaan ole juurikaan potenut vauvakuumetta. Olen aina toivonut lasta.
89.    Olenkin tyttärestäni äärimmäisen  kiitollinen.
90.    Pidän kukista sekä luonnossa että maljakossa. Lempikukkiani ovat leinikit, pionit ja liljat.
91.    Odotin innolla Pikkusiskon 100 asiaa-listaa. Jonka siis olen jo lukenut etukäteen, ennen julkaisua.
92.    Monta asiaa tiesin, monelle nauroin ja osasta yllätyin.
93.    Muun muassa se, että Pikkusisko pitää kotiamme isona ja ihanana (!) hämmensi remonttikaaoksen keskellä asuvaa päätäni :)
94.    Minulla on hurjan pienet kädet. Puutarhahanskani ostan lasten koossa ja silti ne ovat usein liian suuria.
95.    Koulussa pidin vähiten aineista, jotka taisivat olla kaikkien muiden suosikkeja eli liikunnasta ja kuviksesta.
96.    Olen aina ollut koulussa hikari.
97.    Alun pelosta ja itsekritiikistä päästyäni en millään malttaisi lopettaa tämän listan kirjoittamista
98.    Epäilen, että moni kroonista puheripuliani joskus kuunnellut osasi odottaa tätä.
99.    Todennäköisesti läheiseni ovat kuulleet kaikki edellä mainitut jutut.
100.    Useampaan kertaan.


Ihanaa yön jatkoa toivotellen,
Isosisko