Loman loppu

Kesälomat on nyt lusittu, sairastaen tietysti.

Loman loppuun rentouduin vielä kasvohoidossa, joka oli kyllä enemmän kuin tarpeen. Ensimmäistä kertaa eksyin Dermalogican hoitoon, jossa ensin kartoitettiin aika hightech-meiningillä meikäläisen pärstä. Kasvohoidosta hurahtaneena ostin tietysti kauhean kassillisen Dermalogican tuotteita, jotka kassalla paljastuivat aika hintaviksi... Saa luvan tulla aika pirskatin moisia tuloksia noilla litrahinnoilla.

Syksy on saanut aikaan muutakin liikehdintää kauneudenhoidon saralla, sillä kesän meikkivoiteettomuuden jälkeen on alkanut hurja meikkivoiteen metsästys. Epäilenkin, että olen joutunut johonkin Sokoksen "liian innokkaat näytteiden pyytäjät"-mustalle listalle... Ja tuloksena on tietysti se, etten edes lopulta osta kyseisestä instanssista voiteen voidetta. Äärimmäisen tieteellisen testauskierroksen jälkeen voittajaksi on nimittäin selviytynyt Oriflamen meikkivoide.

Pikkusisko on jo jonkin aikaa käyttänyt ja välittänyt Oriflamen tuotteita ja itsekin olen pikkuhiljaa (testereiden myötä) lämmennyt ajatukselle suoramyyntimeikkivoiteesta :)

Nyt kasvot kohti kesän viimeisiä auringon säteitä - ulos!

Isosisko

28

Mistä on ihanat synttärit tehty?
Sushista, suklaasta, sormuksista, pikkusista suukkosista.
Niistä on ihanat synttärit tehty.



Pakko hehkuttaa Pikkusiskon superlöytöä: sushia raskaana oleville! Hanko Sushi on täyttänyt kaikki raskausruokailuun liittyvät haaveeni ja valmistaa pyynnöstä susheja, jotka eivät sisällä mitään kiellettyä: merilevää, raakaa kalaa...

Mitä nämä sushit sitten sisältävät? Vaikka paistettua ankeriasta, lohta, siemeniä, kurkkua, avokadoa, tofua.... Aah...

Nyt köllöttelemään (sushia täynnä olevan) massun viereen.

Ihanaa iltaa meille kaikille (lähes) aikuisille naisille!
Isosisko

Tomaatteja

Hih.

Joskus on hetkiä, jolloin aivan tosissaan miettii tomaattirasian kylkeä lukiessaan:

"Vine tomatoes."
Kummastunut ilme.

"Jaa, että VIINItomaatteja."
Tajusinpas!

"En tiennytkään, että tomaateista voi tehdä viiniä."
Uudelleen hiukan hölmistuneenä.

"Minkähänlaista se on?"
Utuisesti kaukaisuuteen katsoen ja pohtien.

"Ei ku hei."
Hetkellinen valpastuminen.

"Joku tässä mättää."
What could it be.

"Köynnöstomaatteja!"
Ha, keksinpäs!

"Onneksi en sanonut mitään ääneen."
Ympärille pälyillen ja toivoen, että kukaan ei lue ajatuksia.


Pikkusen väsynyt,
Isosisko

1-2-3

Raskauden ilojen lisäksi uuden elämän kasvattaminen tuonee lähes jokaiselle odottajalle myös jonkinlaisia bonuksia, jotka jättäisi mieluumin väliin.

Itse selvisin Pikkutytön odotuksesta vähin kommervenkein ja nytkin kaikki on sujunut jotakuinkin mallikkaasti.

Paitsi.

Jos...

Katsoo..

Otsaani.

Himpuran hormoninäpyt ilmestyivät muutama viikko sitten. Pienihän tälläinen ongelma on, mutta aktivoi kuitenkin sen verran, että perusputsarin ja apteekin perusvoiteen tilalle ostin Cliniquen ihonhoitosetin.



Hormonit eivät luonnollisesti taltu uudella ihonhoitosarjalla, mutta silti tuntuu jotenkin mukavammalta, kun edes yrittää toimia oman hyvinvointinsa ja ulkonäkönsä eteen. Jospa sitä ihan repäsis ja tilaisi itselleen kasvohoidonkin! Edellisestä kerrasta taitaakin olla useampi vuosi...

Syksyinen lupaukseni onkin, että edes pyrin pitämään itsestäni parempaa huolta. Tässä raskaudessa ajattelin jopa "tuhlata" sopiviin vaatteisiin. Viimeksi kun loppuaika taisi kulua Isoveljen 1980-luvun verkkareissa...

Ihanaa päivää kaikille! Arvostetaan itseämme!

Isosisko

ps. Pakollinen remppatiedotus: julkisivuremontin telineet ovat jo pystyssä! Pakko se on uskoa: talo saa pian verhokseen uuden laudan ja harmahtavan sinisen sävyn! Jee!!!

pps. Lähipiiri on tehnyt salapoliisityötä ja kertoi, että Hanko Sushissa tehdään pyynnöstä myös raskaana olevalle sopivia annoksia. Tupla-jee!!!

Yhtä juhlaa

Heippa pitkästä aikaa!

Täällä on kesä mennyt juhliessa. Synttäreitä. Polttareita. Muuten vaan.



Viime viikonloppuna Appiukon ja Isonmiehen yhdistetyt vuosipäivät mahdollistivat pitkästä aikaa sokerikuorrutteella läträilyn. Lopulta kahden mieshenkilön juhlakakku näyttikin enemmän hääkakulta kuin kahden karskin miehen synttärikakulta :)



Suurin juhlanaihe meillä on kuitenkin ihan ilman virallisia juhliakin: meille tulee vauva!

Kevät ja alkukesä ovatkin menneet pahoinvoinnin ja aaltoilevan väsymyksen kourissa, josta johtuu muuten myös blogihiljaisuus - ei vaan ole jaksanut. Nyt kun jo virallisestikin on saavutettu keskiraskauden auvo, niin mitäpä tätä salaamaan. Sitä paitsi meikäläisen sivuprofiilikin alkaa jo hiukan kertoa omaa tarinaansa... ;)

Nyt siis kaikille varoituksen sana: kyllä, täälläkin tullaan kuulemaan vauvajuttuja. Kaiken muun höpinän seassa.

Helteisiä päiviä toivotellen,
Isosisko

To do

Myönnetään.

Siskokullat on blogina ollut viime aikoina äärimmäisen remonttipainotteinen ja harvakseltaan päivittyvä.

Sanottakoon, että näiden kahden tekijän välillä on jonkinlainen korrelaatio. Siis remontin ja harvaan tapahtuvan päivityksen. Tuntuu nimittäin, että meikäläinen tekee päivät pääksytysten TO DO-listoja, laihoin tuloksin.

Tänään lista näytti tältä:
-Pyykit (1 koneellinen saatu aikaseksi, 5 koneellista odottaa)
-Ruoka (linssimakaronilaatikko tehty, jes!)
-Tapetti (tarkoittaen, että olohuoneen tapetti tulisi valita pikimmiten. Ei osattu päättää. Tänäänkään.)
-Puutarha (1 kpl syreenejä leikattu, kaikki muu tekemättä)


Toisin sanoen tämän päivän listasta ainoastaan ruoka saatiin aikaiseksi. Onneksi sentään se :)

Mutta eipä kai tälläisinä hellepäivinä oikein kuuluukaan muuta tehdä kuin viettää pidennettyä siestaa varjossa köllötellen.

Ihania kesäpäiviä toivotellen,
Isosisko

ps. Yksi ilouutinen remppaan liittyen on muuten tullut: julkisivuremppaan ei tarvita kuulemma mitään lupaa. Kaupungin edustaja sanoi ainoastaan: "Kunhan tulee hieno" :)

Kesä, kesä, kesä!!!

Kesäkuu on vaivihkaa vierähtänyt jo toiselle puoliskolleen.

Aurinkoiset säät ovat vauhdittaneet niin ajantajua kuin puutarhan kukkaloistoakin; tuntuu, että kaikki kukkii edellisiin vuosiin verrattuna hiukan etuajassa.

Hiukan olen raaskinut ottaa kukkia myös sisälle.

Vuorikaunokkeja työhuoneeseen.
Syreenejä kylppäriin.
Ja lemppareitani valkoisia pioneja keittiöön.





Kattiloidenkin tiskaus tuntuu jotenkin siedettävämmältä, kun katselee ja haistelee siinä samalla KESÄÄ. On muutenkin kumma juttu, että keittiörempan jälkeen jopa ikkunoista avautuvat maisemat näyttävät jotenkin erilaisilta, uusilta. Samoja maisemia on tuijoteltu jo useampi vuosi, mutta tuntuu kuin valkoinen keittiö antaisi katseen lähteä kauemmaksikin. Vanha sininen vaati huomiota jokaisella solullaan.

Tällä hetkellä meillä kerätään jo voimia seuraavaan remppaan. Pahoin pelkään, että elokuussa Isonmiehen kesäloman aikaan meillä taas nakutellaan yötä päivää. Hyvästi Rooma ja raviolit, tervetuloa remontti ja roiskeläppä! :)

Ihania kesäpäiviä toivotellen,
Isosisko

Keittiökuvat

Viimeisen viikon olen odottanut hetkeä, jolloin kuvaan uuden keittiön.

Sillä tavalla rauhassa.

Niin, että kuvissa näkyy vasta leivottu raparperipiirakka ja uututtaan kiiltävä keittiö viimeisen päälle stailattuna. Alkukesän auringossa säteillen.

Raparperit ovat saaneet kasvaa rauhassa. Ja illallahan ne kuvat tuli nyt sitten otettua.

Näytetään nyt kuitenkin ensin lähtötilanne:







Ehtaa 1950-lukua. Rempseää sinistä, kuluneita pintoja ja äärettömän huonoa ergonomiaa. Kaapit on tehty mittatilauksena Isonmiehen 150 senttiselle isoäidille. Koska Isomies on lähemmäs 200 senttimetriä ja minäkin (ainakin unelmissani) 170 senttinen, on työskentelykorkeus aikaisemmin ollut kaikille talon nykyisille asukkaille väärä.

Tunnelmaa ei kieltämättä tästä köökistä puuttunut. Minkälaista tunnelmaa, sitä en uskalla sanoa... :)

Ja tässä sitten se uutuuttaan kiiltelevä (huomaa leivänmurut ;) keittiö.









Verhot ja matto vielä uupuvat, mutta muutoin keittiö on valmis. Ja kyllä me ollaan onnesta ymmyrkäisinä. Kaikesta tuli juuri sitä, mitä toivottiin tai vieläkin parempaa! :)

Vielä ei ole edes ollut sinistä ikävä :)

Erityisen tyytyväinen olen korkeaan mikroon ja uuniin. Helpottavat todella paljon työskentelyä. Ja uuni on kätevästi pikku näppien ulottumattomissa :) Integroitu astianpesukonekin on muuten huippu, jos talossa on pieni nappien painaja.

Pikkutyttökin on ollut innoissaan uudesta keittiöstä. On kierrättänyt vieraita kädestä pitäen jokaisen uuden jutun luona ja kertonut omalla 1-vuotiaan kielellään kaiken tarvittavan uuden keittiön hienouksista :)

Lämpimiä päiviä toivotellen,

Isosisko

Kesän korvilla

Täällä ollaan nautittu alkaneesta kesästä.

Kesästä!

Nyt sen voi jo sanoa ääneen

sisältämättä ripaustakaan toiveajattelua.

Huonejärjestyksiä on muutettu,

muutos on silti vaiheessa

ja tavarat hajallaan...

Kuulemma sekasorrossa on hyvä oppia elämään,

koska elämää ei koskaan pysty hallitsemaan.

Täällä meillä siihen ainakin oppii!

Samalla kun kesä on hiipinyt pihaamme,

minäkin olen pysytellyt mieluummin ulkona,

siellä missä koko kesän toiminta tapahtuu.

Olen uudelleen rakastunut

lapsuuden maisemiini

ja onnekseni täällä vielä asutaan.

Ankkalammen vieressä. :)

Ei täällä kyllä kriiseiltä ole vältytty.

Tukkakriisi on palannut.

Ikävöin pitkää tukkaani.

Villit kiharani ovat heittäytyneet vähän liian villiksi.

Ja muistuttakaa, etten enää IKINÄ

leikkaa otsatukkaa.

Jotain on siis (taas) tehtävä.

Muutenkin muutosta on ilmassa.

Se on tämä kesä.

Ja hei,

Isosiskon keittiö on aivan upea!

Toivottavasti kuvat tekevät sitten oikeutta

siistille jäljelle ja tyylikkäille valinnoille!

WAU.

Pikkusisko

Laskosverhot

Keittiö on huomenna valmis.

Tai viimeistään perjantaina.

Maanantaihin en ainakaan odota.

Oli valmis tai ei, minä tahdon R-U-O-K-A-A!!!

Viimeiset viikot on menneet sellaisella einesmätöllä, että elimistö huutaa kunnon ruokaa. Pikkutytölle on tehty ruoat pakkaseen, joten huolta kasvavan ravitsemuksesta ei ole tarvinnut kantaa, mutta oma jaksaminen alkaa olla aika finaalissa, kun elää Nutellalla ja pinaattiletuilla.

Mutta homma on siis jo melkein pulkassa. Pian on toivottavasti luvassa myös kuvapostaus, kunhan kaikenmaalman kompurat ja meisselit on raivattu keittiön keskilattialta pois. Before/after-kuvien laita on sen sijaan huolestuttava; mies hukkasi kännykkänsä Hongkongiin ja kaikki alkuperäiskeittiön kuvat taisivat mennä sen siliän tien. No, katsotaan mitä arkistoista löytyy.

Loppuun haluaisin vielä kysyä, että onko aivan normaalia, että 2 kappaletta keittiön laskosverhoja kustantaisi 509euroa ? Siis kaksi verhoa yli VIISISATAA!!!
Kävin Eurokankaassa kyselemässä, että kuinkas ois jos tekisivät kaksi normaalikokoista laskosverhoa ja tulos oli tuo: hinta 509€. Jäivät tilaamatta. Katson alelaarista.

Tälläinen höpinä tänään.
Ihanaa keskiviikkoa!
Isosisko

Apua!

Aina jossakin vaiheessa remonttia se iskee: uupumus.

Uupumus sekasortoon, odotteluun ja epänormaaliin elämänrytmiin.
Uupumus päätöstentekoon.
Uupumus vapaa-ajan puutteeseen.

Meillä uupumuksen saapumista edisti Pikkutytön yskä, joka on valvottanut meitä vanhempia (tyttö itse ei onneksi yskään juurikaan herää).

Uupumuksen hetkellä on aika pyytää apua. Meillä on onneksi upea turvaverkko, jota pyritään käyttämään ahkerasti.

Avun pyytämiseen liittyy kuitenkin ainakin minulla aina jonkinlainen syyllisyys.

Rasitanko muita nyt liikaa? Olenko nyt tarpeeksi väsynyt, jotta voin pyytää apua? Onko avunantajilla jo tarpeeksi tohinaa omassa elämässään?

Loppujen lopuksi on vain pakko luottaa siihen, että avunantajat osaavat ja uskaltavat kieltäytyä, mikäli apua ei sillä hetkellä pysty/jaksa/halua/voi antaa.

Remonttiuupumuksessa hyvä puoli on se, että ainakin itsellä palautumiseen tarvitaan yleensä vain esimerkiksi yhdet kunnon nokkaunet tai vaikka itsekseen vietetty leppoisa saunahetki. Pienen lepohetken jälkeen onkin sitten hauska katsoa tarkemmin mitä kaikkea onkaan jo saatu aikaan.

Meilläkin on jo monta syytä juhlaan: Kaapinovet ovat paikallaan! Hella ja uunikin ovat jo löytäneet asemansa! Lattiakin kiiltää uutuuttaan!

Ihan pian meilläkin syödään jo tuoretta ruokaa!
(Edelleen) remppaterkuin,
Isosisko

Kuulumisia

Siitä on jo pitkä aika kun viimeksi kirjoitin...

On ehtinyt tapahtua vaikka mitä!

Kevät on tullut täydellä ryminällä...

Ehdin täyttää vuosiakin..

Ja vappukin meni ohi!

Olen ehtinyt sairastaa

ja olla terveenä

Avokin kuviot siis selkenivät,

nyt on minun asioideni vuoro...

Ja sehän on työtä teettänytkin!

Olen pohtinut ja punninnut,

miettinyt ja suunnitellut.

Tehnyt u-käännöksiä

ja laittanut asioita tapahtumaan.

Helppoa se ei ole ollut,

mutta tuloksia toivottavasti tulee.

Vielä joku päivä

pääsen täällä hehkuttamaan suunnitelmistani.

Mutta ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa!

Valoa kuitenkin näkyvissä,

ja kuinkas muutenkaan,

onhan kevät!

Pikkusisko

Edistystä

Simat on juotu ja tippaleivät löytyy reisistä.

Keittiöremontti on edistynyt niin huikeaa vauhtia, että nyt meillä on jo työhuone täynnä kaappeja, uuneja, liesituulettimia ja vetimiä. Työtasot ja lamput vielä uupuu, mutta huomenissa lähtee kahden naisen tehotiimi valloittamaan rautakauppoja. Toivon vaan, että pikkuinen makutuomari ei ota tehtäväänsä liian kirjaimellisesti ja maistele koko Bauhausin tuotantoa...

Remontti on edistynyt jopa huolestuttavan hyvin, yleensähän joku pieni viivästys on remontissa kuin remontissa. Näyttää kuitenkin siltä, että meillä on tosi hyvä remppamies ja omasta takaa niin tarmokas apujoukko (Isomies ja Appiukko), että kaikki sujuu paremmin kuin hyvin.

Toivotaan, että pian saadaan jo ennen/jälkeen-kuvia!

Isosisko

ps. Kävin tänään käyttämässä joululahjaksi saamani manikyyrilahjakortin. Oli ensimmäinen kerta, kun asiakaspalvelija sanoi ihan suoraan, että ei suosittele toista kerrosta lakkaa, koska ei jaksaisi laittaa sitä. Arvatkaa otinko kuitenkin sen toisen kerroksen :)

Ihan piruuttani.

Remppaa remppaa

Päivät ovat lentäneet keittiöremontin kourissa ja viikonloppuna jo Isonmiehen kanssa mietittiin, että taasko tässä ollaan.

Remonttipölyn, -huolien ja -äänten keskellä.
Evakossa.
Ilman uunia.
Piha täynnä roinaa.

Mutta sitten katseltiin uuden keittiön 3D-kuvia. Ja toisiamme.

Meille tätä tehdään.
Pikkuhiljaa.
Läheisten avustamana.


Avun pyyntiin tässä joutuukin taas tottumaan. Purkupäivät vietettiin jo Mummulassa evakossa ja Vaaria on käytetty luvattoman paljon remppa-apuna.

Hiukan on myös haikea fiilis. Vaikka kuinka tietää, että vanhat kaapit olivat jo tulleet tiensä päähän, katselin tänään haikeana kun huonoimmat niistä kipattiin roskalavan kyytiin.

Koska kyllähän niissä luonnetta oli!
Ja historiaa. Purkuprosessissa löytyi mm. vanhat damaskit, lapsen kenkä, kasa lehtiä, hevosen jouhia ja kommunistisia banderolleja.
"(Pääoma hallitsee maailmaa, tämä on väärin, vaadi oikeuksiasi!)"

Remppaterkuin,
Isosisko

Äänestämään!

Mulla on tasan yksi asia:

Nyt kaikki äänestämään!!!

Vaikuttavin terkuin :)

Isosisko




No, okei laitetaan nyt kaksi asiaa:

Nyt kaikki nauttimaan ihanasta kevätsäästä!

Keittiöremontti

Heissan kaikki!
Vanhan talon loppumattomassa remonttisuossa on päästy kevään korvalla uuteen vaiheeseen.

Väisty salaojaremontti!
Häivy julkisivuremppa!
Hyvästi kattoremppa!

Nyt remontoidaan keittiö!

Yllättävien käänteiden jälkeen meillä alkaa muutaman viikon sisällä kettiön uusiminen!

Pakko sanoa, että kerrankin innostava remontti! Arvatkaa vaan kuinka ihanalta tuntuu taas miettiä kaappien ovia ja seinien väriä, hikisen nihkeän salaojaremonttisuon jälkeen.

Niin ja siis ne salaojathan eivät ole vielä valmiit, mutta kyllähän montaa remppaa kannattaa tehdä samaan aikaan, eikö?!? :)

Keväistä energiaa kaikille!

Isosisko

ps. Haluaako joku muukin kuin minä before/after-kuvia? Voin kertoa, että tällä hetkellä meillä on aika räheät mustikan siniset kaapit, joten muutos on varmaankin ihan merkittävä :)

Tavarat, joita oikeasti arvostan

Sadan tavaran haaste on pyörinyt netissä jo jonkin aikaa. Meidän huushollin piti osallistua siihen jo viime kesänä, mutta aina oli jokin este: ei jaksanut, ei ollut aikaa, piti muuttaa, vanhatkin kirppariroinat tukkivat nurkat, joten uusia kasoja oli liian ahdistavaa tehdä.

Nyt tilanne on toinen. Meillä on entisiin asuntoihimme verrattuna melko pieni asunto ja jokainen neliö täyteen tupattua tavaraa ahdistaa. Aloitimme haasteen tänään. Miehen sata ja minun sata tavaraa listat alkoivat täyttyä. Vaan eipä kovaa vauhtia.

Havahduimme penkoessamme kumpikin omia kamojamme, että onnelliseksi tulee varsin rajatusta määrästä tavaraa. Niitä kullan arvoisia tavaroita ei erota kaiken rojun keskeltä. Ne samat kirjat, vihot ja ihonhoitotuotteet, jotka ovat pölyttyneet hyllyssä vuosi tolkulla eivät juuri tee mitään muuta kuin ovat. Tottumuksesta. Niitä sitten siirrellään edes takas, kuskataan varastoon ja otetaan esille, jos joskus vaikka käytettäisiin. Koska kyllä ainakin minä haluan lapseni lukevan juuri ne hyllyssäni olevat Harry Potterit ja varmasti hankimme vielä kissan ja Kissojen naksutinkoulu-kirjalle tulee vielä käyttöä! Näin ehkä vielä tapahtuu, että 15 vuoden päästä meillä on nuori, joka himoaa Potterit toisensa jälkeen. Kissakin kyllä meille vielä tulee, mutta muistanko edes tuota kirjaa? Entä nämä 15 vuotta ennen sitä lukutoukkaa ja aika ennen kissaa? Tätähän hetkeä me nyt elämme! Ei lukutoukkaa, ei kissaa, vain me kaksi.

Minulle jäi muutama kirja, ja nuo kirjat ovat niitä, joita oikeasti arvostan ja haluan niille hyllystä paikan antaa.

Samalla kun tavaramäärä pieneni, riemu ja vapautuneisuus sisällä kasvoi. Vaikka olen ennenkin karsinut tavaraa runsaalla kädellä pois, tämä kerta oli jotenkin erilainen. Periaatteessa minähän ne säännöt laadin, mutta silti poisheittämistä helpotti se, kun TIESIN, että turhat tavarat eivät mahdu listaani.

Minulle on ennen määrä korvannut laadun. "Kunhan on valinnanvaraa!" Nyt suunta on muuttunut. Haaveilen siitä, että minulla olisi juuri ne tietyt tavarat kestävänä, ekologisena ja minulle sopivana mallilla.

Olen haasteeni kanssa aivan alussa, siivosin vasta yhden hyllyn! Tuo hylly kuitenkin oli jotenkin hieno ja ehyt alku. Luovuin materiasta ja onnellisuuteni vain kasvoi tavaran antaessa tilaa auringolle.

Pikkusisko

P.S. Postaan satasen listani ehdottomasti tänne heti kun projekti hoidetaan loppuun

P.P.S. Kaikki ihon- ja hiustenhoitotuotteeni SEKÄ meikit mahtuvat pieneen koriin! Epäsopivista meikkisävyistä ja harhaostoksista ei ollut vaikeaa luopua, vaikka alkuun sitä mahdottomana pidinkin

P.P.P.S. Ihoni on jo himpun verran parempi! Tulossa siis ehkä muutaman viikon sisään hurjat before- ja after-kuvat!

Ötökkä

Joskus on hauska näpertää....



Ihan jotain pientä vaan.

Kevään kunniaksi.
Omaksi iloksi.





Kyseessä siis Hennesin perusharmaa body, jota hiukan tuunailin käsityölaatikosta löytyneillä napeilla. Leppäkertultahan nuo napit ihan näyttivät, joten muutamalla hajapistolla sai ötökkä vielä tuntosarvet ja (liian vähän) jalkoja.

Kevätterkuin,
Isosisko

Kuin taikaiskusta

Mieletöntä. Siis ihan mieletöntä!

Juuri kun ehdin vuodattaa tänne tästä talouskaaoksesta, heti seuraavana päivänä Mies sai työpaikan! Hyvän, vakituisen työpaikan! Ollaan oltu molemmat tästä uutisesta ihan mykistyneinä, kiitollisina ja onnesta soikeana, kun tuntui melkein jo siltä, että kohta kamelinselkä katkeaa.

Uskon sanontaan: "Kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa". Kaikille annetaan vastoinkäymisiä, välillä paljonkin, liikaa. Mutta aina sieltä joku ilon asia pilkahtaa, kun jaksaa vain sinnitellä ja ENNENKAIKKEA: on ITSE valmis ottamaan mahdollinen muutos vastaan.

Minun asiat selkenevät myös, pikku hiljaa, ajallaan. Olen kokenut jo aikaisemmin elämässäkin monennäköistä vastoinkäymistä ja tullut siihen tulokseen, että aina ne palat loksahtavat kohdalleen. Hetki täytyy jaksaa keräillä palasia ennenkuin jatkaa matkaa :) Ja sitten elämä vasta kuulkaa täällä hymyileekin!

Näillä mietteillä eteenpäin,

Pikkusisko

P.S. Olen tyytyväinen, että kirjoitin "köyhyydestämme". On jotenkin puhdistavaa myöntää tosiasiat itselleen ja ennenkaikkea muille. Tämä on tilanne NYT, mutta ei välttämättä huomenna. (Niinkuin ei ollutkaan!)

Monen elämää tällä hetkellä

Alkuun: Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla sääliä herättävä vuodatus, vaan huomioita meidän vallitsevasta arjesta. Olen oikeastaan täysin varma, että tällainen vaihe menee ohi. Tunnelmat on syytä kirjata ylös ja kertoa myös muille kanssakumppaneille, että ette ole yksin!

Muistattehan sen, kun kerroin joutuvamme muuttamaan pienempään asuntoon tiukan rahatilanteen takia? Muutto itsessään oli mainio asia, mutta se ei poistanut itse taloudellisen ahdingon syytä:

olemme molemmat edelleen työttömiä.

Minulla on ollut vielä opiskeluideni keskeyttämisen (syihin pureutuminen menee liian henkilökohtaiseksi) takia viiden kuukauden karenssi, jonka aikana en ole saanut mitään rahaa. Painotan sanaa MITÄÄN.

Jatkosuunnitelmia on kyllä tiedossa ja jotenkin tuntuu, että nyt ollaan voitonpuolella, mutta tämä aika on ollut melko raastavaa ja mielenkiintoista. En haluaisi sanoa, että olemme tällä hetkellä KÖYHIÄ, sillä on niin negatiivisen ryysyläisen maine. Ulkoa päin katsottuna meillä menee hyvin:

Kasvatamme yrttejä, kävimme kylpylässä, syömme kohtuu hyvin ja maksamme laskut ajallaan. Seinien sisäpuolella kuitenkin muutos näkyy: molemmat meistä on kokoajan kohtuu stressaantuneita, vaikka se ei auta itse tilannetta. Suunnittelemme ostokset tarkkaan (suunnittelu itsessään on kyllä hyvä asia), emme osta MITÄÄN ylimääräistä, emmekä juuri käy missään.

Tämä aika on saanut minut tajuamaan, miten vähällä sitä oikeasti pärjää. Henkilökohtaisesti en ole ostanut tänä viiden kuukauden aikana MITÄÄN. En kosmetiikkaa, meikkejä, vaatteita (paitsi kirpparilta tein pari halpaa löytöä) tai sisustustavaraa. Tämä ei ole tehnyt minua yhtään sen onnettomammaksi vaan olen tajunnut, että onni tulee todella sisältäpäin, omasta elämänasenteesta. Raha ei tuo onnea, varmuutta arkeen kylläkin. Jotkut asiat ovat kirpaisseet: Voinko käydä lääkärillä? Onko rahaa lääkkeisiin? Mitä jos tulee joku odottamaton meno? Menenkö ystäväni syntymäpäiville, vaikka ei ole rahaa ostaa lahjaa?

Uskon, että tilanteemme muuttuu. Tämä on ollut yksi luku meidän elämässämme, josta varmasti on tulevaisuudessa hyötyä. Olen tästä ajasta kiitollinen. Ennen olin turhamaisempi, ostelin mitä sattuu, enkä ymmärtänyt mitä on OIKEASTI elää säästeliäästi. (Ei sillä, että ikinä olisin mitenkään hyvätuloinen ollut)

Kummastelenpa vain, että mitä tekee yksinasuvat, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä? Rehellisesti sanottuna, en olisi selvinnyt näistä kuukausista yksin vaan olisin joutunut muuttamaan vanhemmilleni, Isosiskolle tai veljelleni. Ja mitä sitten tekee täysin perheettömät?

En todella tiedä.

Raha ei kasva puussa, onnea ja hyvää mieltä löytää kuitenkin mistä vain ja ihan ilmaiseksi.

Pikkusisko

P.S. Jotenkin alkoi jännittämään, että mitä jos minut tuntevat ihmiset nyt lukevat tämän. Laskeeko minun "arvo" jotenkin? Missä valossa ihmiset minut näkevät? Köyhänä ja kipeänä? Onko taloudellinen epätasapaino noloa, hävettävää tai minun syytäni?

Haluan silti julkaista tämän. Tämä on tällä hetkellä minun (ja monen muun suomalaisen) elämää enkä aio pyydellä sitä anteeksi vaan käytän energiani tilanteen korjaamiseen.

Paluu teiniaikaan

Ajattelin, että ihoni on siis talvesta kuivunut, eikä mikään rasva enää auta. Näin yleensä tähän vuodenaikaan on sillä erotuksella, että tehovoiteet OVAT helpottaneet. Tilanne on eskaloitunut kuitenkin siihen pisteeseen, että rupinen naama itkettää.

-> Ihotautilääkärille

Kuvittelin, että myös lääkäri toteaa ihon olevan vain talvesta karkea ja ehdottaa ihmevoidetta, jota en ole vain tajunnut kokeilla.

No eipä ole talvikuivuutta ei.

Mulla on AKNE!!!

Ei ihme, että naama helottaa mansikanpunaisena, kun kaikki voiteet mitä olen käyttänyt ovat superrasvaisia, kirsikkana kakun päällä kookosöljy = puhdasta rasvaa.

Olen jotenkin shokissa diagnoosista. Mulla ei ole IKINÄ ollut aknea, teininäkin selvisin parilla finnillä! Ja nyt. Nyt sitten pamahtaa kunnon akne, tulehduksenineen kaikkineen. Olo tuntui kerta heitolla kymmenen vuotta nuoremmalta hakiessani Sebamedit apteekista :D

Voitte siis odotella ihan rauhassa niitä kasvokuvia, ei ole kyllä vähään aikaan tulossa! (Taino, ehkä kuitenkin jonkinnäkönen Before ja After kuvakollaasi olisi paikallaan ihan itseni lepyyttämiseksi)

Pikkusisko aka Pizzanaama

No, se uusi tukka...

Ajattelin, että uuden tukan leikatessani oisin postannut tänne hemaisevan kuvan pirteästä polkastani. No. En taida laittaa. Tukka kyllä on onnistunut, mutta poskieni ihottuma on villiintynyt, enkä voi meikata.. Ihoni ei siis tee oikeutta ihanalle kevättukalle, mutta jotain todistusaineistoa suuresta muutoksesta on annettava! Laitanpa siis kuvan meidän kylpylämatkasta, jossa meikkaan. Charming...

Marssin siis kampaajalle kuva kolmosen kera, se oli ehdoton suosikki, jopa avokin! ("Jopa" sen takia, koska yleensä suuret ulkonäkömuutokset eivät sytytä miestä. "Oot hyvä just noin!" Niinpä niin!)

Mutta huomaatteko, tukkani on muuttunut punertavaksi!! En siis ole tehnyt yhtään mitään!! Leikkauksen jälkeen se muuttui tummaksi ja kupariseksi, varmaan siksi kun kesän vaalentamat latvat lähtivät pois. Ostin kampaajalla käytyäni vaaleiden hiusten shampoota, mutta kotiin tultuani huomasin, että sitä nyt ei varmaan tarvitakaan.

Muutos on silti jännittävä! Mietin jopa, että olisiko kuparinsävyä pitänyt syventää esim kevytsävyllä tai sävyteshampoolla? Ihoni on kyllä varsin kalvakka, mutta siihen olen tottunut. Pronssinen rusketus, mikä se on??

Tukan leikkaaminen oli kuitenkin iso juttu ja pariin päivään en tunnistanut itseäni peilistä ja edelleen välillä tulee identiteettikriisi, vaikka olenkin tukkaan tyytyväinen. Edelleen ihmettelen tätä radikaalia värin muuttumista, vaikka sekin on kiva.

Bloggailusta olen pitänyt taukoa, olelmme olleet extempore-lomalla Naantalinkylpylässä, kipeänä, viettämässä synttäreitä ja

MENNEET KIHLOIHIN!!

Tälle asialle omistan oman postauksen. Ajattelin, että ainakin Isosisko haluaa äkkiä tukkakuvaa!

Palataan siis pian muihin ajankohtaisiin asioihin!

Pikkusisko

P.S. Ystäväni on lomailemassa ulkomailla ja katsokaapas minkälainen söpöliini meille tuli hoitoon!

Kuulumisia

Kuvaus, ilmoitus, pakkaus, postitus, kuvaus, ilmoitus, pakkaus, postitus (ja väliin muutama nouto).

Sellaista on huuto.net-addiktin elämä.

Ajoittain saan kauhean energiapuuskan ja tyhjennän (omat ja muiden) kaapit huuto.nettiin.

Viime viikkoina kauppa on käynyt niin vilkkaana, että blogin pito on hiukan jäänyt.

Blogihiljaisuuteen johti myös Japanin katastrofi ja siitä alkanut uutisten raivokas seuranta ja pienimuotoinen maailmantuska. Olin jo kuvannut Isoltamieheltä saamani lahjan, jota piti onnellisuuspäissä tulla tänne bloginkin puolelle esittelemään. Sitten Japanissa maa järisi ja omat veskat tuntuivat taas hiukan pienemmältä asialta (don't get me wrong, ihana tuo laukku on edelleen, mutta jotenkin postauksen kirjoittaminen laukusta ei vaan tuntunut ajankohtaiselta).




Ja sitten Isomies lähti Japaniin.


Siis J-A-P-A-N-I-I-N.

Paikkaan, jossa maa järisee, ydinvoimalat paukkuvat ja tsunamit pyyhkivät kokonaisia kyliä.

Ja taisi siellä jokin tulivuorikin jossain välissä tupruttaa savua.

Yleinen maailmantuska vaihtui ylimääräisten uutislähetysten maaniseksi seuraamiseksi ja huonosti nukutuiksi öiksi.

No, nyt on mies taas turvallisesti kotona ja epämääräinen odottelu ja uutisten seurailu on hälvennyt.

Sekä omassa elämässä että suuremmassa mittakaavassa toivon kuitenkin, ettei tapahtunut tragedia unohdu kuitenkaan kokonaan.

Että tästä opitaan myös jotain.

Hölmö ei ole se, joka tekee virheen, vaan se joka toistaa samaa virhettä uudelleen ja uudelleen.

Isosisko


ps. Odotan ihan hurjasti, että näen Pikkusiskon uuden tukan!!! Koska se, jos mikä, on tärkeää! ;)

Tukka hukassa

Fakta: en ole käynyt kampaajalla VUOTEEN!

Se on hieman pelottavaa jopa, alkaa mietityttämään, että alanko vain laiminlyömään ulkonäköäni; mies plakkarissa ja elämä on kaikin puolin melko mukavaa. Ei vaan, oikeasti en ole raaskinut. Olen pitkään havitellut kultakutreja ja viime keväänä aloitin massiivisen kasvatusspurtin. Kampaajathan aina suosittelevat, että kävisi kasvatuksenkin välillä tasoittamassa kolmen kuukauden välein, mutta uhmasin käskyä, eikä massiivinen leikkuuväli ole vaikuttanut hiuksiini juurikaan. Uskon, että yksi hyväkuntoisten hiuksieni salaisuus on se, etten värjää ollenkaan ja fööniäkin käytän vain silloin tällöin ja auringolta suojaan AINA, joko hatulla tai UV-suojaa sisältävällä shampoolla.

Oli miten oli, nyt raja on tullut vastaan ja hiukseni ovat täysin hallitsemattomissa. Karhea hiuslaatuni takaa, että parin tunnin välein saa olla harjaamassa jättitakkuja auki, enkä enää jaksa. Pakko leikata.

Mutta kysymys kuuluukin, MITEN? Arvoisat blogilukijat, kaikki kommentit uudesta tukasta on tervetulleita, etten tee katastrofia!

Lähtötilanne on siis tämä, kuten jossain postauksessa jo vilahtikin:

Kuva tosin loppuu vähän kesken, mutta perusidea tulee varmaan ilmi:

pitkää, karheaa ja kihartuvaa

Minulle on melko sama, pysyvätkö hiukset pitkänä vai ei, kunhan malli on kiva! Olen aina mennyt mentaliteetilla: "Hiukset kasvavat kuitenkin takaisin"

Pitkän tukan muodon vaihdos olisi ehkä maltillisempi ratkaisu. Värjäämistä vältän, ihoni on niin herkkä.

1. Alexis Bledelin romanttiset kiharat:

+ varmasti aika helppo minulla,

rutistelua ja se on siinä

- ei ehkä muuta muutosta kuin otsis

2. Suora kerrostettu perustukka

+ klassisen kaunis

- minä joka aamu suoristamassa kiharoitani:

never gonna happen

Puolipitkät hiukset on vahva vaihtoehto, saisi keväisen muutoksen nopeasti, puhumattakaan kevyestä tukasta! Ihana ajatus tämän karvalakin alta tuumaillessa!

3. Söpö otsis yhdistettynä kiharoihin

+ Söpöys ja kevät sopii NIIN hyvin yhteen

+ varmasti käytössäni helppo

- paksu otsis mietityttää, istuukohan se?

4. Kevyt kerrostettu polkka

+ pirteä ja reipas kevättukka

- kiharuus mietityttää, mahtaako vaatia suoristusrautoja?

5. Romanttinen polkka

+ Romanttisuus ja klassisuus iso plussa

- epäilen istuvuutta pyörteitteni ja kiharoideni kanssa...

6. Kihartuva polkka

+ Saattaisi istua päähäni ja hiuksiini

- Aavistuksen tylsä??

7. Toinen kerrostettu polkka

+ edelleen pirteä

+ mukavat hapsut

- vaatii suoristusta meikäläisellä

8. Ylimittanen polkka

+ uskoisin mallin olevan helppo

+ suoristusta ei tarvitse

(+ Gellarista tulee heti Buffy-fiilis, ehdottoman hyvä)

- aika basic?

(- Buffy-fiilis vaatii Gellarin, ei vaan tukkaa)

Tästä siis voi päätellä, että mitä pirteämpi ja söpömpi, sen parempi! Jotenkin tuntuu, että tämä pehko alkaa kyllästyttämään raskaudellaan, joten kevääseen tarvitsee jotain kevyttä ja raikasta!

Mitä mieltä olette?

Pikkusisko

P.S. Niin ja mainittakoon nyt, että kuvat julkkiksista EI ole minun ottamia, vaan netistä poimittuja :D

Tuunaa resepti, osa 2

Noniin sisko ja muut halukkaat tuunaajat! Heitän nyt haasteen kehiin, sillä olen erittäin pettynyt juuri tekemiini quesadilloihini. Resepti on melkeen sama kuin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alta ja tällä kertaa homma ei mennyt nappiin. Quesadillasta tuli kuiva ja mauton. Ärsyttävää. Vaikka ainekset hyvään oli tarjolla, ei resepti vaan toiminut. Tuunatkaa se paremmaksi!

Quesadillat guacamolen kera

8 tortillaa

Täyte:

6-7 dl kermajuustoa

1 iso hienonnettu punainen paprika

1 hienonnettu chili

4-5 rkl hienonnettua korianteria

4-5 kevät sipulia hienonnettuna

Lisukkeeksi guacamolea, joko itsetehtynä tai purkista. Minä tein itse (tietenkin ;))

Hienonna täytteen ainekset ja sekoita yhteen. Levitä täytettä neljän tortillan päälle ja laita jokaisen päälle tortilla katoksi. Paista muutama minuutti per puoli. Leikkaa jokainen quesadilla 6-8 palaan.

Kuva täältä

Se mikä mielestäni meni pieleen, oli maku ja koostumus. Ainut piste tuli tortillakuoren rapeudesta. Mielestäni quesadillan kuuluu olla maukas ja sisuksen jotain muuta kuin kuivaa paprikaa. *huoh*

Tässäpä siis teille pähkinä purtavaksi! Miten tästä reseptistä saisi maukkaamman ja sisuksesta pehmeämmän, maukkaamman ja kosteamman?

Kiitän jo etukäteen!

Pikkusisko

Teetä, leipää ja löhöilyä

Muistakaa hengittää arjen keskellä

Hengitä syvään juuri niissä tiukemmissa tilanteissa

Kun on kiire, 

hidasta.

Silloin olet nopeammin perillä

Nauti arjesta,

valosta,

äänistä,

peiton lämmöstä,

rakkaan tuoksusta

ja itsestäsi.

Pikapostaus näin peitonalta nautiskellen :)

Pikkusisko

Naistenpäivä

Pikkutytön kanssa käymme monta kertaa viikossa nauttimassa paikallisen leikkipuiston tarjonnasta.



Ilmaiseksi tarjolla on ainakin jumppaa, pallerotuokiota ja muskaria. Tänään nautimme ihanasta laskiaisriehasta, jossa tarjolla oli hernekeittoa ja laskiaispullia.

Leikkipuistotoiminta on avannut silmäni sekä verorahojen äärimmäisen hyödylliselle käytölle että kotiäitien keskinäiselle solidaarisuudelle.

Vaipat, ruoat, auttavat kädet ja tarvittaessa vaikka kuivat ekstrahanskat jaetaan mukisematta samalla kun vaihdetaan kuulumiset ja ajatukset päivän polttavista aiheista.

Leikkipuisto pursuaakin ihan mieletöntä naisenergiaa ja -empatiaa.

(Leikkipuiston ja muiden) kokemuksieni myötä olenkin jo pitkään miettinyt sitä, mistä sitkeässä istuva myytti naisista kaksinaamaisina ystävinä juontaa juurensa. Minulla ainakin on ihan mielettömiä naisia ystävinä, joiden kanssa jaetaan luottamuksella ilot, surut, reseptit, vinkit, vaatteet ja aatteet. Onhan se totta, että joskus teinivuosina meno tyttökavereiden kesken on välillä aika raadollistakin, kun jokainen hakee paikkaansa. Mutta kyllä aikuinen nainen on ihan mieletön ystävä!

Ihanaa naistenpäivää kaikki rakkaat ystävät ja muut ihanat naiset! Pidetään itseämme ja toisiamme arvossa, me ansaitsemme sen!

Isosisko

Tuunaa resepti (osa 1?)

Tiedättekö sen tunteen, kun katsoo reseptiä ja miettii: "Voi vitsi toi on varmaan hyvää!".

Ja kun lopulta reseptiä kokeilee fiilis onkin lähinnä: "No, ihan okei, mutta..."


Ja sitten ei oikein tiedä mistä se mutta johtuu.


Tänään tuo tilanne tuli (jälleen kerran) vastaan.

Ajattelinkin nyt ehdottaa Pikkusiskolle "tuunaa resepti"-avunantosopimusta (käytetään hyväksi Pikkusiskon ruoka-maniaa...). Eli aina kinkkisen reseptin ilmestyessä haastetaan toinen Siskokulta tuunaamaan reseptistä entistä ehompi. Säännöt ovat seuraavat:

1. Vähintään yhtä reseptin ainesosaa (tai sen määrää) tulee muuttaa.
2. Vähintään kaksi reseptin ainesosaa tulee säilyttää.
3. Reseptin muutokset kirjataan blogin kommenttikenttään, jotta jokainen kiinnostunut voi kokeilla entistä ehompaa reseptiä.

Miltä kuulostaa? No kuulosti miltä kuulosti, tästä se lähtee:

Tuunaa resepti, osa 1:
Kikhernekastike intialaisittain
1,5 rkl öljyä
1 sipuli
3 tl valkoliekkiä tai 3 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1 tl punasta currytahnaa
1/3 tl kokonasia koriantereita jauhettuna
100g kirsikkatomaatteja
1 prk kikherneitä
2 tl sokeria
1 tlk tomaattimurskaa
100g maustamatonta tuorejuustoa
tuoretta korianteria

1. Kuullota silputut sipulit ja valkosipulit öljyssä.
2. Lisää juustokumina, kurkuma, curry ja korianteri ja anna mausteiden muhia hetki öljyssä.
3. Lisää neljään osaan pilkotut tomaatit, kikherneet,sokeri ja tomaattimurska. Kiehauta.
4. Lisää lopuksi maustamaton tuorejuusto ja lämmitä. Älä kiehuta.
5. Silppua pinnalle tuoretta korianteria ja tarjoa tumman riisin kanssa.


Eli mitä tälle pitäisi tehdä? Saisiko tästä jollain ilveellä (vieläkin) parempaa?
Pikkusisko (ja muut halukkaat) näyttäkää taitonne! Ehdotuksia kommenttiboksiin!
Isosisko

Arjen apuri

Olen viimeisen kuukauden ajan etsinyt henkilökohtaista avustajaa. Minulla on kokemusta tätä ennen tasan kahdesta avustajasta: siitä, joka oli huipputyyppi ja avustussuhdetta kestikin viisi vuotta. Ja sitten oli sympaattinen tyyppi, kaikin puolin herttainen ja yritteliäs, mutta homma ei vaan toiminut. Millään tasolla. Herttaisuus ei siinä vaiheessa riitä, jos joka toinen pyykkikoneellinen kutistuu tai tapahtuu toinen toistaan kummallisempia äksidenttejä. No hard feelings kummankaan puolelta, todettiin yhdessä, että ehkä tämä ei ole juuri hänen juttunsa.

Takaisin itse avustajahakuun. Sähköpostiini tuli kuukauden aikana kirjava joukko hakijoita; vanhempia, nuorempia, kattava kirjo eri kansallisuuksia, miehiä, naisia, lapsellisia ja lapsettomia. Oli perus duunaria ja korkeasti koulutettuja. Kenet näistä haluan kanssani kauppaan ja ylipäätään MINUN ELÄMÄÄNI? Kysymys on kriittinen, sillä kyse ei ole pelkästään mekaanisesta kaupassa käymisestä ja sängyn petaamisesta, vaan siitä kelle haluan näyttää itseni kotioloissa; välillä huonotuulisena, väsyneena ja juuri suihkusta tulleena, välillä taas parhaimmillani, iloisena ja inspiroituneena. Nämä ovat aivan samoja kysymyksiä kun silloin kun harkitsimme avokin kanssa yhteenmuuttoa, poikkeuksena kuitenkin se, että TIESIN avokkini haluavan muuttaa juuri MINUN kanssa yhteen.

Palatakseni avustajahakuun, luulen nyt löytäneeni "sen oikean". Ainakin toivon niin, asia selkenee vasta ajan kuluessa, tässä arjessa, jota nyt elämme.

Arki on minulle tärkeää, sen täytyy myös sujua!

Pikkusisko

Tee-se-itse keitto

Olen hullaantunut kokkaamiseen. Kyllä, meneillään oon mania-vaihe, tällä kertaa pakkomielteenä hyvä ruoka. Toivon tämän vaiheen tosin kestävän, koska on ollutkin ikävä monipuolista, terveellistä ja maukasta ruokaa.

Inspiraationani toimii Anna ja Fanny Bergenströmin keittokirjat, jotka pursuavat mielettömiä makuja ja simppeleitä reseptejä. Tulossa siis varmasti lisää ruoka-aiheisia postauksia, niin kauan kuin maniavaiheeni kestää!

Tänään lähdimme makumatkalle Aasiaan unohtaen kuitenkin perus Masalan Tikat. Tunti keittiössä huhkimisen jälkeen syntyi:

Tee-se-itse keitto Aasialaiseen tapaan

3 salottisipulia

3 valkosipulia

5 cm pala inkivääriä raastettuna

5 sitruunaruohon vartta (laitoin 3, ihan vaan pihistelyn vuoksi)

3 rkl öljyä

1-1½ tl currytahnaa

2½ litraa vettä

tuoreita korianterinlehtiä

loraus kanafondia

2-3 rkl kalakastiketta (nam pla)

2 limetin mehu puristettuna

suolaa/soijaa

Silppua salottisipuli, valkosipuli ja raasta inkivääri. Kuori sitruunaruohosta uloin kerros pois ja leikkaa suuriksi paloiksi.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit ilman ruskistumista. Lisää currytahna ja paista hieman lisää. Lisää sitten inkivääri ja anna paistua minuutti.

Kaada sekaan vesi, fondi, sitruunaruohon palat ja korianterinlehdet. Anna porista hiljaa puoli tuntia. Kun aika on kulunut, lisää kalakastike ja limetin mehu.

Siivilöi liemi ja kaada takaisin kattilaan.

Liemen kanssa voit tarjoilla:

keitettyjä riisinuudeleita

porkkanoita hyvin hyvin ohueksi suikaloituna

punaista paprikaa hyvin hyvin ohueksi suikaloituna

jäävuorisalaattia lohkoina

mung-pavun ituja

rouhittuja cashew-pähkinöitä

korianterin lehtiä

inkiväärillä glaseerattua broileria (ks. alla)

mitä ikinä haluat

Vinkki: nämä ainekset kannattaa pilkkoa sillä aikaa kun liemi kiehuu

Yksinkertaisesti siis jokainen kokoaa "keiton täytteensä" lautaselleen ja kauhoo päälle höyryävän liemen. Esim siis näin:

Keitto oli mielettömän maukasta! Epäilin vähän, että jaksaako nuudelit ja vihannekset maustua, kun alkaa heti syömään, mutta yllätyin.

Me teimme keiton kanssa vielä inkiväärillä glaseerattua broileria, joka marinoitui sillä aikaa kun liemi kiehui ja paistettiin juuri ennen kuin liemi oli valmis. Ohje on suoraan Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla-kirjasta, joten kunniaa en todellakaan ota itselleni.

Inkiväärillä glaseerattu broileri

3 broilerin filettä

3 cm inkivääriä raastettuna

3 hienonnetua valkosipulia

1 tl chilihiutaleita

3 rkl hunajaa

2 rkl soijaa

3 rkl öljyä

Yksinkertaisesti: sekoita marinadi, leikkaa broileri kuutioiksi, yhdistä ja anna marinoitua tunti. Paista.

Näin täällä tänään, kitchen is closed!

Pikkusisko

Ylisöpö kannanotto

Eilen postilaatikkoon tupsahti tällainen lappu:

Kyseinen mielenilmaus sulatti meidän molempien sydämet ja kuulemani mukaan samanlainen vetoomus löytyi myös tämän taloyhtiön jokaisesta postilaatikosta! Varmasti toimivat myös paremmin kuin mainostoimistossa tarkkaan suunniteltavat flyerit. :)

Plakaatti sai kunniapaikan meidän jääkaapin ovesta ja sitä ihastellaan varmasti vielä monta päivää. Kuka ikinä tämän kirjoittikin, pisteet kotiin! Ei ne pelkät ajatukset vaan itse toiminta. Monihan sitä päivittelee asiaa jos toista, mutta yleensä se jää pelkäksi ajatuksen tasolle. Keskuudessamme kasvaa selkeästi valveutuneita, oikeudentajuisia ja toiminnallisia lapsia!

Pikkusisko

P.S. Minä vastustan kaikkea, mihin liittyy eläinten kaltoinkohtelu. Pyrin omassa elämässäni vaikuttamaan teoillani kaikkien, niin ihmisten kuin eläinten, hyvinvointiin.

P.P.S Vesijumppa oli hauskaa ja yllättävän raskasta!

P.P.P.S Elämä ilman kissaa, ei oikein tunnu oikealta... Tassujen tepastelua ja lämmintä kehräysmoottoria on KOVA ikävä!

Niin, ne terveelliset elämäntavat...

Tämän vuoden alussahan uhosin aloittavani Uuden Elämän; terveellisempää ruokaa, enemmän liikuntaa, positiivista ajattelua ja uusi harrastus. Tähän mennessä monikaan toitottamistani terveellisitä tavoista ei ole mainittavasti toteutunut. Syitä tähän kyllä piisaisi: jo pelkkä ulos meneminen on missio, pitsa on hyvää, harrastukset liian kalliita ja ruotsin kurssikin oli mitä oli..

Nyt loppui selittely!

Tällä viikolla olemme panostaneet terveellisiin ja ihanan makuisiin ruokiin, ravitseviin salaatteihin, ja selittelyt ruuan teon vaikeudesta tai hinnakkuudesta on palturia. Terveellistäkin ruokaa saa sopuhinnalla, jos vähän miettii ja suunnittelee etukäteen ja syö kauden vihanneksia. Eilen teimme puoli litraa tsatsikia ja sitä on ihana syödä erilaisten salaattien kanssa.

Ja suurin uutinen ehkä on se, että TÄNÄÄN ALOITAN VESIJUMPAN! Tiedossa siis paljon ikäihmisiä, mutta vesiliikunta tuntuu kuitenkin omaltani. Lisäksi pyrin joogaamaan youtuben tahtiin joka aamu. Sieltä löytyy kokonaisia joogatunteja! Uskomatonta. Kumoutui siis se "kuntoilu on kallista"-väittämä.

Luulenpa, että tämä kuntoinnostus kuitenkin juontaa siitä, että kevät tekee tuloaan, ihan oikeasti! Räystäiltä sulaa lumi ja aurinko paistaa. Se saa jopa minut liikkeelle!

Niin, että hyvää kevään tuloa vaan, minä painun tästä vesijumppailemaan!

Pikkusisko

Kakkubuffet

Sitruunamarenkitartaletti... Passionjuustokakku... Mango-limekakku... Mustikkatartaletti... Mansikkatorttu... Marmorisuklaakakku... Porkkanakakku...


Kakkubuffet.

All you can eat.

Voiko turmiollisempaa (ja ihanampaa!) ideaa ollakaan?!?







Pakkohan tuollaiseen tilaisuuteen on tarttua!

Fredan Kakkugalleriassa on joka päivä mahdollisuus (11 euron käypään hintaan) ahtaa pikku massunsa pullolleen erilaisia kakkuja, piirakoita ja leivoksia.

Niin.
Paljon.
Kuin.
Jaksaa.

Ja minähän jaksan! (Kai joku muukin on joskus syönyt kaksi suklaalevyä kerralla?).

Tuskailin ennen buffettia, että kuinka ihmeessä kehtaan ottaa niin monta palaa kuin oikeasti jaksan syödä. Kakut kun vielä haetaan aina tiskiltä. Laskeeko se myyjä sitten kuinka monta palaa juuri minä olen jo syönyt.

Noh, kehtaaminen ei lopulta ollut ongelma, mutta kauhukseni saapuessamme buffettiin myyjätär sanoi, että kakut saattavat loppua tänään kesken.

A.P.U.A.

Ilmeisesti maaliskuun ensimmäinen oli saanut muutkin bikinikurvien etsijät liikkeelle ja buffet oli ollut päivällä niin suosittu, että iltasella kakkuja oli enää niukemmin jäljellä. Lopulta mukava myyjä kuitenkin lupasi leikellä lisäkakkuja, koska meitä oli suurempi seurue (ilmeisen kakunhimoisia) liikkeellä.

Ja kyllähän sitä tuli syötyä :) Henkilökohtainen suosikkini oli porkkanakakku sekä petollisen ilmava mustikkatartaletti.

Nyt mietin vain, että kuinka usein siellä kehtaa käydä.

Isosisko



ps. Kuvat Kakkugallerian sivuilta.

Raskaita päätöksiä

Vain eläinrakkaat voivat ymmärtää lemmikistä luopumisen tuskan. Vaikean päätöksen, jonka omistaja joutuu joskus tekemään. Päästetäänkö lemmikki tuskistaan ja otetaan oma ikävä vastaan.

No tänään tämä tilanne tuli vastaan.

Yllättäen, vaikka kyllähän tätä pystyi odottaa. Ei se ikävää silti vähennä tai luopumisen tuskaa helpota.

Ikävästä teki vielä kurjempaa kuitenkin se, että avokki oli työmatkalla. Maanantaihin ei eläinlääkärin mukaan voinut enää odottaa.

Se on kumma, miten ihmisestä löytyykin jotain piileviä voimia, jolla asiat pakon edessä jaksaa.

Normipäivänä en olisi pystynyt

ottamaan kissankoppaa jääkaapin päältä,

siirtämään parisänkyä omin voimin,

etenemään lumessa pyörät jumissa kissankopan kanssa,

ja tekemään vaikeimman päätöksen yksin

Nyt se on kuitenkin tehty.

Kallella ei ole enää tuskia,

minä olen kotona,

avokki palaa huomenna,

vanhemmat toivat valkoisia ruusuja

ja Isosisko oli pitämässä seuraa.

Että ei tässä voi muuta kuin mennä eteenpäin.

Haiken mielin ja Kallea rakkaudella ajatellen,

Pikkusisko

Valoa!

Niiiiiiin ihanaa!



Valoa, valoa, valoa!

Koko kämppä tuntuu heräävän eloon tässä kevättalven auringossa!

Ei haittaa, vaikka ikkunoista näkee hädin tuskin läpi ja että peilit ovat täynnä sormen (ja nenän!) jälkiä, sillä kyllä ehdottomasti jokaisen kodin paras sisustuselementti on ikkunoista tulviva valo!

Rempan keskellä sitä yrittää myös välillä fiilistellä niitä jo saavutettuja etappeja:

Uutta kylppäriä



Omaa rakasta makuuhuonetta



Tytön ikiomaa huonetta



ja vanhan talon yksityiskohtia



ja muuten vaan sitä hyvää fiilistä, jonka oma koti saa aikaan!

Ehtiihän niitä keittiöremontteja ja ulkoverhoiluja myöhemminkin! Jo nyt näyttää aika mukavalta, kun vaan sillä mielellä katsoo!

Aurinkoisin terveisin,
Isosisko

Lettukestit

Heissan kaikki!
Täällä päivät kuluvat sisäleikeissä ja herkutellessa (forgive me, my skinny jeans...). Ja nyt on aivan pakko jakaa paras lettu (vai räiskäle?) resepti IKINÄ!

Tällä reseptillä ainakin meillä taikinasta tulee paakuton ja letuista helposti paistettavia ja super-hyper-duper hyviä. Omasta mielestäni lettujen kaveriksi riittää ripaus sokeria, mutta kyllä välillä sekaan humpsautetaan myös aimo kasa jätskiä ja mansikkahilloa :)

Isosiskon letut

2 kananmunaa
5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
paistamiseen voita

1. Riko kananmunien rakenne rikki vatkaamalla voimakkaasti.
2. Lisää puolet maidosta, sokerit ja suola.
3. Lisää vehnäjauhot hiljalleen, koko ajan voimakkaasti sekoittaen.
4. Lisää loppu maito.
5. Anna taikinan turvota noin 10 minuuttia, jotta lettujen rakenteesta tulee erityisen herkullinen.
6. Paista (tai pistä mies paistamaan;) kauhallinen taikinaa kevyesti rasvatulla pannulla, kunnes lettu on molemmilta puolilta kullan ruskea.
7. Nauti sokerin, jäätelön tai hillon kera!

HUOM! Jos laitat kerralla kaiken maidon, on taikinasta äärimmäisen vaikea saada paakuton. Malttamalla maidon kanssa saat sileän takinan.

Herkullista torstaita kaikille!
Isosisko

Iho-ongelmia...

Voihan talvi sentään...

Nyt alkaa ottamaan jo pahemman kerran päähän tämä kuivahuoneilma, lumikinokset ja hyytävä kylmyys, VAIKKA aina sanon, että ilmat eivät valittamalla parane. No nyt kyllä joudun vähän avautumaan ilmojen herralle, kun naamani on kuivunut rusinaksi. (Siis oh my god! :D)

Naamavärkkini iho on herkkä, punoittava, kiristävä korppu. Marraskuussa sain ihoni pelastettua Body Shopin E-sarjalla. No, sitä käytettyäni ihoni otti nokkiinsa ja aina voidetta levittäessä sain ihottuman.

Viisas äitini toi kokeeksi apteekista Aqualan Plussaa ja sillä olen pärjännyt viimeiset pari viikkoa! Luulin jo ihopainajaiseni olevan ohi, iho sileni silminnähtävästi saadessaan kosteutta ilman ylimääräisiä kemikaaleja, mutta...

Nyt leukani alkoi kukkimaan.

Olo on kuin teini-ikäisenä konsanaan.

Kirsikkana kakun päälle iho on alkanut kuivumaan uudelleen.

What?!

Sanonkin siis tälle kyseiselle ilmojen herralle, että voisiko tulla jo kevät?

Tätä kirjoittaessa lunta alkoi satamaan.

Vastaus lienee selvä: vielä pitää malttaa.

Taidanpa tästä mennä lätkäsemään avokadon lärviini, sekä kitaani. Välillä se auttaa. *huoh*

Eli jos jollain on jotain päteviä vinkkejä rusinaiholle, olen kiitollinen! :)

Hauskaa talvipäivää!

Pikkusisko

Pipo päässä pakkasella

Eipä sitä käy kieltäminen.
On tuolla himskatin kylmä.
Meiltä on lähikauppaan noin 400 metriä ja jo sillä matkalla ehti nenä jäätyä.

Pakkasta enemmän tällä kauppareissulla hämmästyttivät kuitenkin kanssaihmiset:

Puolet vastaantulijoista oli ilman pipoa.

Siis hä?!?

Eikö ne ole kattonut lämpömittaria, uutisia tai sanomalehtiä?

Kaikkihan sen tietää, että tuolla on kylmä.



Ihan tavallisenakaan talvena en vetelis helmikuussa ilman jonkin sortin päähinettä, mutta että nyt?!? Mittari näytti -25,4 celsiusta.





Yhdellä tytöllä oli kyllä sen näkönen nuttura, että ei olisi oikein edes mahtunut myssyn sisään.

Mutta entä ne muut?!?

Äidit vaunujen kanssa ulkoilemassa.

Viiskymppiset kaljut miehet(, jotka eivät voi väittää, että tukka menee länään, jos pistää pipon.)

En käsitä.





Koska kyllähän eri tyyleihin sopivia päähineitä on maailma pullollaan: huiveja, pipoja, myssyja, huppuja, pantoja, karvahattuja, korvaläppiä - you name it.

Näitäkin kuvituksena käyttämiäni Asoksen helmiä pitäisin lähes jokaista hyvinkin mielelläni.

Lämmintä viikonloppua kaikille - pipolla tai ilman! :)
Isosisko